No niin, juhannusviikkoon on päästy, kahden päivän päästä alkaa loma! Tähän asti kesä sujunut varsin mallikkaasti, mutta todellinen haaste alkaakin nyt loman myötä.
Asetan tavoiterajaksi 12 annosta viikossa. Lomat on olleet joka vuosi ongelma, ja jos pystyn pitämään noissa rajoissa niin se on kyllä huomattava vähennys aiempiin vuosiin. Välittömästi loman jälkeen raja putoaa siihen kuuteen, jonka asetin kesäkuun alussa. Yritän raportoida tilannetta täällä, kävi miten kävi.
Tsemppiä! Mulla on samanlaisia tavoitteita ja samoista syistä!
Niin se on mullakin loma edessä heinäkuussa ja siinä ne haasteensa sitten taas onkin vaikka hyvin tämä kesä on sujunut vähentelyn kanssa tähän asti. Mutta kyllä me pystytään siihen järkevyyteen lomallakin eikö vaan 
pakkohan meidän on!
Tsemppiä tavoitteisiin!
Morjesta kerhokaverit
Juhannus meni ja loma on alkanut. Juhannuksen osalta tavoitteet piti. Koska loma alkoi samalla, sovelsin jo viime viikkoon 12 annoksen maksimirajaa 
Hyvä uutinen on, että meni vaan 9. Huono kaiketi se, että meni kolmena perättäisenä päivänä. Tosin päivää kohden jäi siis vaan kolme annosta, mitä voi kohdallani pitää varsin kohtuullisena. Että en tiedä olisinko sittenkin ihan vaan tyytyväinen.
Just nyt tekisi kovasti olutta mieli. Mökillä työteliäs ja pitkä päivä takana, kyllä nyt palkinto olisi paikallaan. Mutta en ota kumminkaan tänään, ei vaikka mieskin jo ehti tarjota viskiä. Säästelen annoksiani hiukan myöhemmäs viikolle 
Nyt on sillai mukava vähentelyvaihe, ettei juurikaan ole tuntunut sellaiselta hampaat irvessä kärvistelyltä kuin joskus aiemmin. Lähinnä täytyy olla varuillaan, ettei anna periksi hetken mielijohteille liian usein.
Kannattaa vaan nyt suosiolla olla tyytyväinen koska loistavastihan tuo sun juhannus ja loman aloitus meni! eikö vain olekin kumma kun ei oikein tiedä ollako vai eikö olla tyytyväinen 
niin kuin jotakin puuttuis tai olis huonosti vaikka on voittanut itsensä jossakin. Koska jos viikkotavoite oli 12 ja alitit sen niin sehän ON silloin tosi hyvin vähennetty! Vertaa siihen miten olisit tehnyt ilman tätä nallekerholaisten touhua…
Nuo hetken mielijohteet on vaarallisia. Se vaan tulee se fiilis, että nyt janottaa. Mutta kun vaan pitää sen selkärangan suorassa ja vähän aikaa miettii asiaa ja vaikka niitä hampaitaan kiristelee niin kyllä se mieliteko ohi menee.
Iso peukku T-leidi! ja tsempit <3
Iltaa
Pakko kommentoida, että juuri nyt itsellä olisi melkoinen mieliteko päällä… lauantaina join ihan liikaa, nyt pitäisi kyllä olla tissuttelematta. Olin jo menossa kaapille hakeen lasin viiniä (“mitä sitten, nythän on kesä ja aamulla ei tarvii lähteä mihinkään”) kun luin täältä tuon maksa-arvoketjun ja totesin, että haen vaan Pepsi maxia
Niin tuttua tuo, että mitä se kellekkään kuuluu tai haittaa jos lasillisen ottasin. Mutta iso peukku ettet ottanutkaan Pecorino viimiä! ja mikä maksa-arvoketju nyt mulla lyö pää ihan tyhjää. Sehän on loistava ketju jos saa muutettua houkutuksen hetkellä!
Tuolla alhaalla on joku lyhyt “maksaketju”. Se ei toiminut enää seuraavana iltana … höh.
Mäkin muuten olen miettinyt näitä viikkorajoja. Muistan vielä ajan jolloin join yhden viinipullon perjantaisin ja SE oli musta paljon! Nyt sellainen on onnistunut viikko. Sen verran viikossa olisi musta ihan jees nyt, eli mun mielessä olisi raja siinä. Jos menee kaksi pulloa niin se on liikaa. Ja jos menee yli kaksi pulloa (kuten tällä viikolla tulee menemään) niin se on persiilleen mennyt viikko. Tosiaan tämä viikko menee mulla pieleen mutta ensi ja seuraava viikko ei. Se on päätetty tsemppiä T-leidille, sun kuva on mainio!
