Täällä taas, puolitoista vuotta sitten parin viestin verran kirjoittelin täällä, tapauksen johdosta jonka vuoksi menetin rakkaan ihmisen (siis hän jätti minut) ja sen jälkeen sinkkuna elellessä kukapa siitä välitti, kuinka paljon join. Mutta nyt ikävä huomata, että mikään ei ole muuttunut. Nykyinen mieheni kestää minulta todella paljon, haukkumisia ja lyömisiä, hän on ilmeisesti aiemmissa suhteissaankin niihin tottunut. Mutta ei se tarkoita, että humalakäyttäytymiseni olisi millään tavoin sallittavaa.
Eli ongelma on se, että kun juon niin juon todella usein aivan liikaa. Filmi menee poikki, jotain napsahtaa, ja haukun kaikki ihmiset ympärilläni… Ja olen menettänyt jo ystäviä, ja minusta tuntuu että ihmiset välttelevät minun kanssani illanviettoja ihan tuon takia… Kukapa sitä jaksaisi. Viimeisen vuoden aikana arkijuopottelu on jäänyt kokonaan. Yhden siiderin saatan ottaa saunassa silloin tällöin, eikä siideri minulle olekaan se ongelma. Jos joisin pelkkää siideriä, tolkku pysyisi. Mutta kun minä rakastan viiniä. Ja pullon jälkeen on saatava aina lisää, vaikka kuinka piti juoda vain maksimissaan se pullo. Ja sen pullon ostan melkein poikkeuksetta joka perjantai ja ehkä myös lauantaina, jos olen jotenkin saanut vältettyä suuremman krapulan. Toisena päivänä en pysty humalaa juomaan. Onnistuneita iltojakin on kyllä. Lähinnä jos ostan vain pienen pullon viiniä jotta saan sen yhden-kaksi lasillista ja enempää kun ei ole, niin minkäs teet. Aamulla on ihanaa, kun ei ole krapulaa. Kirkas viina minulta vie lopullisesti järjen. Silloin muutun ärsyttävästä hirviöksi…
Huolissani olen siitä, kuinka persoonallisuuteni muuttuu jossain vaiheessa humalaa niin pahasti… Huudan asioita, joita en todellakaan tarkoita. Jo edellisellä kerralla kirjoittaessani se oli selvää, että ehkä kokonaan lopettaminen olisi ainoa vaihtoehto, jos kerran muutun ihmisenä niin pahaksi humalassa. En tiedä miten mieheni kestää minua, vaikka arki meillä onkin kyllä ihanaa, ja hänkin kyllä juo joka viikonloppu. Hävettää tosi paljon kuinka törkeästi olen joskus käyttäytynyt miehen läheisten ja perheen läsnäollessa… Haukkunut heidätkin. En ihmettelisi jos kukaan ei haluaisi nähdä mua enää edes selvinpäin…
Onko kohtalotovereita? Olen lueskellut tänään koko päivän pilalle menneen eilisen (muut jatkoivat sitten iltaa muualla kun mut oli vihdoin saatu nukkumaan, tunnin ärhentelyn jälkeen) täällä erilaisia tarinoita. Monella on se, että se juominen on päivittäistä. Krapulat myöskin. Onko tällainen minun ongelmani edes alkoholiongelma ollenkaan…? Helppohan se olisi ratkaista sillä että pysyn siinä siiderissä. Ostan sitten vaikka alkoholitonta viiniä… Ehkä voisin täällä kirjoitella aina välillä miten sujuu…
Kyllä, olet oikeassa, en vain ole täällä kirjoitteluja lueskellessa vielä törmännyt ihan samankaltaiseen ongelmaan muilla… Kyllähän änkyräkännissä jokainen on ääliö. Joku riippuvus viiniin on koska se joka viikonloppu pitää saada… Mutta mitään putkia mulla ei ole koskaan ollut. Kerran elämässäni oon juonut kolmena päivänä peräkkäin, ja luulin että kuolen. Nykyään saan sen olon kyllä ihan yhdessäkin illassa, kuten nyt olen taas saanut huomata. Morkkis ja paha olo, ainoa mikä auttaa on tieto että ylihuomenna on jo parempi…
Siis mihin samanlaiseen ongelmaan? Että kännissä tulee kiukkuiseksi, väkivaltaiseksi ja itsetuhoiseksi? Voih, kyllä tulee. Minä ja moni muu. Täälläkin.
