Mitä keinoja olette käyttäneet/koitatte käyttää näistä ongelmista selviytymiseen? Vaik edes välillä? Mul aikoinaan oli h y v ä terapeuttti. Harrastus on tärkeä, on syötävä kunnol. Itsetuntemus, piirtäminen, maalailu, joka voi muuttaa pahaa oloa paremmaksi. Mul lääkitys (sertralin) on auttanut, tarkoitettu myös pakko-oireilun hoitoon.Ikä…,heh se ny ei ole keino, se kun vaan tulee. Moni tasoittuu sen myötä. Oman elämän a r v o n tajuaminen, haluanko tehdä itselleni pahaa…? Tukiryhmät,muuallakin kuin netis? O.T. Olen miettiny, mahtaisko mun lääkeongelmas viime vuosina olla ollut enämpi toiminnallisesta riippuvuudesta… Toki viekkarei on tullu, joten ihan fyysistä riippuvuutta on ollu. Mut kun niitä enimmäkseen lääkkeettömiä (bentsot) jaksoja on ollut, esim. viime keväänä, ja ihan ok se suju. Mut sillon oli elämäs muita tärkeitä juttuja,jotka halusin tehdä kunnol.
Yli 200 lukijaa, ei yhtään ehdotusta. Jep jep. Jos tän on tarkotus olla purnausfoorumi, heippa vaan!
kaverit… se, että saa ajatukset muualla, keinoilla millä hyvänsä. Joskus käytin alkoholia että unohtaisin, mutta sitten tulee se hiton lasku humala ja pilaa kaiken. Salilla käynti, oman kroppansa vieminen aivan ääri rajoille että on vain fyysisesti mahdotonta edes ajatella. Viha. Kieltäminen. Asian laittaminen laatikkoon ja laatikko kellariin. lapsellisia keinoja osa, mutta ikävä kyllä ne toimivat, välillä…
Tällä hetkellä antaisin mitä tahansa että voisin mennä vain salille rääkkäämään itseäni, mutta olen kipeä ja suljettu 4n seinän sisälle, joten mielikuvitus saa tehdä ihan rauhassa omia matkojaan ja amme senkun täyttyy itsesäälistä, ja “masennuksesta” ( masennus sen takia lainausmerkeissä, koska ei kuitenkaan ole depressiota, vaan ihan arkipäivän masennusta johon kaikki joskus " sairastuvat ")
A n t e e k s i, fragile ja muut. Olin tapani mukaan liian ankara. Siinä on piirre, josta kernaasti pääsisin eroon. Mut voisko täl ankaruudella olla mitään tekemistä tässä käsiteltävien riippuvuuksien kanssa…? Kun mie sairastin syömishäiriötä, olin todella ankara itselleni. Nykypäivänä ajattelen -vaik ei se kovis ahdistustilois toimi koko ajan, vaan helpottaa hetkeksi, siis se ajatus, johon kohta pääsen käsiksi, heh- että ilmaisen sitä ankaruutta HYVIN paljon toisillekin. Käyn tanssiterapias ja terapeutti puhuu usein “armahtavasta rakkaudesta”… Voi kuulostaa lällyltä, mut mä kun olen kova syyllistymään, syytän myös toisia helposti. Kun r a j a t ihmisten välil häilyy. Mikä on m u n odotuksesta seuraava pettymys, mikä sitä, et toinen ei SAA kohdella mua näin. Itse uskon, et ihmisiä EI SAA lyödä… Ilmaisen nyt vain omia käsityksiäni, en halua saarnata tai holhota. Aikuiset ihmiset tekevät valintansa, ja kuka jumala mä olen niihin sanomaan, että väärä valinta. Mut mä uskon myös o i k e u k s i i n, joita ei saa/saisi loukata, vaikka niin tapahtuu. Musta nämät miesten vert.tukiryhmät, jois pyritään ottamaan vastuu teoista, ja muuttamaan omaa käytöstä, onkse ny nimeltään “Lyömätön linja” o n hyviä. Voimia toivotan minä kaikessa keskeneräisyydessäni!
Pakko on kysyä, kun tätä palstaa nyt satuin lukemaan. että onko täällä ketään, tai tunteeko kukaan ketään joka olis henk. koht “parantunut” syömishäiriöstä? Niin että ei enää oireilisi eikä syöminen tuntuisi vaikealta.
Omalla kohdalla tuntuu että siihen tilalle kehittää aina jotain muuta yhtä epäterveellistä…dokaamista/huumeita tai jotain muuta. Tuunkohan ikinä terveeks? Toisaalta tuntuu että jos olis “tyhjien hetkien” täyttämiseks jotain, joku päämäärä, suunnitelma. niin ehkä saisin itteni nostettua tästä.
-Hile
Mulla auttoi kun tulin raskaaksi, oli pakko huolehtia myös pikkuisesta masussa. Eikä lihominen pelottanut enää kun tiesin että paisuisin joka tapauksessa. Mun ongelmani oli bulimia ja kärsin siitä n. 15v. Kyllä siitä voi päästä yli vaikka tuntuukin pirun vaikealta.
Kiitos kaikille ehdotuksesi
Olen todella kiitollinen.
Kiitos vielä kerran!
Carla
Keinoja ?
Stalingradissa aikanaan tehtiin rakennusten raunioista linnoituksia, joihin pureuduttiin sydänverellä. Tarinoiden mukaan oli paljon raunioita, joissa esimerkiksi kellarissa olivat neuvostoliittolaiset, alakerroksissa saksalaiset, ja yläkerroksissa neuvostoliittolaiset. Oli sekavia tilanteita, joissa ei tiedetty kuka on hyvä ja kuka on paha.
Mikä on tarinan opetus nykyajan ihmisille ? No, kun vaikka jääkaappisi hajoaa, ja ne on muuten manipulaatiotarkoituksessa tehty hajoamaan tietyssä vaiheessa, se onkin pitkä tarina… Niin, laita muovikassiin vettä ja laita pöytätuuletin puhaltamaan siihen ja kaljat sinne, niin pysyvät viileinä ! Sama juttu kun manipulaattorit hävittävit digiboksistasi kanavia tai tietokoneesi ottaa verkosta viiruksia jotka saavat sen jumiin… Silloinkin voi keksiä kaikkea uutta, tehdä raunioista uusia linnoituksia, ja estää ajatumusta itsensä syyntakeettomiksi kulttuurisidonnaisesti ajaneiden manipulaattoreiden systeemeihin. Silloin olet sekä hyvä että paha, eikä tarvitse jaotella itseäsi osiin sen takia, vaan mä olen mä !! Se on elämää, ja voidaan luottaa vanhoihin hyväksikoettuihin vahvan valtion juttuihin ja sisäistää ne.