Jep, mietoja %-juomia menee kuin vettä, päivittäin, lähinnä alkuillasta aloiteltuna. Tätä on jatkunut joitain viikkoja ja nyt alkaa reppu tyhjentyä. En jaksa tätä menoa, turhaa etukenoa. Tiedän vaarat, vaan en jaksa tehdä asialle mitään, koitan liikaa välittää ja olla välittämättä. Henkinen painiottelu menossa sisälläni, fysiikkakin alkaa oireilemaan. Lueskelin täällä tarinoita, antoi järkeä/tuttua tunnetta omaan kaaottiseen itseinhoon ja tuskaan, pelkoihini, kuvitelmiini. Päästin sittenkin keitto-peikon itseni hallitsijaksi, vaikka tiedostin sen ajoissa ja koitin pitää rajoja. Mutta niin heikko olin, taas.
Mietinnän paikka. Pitäisi vaihtaa keitto toisenlaiseen. Alkoholittomaan. Vähentämisestä en usko olevan apua, rassaa vain psyykeä, eikä tuolla tahdonvoimalla (-voimattomuudella) rajat pysy. Anteeksi suorasanaisuus.
Katkolle vaan.
Pitkään kesti että sain sanoja ajatusten rungoksi, jatkan tässä tuota kesäistä avautumistani päivityksen tai " mitähän mulle nyt kuuluu" muodossa…
Eli palasin takaisin retkiltäni ihmismielen heikkouksien metsästä. Karua elämä on, kun koittaa vähentää ja pitää a-lakkoa, mutta silti se tulee ryöpsähtäen eteeni, pienen vastoikäymisen ja ahdistuksen sekä suurimpana itsekurin puutteen ja riittämättömyyden tunteiden muodossa, siis retkahduksia tulee… Olen vakaasti harkinnut luovuttaa alkoholista, koska se on aiheuttanut paljon harmia, alakuloa masennusta, erakoitumista, pahaaoloa ja kyvyttömyyttä nauttia oikeastaan mistään.
Nyt yritetään ilman alkoa, hetki kerrallaan. Katotaan miten fiilis ja vointi muuttuu.
Parempaa alkavaa viikkoa kaikille!
PS. kiitokset vastauksista olivat juurikin sitä raadollista, jota niin pelkään mutta kanustaa laittaa itseni likoon
No eipä sun masennus aunakaan parannu niin kauan kun juot.