Lyhyesti: pitkä liitto, mies käyttänyt aina runsaasti alkoholia. Ei putkia eikä edes joka viikkoista juomista, mutta kun juo, juo aina salaa kotona keskellä päivää muutaman annoksen tai useampia, joka on huono yhdistelmä lapsiperheessä.
Nyt on päättänyt pyristellä alkosta eroon, marraskuussa mokasi kunnolla ja heräsi itsekin viimein ongelmajuomiseensa. On nyt käynyt AA:ssa lähes viikottain ja kokee käynnit hyvinä, Antabuskin oli hetken käytössä mutta ei halua sitä enää käyttää, älä kysy multa miksi.
Nyt on mennyt vaihtelevasti. On juomatta 2-3kk, kunnes ottaa kertaalleen, suht’ pienillä annoksilla sentään. Mutta huomaan toki olemuksesta heti, ja seuraavana päivänä on hänellä sitten armoton morkkis.
Itse kipuilen kun en tiedä kuinka pitäisi toimia, olla välinpitämätön, huutaa ja tehdä asiasta iso numero, aktiivisesti tunkea kaikenmaailman tuen piiriin vai mitä ihmettä? Mitä itse olette kaivanneet läheisiltänne, mistä on eniten ollut apua? Kaikki vinkit otetaan vastaan. Tiedän että mitään en voi toisen puolesta tehdä, mutta neuvoja omalle toiminnalle silti kaipaisin. Kotikanavan puolella ohje on aina ottaa jalat alle. En haluaisi vielä luovuttaa, varsinkaan nyt kun olen hieman nähnyt mitä elämä voisi olla parhaimmassa tapauksessa, ja mies kuitenkin yrittää, ensimmäistä kertaa elämässään. Alkoholin käytön lopettaneiden puolisoita ei missään näy, kai nyt kuitenkin jotkut saavat sen onnellisen lopun? Vai onko mulla ruusunpunaiset lasit silmillä?
Heips, Ruusavain.
Lainaan muutamaa kohtaa.
“Ei putkia eikä edes joka viikkoista juomista, mutta kun juo, juo aina salaa kotona keskellä päivää muutaman annoksen tai useampia”
Siis juoko itsensä humalaan? En oikein ymmärrä ongelmaa tässä???
“juomatta 2-3kk, kunnes ottaa kertaalleen, suht’ pienillä annoksilla sentään”
Minkälaiset ovat annosmäärät?
“mokasi kunnolla ja heräsi itsekin viimein ongelmajuomiseensa.”
Käyttäytyikö sopimattomasti, oliko uhkaava, vai mitä?
En kysele kiusatakseni Sinua vaan ymmärtääkseni ongelmaasi.
Tiedän kyllä että pienikin määrä alkoholia voi olla joillekin liikaa. Joko sille joka juo, tai sille joka on läheinen. Ei tarvitse juoda kuuttatuhatta purkkia kaljaa vuodessa aiheuttaakseen ongelmia. Kokemuksesta voin kyllä sanoa että silloin ongelmia tulee ja ihan kaikella elämän alueilla.
Kirjoitit myös Antabuksesta ja AA käynneistä.
Näistä toki ymmärrän ettei kyse ole parista drinkistä silloin tällöin.
Kirjoita lisää, ehkäpä joku antaa parempia vinkkejä ja apuja.
Kaikkea hyvää toivon Sinulle.
Putkis, minun puolisoni elää alkoholistin kanssa. ?
Sori epäselvä avaus, hankala tiivistää monen vuoden ajalta kertynyttä kuormaa.
