Kauanko jatkuu viinan himo?

Me Lopettajat
441

Niin, minulla kyse ei ollut viinanhimosta vaan himosta olla sekaisin ja päästä lomalle omasta elämästä.

Raittiuden ensimmäinen vuosi oli hankalaa, koska kaipasin sekaisin olemista ja pakoa. Sitten elämääni hiipi pikkuhiljaa uudenlaisia juttuja. Enää ei ole tarvetta paeta tai olla sekaisin. Elämäni on pääpiirteissään hyvää, mukavaa ja rentoa. Olen tehnyt isohkoja muutoksia omassa itsessäni ja suhteissa toisiin ihmisiin, niin ettei minun tarvitse paeta asioita, ajatuksiani tai ihmisiä.

En jaksaisi olla raitis, jos koko ajan haluaisin olla sekaisin ja unohtaa. Uusi elämänasenne on tullut hitaasti, mutta pääasia on, että se on tullut. Raitistuminen ei ole niinkään päihteiden käytön lopettamista kuin sitä, että pakottaa itsensä toipumaan sairaista ajatusmalleista.

Toisaalta helvetti on minulla vain yhden ryypyn tai pillerin päässä. Ensimmäisen päihdehumahduksen jälkeen olen aivan eri ihminen. Ja se toinen ihminen haluaa lisää päihdettä.

442

Hyvää Uutta Vuotta Rakkaat Alkoholistit ja muutkin Me Lopettajat!

Tästä nostosta on hyvä aloittaa vuoden 2016 kommentointi. Niin; Viinan himo. Ei minulla sitä ole ollut. En ole ollut juomassa. Muuten vaan ajattelin antaa meille vähän vapaata"!

Ei niillä loppumetreillä kyllä lomalle päässyt elämästään. Sekaisin kyllä. Käsitykseni lomasta on jotain muuta… Niin lomaltahan juuri tulen.

Viinan himo kyllä vaimenee ajan kanssa. Paremminkin pelottaa tällainen tasainen arki. Ettei vaan missään tunnossa unohda, että alkoholia ei voi enää käyttää ollenkaan. Ei himoon eikä yhtään sen enempää mihinkään muihinkaan tuntemuksiin.

443

^ Moi Tapsa

Mä kyl diggailen tavismenosta. pidän toistoista, joita rutiineiksi käsitetään.
siihen perustuu paljon turvallista meininkiä, näkkileipäiseen arkeen.

sekava ja suunnitelematon ja pelottava sekoilu ei ollutkaan mukavaa.

444

Jees Seiska-10!

Tokihan tämä arjen rutiini- toistuvat tavalliset pienet asiat- on se maanpäällinen taivas, minne nyt vielä pääsin. Ennen oli vaan: Tuttu helvetti oli turvallisempi kuin tuntematon taivas. Sanoinkin jo, että ei siinä todellakaan lomalle arjesta lähdetty, ei.

Minä pidän turvallisena yhä vaan päivä toisensa perään pitää mielessäni, että selvinpäinkin olen kuitenkin alkoholisti. Ainoa tehoava hoito alkoholismiin on pidättäytyä alkoholin käytöstä kokonaan. Alkoholismiin ei ole muuta hoitoa.

Mutta. Ei nyt aloiteta sitä iänikuista vääntöä siitä kuka on alkoholisti ja kuka ei. Sovitaan tänään, että jokainen on mitä on!

Hyvää yötä!

445

^ oikein hyvää. ja muutoin taitaa asiat niin olla - ja rapulatonta aamua kohden, vaikka vähemmälläkin unella.

446

Sama pari viikkoa itselläkin meni. Sitten se himo vaan katosi. Nyt kun tuli vaihteeksi mokattua eli juotua, huomasin ettei minulle viina enää sovi lainkaan. Ei tule enää kunnon nousuhumalaa, vaan pelkkä lasku. Ja nyt on todella paha olo. Ehkä se on tietty taso, joka pitää saavuttaa, niin se oli siinä eikä enää bilejuominen ole mahdollista. Ai että vihaan itseäni, kun tällainen juoppo olen.

