Miten vähensit juomistasi? Mikä oli tilanne ennen? Mikä se on nyt? Takapakit kuuluu asiaan, millaisia ne ovat olleet ja miten niistä olet päässyt?
Jaa-a. Jos lyhyesti yrittäs kertoa, että ennen lähes kaikki vapaaillat meni tissutellessa/ryypätessä ja kolmen litran viinipöntöt oli vakiokamaa kotona. Lisäksi siideriä meni useampi tölkki viikoittain. Pikkuhiljaa alkoi lipsumaan eli jopa yövuoroa edeltävänä päivänä (illalla siis) tuli juotua ja seuraavan päivän yövuoro oli hankala.
Ikää mulla rapiat viiskymmentä ja nuoresta asti olen tottunut käyttämään alkoholia ja nyt vain tuli mitta täyteen. Tarkemmin sanottuna viime vuoden loppiaisena aloitin vähentämisen. Ensin kuukauden tipaton ja sitten vaan se pullon korkki kiinni välillä.
Välillä hankalempaa ja välillä helpompaa. Jos oon kompuroinut niin olen noussut ylös ja palannut takasin suunnitelmaan.
Ei tämä vähentäminen helppoa ole, mutta vaivan arvoista kyllä. Plinkki on tuki ja turva.
Periaatteessa hyvin yksinkertainen resepti: ei vaan osta alkoholia eikä avaa sitä korkkia. Helppoa eikö vaan 
Minä en ole nuorena juonut juuri ollenkaan. Ensimmäisen lapsen sain 22-vuotiaana, että eipä siinä olisi ehtinytkään. Aktiivisemmin aloin juomaan kolmenkympin jälkeen, noin 15 vuotta sitten. Tällä vuosikymmenellä kun sain vakinaisen työpaikan ja säännöllisen palkkatulon, niin juominen oli helpompaa rahan puolesta. Aikoinaan vapaapäivät meni tissutellessa, joskus jopa aamu- ja iltavuoron väli. Krapulassa on joutunut välillä menemään töihin. Lomilla join silloin tällöin, mieluiten kun mies otti lapset mukaan harrastuksiinsa ja sain yksin nauttia kotona viinilaatikkoni kanssa.
Vähentelyn aloitin viime syksynä. Lueskelin plinkkiä, vaikka silloin ei vielä ollut rohkeutta kirjautua tänne ja (samalla) myöntää olevansa alkoholisti. Viime keväänä talvilomalla join kotona yksin ollessani neljä päivää putkeen ja krapula oli sen mukainen. Siitä lähtien on sitten vähennelty. Pääasiassa olen vähentänyt juomiskertoja ja nyttemmin myös lyhentänyt juomaani aikaa, eli ei enää aamusta iltaan. Juomani määrät ovat olleet hurjia, mutta nyt esim. viimeksi kesälomalla heinäkuussa olen ostanut 3 litran viinitonkan. Ihan vielä juomiseni ei ole sitä mitä toivoisin, eli 2-4 iltaa kuukaudessa. Mutta sitä kohti yritän kulkea!
Ja tosiaankin, helpoin tapa vähentää on kiertää Alko kaukaa ja jättää ne viinit ostamatta. Jos kotia alkoholia ostan, niin kyllä se sitten menee kurkusta alas heti tilaisuuden tullen.
Moi. Minä olen nuorena ja opiskelijana ollut se bilehile. Tilanne kärjistyi yli 10 vuotta sitten, elämään tuli isompia ongelmia joita turrutin baareissa. Silloin ekan kerran pelästyin, että mitä tapahtuu ja tajusin mitä mm liskojen yö tarkoittaa. Elämäntilanne helpottui ja alkoholinkäyttö väheni taas alle suurkulutusrajojen ns. itsestään. Sittemmin enemmänkin viinipullo viikossa tyyppi. Selviä kausia on ollut mm. raskaudet ja niihin liittyvä pikkulapsiaika. Kunnes taas työburnoutin myötä muutama vuosi sitten alkoholinkäyttö kasvoi. Viinipullo perjantai-iltana joo, mutta iltatissuttelua myös 1-2 kertaa viikolla. Viikkomäärä oli siis vuoden tai kaksi jotain n. 12-16 annosta. Krapula-aamuja, miettimistä että koska voi ajaa, väsymystä, eikä todella auttanut työuupumukseen. Vähentämisajatuksia oli joo mutta viimeistään perjantaina tuli Se, että no hitto antaa mennä vaan.
