kenellä menee huonosti?

Me Lopettajat
1

Toisessa ketjussa muistelin sitäkin, miten lapsuudessani köyhyys näkyi vaikkei sitä itse joutunutkaan kokemaan.
Ellei vaatetus paljastanut niin se ihmisarvoa alentava nöyryys jolla köyhän perheen äiti kylän kauppiasta kuluneen kassinsa ja tyhjän rahapussin kanssa lähestyi.

Köyhyyttä on edelleen, ja se näkyy, silloin kun se sitä itseään on.

Köyhyyttä tarttis poistaa, siitä vallitsee jonkinlainen yhteisymmärrys. Mutta miten kiireellistä ja tarpeellista se köyhyyden hävittäminen on, siinä jo asenteet vaihtelevatkin. Kaikenlaisissa ryhmissä tuonkin asian ympärillä on pyöritty ja asiaa esille nostettu. Kauniisti on puhuttu, mutta usein vähän niinkuin tavan vuoksi, pitäähän nyt köyhyyttä vastaan olla.

Mutta, ei sillä niin kiirettä, kun eihän noilla köyhillä näytä kummempaa hätää olevan. Köyhyys kun on arvioitu virallisesti semmoiseksi että tulot ovat vain 60% mediaanitulosta, ja sehän tekee nyt sitten verottomana, ihan puhtaana käteen 1185 euroa kuukaudessa. Eivätkä ne näytä edes nälkäisiltä, osa jopa lihoo niin ettei tahdo vyössä reiät riittää…

Hyvin enimmäkseen asuvatkin, on keskuslämmitys, sähkövalo ja sisävessatkin melkein kaikilla. Mitä surkeutta se semmoinen on? Omalla autolla hurauttavat monet hakemaan ruokansa leipäjonoista ja vaatetta jaetaan kaikilta luukuilta -sitä rättitavaraa kun rikkaammille kertyy koko ajan poistettavaksi, eivät ne köyhät vilua pelkää, ei edes pakkasilla.

Monen köyhän ei tarvitse edes nousta aamulla töihin. Saa loikoilla kotona tai lähteä seurustelemaan kavereiden kanssa, johan se on rahanarvoinen etu tuokin, eikös vaan? Ryyppäämiseen ja juhlimiseenkin näkyy rahaa riittävän, onko siinä puutteesta tietoa, semmoisessa elämässä?

Yksiasuvalle jää hiukan vähemmän, kun tuosta on kaikki maksettava, mutta jos onnistuu jonkun asuinkumppanin saamaan, niin johan helpottaa. Samoilla kuluilla sitä asuu kaksi kuin yksikin, useampikin samoilla lämpimillä menisi. Samalla sähkövalolla lueskelee ilmaisjakelulehtiä vaikka kymmenen asukasta, eivät ne kulut siitä muutu.

Niinpä, mitäs kiirettä tässä sitten olisi, kun kerran hyvin pärjäävät, köyhätkin?

Eipä olekaan, jos noin on. Kun on määritelty köyhiksi noin laaja osa kansaa, niin hämärtyyhän se, köyhyys. Ei siinä sitten oikeastaan kukaan ole köyhä, jos kaikki ovat köyhiä ja köyhällä on varaa kaikkeen tuohon. Mutta, kun niin ei ole. Köyhissä on se pieni osa, semmoinen jolle ei ole enää yleisessä kielenkäytössä edes nimeä, kun köyhyyden määritelmä on tuo, siis se osa jolla ei tuloja, omaisuudesta puhumattakaan, ole lähellekään tuota “60 % mediaanitulosta”. Se osa, jolla ei verotonta tuloa kaikkineen olekaan kuin ehkä puolet tuosta summasta, ja kuitenkin sillä pitää jossain asua, jotain syödä ja vaatettakin talviaikaan hiukan tarvitaan. Heidän olemassaolonsa unohtuu kovin helposti kun köyhyys on mielletty tuollaiseksi “suhteelliseksi köyhyydeksi” jonka tarkkaa euromäärää sitten lasketaan vuosittain ja kinastellaan olisko se nyt euron pari muuttunut viime vuodesta…

