kertokaa joku viisaampi

Kotikanava
1

Yritän kertoa lyhyesti…
Noin 14vuotiaana todettiin vaikea masennus ja määrättiin mielialalääkkeet. Siitä seurasi sekoilua ja melkeen kellikselle pääsin. Kädet on viillelty pilalle ja siitä 14v asti oon ryypännyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti(viikonloppuisin).

22 vuotiaana menetin vuoden sisällä puolet perheestäni alkoholille ja itsemurhalle. Siitä lähti käyntiin xanor ja diapam ralli, jonka lopetin itse noin vuosi sitten. Juuri kun olin päässyt rauhoittavista eroon, pamahti niskaan välilevyn pullistuma, viimeisen puolen vuoden aikana on mennyt laidasta laitaan kipulääkkeitä, viimeisimpänä kokeiltiin norspan laastaria. Kerroin kyllä lekureille tuosta bentso koukustani mutta silti ne tyrkyttää vaan koko ajan vahvempia mömmöjä?!

Onkohan mulla mahdollisuus selväpäiseen elämään vielä joskus? Olen tässä koittanut ees viinanjuontia jättää pois, ja siitä on seurannut se, että en uskalla tavata kavereita enää “selvinpäin”. Ilman lääkkeiden tai viinan tuomaa pehmennystä. Ja kohta en pysty lähtemään ees kouluun, taikka koirieni kanssa lenkille ns. normaali aikaan.

Varmasti kuulostan tosi luuserilta, mutta jos joku osais sanoa että onko tässä mitään tehtävissä???

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti.

2

Moi Hannis, tuolla Lopettajien puolella kirjoittelee ihmisiä, jotka ovat päässeet eroon päihteistä. Minäkin. Sieltä löydät vertaistukea ja vastauksia. Kannattaa ainakin lukea eri kirjoituksia, jos et jaksa sinne kirjoitella.

Totta kai on. Kaikilla on. Se vaatii vain sen, että ei enää ota huikkaa tai lääkkeitä. Sen jälkeen olet selväpäinen, päivä kerrallaan. Vain sinä voit tehdä tuon päätöksen. Mutta sinulla on varmasti toivoa, koska olet nuori ihminen, irroittamalla koukun nyt, ja menemällä rohkeasti kipua päin. Kyllä se sattuu ja on vaikeaa, ja harva pystyy siihen ilman apua. Mutta et voi tehdä sitä “joskus” vaan nyt, juuri nyt. Jokainen drinksu ja bentsopilleri vain pahentaa riippuvuuttasi, ja ehkä myöhemmin et enää pysty lopettamaan.

Et ole luuseri, vaan arvokas, tärkeä ihminen. Sinun ei tarvitse tehdä kuin yksi asia, olla ottamatta lääkkeitä tai alkoholia, ja alkaa sitten hoitamaan itseäsi, niin että pärjäät jatkossa addiktiosi kanssa. Alkoholismi ja päihderiippuvuus on sairaus, et ole luuseri vaan sairas. Tarvitset luultavasti apua, ja sitä on saatavilla. Mutta kukaan ei pysty auttamaan sinua irti bentsoista ja alkoholista, jos itse et auta itseäsi ja lopeta niiden käyttämistä. Vähentäminen ei auta addiktilla, vaan ja pelkästään täyslopettaminen. Siis jos olet addikti, minä en ole sitä pätevä arvioimaan, sen tiedät itse. Miten? Vaikka kokeilemalla, miltä tuntuu olla muutama viikko tai kuukausi kokonaan ilman juomia ja lääkkeitä. Jos se on vaikeaa tai ahdistavaa, ja ajatuksesi pyörivät “helpotuksen” saamisessa, niin olet jonkun asteinen addikti. Ihmisen normaalitila on olla selvinpäin, Suomessa on vaan ihan järkyn idioottimaiset asenteet alkoholiin ja juomiseen, ja nuorista “kohtuukäyttäjistä” tulee vähitellen suurkuluttajia, suurkuluttajista alkoholisteja… Puhumattakaan lääkkeistä, itselläni on kokemusta lievästä bentsoriippuvuudesta, ja enää mikään syy maailmassa ei saisi minua niitä ottamaan, yhtäkään kappaletta.

Voimia sinulle, olet tärkeä, arvokas, rakkauden arvoinen ihminen <3

3

Lopettajien puolella tosiaan kannattaisi lukea nimimerkin “SoiKannel” ketju “viinapirun teloitus” (kertoo myös noista lääkkeistä irrottutumista). Karua tekstiä mutta rohkaisevaa. Jos tahdot, niin osaat lentää…
On muitakin, kuten sitruunapippuri.