Keväällä tuli kyllästyminen tilanteeseen, siis lopullinen. Olin lueskellut täällä juttuja mutta silloin kirjauduin. Aluksi ajattelin, että tuskin tämä minua auttaa mutta aktiivinen kirjoittaminen on kyllä auttanut. Olen kyennyt nyt oikeasti päättämään, että nyt olen viikonlopun ilman viiniä. Joskus olen esim sanonut sen itselleni pari kertaa ääneen 
Mulla ei ole ikinä ollut sellaista, että elämä olisi pyörinyt vain alkoholin ympärillä tai mitään putkia tms. Niinpä mun ei ole tarvinnut keksiä tekemistä juomisen tilalle vaan olen vaan päässyt tekemään asioita ilman, että täytyy miettiä krapulaa tms.
Mulla auttoi myös työuupumuksen mukana tullut terapia ja lääkkeet.
Lyhyesti: tiukka päätös, oma motivaatio, tänne aktiivinen kirjoittaminen, onnistumiset. Yksikin onnistuminen tekee heti muistijäljen ja ruokkii uutta.
Nyt on tosiaan tullut nollaviikkoja jo useita kesän ja syksyn aikana. Maalis-huhtikuu oli vielä muistaakseni melkoista kompurointia. Viikkomäärä ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pysyneet hallussa. Syyskuussa on ollut kolme tissutteluiltaa. Huomaan myös, että se fiilis alkoholista on muuttumassa. Nyt ei jotenkin enää huvita käyttää sitä mihin tahansa fiilikseen vaan entistä useammin huomaan ajattelevani, että se kuuluu johonkin juhlaan, johonkin erityistilanteeseen.
Minä olen tuonne omaan ketjuun välillä kirjoitellut muutoksesta, mutta laitetaan tännekin talteen.
Niin kuin muillakin juominen on lisääntynyt tasaisesti vuosien varrella. Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut pari elämän jaksoa mitkä ovat potkaisseet lisää vauhtia alkoholisoitumiseeni, molemmat työhön liittyviä.
Pahimmilaan tilanne oli tänne liittyessä oli se, että join joka viikonloppu ja useimmiten kaikkina kolmena päivänä. Joskin sunnuntaisin vain jos jotain oli jäljellä. Lisäksi join välillä myös arkisin. En joka viikko, mutta enenevässä määrin.
Ensimmäinen korjausliike oli se, että lopetin arkena juomisen. Kävin noin 10 kertaa terapeutin luona ja hän neuvoi keinoja pysyä päätöksessä ja kirjoittelin ja luin myös täällä. Sitten laajensin arjen koskemaan perjantaita ja päätin, että sunnuntaisin en tasoittele. Perjantait toimii jo aika hyvin (paitsi kesällä tuli lipsuja) mutta tuo sunnuntai on vaikea jos kotona on juomista. Meillä kun mies ostaa juotavat niin se ei ole ihan minun hallinnassa.
2 vuodessa arvioisin, että kokonais kulutus on laskenut sellaisen 40-50%, mutta on edelleen liian suurta. Siksi täällä edelleen harjoittelen.
Mites muuten ketjun aloittaja itse? Olisi ihan kiva kun kertoisit mikä sinulla on tilanne.