Ja tottakai, asiaan kuuluu, itsekunkin kohdalla, tarpeen mukaan hiukan vähätellä omia mukavuuksiaan elämässä. Varmuuden vuoksi on parasta pikkuisen valittaa, ettei vaan jäisi mahdollisesta avusta paitsi jos semmoista jostain jaossa olisi…

Jotenkin tarttis saada , mielestäni, huomio kiinnitettyä siihen nimettömään, virallisia köyhiä varattomampien porukkaan ja poistaa edes semmoinen surkeus. Marginaalinen porukka se on, kai, ei se niin kalliiksi rikkaammille tulisi.

Selvyyden vuoksi täytyy kertoa, että ei ole ns. oma lehmä ojassa, kun tällaisia mietin. Tuloni ovat aika tarkkaan tonnin kuukaudessa, ihan kaikkineen, käteen, ja sillä elän niin mukavasti etten missään tapauksessa tunne itseäni köyhäksi (vaikka sitä sen virallisen määritelmän mukaan olisinkin).
Ei minulta mitään puutu. Hyvin pystyn perustarpeistani huolehtimaan. En siis ole ihan itseni takia kitisemässä ja vaatimassa, mutta kun minullakin on just se tilanne ettei tällä hetkellä tarvitse edes työnteolla itseäni rasittaa, niin kaikenlaista ehtii mietiskelemään.

2

itse kuulun noihin vähiten rahaa saaviin, tai no, jos katsotaan että kieltäydyn ilman syytä
jostain aktivointijutusta tai vastaavasta, voi kai tuo perusraha vielä tippua tuosta ja saada
määräaikaisen karenssin.

kuitenkin tuolla nykyisellä perustoimeentulo rahallakin pärjää, kun on sillä tottunut pärjäämään.
ja perustarpeisiin eli asumiseen ja terveydenhoitoon saa tukea tuon lisäksi.

jos onnistuu elämään ilman päihteitä ja vielä vaikka lopettamaan tupakanpolton, on toimeentulo ihan
hyväkin. siis perustarpeiden osalta, ylimääräiseen ei juuri sitten liikene ja vaatteet ja kaikki muukin mahdollinen
on järkevää hankkia kirppareilta, tutuilta, kaikenlaisista hyväntekeväisyyspaikoista.

omalla kohdallani on sekin etu, että on tarvittaessa olemassa kuitenkin hyvät turvaverkot eli läheisiä ja
tuttuja joihin voi tiukassa tilanteessa turvautua.
täysin yksin elävän, päihteitä käyttävän tai vakavammista mielenterveysongelmista kärsivän tilanne
voi olla sitten paljon huonompi.

jos on huonot edellytykset huolehtia itsestään ja on helposti syrjäytyvä, ovat ainoat kaverit usein heitä,
jotka käyttävät hyväkseen minkä pystyvät ja ilkeävät.
varmaan on monia, jotka koettavat tuossa asemassa olevia auttaakkin, mutta tuolta kuvittelisin
löytyvän ne ihmiset, jotka ovat eniten avun tarpeessa, jos katsotaan asiaa aineellisen puutteen
kannalta.

3

Kun tosiaan on turvaverkkoja, läheisiä, omaisia ja tietotaitoa asioidensa mahdollisimman hyvin edistämiseen niin kyllä vaan, sillä pienimmällä peruspäivärahalla pärjää.
Jos siihen saa lisäksi muita tulonlisiä kuten tukea asumiskuluihin tai muihin menoihin niin ei varsinaiseen köyhyyteen putoa. Ellei sitten ala rilluttelemaan, saahan juhlimalla tietysti itsens ainakin tilapäisesti persaukiseksi.