Hassua noitten viikkorajojen kanssa se, ettei ole eka kerta kun niitä olen asettanut, eipä vaan aikaisemmin ole pystynyt niissä pitäytymään. Toivottavasti nyt vähän pidempään.
Juu eihän tuota 12 annosta viikossa mitenkään pienenä voi pitää, mutta halusin antaa itselleni mahdollisuuden onnistumiseen lomankin suhteen. Jos pysyn tossa 12ssa, niin silloinhan olen onnistunut lomalla vähentämään ja loman jälkeinen paluu 6 viikkoannokseen pitäisi sujua suht helposti. Olen vähän on-off-tyyppinen luonne, joka välillä menee sata lasissa ja vauhti tuppaa kiihtymään, sitten tulee täyskäännös eikä välttämättä vauhti hidastu sittenkään. Olen oikein lahjakas aloittamaan erilaisia projekteja kauhealla innolla ja jättämään ne sitten kohta kesken, kun mielenkiinto lopahtaa. Alkoholinkäyttöön tämä liittyy sikäli, että aiemmat lopetusyritykset olen myös aloittanut suurella innolla ja ns täysillä, mutta pian on taas kiinnostus lopahtanut ja määrät palanneet entiselleen. Nyt yritän olla siis matalammalla profiililla ja siksi olen asettanut määrät sellaiseksi, ettei rajojen kanssa tarvisi liikaa värkätä.
Tälläkin viikolla annoksia mennyt 9. Huominen vielä jäljellä, näyttää vahvasti siltä että tavoite saavutetaan Ja huomenna vaihtuu jo kuukausikin. Mukavaa pyhää kaikille!
Tänään olen surullinen. Iäkkään läheisen aika on käymässä vähiin. Tänään käytiin katsomassa sairaalassa. Viikonloppuna pääsemme seuraavan kerran, toivon mukaan vielä ehdimme. Olen itkeskellyt pitkin päivää. Suren pois lähtevää ihmistä, hänen jälkeensä jäävää tyhjyyttä ja kaiken lopullisuutta.
Suren myös sitä, etten pysty olemaan muille enempää mitä olen. Mies on masentunut, en osaa auttaa, hän tuntee että en välitä kun en “tee mitään”. Sanon, etten tiedä mitä tehdä. Hän siihen, että voisin alkajaisiksi osoittaa kiinnostusta. Hän on oikeassa. Välitän kyllä, mutta jotenkin vaan katselen hiljaa sivusta kun toisella on paha olla. Olen huono läheinen. Olen ollut vähintään yhtä huono läheinen meidät pian jättävälle vanhukselle.
Tiistaina join 4,5 annosta. Tänään on tehnyt mieli kovastikin, mutta olen pitänyt korkin kiinni.
Tedi hyvä, olen pahoillani iäkkään läheisesi tilanteesta.
mutta tähän haluan puuttua erityisesti: ei se tee sinusta “huonoa läheistä” kun et osaa auttaa miestäsi.
juuri kirjoitin omaan ketjuuni Pamelalle depiksen rankkuudesta. se sairaus on niin raju, että myös läheiset uupuvat. kerro miehellesi neuvottomuudestasi, kuten olet tehnytkin. kun sanoja ei löydy, pieni hellä kosketus on tärkeää ja usein se ajaa saman asian.
lohduttava elekieli, lämmin hymy. ne ovat sairastuneelle mittaamattoman lohdullisia. se on alleviivattu viesti siitä että välittää.
voimia jaksamiseenne.
ja upeaa ettet korkannut vaikka mieli teki. vaikeasta tilanteestasi/päivästäsi huolimatta.
Voi että suru-uutisia sullakin Tedi 
luopuminen on vaikeaa ja raskasta. Se vaatii aikansa.
Joskus sitä vain ihminen tuntee itsensä riittämättömäksi ja avuttomaksi. Voimia sulle <3
Vaikuttaa siltä, että täällä on nyt yhdellä jos toisella elämässä surua. No, kai sekin kuuluu tähän täällä tallaamiseen. Kaikille voimia sen kanssa ja muistakaa, että jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan. Huonot omat tunnot voi heittää jonkkaan jollei ihan tietoisesti toimi toisia vahingoittaen.
Lämmin kiitos teille Sylvia, Vilmatson ja Vilma. Niinhän se on, että tämä kuuluu elämään ja etenkin vanhan ihmisen ollessa kyseessä näitä uutisia toki osaa odottaakin. Silti se joka kerta on yhtä kovaa, ja lopullisuus tulee kuitenkin aina yllätyksenä. Ei sitä jotenkin osaa kuvitella, vaikka asiaa miten miettii.