Vai se, että juot niin “vähän”? Katsoin huvikseni myös vanhat viestisi, kun ei niitä ollut kuin se viisi. Silloin aikaisemmin kirjoitit, ettet juo läheskään joka viikonloppu. Nykyisin menee käsittääkseni 1-2 viinipulloa 1-2 kertaa viikossa? Onhan se aikamoinen määrä. Lisäksi määrät kasvavat yleensä pikkuhiljaa, niin kuin tässäkin kaiketi on käynyt? Minäkin sain harjoitella monen monituista vuotta, ennen kuin pystyin juomaan seuraavanakin päivänä. Siitä kun kovasti harjoitteli, keksi jossain vaiheessa jo uudenkin humalan seuraavalle päivälle. Se on jo mielestäni putki.
Ei ole mitään sellaista kaavaa, että jos juot x-määrän ja x-kertana kuukaudessa, sitten sinulla on ongelma.
Että tervetuloa vaan rohkeasti joukkoon, toivottavasti viihdyt täällä tällä kertaa vähän pidempään!
Ilmaisuni varmaankin on hieman huonoa… Myönnän että minulla on ongelma. En yritä asettaa itseäni muita ylemmäksi, koska juon “vain” kerran viikossa. Se mitä olen täällä lueskellut niin aika vähän ihmiset ovat kertoilleet niistä mokistaan, vain että jos on repsahtanut ja paljon tuli juotua. Ehkä itse sitten jotenkin ajattelin, että jos joku muukin olisi mokaillut yhtä pahasti niin se helpottaisi jotenkin omaa oloa… Kertomuksia täällä on paljon, ja varmasti tulen niitä lueskelemaan lisää. Jokainen meistä alkoholiongelmaisesta on varmasti menettänyt paljonkin. Itse jaksan miettiä että miten mieheni kestää minua. Juomiseni on joka viikonloppuista ehkä siksi, että mieskin juo. Mutta hän lähinnä tissuttelee kaljaa, eikä juurikaan humallu. Itse olen humalassa sen pullollisen viiniä jälkeen ja tulen levottomaksi ja haluan lähteä baariin.
En halua, että vedän enää koskaan övereitä. Haluan siis vähentää kulutusta reippaasti. Olen kyllä yrittänyt erilaisia keinoja, kuten sen mainitsemani että ostan vain pikkupullon ja loput siideriä tai sitten vain pelkkää siideriä. Ja ihan useita “onnistuneita” viikonloppuja on tältä kesältäkin. Mutta onhan se huolestuttavaa, että olen kyllä juonut useampia annoksia joka viikonloppu useamman kuukauden ajan.
Nyt olen vain väsynyt. Tiedän että huomenna on kamala työpäivä edessä… Mietin asiaa lisää myöhemmin.
Se on totta, että aika vähän niistä mokista ja aggression purkauksista puhutaan. Ei se ihmekään ole, pahoja juttuja löytyy. Välillä niitä ilmestyy jostain, ja saavat oikeasti leuan loksahtamaan. Voivat olla niin arkoja asioita, ettei kehtaa edes nimettömänä näin julkisesti niitä puhua. Tai sitten ollaan jo siinä vaiheessa, että ne voi jättää taakse. Toisaalta hyväkin ettei pääse liikaa toisten jutuilla “mässäilemään”, voisi nostaa turhaa tunnetta siitä, etteivätkö omat ongelmat olisi niin pahoja. Enpä kyllä aio omianikaan täällä kaikkia julkistaa. Ajattelin kirjoittaa ne johonkin vihkoon itselleni muistutukseksi, mutta jos ne joku joskus sattuisi löytämään, joutuisin varmaan murhaamaan kyseisen henkilön. Päähän ne pulpahtelevat näin pari viikkoa asioita mietittyä yksi kerrallaan alitajuntaan. Oikein “mukavia” Pitävät mukavasti näpit erossa juomisesta jotta saa aikaa miettiä että mihis sitä alkohoolia oikeastaan tarvitsenkaan.
Kiitos vastauksesta, kävin vähän ketjuasi jo katsomassa ja meillä jonkun verran yhteistä, olemme suht saman ikäisiä ja lapsettomia. Luen ketjusi ajatuksella läpi myöhemmin. Mutta olen iloinen, että otin tämän askeleen ja tulin tänne palstalle!
Niin, eikait niitä omia mokiaan haluaisi kauheasti kertoilla… ja aina on sekin että joku voi sitten tunnistaa. Hyvä, että tämä palsta on avoin kaikille näiden asioiden kanssa painiville, mutta ehkä haittapuoli on sitten tämä.
