Koska alkoholismiin kuuluu se, että selvän kauden jälkeen olemme kykenemättömiä palauttamaan mieleemme edellisen juomakauden kärsimyksiä, on syytä perustaa KARMEA KRAPULA ketju, sekä epätoivoisten krapularyyppyjen etsimis-ketjun…
Oletko yrjöillyt,tärissyt,yrittänyt päästä hakemaan lisää krapulakaljaa kauppaan peläten yrjöäväsi sinne kauppaan?
En tykkää muistella menneitä. Varmaan siksi myös AA tökkii omalla kohdalla. Ymmärrän kyllä, että joillekin tällainen negatiivisen kautta asioiden läpikäyminen toimii, mutta itse en ole tällaisten toimintatapojen ystävä.
Jos mulla on ollut kamala krapula, niin enhän mä silloin ole kauppaan voinut mennä millään ilveellä lisää kaljaa hakemaan. Kyllä mä silloin olen ollut vuodepotilas ainakin sen päivän eikä kaljaa olis alas saanut ilman yrjöämistä. Mut kyllä sit seuraavan päivän iltana jo maitti tuli takaisin.
Muutoin sitä ei kannata muistellakaan… PAITSI sinä hetkenä kun se ensimäisen ryypyn ottamisen kiusaus kauniine kuvineen ja kuvitelmineen pyörii mielessä josta myös IsossaKirjassa puhutaan… Se näyttäytyy kuin Eedenin Paratiisissa ollut kielletty puu, näemme että siitä on hyvä juoda, se on suloinen antamaan Ihanaa Känniä ja unohdamme kaikki krapula-yrjöämiset siinä hetkessä…
Hyvä ketju!
”Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä” - George Santayana
Hyvä pitää mielessä, mitä se nektari on huonoimmillaan aiheuttanut. Viimeisin krapulani ei ollut edes pahin, mutta tarpeeksi tukala herättääkseen minut.
En pysty enää nukkumaan krapulassa. Nuorempana nukuin sujuvasti krapulan ohi ja sitä oli heti jalkeilla. Ei enää onnistu. On hiki, huono olla, päätä särkee, janottaa, heikottaa. Unet sekavia, painajaisia. Tuntuu, että oma pulssikin pitää hereillä.
Huono olo velloo aaltoina koko kropassa, mutta ei anna kuitenkaan oksentaa. En ole ikinä krapulassa oksentanut, vain kärsinyt jatkuvasta merisairaudesta. Päänsärky on jotain ihan hirvittävää, menee pitkään ennen kuin lääke vaikuttaa.
Viimeksi en edes ottanut lääkettä. Ajattelin, että kärsitään nyt kun on aiheutettukin. Toisaalta en uskaltanut kuormittaa maksaa yhtään enempää. Tämäkin kuuluu krapulaan: vainoharhaisuus, luulotautisuus. Sitä on kaikki syövät ja vähintäänkin sisäelimet rikki, kun oikein kärsii.
En pysty mihinkään koko päivänä. Käytännössä siis makaan koko päivän voimatta tehdä mitään järkevää.
Toivottavasti ei enää ikinä.
Nuo krapulat ja jatkuva väsymys ovat kyllä olleet suuria motivaation lähteitä lopettaa juominen. Itselläni sama eli krapulat pahentuivat iän myötä ja niihin alkoi liittyä ahdistusta, mitä aikaisemmin ei ollut. Itselläni ahdistus selvästi liittyi muutenkin ryyppäämiseen. Kun ei juo, ei ahdista.
En minäkään halua muistella menneitä aikoja ja siks ei noi AA-ryhmät ole mun juttu.
Mulle ei tule fyysistä krapulaa vaan henkinen ahdistus, en ole kauppaan päässyt moneen päivään ja asun itsekseni. Nälkähän tässä on ja kova.
Oikeastaan jos joku on tulokkaana AA:ssa, kerrotaan krapulajuttuja… Itse olen nähnyt erään ryhmän missä kerrotaan “jumalasta” joka tekee kiusaa ihmisille “kasvattaakseen nöyrää luonnetta” jumittamalla liikennevalot kun sinulla on kiire - punaiselle, estää saamasta työttömiä töitä, työssäoleville kaataa niskaan niin karmean työPAINEEN, että tukehtuu sen alle, poikamiehet se pakottaa sinkuiksi ja puutteeseen ja ukkomiesten naiset se usuttaa ukkojaan vastaan 
Lisäksi se lähettää parkkipirkat palaveritalon pihalle antamaan parkkisakkoja ja hajottaa autot,asunnot,laitteet ja ties mitä muuta… Mikko Alatalo on laulanut joskus KänkkäRänkästä joka kiusaa lapsia neuvomalla laittamaan kengät vääriin jalkoihin… onko tämä “jumala” siis Aikuisten KänkkäRänkkä? 