447

Joku tuolla kysäisi kuulumisia. Kiitos, hyvää kuuluu.

Erostakin on kutakuinkin selvitty, käytännönjärjestelyt tehty ja omillaan asuttu jo toista vuotta. Uutta kumppania en ole löytänyt, mutta en ole varmaan valmis uuteen suhteeseen. Itsekseen elämisessä on omat hyvät puolensa.

Mitä viinaan tulee, eipä ole ihmeemmin tehnyt mieli. Jotkut aineet, niinkuin opiaatit, joita lääkäri määräsi ahdistukseen, eivät sovi, huomaa heti, kuinka helposti koukuttaa. Samoin nukahtamiseen valeriaanakapselit - sama juttu, ei uskaltanut jatkaa käyttöä. En missään tapauksessa haluaisi enää joutua mihinkään aineeseen riippuvaiseksi, jos pystyn itse välttämään. Olo ilman riippuvuutta on helppoa ja kevyttä, vaikka raittiuden saavuttaminen ei ollut minulle helppoa. Toki sitä riemukasta nousuhumalaa voisi kaivata, mutta sen oli jo muutenkin menettänyt, viina ei tuonut enää iloa, mutta piti kahleissaan. Sitä on niin vaikea sellaisen tajuta, joka ei ole itse ollut riippuvainen, se on kamala sairaus. Jos ajatellaan, ettei alkoholismista parane, ollaan varmaan siinä mielessä oikeassa, että se taipumus, joka ekallakin kerralla koukutti, on edelleen olemassa. Mutta alkoholismin samoin kuin monen muunkin sairauden saa oireettomaksi.

Ei minulla nykyisin ole viinanhimoa, on koe taistelevani kiusausta vastaan, ei ole kiusausta. Mutta varuillani olen ja tietoinen siitä, että jos alkaisin käyttämään, helposti lipsuisin uudestaan riippuvaiseksi.

Kaunista kevättä kaikille t. Wika

448

^ Moi, kuulostaa enemmälti myönteiseltä

ja hyvä, että tämä ketju on tässä pitkän historiikinsa kautta tarinaa kertomassa.

Parisuhdanteista tiiän itseeni koskien vain sen, että hän tullee kohdalle, jos on tullakseen uutta kandia,
mutta helpolla ei pääse, vaikka esittäisinkin muka-helppoa keissiä ikäänkuin silmänlumeeksi :smiley:

himottomuus viunaan on sen sijaan kyllä poissa ollut kauan,
mutta päihtymisenhalu ei ole mulla tyystin poistunut
henkiseltä puolelta. tämä taas ei liity viinankäyttöön.

kaikesta lisäaineesta tänään irti kylläkin - totutun hyvin eli huonosti sopivat mulle mitkään koukuttavat pkv-tavarat.

  • myöskin keväitä, kaikenmittaisina kelikuteina
449

On aina ajankohtainen aihe; tällä foorumilla. Kaivelenpa taas kerran menneitä tähän mausteeksi. Siis taas kerran…

”Alkoholismi on primäärinen ja krooninen sairaus, jonka kehitykseen ja oireisiin vaikuttavat geneettiset, psykososiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Sairaus etenee usein asteittain ja johtaa hoitamattomana kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen.”

  • Journal of the American Medical Association

Sitä vaan, että kun kovassa se lopettaminen on; vaikka juominen saa aikaan reilusti enemmän tuskaa kuin hyötyä. " - Niin. Eihän se ihan helppoa ole, alkoholistille.

Hyvää yötä rakkaat alkoholistit ja alkoholismista jo toipuneetkin!

450

^ Moivaan Tapsa viisikymmentäseittämän ja syksyä tähän kohtaan polkua.

[size=200]nosto[/size] - kannattaa perehtyä ja pohtia asiaa, joka on yksilöllinen -

Viunahimohan ottaa addiktin elämästä ehkä jopa minuutteja tai vain jokusen vuoden.