Elämä voittaa, vaikka en viime yönä nukkunutkaan, aika liskomeiningillä mentiin… Olen jutellut ihmisten kanssa ja saanut selviteltyä asioita, eikä kukaan ainakaan vihainen ole, ehkä se kun myöntää mokanneensa, merkkaa jotakin. Tällä hetkellä fiilis on se, että ensi viikonloppuna olen juomatta. Mutta luultavasti perjantaina on toinen ääni kellossa… Luultavasti menen sillä “varmuussuunnitelmallani” eli pikkupullo viiniä. Silloin ei ole koskaan tullut edes krapuloita, vaikka sen lisäksi joisin muutaman siiderin.
Kyllä sitä päässään kaikenlaista kehittelee. Mm. mietin sitä , että miksi en voisi juoda kun olemme mieheni kanssa kotona kaksin. Jos tulee riitaa, siitä ei tarvitse muiden kuitenkaan kärsiä. Jos on jotain juhlia tiedossa, niin silloin pitää ottaa varovaisemmin. Mutta kyllä se nyt on niin että vähentää pitää. Ja nimenomaan nuo överit ja aggressiokohtaukset pois. Terveyttäänkin voisi miettiä.
Minulla tilanne on se, etten todellakaan juo paljon, maksimissaan 1kerta/2kk. Silloin käyttäytymiseni on juuri tuollaista, en osaa olla, haukun ja viimeisimmän kerran nyt kun join, niin löin tyttöystävääni.
En ymmärrä sitä, koska en ole agressiivinen muuten, enkä ajattele kenestäkään ihmisestä niin, miten heitä haukun. Hävettää ja suhdekin loppui jo, juuri tuon käyttäytymiseni takia.
En tahdo enää juoda, enkä usko sen olevan mitenkään edes vaikeaa, haluaisin vaan selvittää mistä nämä kamalat ‘‘raivarikännit’’ johtuvat??’
Moi vaan kohtalotoverille! Juotko suuria määriä? Eli että jossain vaiheessa sitten “napsahtaa”? Itsellä nimittäin on joku selvä kohta, missä vaiheessa napsahtaa, ja yleensä filmi on lisäksi poikki siitä lähtien. Jotain aivoissa sitten tapahtuu… Ja ite olen sen verran tässä päässyt eteenpäin, että vahvat viinat ainakin tiedän että pitää jättää pois. Tuskin sinäkään ihan kahden tai kolmen kaljan jälkeen rupeat raivoamaan?
Niinhän sitä sanotaan että joillekin ei vaan alkoholi sovi. Ikävää on se että jos asialle ei voi tehdä mitään muuta kuin lopettaa juominen. Ei ole mitään lääkettä, jolla sais nuo raivarit pois…
Ite oon tehnyt viikonlopuksi suunnitelmia, ja aion olla itse kuskina, niin ei tule juotua
Joo ei se ihan 2-3 annoksesta napsahda… Ja jos juon saunan jälkeen pari, niin se on OK, mutta ehkä kerran vuodessa juon kun en edes saunokaan. Eli en edes tissuttele.
Napsahtelu tapahtuu aina kun juon väkeviä ja LIIKAA, kun dokaan (vaikka teen sen harvemmin), niin vedän aina ihan överiksi, enkä edes muista mitä olen tehnyt viime iltana… En ymmärrä miten saisi juotua vain kohtuudella sillon kun juo. Tai miten tämän käytöksen saisi kuriin…
Ja tosiaan, lääkettähän ei ole, mutta minä en ainakaan enää juo. Lopetan kokonaan, koska häpeän käytöstäni enkä ole sellanen seinähulluraivoajahaukkuja Kyllähän sitä muutaman voi ottaa, koska ei siitä tule olo että ‘‘pää täyteen nyt’’. Mutta saa nähdä, ehkä en halua ottaa muutamaakaan.
“monella on se, että se juominen on päivittäistä. Krapulat myöskin. Onko tällainen minun ongelmani edes alkoholiongelma ollenkaan…? Helppohan se olisi ratkaista sillä että pysyn siinä siiderissä. Ostan sitten vaikka alkoholitonta viiniä… Ehkä voisin täällä kirjoitella aina välillä miten sujuu…”
Hei sinulle! Halusin lainata tämän ensimmäisestä viestistäsi. Tiedätkö, luin aikanaan itsekin täällä noin. Myöhemmin olen asiaa miettinyt ja tullut siihen tulokseen että luin noin, koska halusin lukea, ja koska halusin ajatellaettä ei minun ongelmani ole ongelma. Kun avasin lopulta muutaman vuoden jälkeen silmäni uudelleen ja luin jopa ihan samoja viestejäkin niin ei asia ihan noin mennytkään vaan päinvastoin. Luinko silloin aiemmin tarkoituksella vain niitä viestejä mitkä kuvastivat rapajuoppoja? Enhän MINÄ sellainen ollut ja niistä selvitin itselleni että MINULLAHAN menee vielä oikein hyvin ja minullahan ei ole mitään hätää, kun enhän MINÄ nyt noin juo kuin nuo ALKOHOLISTIT olin varmaan lukenut muutkin viestit, mutta tarrasin noihin missä väki joi kuin viimeistä päivää joka päivä.