Opiskelijoilla on toki tilapäisesti pienet tulot, mutta se “köyhyys” on kuitenkin tilapäistä, kestää sen aikaa kun menossa on sijoittaminen tulevaisuuteen, ne sijoitukset tulevat sitten korkojen kanssa tulevina vuosikymmeninä takaisin parempina tuloina ja verkostoina, asemana, vaikutusvaltana, mahdollisuuksien monin kertaistumisena joten luultavasti kannattaa jokunen vuosi ollakin palkkatyön ulkopuolella. Eiköhän myös ainakin tuonne kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti ihminen pärjää vaikka hiukan alkeellisemmissakin olosuhteissa ( eikä kai opiskelijoitakaan enää ihan telttamajoituksissa liene… kai se elämä jotenkin järjestyksessä on)

Ymmärrykseni mukaan köyhyys koskettaa juuri niitä ak47: nkin mainitsemia yksin eläviä, päihteitä käyttäviä, mielenterveysongelmaisia jne joilla ei ole voimia ja tarvittavaa tietotaitoa eikä sopivaa hyvä veli -verkostoa tukenaan.
No, päihteiden käyttö nyt on tietysti valintakysymys, jos joku valitsee juhlimisen rahojensa osoitteeksi ja sitten on ilman ruokaa ja asuntoa niin ehkä on kyseenalaista onko se köyhyyttä vai vai toisin valittua elintasoa. Monelle ilmeisesti on tärkeämpää pitää yllä rilluttelua kuin esimerkiksi asumismukavuutta. Ehkei kaikkeen voikaan kaikilla olla varaa?

Mutta, köyhyyden torjunnassa suuntaisin toimenpiteet lähinnä siihen pieneen ryhmään ihmisiä joilla ei ole kysymys valinnoista vaan ihan siitä että ei ole rahaa eikä sitä tarvittavaa tietotaitoa eikä verkostoja eikä erilaisiin tukitoimiin just räätälöityjä elämäntilanteita.
Usein kysymys on yksinäisistä, yksinasuvista, vanhemman ikäpolven ihmisistä jotka eivät nykyisen tietoliiikenneyhteiskunnan ehdoilla edes osaa etsiä mahdollisuuksia joihinkin tukiin, asuvat kauempana kaikista hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnoista eli eivät pääse edes ruokaansa ilmaisjakeluista hakemaan, eivät kuitenkaan ole enää kelvollisia palkkatyöhön, jo siksikin että pelkkä lukutaiuto ei tänä päivänä riitä yhteenkään työhön, ja kun ikää karttuu, se takuueläke on toki turvana mujtta fyysiset voimat alkavat myös vähenemään eli työnteko jäänee jo siksikin sivuun.

Useimmiten tilanne olisi kovin yksinkertaisesti korjattavisssa. Jos se pienin takuueläke, samoin kuin pienin työttömyysavstus, olisi satasen-pari suurempi kuukaudessa, tuon tuloluokan ihmisille se merkitsisi valtavaa harppausta elämän mukavuuden suhteen. Jos taas toisesta päästä, tuhansien eurojen eläkkeistä sieltä yläpäästä nipistettäisiin ne rahat pois, niin mitä tapahtuisi? Ei mitään. Isoilla eläkkeillä ostettaisiin edelleen sijoitusasuntoja tuottamaan lisää rahaa, ja kun sitten lähdön tultua perilliset laskisivat kasaan saatua kokonaissummaa niin eroa ei edes huomaisi.

Jaa että mitä se minulle kuuluu, miten tuokin asia on.

En minä tiedä. Mitä minulle yleensäkään mikään asia kuuluu. Voishan tätä maailmaa niinkin ajatella että kunhan minulla on kaikki hyvin niin sitten ajattelun rajat siihen.