451

Mullahan ekat pari kk raitistumisen jälkeen ei ollut edes viinanhimoa kunnes se hiljaa hiipien aina tilaisuuden tullen palasi. Milloin mikäkin syynä. Nyt raittiutta päälle 4kk. Kaikista pahin aika tähän mennessä on ollut se kun se 4kk aika oli tulossa täyteen, ehdinköhän silloin edes kirjoitella tänne, vai kärvistelinkö yksinäni, no kuitenkin, siitäKIN selvittiin sisulla. Muutama päivä oli sellaista että meinasin jo luovuttaa tosiaan ja lähteä ryyppäämään. Viina pyöri mielessä yötä päivää ja näin ihannoivia unia joiden jälkeen ajatus oli “höh :frowning: se oli vain unta”.

Tänäänkin sattui juttu, että yks kaveri soitti miehel, tulkaa juhlii synttäreitä, mulla alkoi melkei kuola valuu suupielestä jo ku kuulin puhelimen läpi tän ihmisen äänen ja arvasin millä asialla oli, rupes tekee ihan simona mieli! Mut sekin meni ohi ku painuin röökille ja annoin tunteen käydä päällä ja mennä ohi. Kerrankin onnistuin siinä etten vaan kärvistelly “ei saa tehä mieli” ja sithän se vasta tekeekin mieli kahta kauheemmin! Ei lähetty sit kuiteska, mies ei jaksa ja mähän en juo enää.

Nehän kait sanovat että se 3-4kk väli raittiudessa on se kaikkein pahin kun tekee ihan älyttömästi mieli, mut sit pitäis helpottaa. Joku mulle sano et nykytutkimusten mukaan aivoilta vie jopa 6kk toipua alkoholista sen jälkeen kun sen saanti loppuu täysin.

452

Niin, joka tapauksessa monessa paikassa mainittu 3-6 kuukautta sopii tuohon hyvin :slight_smile:
Se on niin yksilöstä kiinni, kuinka kauan menee, että helpottaa. Ja toki siihen vaikuttaa
sekin, onko hampaat irvessä juomatta vai haluaako oikeasti eroon alkoholista ja tekee
siten “työtä” myös mentaalipuolella. Rupesin miettimään tässä, että milloin mulla mahtoi
edellisen kerran kunnolla himottaa. En kyllä enää tarkasti muista, mutta joskus tuolloin
3-6 kuukauden haarukalla se oli - taisipa olla jossain neljän kuukauden tietämillä. Edellisestä
huikasta on nyt kuitenkin aikaa vähän reilu 23 kuukautta, joten on siitä edellisestä kunnon
himostakin siten jo tovi aikaa.

453

nosto

454

=> Tämä on suosikkiketjuni, sillä tämä tarina on oikeasta elämästä, eikä ammenna mistään tositv-pöntöstä tai haliwuudsadusta.

Antaa ainakin yhden (1) yksittäisen vastauksen tuohon kysymykseen ja ehkä joillekin lopettajille jotain uuttakin oivallusta aiheesta.

Elämä on yksilöllistä ja toiset kokee asiat hyvin eri tavalla, aivan kuten me tarkoitamme
eri asioita samoilla sanoilla ja samoja asioita eri sanoilla, ehkä.

:arrow_right:

455

Hei täällä Wika pitkästä aikaa. Edelleen päihteettömällä polulla. Hyvin harvoin edes ajattelen enää alkoholia. Joskus unimaailmassa saatan ottaa viskiä tai oluen seuraksi, mutta tämänpuoleisessa en. Matkalla on ollut vastoinkäymisiä, mutta en ole ottanut alkoholia lohduttamaan. Varmaan se loppujuomisaikani kokemus, jossa olin niin viinan orja ja olin vain sekunti tai minuutti kerrallaan juomatta, oli kamala, niin kamala, etten enää koskaan halua sellaiseen kurimukseen. Viinanhimoa ei siis ole enää kuin korkeintaan pikkuhetkittäin haalea jäänne. Voin sanoa, että olen nyt enimmäkseen onnellinen, hetkittäin erittäin iloinen, harvemmin alakuloinen tai masentunut. Siis tällä hetkellä näin, mitään lupausta ei tietenkään koskaan ole tulevasta. Jään kohta eläkkeelle ja toivon, että saisin edes muutamasta vapaasta vuodesta nauttia, ennenkuin tämä maallinen vaellus päättyy. Toivotan kaikkea hyvää lopettajille!

ps. kerron vielä sen, että ratkaiseva tekijä oli, kun tajusin että ainoa vaihtoehtoni on lopettaa, eikä vain yrittää venyttää ryypyn väliä. Lopetus vapautti tuskasta.

456

Olipa hyvä kirjoitus! Paljon onnea sinulle ja hyvää tulevaa eläkeaikaa! Kiitos, kun tulit kertomaan raittiudestasi ja elämästäsi tässä ja nyt. Minäkin samaistun tuohon, että kurimustaan alkoholin orjana ei tahdo takaisin, kun siitä on eroon päässyt. Se on niin erilaista elämää raittiina, ettei sitä alkoholia juodessaan edes ole pystynyt tajuamaan, kuinka elämä voi muuttua olemalla itse muutoksen mahdollistaja.

457

Miksi alkoholista on niin vaikea päästä eroon?

Omakohtaisesti esim. 23 vuoden tupakoinnin lopettaminen oli helppo homma. Väittävät, että nikotiini addiktoi. Vaimo tuli raskaaksi ja ryhdyin siinä sitten tsemppaamaan vertaistukena niksatonta elämää, jota on nyt jatkunut 18 vuotta. Ei mitään laastareita, nuuskia tai ongelmaa. Vain lopetus.

Teeppä sama alkohoolin kanssa. Olen viettänyt aikaa parhaan ystäväni kanssa 40 vuotta. Alko on tuonut elämääni paljon hyviä asioita. Upean vaimon, rakkaan perheen, työn, paljon hienoja ihmissuhteita, luonut tavallaan identiteettinikin - luovalla alalla lotraaminen kuuluu vähän niinku asiaan. Ensimmäisten 30 vuoden aikana en varmaan kertaakaan ajatellut kipottelun olevan ongelma. Päinvastoin. Juopottelureissuista syntyi hauskoja tarinoita, joita on kieltämättä hausta välillä muistella - pikkupäissään tietenkin. Tarinoiden tarkempi tutkiskelu ei kestä päivänvaloa, siellä oli usean kerran hengenlähtö lähellä, kun humalainen mieli keksi aina toinen toistaan mielipuolisempia tempauksia. Työelämässä korkin narautus oli lähtölaukaus tehokkaalle prosessille. Luovan tilan saavuttamiseen oli ihan tavallista ja hyväksyttävääkin tempaista töissä muutama terävä kesken työpäivän.

Viimeiset 10 vuotta ovat olleet liukumäkeä hautaan. Kaikki alkoi lähisukulaisteni kateellisen muiluttamisen seurauksena. Perinnönjakoprosessista löytyi ase, jolla äitini ja veljeni enkeliparven avustamana päättivät tuhota elämäni. Juuri ennen sukulaisten hyökkäystä alkoholinkäyttöni oli vähäisintä kolmeen vuosikymmeneen - olin löytänyt rauhan elämääni ja paikkani yhteiskunnassa. Ongelmien hyökätessä pyysin vanhan ystävän avuksi. Ratkaisut erilaisiin elämän iloihin ja ongelmiin oli aina löytynyt pullosta, joten oli täysin luontevaa narskauttaa korkkia - tässä mitään psykologeja tarvita…

Pari viimeistä vuotta elämä on ollut taistelua pullonhenkeä vastaan. Hengenlähtö on ollut itsetuhoisen käytöksen vuoksi usein lähellä. Nyt viinin maulla ei ole merkitystä, eikä tarvitse olla Calvadosta tai single maltia. Päivät alkavat usein terävillä ja perään vetäisen muutaman lonkeron. Selvittelen päätäni illaksi, kun perhe palaa töistä ja koulusta. Viikkoannoksia on n. 60-70, kakka keltaista ja iho-oireita pitkin kehoa. Liikunta on jäänyt, kun kihti kiusaa tasaisin väliajoin, kramppeja aamuisin ja ahdistusta iltaisin. Kaappi on aina täynnä tyhjiä tölkkejä ja pulloja. Luovuuteen alko ei enää auta - se tuhoaa sen samalla kun runtelee sisuskaluni. Jostain syystä perhe ja ystävät ovat yhä tallella. Olen kaiketi kuitenkin aika harmiton juoppo ympäristölleni.