Ei ole tämä ketju (mielestäni) hyvästä aloituksesta huolimatta saanut tuulta alleen.
Olisiko muilla tarinoita olotiloista, joihin ei mielellään enää haluaisi?
mulla on krapula, oon alkoholisti ja yritän raitistua. miksi menin taas juomaan?? on niin paha mieli, olen yksin koko päivän. ei mitään lohdutusta mistään mahaa särkee, pää tuntuu oudolta, ihan vähän oksettaa, maksa tuntuu. saankohan unta. tuntuu, että haluan kuolla. pitäisi siivota. join yksin → ei kauheesti muuta syytä morkkikselle, kun se että join. fyysinen olo ei ole edes niin paha, mutta henkinen on. täytyy tulla lukemaan tämä teksti kun seuraavan kerran himottaa. eniten pelkään, että en ikinä raitistu vaan jatkan tätä samaa sykliä. tekee älyttömästi mieli mennä illalla kauppaan hakemaan muutama tasottava, vaikka tiedän, että se pitkittää tätä ahdistusta. mutta sillon tämäkin päivä toisi jotain hyvää tullessaan
tätä samaa rallia on jatkunut jo vuosi. olen raittiina, alan juomaan, sitten menee överiksi, ahdistaa ja masentaa ja olen taas raittiina. 
ymmärrän, miksi juon yleensä useampana päivänä sillon kun juon: tämä ahdistus/masennus. sitä en ymmärrä, että kun olen onnistunut hoitamaan krapulan pois ei tasottavilla vaan pidättäytymällä alkoholista, miksi minun edes tekee mieli alkoholia ns. selvinpäin. olo on hyvä, illalla väsyttää, päivällä on pirteä. miksi pilata moinen juomalla kerta toisensa jälkeen
elän yksin, joten kun alkaa himottaa kukaan ei estä hakemasta sitä kaljaa. oma halu ja AA:ssa käyminen ei riitä, mua pitäs vahtia 24/7 niin etten pystyisi hakemaan kaljaa. oman halun ansiosta suostuisin siihen. kukaan ei kuitenkaan vahdi, itse en pärjää.
jotkut sanoo, että pitäisi käydä enemmän AA:ssa, mutta en en jaksa mitään päivittäisiä AA kokouksia. pidän AA:ta hyvänä ja välttämättömänä, mutta en varsinaisesti nauti kokouksissa istumisesta niin, että jaksaisin niitä enempää kun 1-2viikossa
haluaisin korkeammalta voimalta nöyryyttä pysyä raittiina. miksi en ymmärrä, että vaikka juominen pysyisi “hallinnassa” (eli mitään vakavaa ei tapahtuisi) se ei koskaan kannata. aina ennen juomista ajattelen, että nyt pysyy hallinnassa ja ei tästä oo kenellekään mitään haittaa. siitä on haittaa MULLE, joka kerta (ja ihan tarpeeksi oon aiheuttanu muillekkin harmia)
Tuli taas juotua lauantaina tosin nyt sattumusten kautta join vähemmän, kun yleensä. Mietin joskus vähentämistä mutta ei se vaan toimi mun kohdalla en mä sitä hallitse. On vaan taas noustava täältä kuopasta jotenkin ja jatkettava eteenpäin. Syy miks en juo niin kärsin viikon masennuksesta ja ahdistuksesta enkä halua tehdä enää mitään. Ilman alkoholia olen todella positiiviinen ja elämän janoinen ihminen, kun juon olen seuraavat päivät itsemurhan partaalla. En halua tehdä tätä enää ja huomasinkin, että usein syy miksi juon on yksinäisyyden tunne. Asun yksin olen todella paljon yksin, en ole töissä tällä hetkellä. Et jos tästä lauantaista jotain hyvää näkee, niin ehkä pääsin sen tunteen taakse miksi juon. Usein olen ollut päivän menossa jossain ystävien kanssa yms ja kun tulen kotiin todella surullinen ja onneton olo iskee.
Oon tosi väsynyt tähän kierteeseen ei tää oo sitä elämää mitä mä haluan elää. Ei ole vaihtoehtoja kun kääntää kelkka ympäri.
Oikein karmea Susi Krapula. ?
youtu.be/JFjHpFM_yfU
Päivän jatkoja…
olisin voinu kirjottaa tän tekstin, meissä on paljon samaa. yksinäisyyteen ja tylsyyteen minäkin juon, ja sitten vasta olenkin yksin kun kärsin krapulasta enkä halua nähdä ketään
voi kunpa saisi tämän kierteen poikki ja pääsisi raittiiden joukkoon
taas on tullut juotua useampi päivä ja unta en krapulassa saa. tästä ei tule kiva työpäivä, onneksi etänä mutta kuitenkin.
miksi meidän pitää kärsiä vaikka halu lopettaa juominen löytyy?