Tosi harmi, kun dosetin puolella näyttää olevan hiljaista. Täällä lopettamossa kun ei moni taida ymmärtää noita lääkekoukkuja. En minäkään, vaikka lääkkeitä on elämän varrella ollut jos jonkinlaisia.
Kuitenkin minullakin addiktiotaipumus on, niin pysähdyin ihan miettimään, mikseivät lääkkeet ole koskaan olleet minulle ongelma. Se on varmaan oma lainkuuliaisuus ja nöyristelyyn saakka menevä kunnioitus auktoriteetteja kohtaan. Eli suoritan mallioppilaana kaiken juuri niin kuin lääkäri sanoo, itseäni tarvittaessa niinkään kuuntelematta. Jos lääke on joko hänen takanaan tai laiton, ei minulle ole olemassakaan muita vaihtoehtoja. Olen myös saanut vapauksia säädellä annoksiani jne, ja silti ajatus on aina ollut, että mahdollisimman minimillä mennään ja samalla tehdään töitä, että olisi jotain lääkkeettömiäkin keinoja mukana.
Mutta koska alkoholinkäyttö on päässyt lähtemään käsistä, olen tosi onnellinen, ettei samaa ole käynyt lääkkeiden kanssa. Ja symppaan kyllä kaikkia joille on, ja toivon apua ja voimia ottaa vastaan sen avun mitä saa. Valitettavasti minkään avun saamista ei ainakaan olla näinä aikoina helpottamassa. 