Oikeasti lopulta tajusin, että täällä on ehkä enemmänkn vielä niitä jotka eivät juokaan joka päivä. Vai luenko nyt ne viestit tarkemmin, siitä en tiedä eikä oikeastaan ole väliäkään. Tahdon sanoa sitä, että älä vain sorru omissa ajatuksissasi luulemaan että sinulla ei ole ongelmaa, koska muuthan juovat vielä enemmän. Minä tein niin. Sille tielle ei kannata lähteä, sillä aina löytyy se joku muu, joka juo vielä enemmän, ja joku muu, johon itseään verratessa kokee itsensä lopulta jo jopa raittiiksi jos oikein asiaa ajattelee. ja sitten voikin marssia suoraan kauppaan hakeen lisää juotavaa, kun eihän siinä mitään hätää vielä itsellä ole.
Mitä tehdä jos naisystävällä on vakava sairaus, turruttaakseen itsensä hän vetää kännin, kaatuu kanveesiin, viedään ambulanssilla sairaalaan, ja saman toistumisen uhka roikkuu yllä joka ilta?
Karmeita asioita hän on myös sanonut siinä tilassa, ja katunut jälkeenpäin (ensi kerran pyysi suoraan anteeksi pari päivää sitten)
Joo, ammattiapua tarvitaan. Mutta miten tuon juomisen psykologian puolesta?
Itsekin juon, mutta alkaa houkutella ajatus tosissaan laittaa korkki kiinni.
millie, yhtäläisyyttä ongelmissamme löytyy, ja minä olen kyllä jo myöntänyt itselleni, että minulla on alkoholiongelma. Kysymys ei ole niinkään siitä paljonko juon, vaan siitä, että alkoholi aiheuttaa minulle niin paljon ihmissuhdeongelmia ja muita ongelmia, että se ei ole normaalia. Juomiseni on rajoittunut viikonloppuihin. Joko pe tai la tai joskus harvoin molemmat. Juomani määrät eivät ole olleet mitenkään poikkeavia siitä, miten paljon muut ystäväpiirissäni juovat kun lähtevät viihteelle. Poikkeavuus löytyy siitä, että minun kännäämiseni on joka viikonloppuista ja saa minut käyttäytymään kuin helvetistä noussut Lucifer. Ei aina, mutta tarpeeksi usein. Ystäväni taas juovat n. kerran kuussa, tai harvemmin, menevät baariin, pitävät hauskaa ja seuraavana päivänä muistelevat kuinka mukava ilta oli. Minä taas muistelen seuraavana päivänä sitä mitä tuli taas tehtyä ja HÄPEÄN, morkkistelen ja pelkään.
Joten löydän kyllä sinusta aika paljon samaa, kuin minusta.
edelleen minua kiinnostaa se, että kun ihmiset väittävät, itsekin olen niin väittänyt, että “en mä normaalisti, mutta kun olin kännissä…”
Ei se niin mene. Se miten on ja mitä tekee tulee oikeasti vain omasta päästä. Suurin osa ihmisistä ei muutu toiseksi tai sekoile kännipäissään muille, olivatpa miten jurrissa hyvänsä. Joten: kaikki minkä tekee, oli sitten kännissä tai ei, tulee omasta päästä.
Siksi kannattaisi tutkiskella sitä oman päänsä järjestystä. Mistä ne jutut oikein tulee ? Ulkoavaruudesta ei ainankaan, ja mun mielestä humalatilaan on turha vedota jos tekee jotain todella typerää. (tästä olen kyllä itsenikin laittanut tilille ja en enää ns. paina villaisella, vaan minun on oltava vastuullinen käyttäytymisestäni koko ajan).
Helppoa se ei ole, mutta kenties helpottavaa, kun pohtii ja tekee itselleen selväksi sen, miksi tekee niinkuin tekee.