Tyhmä en kuitenkaan ole. Tässä on aika jyrkkä kelkkamäki hautaan. Parin vuoden sisällä olen tapaillut päihdeneuvojaa (surkea esitys, yritin kartoittaa syitä käytökselleni ja neuvojan ainoa neuvo oli - lopeta juominen) AA:ssa kävin myös muutaman viikon. En ollut ilmeisesti heidän mielestään tarpeeksi pohjalla ja ennuste oli, että kohta lopetan istunnot. Olivat ilmeisesti oikeassa, koska näin kävi. Fiksuja ihmisiä nämä alkoholistit, siis ihan ilman sarkasmia. Eihän niin analyyttisiä ja selkeäsanaisia ihmisiä tapaa missään muualla. Saatan palatakin istuntoihin. Niihin vain menee niin paljon aikaa, ettei kalenterissa tunnit riitä.

Suvun riidat on haudattu. Nyt menee neljättä päivää selvänä. Tähän saakka ollut helppoa, olen varsin motivoitunut. Nyt tulee oikeastaan koko tarinan pihvi. Miten selvitä siitä Euforisesta hyvänolon tunteesta, kun tulee onnistuminen vaikkapa työrintamalla? Pari viime raittiusjaksoa on kaatunut juuri siihen - hyvään fiilikseen. Kun on itsensä palkinnut miltei elämänsä ajan alkoholilla, se tapa on tuskaisen vaikeaa muuttaa. Viimeksi homma meni vihkoon juuri euforian käsittelyssä. Sain hyviä uutisia → tulin rauhattomaksi ja shoppailin kuin hullu. Sitten soittelin kaikille ystävilleni ja tuuletin hyviä kauppoja. Aikani kun olin siinä hötkyillyt, painelin Alkoon ja ostin pari pulloa kuohuvaa. Pitäähän sitä Vaimon kanssa juhlia. Kohta aamut taas alkoivat pikku näkäräisillä.

Onko se niin, että jos ei kestä onnistumisen tunnetta selvänä, niin ainoa keino selviytyä tilanteesta on ajaa auto seinään. Kyllä ruttaantunut pelti tasapainottaa vastuutonta iloitsemista.

458

Kokeile löytää jotain euforiaa tuottavaa tilalle. Itselläni toimii korvikkeena kofeiinin suurkulutus, avanto ja urheilu. Nimenomaan korvikkeena, ei siitä saa samoja kiksejä, kuin nousuhumalasta. Ei se tosin aiheuta samaa paskaakaan kuin alkoholi.

Mitä mielentilaan tulee, nyt karvan päälle 6kk tipattomalla huomaan, että ahdistaa paljon vähemmän. Duunit menee paremmin kuin aikoihin, pää leikkaa terävästi ja asioihin on realistinen perspektiivi. Ongelmat ovat yhä läsnä eikä elämästä ole tullut mitään ilotulitusta, mutta laskusuhdanteet ovat huomattavasti hillitympiä.

459

Alkoholistaltahan ei viinanhimo lopu koskaan. Se pysyy siellä jossakin, mutta sen kanssa pystyy elämään ja se pienenee kun juomattomia päiviä kertyy myrkyn poistuessa elimistöstä.
Tuo joku muu euforiaa antava on hyvä mitä Projekti 0 sanoi on hyvä. Vaikka kahvi, kuntoilu, urheilu. Pitää ottaa tuo kahvikin itselle enemmän kuvioon, vaikka vatsa ei välttämättä oikein kestä. Mutta kuntoilusta saa sellaiset fiilikset, että ei mistään. Kun vaan saa ryhdyttyä ja lähdettyä. Sitten kun on tehnyt mitä tekeekin, tuntuu että maailma hymyilee.