Tuolla aiemmissa ketjuissa pohdiskeltiin kuolemakäsityksiä. Itse en ikävä kyllä osaa ajatella muuta, kuin että kuolemaan päättyy kaikki. Tai itse asiassa aika lähellä omaa ajatustani on se, Hemmentaalinko se ajatus merestä ikuisesti otettavista vesilasillisista jotka jossain vaiheessa päätyvät sinne samaan mereen takaisin. Mutta niin mielelläni ajattelisin nytkin, että tämä meidät jättävä ihminen pääsee siellä jossain toisella puolella odottavien rakkaittensa luo. (Ja minä itse tietysti aikanani myös.) No, tässä tilanteessa tärkeintä toki on, että hän itse uskoo niin, samoin hänen puolisonsa. Uskonnosta saisi varmasti paljon lohtua, jos sen omakseen tuntisi.
Täällä on ollut myös paljon keskustelua masennuksesta. Haluan kiittää kaikkia, jotka kokemuksistaan ovat kertoneet. (Mainitsisin nimeltä, mutta kun en pääse skrollailemaan ja tarkistamaan ketkä kaikki keskusteluun ovatkaan osallistuneet.) Itsekin olen sairastanut nuorena ja käynyt erilaisissa terapioissa. Nyt olen syönyt serotoniinia vuosikaudet, ja se on kyllä parantanut elämänlaatuani kovin. Suurin ongelmani on ajatusten negatiivinen kierre, johon jään jumiin ja joka tekee elämästä ilotonta. Lääkkeiden avulla en jää hautomaan asioita, myös tietyt fyysiset oireet (mahakipu ristiriitatilanteissa) on jäänyt pois. Olen joitakin kertoja yrittänyt lopettaa lääkitystä vähitellen, mutta oireet on palanneet. No mikäs siinä sitten, jatketaan popsimista. Mulla ei ole onneksi periaatetta lääkkeiden suhteen muuta kuin että ne on luotu ihmisten elämää helpottamaan.
Sosiaaliset tuntosarveni eivät sitten kyllä olekaan erityisen herkät. Ennen kuin söin lääkkeitä, tein kyllä kaikenlaisia tulkintoja kanssaihmisten ilmaisun sävyistä. Nyt en onneksi enää. Voi olla, että se tekee minusta toisaalta etäisen ja viileän. Olen myös erittäin huono pitämään ihmisiin yhteyttä ja siksipä kavereita ei juuri ole.
Mieheni pahan olon olen kyllä huomannut. Se on jatkunut jo jonkin aikaa. Olemme kumpikin siinä mielessä etuoikeutettuja että meillä on vakituiset työpaikat. Miehellä vaan on sen tyyppinen ammatti ja asema, että hommaa on yksinkertaisesti liikaa. Luulen, että liiasta työnteosta aiheutuva stressi on yksi pääsyy hänen masennukseensa. Olen miettinyt hänen kanssaan konsteja tilanteen helpottamiseksi, mutta eipä parannusta ole näköpiirissä. Nyt yritän toimia kuten Sylvia neuvoi, eli niillä pienillä eleillä ja asioilla yritän osoittaa, että välitän.
Tulipas tästä pitkä sepustus. Tsemppiä meille kaikille ja vielä kerran iso kiitos kannustavista sanoista. Ja ilahduin, kun olen saanut oman lempinimen täällä plinkissä
Mä olen kanssa syönyt kahteen otteeseen serotoniinia. Jos siitä ei tulisi tiettyjä sivuoireita niin söisin mielelläni niitä lopun elämäni. Nyt kolmannella kerralla otin toisia lääkkeitä, ei sivuoireita mutta kyllä tuo tehokin pieneni. Mulla on kanssa sitä, että ajatukset kiertää päässä enkä saa sitä katkeamaan. Ikäänkuin hirveillä kierroksilla aina. Kävin tästä terapiassakin vuoden verran. Se oli ihan jees ja opin kyllä itsestäni plus siitä, miten “käsitellä” ajatuksiani. Aiemmin en siis ole edes käsitellyt niitä (Paitsi alkoholilla). Nyt siis kun olen vähän oppinut omasta ajatuksenjuoksustani niin on myös hyvä hetki opetella eroon “terapiaviinasta” olen mä kyllä jo oppinutkin, siis ennen tännekin liittymistä, mutta yhtä tässä on työtä.
Mun on lähes mahdoton kuvitella läheisen kuolemaa ilman, että ajattelee samalla tapaavansa vielä jossain. Järjellä ymmärrän, että ihminen on yksi nisäkäslaji joka kuolee ja maatuu kuten muutkin. Mutta jos ajattelee omia läheisiään niin… en pysty pysymään tässä rationaalisessa ajattelussa. Pahoittelut läheisesi tilanteesta <3 vaikeaa se on aina.
