Kerrasta poikki

Näin ilmoitin vaimolleni viime lauantaina. Eli jos valehtelen vielä kerrankin ja ryyppään, niin se on sit siinä. Vituttaa itseänikin jatkuva valehtelu ja krapulassa pirteänä näyttely.
Vuonna 2005 olin katkolla ja sen jälkeen pääosin juomatta. Välillä oon repsahtanut. Niinkuin nyt. Huomenna aa-kokoukseen. Koskakohan olen siellä viimeksi käynyt. Viisi vuotta sitten varmaan.

Olisiko päihdelääkäristä apua? Antabukset löytyy, mutta viime reissulla join vaikka olin ottanut antabuksen. Ei tullut mainittavaa antubusreaktiota. Hieman hukassa olen siis tämän alkoholismini vuoksi.

Mitäs kokemuksia teillä on aa-kokouksista? Onko ollut apua?

Huomenta JJ67!

Omat kokemukseni AA:sta ovat myönteisiä. Olen saanut olla raittiina. Enkä mitään muuta halunnutkaan. Kokouksissa käyn pari kertaa viikossa, joskus pienissä muutaman hengen ryhmissä, joskus niissäkin, missä on enemmän väkeä. Pari viikkoa sitten olin AA:n 70-vuotisjuhlassa, arvioiden mukaan meitä oli vajaa 2000 ihmistä.
Palavereissa käynnit antavat raittiudelle jatkuvuutta ja rytmiä viikon touhuihin. Tärkeää minulle on ollut myös löytää kaltaisiani hiljaisia ihmisiä, joiden kanssa yksinäisyys häipyy taka-alalle. Arvostan myös sitä, että jokaisen puhetta kuunnellaan eikä ole pakko puhua, jos ei halua. Yksi osa vertaistukea on se, että ihmeellisellä tavalla tulokas ja pitkään raittiina ollut tukevat toisiaan.
Kannattaa kotona lukea kirjaa Nimettömät alkoholistit (ns. iso kirja) ja muitakin.
Vapaaehtoiset palvelutehtävät omalla vuorollani ovat minulle mieluisia, on ihan arvokasta keittää hyvät kahvit paikalle tuleville.
Kun liityt takaisin joukkoon viiden vuoden jälkeen, saatat pitkän tauon jälkeen tavata sellaisiakin raittiutensa säilyttäneitä, jotka muistat sieltä viiden vuoden takaa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme