Kaverini on ollut on-off-suhteessa reilun vuoden miehen kanssa, joka käyttää paljon alkoholia. Kaverinikaan ei sylkäise viikonloppuna kuppiin, mutta miehen juominen riistäytyy joka kerta käsistä. Hän saattaa kännätä jopa viikosta kahteen tai kolmeen kuukauteen, ellei kauemminkin.
Olenkin nyt kuunnellut vuoden verran lähes päivittäin kaverini kiukuttelua heidän suhteestaan, lähteäkkö pois vai jäädäkkö. Olen sanonut koko ajan, että hän saisi paremmankin parisuhteen, mutta ei… Kun hän pääsee lähtemään päiväksi pois, palaa hän seuraavana päivänä takaisin, heti kun mies niin pyytää. Sitten se sama rutina taas kerran alkaa alusta… Ja minun pitää antaa samat neuvot uudelleen ja uudelleen. Mies kun on vannonut muuttuvansa, mutten tiedä meneekö siihen 20 vuotta vai 50 vuotta, muutosta en ole huomannut tähän mennessä kuin huonompaan suuntaan.
Nyt olenkin ruvennut olemaan huolissani omasta “mielenterveydestäni”, koska en enää jaksa yhtään kuunnella kaveriani. Hän kun soutaa-huopaa edestakaisin, eikä osaa päättää mitä haluaa. Miten saisin sanottua hienovaraisesti, että haluaisin keskittyä välillä omaankin elämääni? Vihjailut kun ei enää tunnu auttavan.
Nainen on siis 31 vuotias, mies 28 vuotias.
Onko kukaan teistä koskaan joutunut samanlaiseen tilanteeseen ja miten olette siitä selvinneet?
Sanopa vaikka ihan suoraan. Suoraan sanominen ei nimittäin tarkoita välttämättä rumasti sanomista, vaikka toki monet loukkaantuvatkin suorasta puheesta herkästi, varsinkin, jos itsetunto ei ole niitä parhaimpia. Mä olen ainakin huomannut, että suoraan sanominen(ei tahallinen loukkaaminen) todella auttaa tilanteissa, joissa on saanut kuunnella jonkun itsesäälistä rutinaa lähes 24/7. Ensin se sanomisen kohde saattaa loukkaantua, mutta sitten alkaakin miettimään omaa käytöstään ja jos se taas loukkaantuu niin verisesti, ettei enää koskaan halua sinuun yhteyttä pitää, niin eipä sille sitten mitään voi. Pääset ainakin tästä mielenterveyttäsi rassaavasta kaverista eroon. Ystävät ovat toki sitäkin varten, että heille saa purkaa huoliaan, mutta eivät todellakaan vain ja ainoastaan sitä varten.
Kaverini on kyllä tiedostanut, että hänen juttunsa raastavat hermojani, muttei kuitenkaan tee asian eteen mitään. Hän on muutamia kertoja sanonut, että “tiedän ettet jaksa enää kuunnella”, mutta jatkaa rutinaa kaikesta huolimatta. Hänen kanssaan oli ennen tätä on-off-suhdetta mukava viettää vapaa-aikaa ajellessa tai vaikka vain katsoessa elokuvia. Nykyään yhteinen aikamme menee siihen, että hän kuormittaa harteilleni omat ongelmansa. Mutta kuka kuuntelee minun huoliani ja murheitani? Ei hän ainakaan, vaikka on luvannut olla tukenu ja kuunnella… Myöskin omien ongelmiensa välissä.
Suorat(hienotunteiset) sanat ftw. Jos ystäväsi arvostaa sinua ja mielipidettäsi hän ei suutu sinulle vaan miettii vakavasti sanomaasi. Jos tilanne on ollut tuollainen jo pidempään hänkin varmasti ymmärtää että vaihtoehdot alkavat olla vähissä.
Mainitsin kaverilleni asiasta, hän ei ole puhunut enää niin kamalasti aiheesta, mutta teki jälleen kerran saman vanhan virheen - Hän palasi miehen luo ja uskoi (ikävä kyllä) miehen lupaukset paremmasta tulevaisuudesta. Saa nähdä kauanko onnea tällä kertaa kestää, tuskin kauaa.
Onnea kestää ensimmäiseen korkkaukseen. Mistähän me idiootit tullaan
Kaverisi on syytä oppia elämään omaa elämäänsä siten, että on onnellinen ne pienet hetket, ja lopun ajan pitää itsensä pinnalla. Eikä KOSKAAN ota samaan aikaan, koska silloin tulee riita kun ei saa hillittyä omaa suutaan.
Tai sitten kaverisi vois etsiä miehen joka ei tinttaa 24/7? Viikosta kolmeen kuukauteen dokausputki ei kyllä millään mittapuulla ole mitään muuta kuin alkoholismia. Ehkä korkki menee kiinni jos tyyppi laittaa selkeät ehdot - selvinpäin tai ohi on. Ei luulisi olevan kaverillesikaan ihan mahdotonta olla vaikkapa kuukausi selvinpäin, jos ei äijältä moinen onnistu niin sit ei kyllä varmaan onnistu parisuhdekaan.
Kaverini on antanut joka ikinen kerta eron hetkellä ehdon, että miehen tulee olla selvinpäin ennen kuin hän palaa takaisin. No, mies kun on jatkanut juomista, eikä ole ottanut yhteyttä, niin kaverini on palannut siitä huolimatta takaisin, kun on “niin kova ikävä, ettei voi yksin olla”. Mies siis osaa manipuloida kaverini ihan täysin ja pitää tätä pelinappulanaan, kaverini vaan ei tunnu sitä ymmärtävän millään konstilla - UGH!