Itsellä ollut nyt tuolta teini-iästä asti ongelmaa enemmän ja vähemmän, nyt 30v… Vielä 3 vuotta sitten pysyin melko hyvin riskirajoissa viikkotasolla, joskaan en kyllä kertakulutuksissa. Nyt viimeisen 10kk aikana tilanne pahentunut (toisaalta myös helpottanut), käyttö on päivittäistä, mutta määrät on n. 5-9 annosta keskimäärin, kun ne määrät oli ennen kerralla yleensä yli 12… Hyvänä puolena pidettäköön että hoidan elämäni muuten moitteettomasti ja juominen painottuu iltaan mutta tämmönen ikävä tilanne tää on. Toki mahtuu iltojakin että on juonut 1-3 mutta ei se nyt tilannetta miksikään muuta.
Kävin kesällä a-kerhon tapaamisessa ja jotenkin en nähnyt itseäni ollenkaan sopivaksi siihen. Ennakkoon valehtelin itelleni että en mä tommonen oo vaikka sehän mun suuntani on, menetän pian kaiken. Pelottaa lopetella, itseni tuntien en usko kuitenkaan psyykeongelmien ilmaantuvan lopettaessa kun syön monipuolisesti, ravinteikkaasti ja vitamiinipitoisesti, oon aktiivinen eläjä eikä mun juominen ole oluella läträilyä kummempaa koskaan ollu, saati että olis ollut “heti herätessä iltaan asti”. Muuten vaan mietin kuinkahan sitä oppii sitten oleen. Ne illat kun en oo juonut, ei oo ollut sen kummosempia kuitenkaan, jonka vuoksi oonkin ajatellut että eikai siitä mitään sitten tulekaan - itsestähän se kaikki on kiinni.
Tässä meikäläisen tarina jonka olen jo tänne kirjoitellut joskus aiemminkin.
Olen nuorimmasta päästä plinkkiläisiä. Täytän kohta 25 eli nuorimies. Teini-ikäisenä olin hyvin kiinnostunut alkoholista ja vedinkin ekat kännit joskus 14 vuotiaana. Ammattikouluaikana sitten aloin juoda viikonloppuisin ja määrät tietysti vain kasvoivat. Sitten kun muutin omilleni 19-vuotiaana aloin ostella viikollakin juotavaa ja siitä se sitten alkoi kunnolla alamäki. Putkareissuja, vahingonkorvauksia, lieviä pahoinpitelyitä, rikottuja ihmissuhteita ja lopulta sitten kuntoutustyöpajalta potkut 2 vuodeksi syynä krapulassa ja kännissä töissä olo. Sen 2 vuotta sitten kävin viikottain mt- ja päihdekuntoutujille tarkoitetussa ryhmässä. Joskus käytin myös lsd:tä ja kannabista ja bentsoja, mutta ne olen nyt jättänyt, tosin bentsoja tekisi mieli kyllä krapulassa.
Oma kuntoutumisajatukseni lähti tosiaan siitä, että minut ohjattiin päihdeterapeutille. Aluksi menin sieltä aina suoraan alkoon ja valehtelin määrät täysin mitä join. Sitten aloin juomaan suomiviinaa viikolla. Joskus ostin 2 pulloa päiväksi. aamulla toinen ja illal/yöl toinen taisitten toista pulloa heti aamulla. Tätä jatkui aika pitkään, kunnes tuossa edellis ja viimesyksynä aloin saamaan ahdistus ja sekavuuskohtauksia ja viillellä ynm kamalaa. Sain hallusinaatioita laskuhumalassa ja krapulassa. Jouduin päivystykseen ja avokatkolle useita kertoja kuukaudessa. Välillä tiputuksessa krapulassa, koska mikään ei pysynyt sisällä. Viimeinen niitti oli viimekeväänä saamani viinakramppi.
Nuo valtavat krapula-ahdistukset ja viinakramppi olivat se syy miksi tänne plinkkiin kirjoitin ja pääti, että tälläinen eivoi yksinkertaisesti jatkua. Nyt olen onneksi päässyt takaisin 2pv viikossa kuntoutusryhmään ja toivon, että sieltä en saa potkuja nyt.
haluan kouluun tai töihin. elää normaalia nuoren aikuisen elämää, enkä kokoajan ottaa vippiä ja marinoida elimistöäni.