4

aivan, unohdin omasta listastani ikä-ihmiset.
yksin asuvat iäkkäät ovat yksi ryhmä, joilla on varmasti paljon vaikeuksia tulla toimeen.
erilaisia syitä on varmaan monia, mutta jo yksin iän aiheuttama alentunut toimintakyky
sekä fyysisesti että psyykkisesti ovat syitä olla pärjäämättä nykymenon mukana.
ja syrjäytyneet ovat suurin ongelmaryhmä luulisin, koska heitä ei välttämättä kukaan huomaa ja
tavoita auttaakseen, jos nyt jotain auttaa kinniostaisi.
vaikeaa on tuen ja avun saanti, ellei itse osaa ja ymmärrä apua hakea.

toisaalta ihmisen yksityisyyttä kunnioitetaan tänäpäivänä liikaakin ja siitä seuraa joidenkin
huonossa asemassa olevien kohdalla heitteillejättöä.

vaan miksi näitä kirjoittelen sitten minä?
asia on mielestäni erittäin tärkeä ja uskon, että asiasta puhuminen ja kirjoittaminen saattaa
auttaa asiassa jotain.
toisaalta pidän tällä tavalla mielestäni itseni inhimillisenä. yritän ajatella muitakin ihmisiä, lähinnä
heitä, joilla ei mene hyvin.
toisaalta asia on itselleni jotenkin luontevasti tärkeä, jonkinasteinen sydämmen asia.
muuttuuko maailma sitten, ainakaan paremmaksi? ei siltä vaikuta ja usko tuohon on aika
vähäinen. parempi kuitenkin koettaa jotain pientä tehdä kuin luovuttaa koko asian suhteen.
kyyninen, itsekäs, vain omaa etua tavoitteleva ihminen on ehkä surullisinta mitä tiedän ja sellaiseksi
en ainakaan halua tulla.
lähinnä siis teen kuitenkin tätäkin itseni vuoksi, itsekkäistä syistä…että silleen, hmm…

5

Moikkis ak& kumppanit. Samaistun ajatuksellisesti hyvin pitkällle tähän tekstiisi. Näen tuon maailman parantamisen tai parantumisen kuitenkin siten, että hyvin todennäköisesti sekä oma että jonkun avunsaajan maailma kyllä parantuu siltä osin miten apua on saanut ja antanut etenkin konkreettisessa tilanteessa.
Eihän meidän tarvitse mitään huippusuorituksia hamuilla, riittää kun teemme sen mihin pystymme. Eikä toki kannata laskelmoiden matkaan lähteä, tee sitä mikä tuntuu oikealta. Itse olen saanut vuosien varrella paljon hyvää mieltä ja motivaatiota aivan pyytämättömästä positiivisesta palautteesta. Vapaaehtoishommat ovat nimensä mukaisesti itse valittuja, karriääri ja siihen liittyvä egoismi on toinen sarka!

6

Maailma muuttuu koko ajan johonkin suuntaan.
Paikalleen pysähtyvä yhteiskuntakehitys olisi kovin epätodennäköinen vaihtoehto.

Yhden ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, mutta ihmisistä ihmiskunta kuitenkn koostuu.
Nuorempana jaksoin ja olin innostunut enemmän kuin nyt, ehkä siksi että silloin tuntui tulevaisuutta olevan edessä aivan rajattomasti. Hitaankin muutoksen tulokset ehtisi nähdä.

Nyt kun on jo olemassa pieni aavistus siitä että hyvinkin saatan viidenkymmenen vuoden kuluttua olla jo tuhkana lannoittamassa nurmea, todennäköisyyslaskelmien mukaan jo aikaisemmin, on selvää että vain osan siitä mihin nyt vaikutan, ehdin itse näkemään.

Eikä se silti ole saanut minua kääntämään selkääni maailmalle. Mukana olen, jos en ihan niin täysin rinnoin kuin parikymppisenä, niin kuitenkin.

Paljon saatiin aikaan, muuten. Monia asioita joita silloin nuorempana vaadimme, on myös toteutunut.

Miten paljon siinä sitten on itsekkyytä ja miten paljon moraalia joka jollain tavalla velvoittaa tukemaan hyviksi mieltämiään asioita ja vastustamaan niita pahoina pitämiään? En minä tiedä. Miksi minun pitäisi niiden prosenttiosuuksia laskea? Jos kummallakin vaikuttimella parempaan pyrkiviä osallistumisia ja osallisuuksia syntyy niin onko se nin tarkkaa.