Neuvoja? tässä tulis muutama. 
Olette siis avoliitossa, laina yhteinen, asunto yhteinen, jos oikein ymmärsin. Onko mies suostuvainen asunnon myyntiin? Jos ei ole, sen kanssa voi tehdä kiusaa tosi isosti. Ota pankkiin yhteyttä hetimiten ja kysyt sieltä ihan suoraan, miten homma olisi paras hoitaa, jottet sinä joutuisi maksamaan ylimääräistä jos miehesi lakkaa maksamasta lyhennyksiä. Jos miehesi nimittäin heittäytyy hankalaksi eikä suostu maksamaan mitään, laskut kertyvät sinulle kunnes saatte asunnon myytyä eli tuossa tapauksessa esim. lyhennysvapaat ja pelkkä koron maksu tulisivat varmasti helpommiksi. Kun asunto sitten tulee myytyä, voit vähentää omat kulusi miehen osuudesta että puntit menee tasan. Tai onko sellaista mahdollisuutta, että jompikumpi lunastaa toisen ulos asunnosta ja ottaa loput velat nimilleen?
Kun pääset siihen tilanteeseen, että muutat osoitetta, muuttopäivämäärä kannattaa ehdottomasti ajoittaa edellisen kuun viimeiseen päivään. Eli jos esim. muutat toukokuussa, tee muuttoilmoitus huhtikuun viimeiselle päivälle. Näin saat Kelalta lapsilisiin yksinhuoltajakorotuksen toukokuun alusta lukien. Ettei käy kuten minulle. Ukko läksi pihalle 5.8. joten menetin elokuun yh-korotukset noiden viiden päivän takia ja aloin saada korotusta vasta 1.9. lähtien. Sama juttu koskee myös elatusmaksuja. Jos maksut alkavat kulkea Kelan kautta, Kela maksaa elareita vasta siitä kuukaudesta, jolloin olet ollut koko kuukauden yksin. Olettaen tietenkin, että lapset jäävät sinulle… Se onkin sitten aivan eri taistelu. Elatusmaksut määritellään joko keskinäisellä sopimuksella ja vahvistetaan sitten sosiaalitoimistossa tai sitten annatte lastenvalvojan laskea elatusmaksut. Alle Kelan maksaman minimin et mene sitten sopimaan mitään. Kelan sivuilta löytyy summa… jotain 139e/lapsi/kk tällä hetkellä. Summa määritellään katsomalla teidän molempien tulot ja kohtuulliset menot ja jaetaan sitten elatuskyky niiden mukaan. Eli jos miehesi tienaa rutkasti ja sinä vain vähän, summa tod.näk. olisi korkeampi, mutta missään nimessä se ei ole tuota pienempi.
Yhteishuoltajuuden purku on aika hankala asia, jollet pysty todistamaan, että toinen vanhempi on totaalisen kykenemätön hoitamaan lapsia. Minusta siihen ei kannata paljon panostaa näin alkuunsa, koska ei yhteishuoltajuudella oikeasti pysty mitään suurta kiusaa tekemään. Kaikki on kierrettävissä. Se, kummalle lapset jäävät asumaan, on tärkeämpi. Tapaamisten suhteen kannattaa kyllä vääntää jonkinlainen tapaamissopimus jo siellä sosiaalitoimistossa. Vaikka joku perusrunko esim. ensimmäisen vuoden ajaksi ja katsotte sitten asiaa uudestaan kun tilanne on hiukan rauhoittunut. Suosittelen tuota sopimusta siksi, että keskenään sopiminen voi oikeasti olla aikamoinen riippakivi, kuten meillä. Eksä tapaa lastansa kun häntä sattuu huvittamaan ja minä jousta lapsen parhaan nimissä. Yökylässä on ollut 2-3 kertaa puolen vuoden aikana. 5-vuotiaalle tosi rankka tilanne, kun koskaan ei voi sanoa koska seuraavan kerran isäänsä näkee. Ja missään nimessä ei saa koskaan sanoa lapselle etukäteen, että iskä tulee huomenna tms. koska käytäntö on osoittanut, että peruutuksia tulee tasaiseen tahtiin joka ikinen kerta. Minä ilmoitan lapselle tapaamisista vasta sitten kun iskän auton etuvalot näkyy pihalla.