En ole tiukkapipo, kyllä miehellä on ihan todellinen ongelma alkoholin kanssa. On pilannut juomisellaan perheen jouluaaton, juhannuksen ja mitä näitä juhlapyhiä nyt on, samoin lomareissuja yms. Ollut useamman kerran päivystyksessä kännissä kohellettuaan jne. Juo aina salassa niin että me muut näemme vain lopputuloksen, eikä koskaan vain yhtä kahta annosta. Näin on toiminut aina tämän 20v. aikana. Yhteisissä illanvietoissa on aina ollut se joka on eniten kännissä, yleensä aloittelee jo ominpäin kotona ja on jo lähtiessä humalassa. Siksipä yhteiset menot on jääneetkin kokonaan pois. Saattaa vloppu aamuna klo 9 olla jo humalassa, siinä on mahtava muun perheen sitten vapaapäivää viettää. Ei ole aina siinä kunnossa ettei pystyssä pysy mutta on niitäkin useita kertoja nähty. Antaisin kyllä mennä kuppiloihin, ja sitä olen ehdottanutkin. En näkisi ongelmaa mikäli hän vetäisi vaikka joka kuukausi perseet, mutta ei se kotona perheen silmien alla saa tapahtua, aina kuitenkin näin käy. Tai joisi vasta kun lapset on nukkumassa, mutta ei. Aina joko heti aamusta tai päivällä samalla kun ulkona jotakin puuhailee. Ja aina on siinä kunnossa että kieli ei käänny ja olemus on selvästi humalainen. Ei siis juo arkisin, eikö aina viikonloppuisinkaan. Keskimäärin 2-3 kertaa kuussa. Yleensä kaljaa useita annoksia ja kirkasta päälle.
Marraskuussa hänen piti jäädä nuorimman kanssa kotiin kun mulla oli isompien lasten kanssa sovittu meno. No, oli jo aamulla juonut, joten muutin taas suunnitelmiani ja otin nuorimman joukkoon. Juominen tietysti päivän mittaan jatkui kun jäi yksin kotiin. Kotiutuessa heitin hänet ulos humalan vuoksi, ja lähtikin sitten autolla. Jäi onneksi kiinni ja kortti kuivui 9kk. Tuolloin oli putkassa lojuessaan ensimmäistä kertaa herännyt ongelmaansa ja lähti hakemaan apua.
Antabus nosti maksa-arvoja hiukan, josta hän päätti sen olevan epäterveellistä, eikä halunnut käyttöä enää jatkaa. Sai toki reaktionkin, ja itse kertoi juovansa Antabuksesta huolimatta jos sellainen ajatus tulee, ei kertomansa mukaan pysty juomista estämään vaikka olisi pillerin ottanut… Tiedä sitten, mutta pakolla en sitä toiselle voi juottaakaan.
Päihdetyöntekijä meidän pikkukunnassa oli pelkkä vitsi, olin ekalla käynnillä mukana ja hyvä ettei hän haukotellut käynnin aikana, oli selvästi työhönsä leipääntynyt ja käynti kesti ehkä 10min. Ei hänen avullaan kyllä kukaan viinasta irti pääse… Tällä hetkellä siis ainoastaan AA on tukimuotona.
Tuon marraskuun episodin jälkeen hän on neljästi juonut, puoli pulloa kirkasta tai n. kuusi annosta mietoja. Mies kestää alkoholia huonosti, vaikka on lähes 100kg näkee hänestä alkoholin vaikutuksen heti. Kyyti on ollut mulle melko kylmää, kun tovi on mennyt paremmin ja hän on ollut oma itsensä, kunnes taas tulee silmien eteen humalaisena. Ei hänen tarvitsisi absolutisti olla jos käyttö pysyisi hallinnassa, mutta hän ei yhtään pysty ennakoimaan tai rajoittamaan koska juo. Se tässä on ongelma.
Selvinpäin hän on mitä ihanin puoliso ja isä, ainoat riidat meidän välille aiheutuu alkoholista. Se uhkaa pilata nyt kaiken. Vaikka kaikki käskee erota, en vielä siihen pysty, hän kuitenkin nyt tuntuu itsekin tajuavan että ongelma on todellinen. Aiemmin on vain vähätellyt sanomisiani, koska käy töissä eikä arkisin juo.
Sanomansa mukaan häntä ei enää yhtään juominen houkuta samaan tapaan kuin aiemmin, mutta ei pysty itseään hillitsemään kun idea päähän pälkähtää… itse mietin onko tässä nyt edellytyksiä päästä kokonaan aineesta irti vai elättelenkö turhia toiveita. Pitäisikö jostakin keksiä lisää tukitoimia vai mitä ihmettä pitäisi tehdä…
Hei Ruusavain.
Luitko jo, Mistä apua? (linkkilista).
Löytyy näiltä sivuilta. Ja katso muitakin päihdelinkin laittamia sivustoja.
Käy myös täällä,
viewtopic.php?f=42&t=39973#p996587
Ymmärrän nyt tilanteesi aika hyvin. Oikeastaan niin hyvin että se tuo paljon muistoja mieleeni. Ikäviä muistoja.
