Katkolle peliriippuvuuden takia?

Olin tuosa juttua terapeuttini kanssa, että jos menisin sosiaalisairaalaan hoitoon peliriippuvuuden takia.

Onko täällä muita jotka on olleet hoidossa kyseisessä laitoksessa ongelmansa takia?

Moi. Juu on oltu järvenpään sosiaalisairaalan yhteydessä olevassa hietalinna “hietsu” yhteisössä katkolla. Homma alkoi suljetulla viikolla. Ei kännyköitä yms. Ei yhteyksiä ulkomaailmaan. Joukossa muitakin addikteja. Itselle tuo lyhyt aika jonka henkisesti kestin vain ollessani niin loppu ja eristäytynyt pelokas masentunut uhkspeluri antoi kuitenkin jotain suuntaa ja uskoa että asiat voivat muuttua. Se oli eräänlainen itserakennettu pohja ennen kuin olisin tehnyt jotain taas itselleni tai muille ja olisin mahdollisesti vankilan hoiteissa. Keskeytin sen hoidon kun ahdistuin lisää muiden ongelmieni takia. Sosiaalinen fobia yms. Sieltä tehtiin jatkosuunnitelmaa yhdessä ja aloin käymään ga kokouksissa. Nyt siitä on noin 6 vuotta kohta. Olen saanut useita pitkiä pelaamattomia kausia ja päässyt jotenkin eteenpäin. Lukuisia muita hoitomuotoja olen tarvinnut mutta en ole vieläkään löytänyt itseäni. Kuka olen mitä tahdon… yms. Vaikeaa kun on pelannut koko elämän. Tuo katko kuitenkin yhdistettynä myöhempiin hoitoihin oli eräänlainen käännekohta elämässäni. Hyväksyin asioita ja sain uskoa että kulman takana voi olla minullekin jotain. En ollut enää niin eristäytynyt vaan aloin hakemaan apua ja tukea. Hyväksyin karusti sanottuna että olen moniongelmainen velka-ahdingossa elävä paska. Vaativan persoonallisuushäiriön tuottama ajatus. Mutta tuon katkon ja ga:n tuoman nöyryyden ja erilaisen asenteen ja itsekeskeisyyden vähentymisen myötä toipuminen alkoi. Tämä on loppuelämän prosessi. Emmehän me koskaan olla valmiita. Myötätuntoa voi kehittää. Ja kun alkaa tajuta että hyvät ajatukset, hyvät teot johtavat hyvään luonteeseen niin pelurin ominaispiirteet alkavat hiipua ja hyviä asioita alkaa tapahtua. Tässä lyhyesti sekava kertomus katkon jälkeisestä elämästä. Voit kysellä lisää jos siltä tuntuu. Vastaan mihin pystyn. Voimia tulevaan ja elämään. Päivä kerrallaan. Tai sitten tunti tai minuutti kerrallaan pelaamatta. Se on avain. Halu lopettaa. Mikä sinulla on jo jos katkoa ajattelet. Palailehan fiiliksistä.

Mähän siis olen kaikenmaailman terapiat ja ryhmät käynyt läpi, mutta niistä on ollut vain hetkellisesti hyötyä. Nyt a-klinikalta ehdotettiin juuri tota hietalinnaa mulle, koska tarvitsen sen päivittäisin avun että pääsen koko irti tästä pelaamisesta.

Nyt se on pakko loppua. Meinasi taas lähteä kämppä alta, kun pelasin kaikki rahat. Noh, sain tilanteen pelastettua hölmöllä teolla, josta tulee jälkiseuraksia, mutta se nyt on vaan kestettävä ja otettava vastuu siitä teosta.