Sille, onko isä selvinpäin tapaamisten aikaan, et tule mahtamaan mitään. Jos lapsia vietäessä äijä näyttää olevan selkeästi kännissä, lapsia ei tarvitse sinne jättää, mutta kun itse lähtee paikalta, ei auta kuin toivoa parasta ja laittaa jonkinlainen naapurivahtisysteemi vaikka käyntiin jos siihen on mahdollisuuksia. Minä luotan vielä toistaiseksi siihen, että kun lapsi on isällään, isä on selvinpäin. En voi muutakaan.
Asumismuodosta riippuen, ota jo etukäteen selville saisitko asumistukea? Laske lapsilisät, yh-korotukset yms. ja suunnittele tarkkaan, miten raha-asiasi hoidat. Yllätyksiä tulee, mutta niihin on helpompi varautua kun on suunnitelmat selvillä ja tietää mitä rahaa mistäkin on mahdollista saada.
Mitä selittää lapsille? Sinulla on vielä niin pienet lapset, että ylimalkainen selitys siitä, että aikuiset ei aina tule toimeen keskenään on heille aivan tarpeeksi riittävä. Yksityiskohtiin ei kannata mennä äläkä sorru koskaan haukkumaan tai mollaamaan lasten isää lapsille. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Minä nielen kiukkuni ja selittelen asiat niin neutraalisti kuin osaan. Monesti on käynyt niin, että isä on mennyt lapselle lupaamaan tulevansa esim. vkl katsomaan. Poika tietty odottaa kuin kuuta nousevaa, laskee kuinka monta yötä pitää nukkua ja kuinka monta hoitopäivää vielä. Ja sitten isukki lauantaiaamuna lähettääkin minulle tekstarin, että homma peruttu, en pääse. Todellinen syy on jotain sen suuntaista, että perjantaina tuli vähän juhlittua ja juhlat jatkuu. Itkevälle pojalle sitten selitän, että iskä haluaisi kyllä kovasti tulla, mutta sillä on nyt jotain tosi isoja esteitä ettei pääse. Ja sitten sutjakkaasti ohjaan pojan ajatukset jonnekin muualle, lähdetään esim. serkkujen luokse kyläilemään, pulkkamäkeen tai uimaan tms. kivaa touhua. Illalla poika sitten tirauttaa vielä pienet ikäväitkut ja minä halailen, lohdutan ja olen vain paikalla kuuntelemassa. Ei siinä muuta voi. Ja mielikuvituksessani hukutan isukin kossupulloon, nuijin korkin kiinni, heitän hai-altaaseen ja varmuuden vuoksi vielä räjäytän sen hain joka syö sen pullon…
Jos pelkäät itsesi ja lastesi turvallisuuden puolesta, minä tekisin äkkilähdön ilmoittamatta siitä mitään etukäteen miehelle. Mutta siinä on sitten se huono puoli, että siitä se homma repeäisi sitten täydeksi sodaksi. itse tiedät tilanteen parhaiten. Onnistuuko rauhallisesti sopiminen tuomalla niitä positiivisia asioita vahvasti esille? Eli puhut kuin lapselle, että miten hienoa sitten olisi kun saisitte vähän rauhassa ajatella asioita ja lapsia saa nähdä niin usein kuin haluaa ja että sitten miehelläkin olisi oma rauha ja sinä et olisi muistuttelemassa ja arvostelemassa jatkuvasti ja… tiedäthän? Saat tikkarin, jos oot kiltisti -tyyliin. Jos riitaa pystyy välttämään, asiat varmasti saa hoitumaan sujuvammin, mutta aina se ei ole mahdollista.
Olisihan näitä neuvoja vaikka kuinka, mutta ei tule kaikki mieleen nyt ja tässä.
Ehkä tärkein juttu on se, että jos et ole varma miten asioiden kuuluu mennä, älä kirjoita nimeäsi mihinkään paperiin. Ota mietintäaikaa, tutki ja lue kunnolla. Kysy vaikka joltain sellaiselta, joka asiat tietää ennenkuin teet mitään sopimuksia. Nuo elatusjutut varsinkin on sellaisia, että niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Me tehtiin elatussopimus vain vuodeksi näin ensialkuun, koska siinä eron myllerryksessä on niin paljon muitakin asioita mietittävänä ja tilanteet muuttuvat vuodenkin aikana joskus tosi isosti.
ja lisäpotkua sille, et elä omaa elämääs ämmä 