Kerroit että tilanne on jatkunut jo 20 vuotta. Se on siis arkipäivää elämässä. Hyvää asiassa on tietenkin se ettei juominen ole jatkuvaa.
Yritän muistella omaa polkuani. Minulla nuo annosmäärät kasvoivat viimeisinä vuosina aika huimasti. Siis oikeammin viimeisenä vuosikymmenenä. Taisin itse juoda pitkään vain viikonloppuisin ja lomilla. Jossain vaiheessa tuli sitten kesäloma jonka aikana join lähes joka päivä. Juominen muuttui osaksi normaalia elämää. Myös arkipäivisin. Tuon pisteen jälkeen menetin juomisen hallinnan, sen vähäisenkin.
No, teillä ei onneksi olla vielä niin pitkällä. Vielä!
Tuo marraskuun töppäys kuitenkin kertoo jotain sellaista että tilanne on kehittymässä hyvinkin hankalaan suuntaan.
Hänen kertomansa mukaan juominen ei enää niin kiinnosta kuin ennen.
Onkohan näin?
Voi tietysti olla myös niin ettei hän enää itsekään kehtaa katsoa totuutta silmiin. Eikä myöskään kertoa sitä sinulle. Ajattelen tässä sitä hetkeä kun alkoholista on tullut omaa mieltä voimakkaampi. Ei voi myöntää että näin on. Täytyy selitellä totuus toiseksi kuin se on. Läheisille ja myös itselleen.
Jos oikein muistan, tuon " selittelyjenportin" jälkeen ei enää kiinnostanut paljoakaan olla selvinpäin.
On liian vaikeaa kirjoittaa enemmän tästä aiheesta tällä kertaa.
Jatka avun etsimistä. Ei ole vielä liian myöhäistä, ehkä kiirusta pitää.
Putkis, auts.
Pystyn samaistumaan stooriisi myös oman käytökseni, että isäni puolesta. Itse olen tällä hetkellä raittiuden uudessa alussa, isäni on ollut jo vuosia raittiina ilman ulkopuolista apua. Aina ei siis mitään päihdehoitajia raitistumiseen edes tarvita, kun oma motivaatio muutokseen on riittävän vahva. Kuitenkin on sanottava, että juopon paapominen ei auta, vaikka se on varmaankin ainoa tapa, jota läheinen etenkin alussa yrittää. On täysin mahdoton sanoa, pystyykö miehesi raitistumaan, mutta toivon sitä! Voimia sinulle. Pystyn samaistumaan siihen, mitä prosessia käyt läpi. Rakkaus on vahvaa päihteistä huolimatta, rakkaus ei kuitenkaan raitista ketään, joten siitä ei kannata tehdä omaa elämäntehtävää. Lapsiin vaikutus tulee kuitenkin olemaan jonkinlainen, näin entisen alkoholin suurkuluttajan lapsena voin sen sanoa. Toivottavasti miehesi löytäisi syyn yrittää tosissaan raitistua itsensä vuoksi. Muiden vuoksi raitistuminen ei nimittäin taida toimia tässä pelissä, halu juoda on alkoholistilla niin vahva, ettei sitä voi tavallinen käyttäjä ymmärtää, millaista se on.
Onpa outoa että “kotikanavalla” ehdotetaan eroa? Kummallista? Eihän kenellekään voi sanoa että eroa, kun ei loppujen lopuksi edes tiedä miten asiat oikeasti on.
Minä ehdotan että mene itse Al-anon ryhmään tai muuhun läheisryhmään. Ehkä sieltä saat voimia ja rohkeutta elää alkoholistin rinnalla, rakastaa toista ihmistä joka on sairas. Jos ei ole väkivaltaa, tappouhkauksia, jos ei tuhlaa perheen rahoja niin miksi erota. Onhan hän hyvä isä lapsille kun on selvinpäin? Ja jos sinä et itse juopottele?
Jos miehesi sairastuisi johonkin muuhun sairauteen joka veisi hänet kyvyttömäksi olla isä tai puoliso, eroaisitko?
Minä olen nuorena eronnut alkoholisti puolisosta, mutta meillä oli väkivaltaa ja kummatkin joimme, koko perhe kärsi siitä ja riidoista. Minä lähdin siitä ja raitistuin melkein heti, eli se toimi minun kohdalla että jäin lasten kanssa yksin…
Mutta tsemppiä ja viisaita ratkaisuja sinulle.