Hei kaikki,
Tämä taitaa olla täällä jo ehkä usein esille tullut aihe. Mutta meidän perheessä rakas mieheni ajautui syvälle pelaamisen maailmaan. Yhdessä ollaan taisteltu ja mieheni todella hienolla tavalla haluaa parantua. Mutta minulla vaikeuksia päästä tilanteen yli. En halua kaataa tätä mieheni päälle. Häntä haluan auttaa ja tukea. Ollaan asiasta tietysti puhuttu Mutta miten päästä tämän katkeruuden yli. Meillä ihana perhe. Uusi talo. Kummallakin työpaikka. Mutta kaikki rahat menevät pelivelkojen maksamiseen. Kuinka voikaan harmittaa, että näin kävi. Miten oppia hyväksymään että näin kävi ja kyllä tämä tästä. Ja kyllä joskus voin taas luottaa. Haluan onnistua. Mutta joskus vaan niin raskasta…
Olen pahoillani sinun puolestasi, peliriippuvaisen puolison osa ei ole helppo. Eikä peliriippuvaisenkaan osa ole helppo. Hienoa, että olet jaksanut olla miehesi tukena.
Onko miehesi ollut pitkään jo pelaamatta? Meneekö teillä pelivelkojen maksamiseen kauan?
Näitä kysyn siksi, että joka kuukausittain tapahtuma tuo varmasti aina mieleen miehen pelaamisen. Muistutus siitä kauheasta teosta, luottamuksen pettämisestä ja salaamisesta.
Uskon, että aika parantaa. Luottamus palaa pikkuhiljaa ja pystyt jättämään katkeruuden taaksesi. Paljon pitää työtä sen eteen tehdä, että parisuhde palautuu ennalleen.
Toivottavasti täällä käy peliriippuvaisen puolisoita kertomassa, miten he ovat asiasta ylitse päässeet, itse kun olen toisella puolella en osaa hirveästi auttaa.
Toivon kaikkea hyvää teille kuitenkin ja toivottavasti selviätte voittajina tästä taistosta:)