Mitä oon seurannu, niin yleensä niillä joilla on kännissä riehumista (niinku itelläni) ei se kohtuukäyttö pidemmän päälle onnistu. Se on alkoholismin oire ja oikea hoito on olla ilman alkoholia, päivä kerrallaan. Itse en ole vielä pystynyt. Sen jälkeen, kun tiedostin olevani alkoholisti on n 1kk ollut pisin jakso, et olen ollut ilman pisaraakaan. Ja se tuntu tulevan helpommaksi ajanmyötä, kun sitä ei ottanu yhtään, tuli yhä harvemmin mieleen ja olo parempi. Helposti aattelee, et voihan sitä pari, ja siitä se sitte lähtee… Hyvä kuitenkin jos se on vaan viikonloppusta se juominen, onhan se helpompi sinnitellä sen viikonlopun yli kuin jos ois tottunu juomaan joka päivä niin pitäs sinnitellä joka päivän yli…
Luin joskus jonku psykologin tekstiä häpeästä ja “häpeäraivosta” en nyt muista mitä siinä sanottiin, enkä löydä sitä tekstiä enää, mut sillon kun luin, mulle kolahti, et onko se mun viha just jotain tollasta… Ihminen epäonnistuu saamaan hyväksyntää vastavuoroisissa suhteissa (esim. vanhempiensa kanssa), häpeää, syvä häpeä valtaa koko persoonan ja se häpeä nostattaa tavallaan defenssinä sen raivon… Että lukekaa häpeästä ja miettikää, onko se teidän kohdalla jotain sellaista.
Joo niinhän se on, jos ihminen kännissä sekoilee kovin pahasti niin ei sillon ole kaikki kunnossa. Puhun omasta kokemuksesta.
Mä olen aina ollut normaalisti ujo ja hiljainen, asiallinen kaveri, johon kukaan ei pahemmin ole kiinnittänyt huomiota. Se tapahtuu vasta sitten kun saan viinaa suoniini, tuntuu kuin mussa vapautuisi ne kaikki patoutumat yhdellä kertaa. Useammankin kerran oon käyttäytyny kuin mikäkin sika ihmiseksi. Tullu sanottua vaikka mitä ja puristeltua naisia yms. Itsetuhoisia ajatuksia tullu heiteltyä ja sanallisesti ehdotellut ihmisille mitä härskimpiä juttuja ja suunnilleen hirttäytymistä, olen siis jopa yrittänyt puhua tuntemiani ihmisiä toisiaan vastaan tai itsemurhaan. Yksi kaveri sanoi, että mussa asuu riivaaja. No kovin kaukana totuudesta se ei tosiaan varmaan ollutkaan. Usein olen yllyttänyt ihmisiä tekemään pahoja asioita tai nolaamaan itsensä. Kuitenkaan koskaan en ole itse kädelläni ketään hakannut, tai muutenkaan fyysisesti. Mutta henkisesti olen kyllä ollut humalassa usein itse paholainen ja tehnyt itsestäni täysin pellen sekä sen lisäksi sanonut niin kovia sanoja tuntemilleni ihmisille, ettei niille ole mitään syytä. Olen puhunut ihmisiä toisiaan vastaan ja nauttinut siitä ja oikeastaan toivonut että jotain todella pahaa tapahtuisi. Noh suoraan sanoen ollut todella p#ska ihminen, joka purkanut omaa pahaa oloaan toisiin.
Ja tosihan se on, ei mikään päihde tuo sun päähän niitä asioita, kyllä ne vaan siellä jo on. Normaalisti ne ehkä blokkaa syvemmälle, mutta sitten humalassa niitä avautuu. Ja alkoholi ei ole mikään hyvä sielun avaaja, mutta erityisesti se tuntuu osaavan kaivella niitä kaunoja ja agressiivisia tunteita esiin.
Oon nähny muitakin, jotka muuttuu ihan toisiksi eikä oikeen osaa juoda kohtuudella. Mutta kaikkien “hullujen” ei pidä juoda. En tarkottanu loukata ketään. Minulle alkoholi ei sovi ja jos siitä tulee tollasia ongelmia niin yleensä se on merkki alkoholiongelmasta ja/tai muista psyykkisistä ongelmista.
Uskallan olla eri mieltä. Luulin juodessani, että juuri näin se on, mutta huomasin sen vääräksi olettamukseksi, kun lopetin. Oikeasti en ollutkaan itsetuhoinen, vihainen, aggressiivinen, ilkeä, pahantahtoinen… vaan lopulta aika hyväntahtoinen, heikko, surullinenkin… mutta etenkin elämänhaluinen. Viina tekee pahoja asioita, ja vaikka se saa sinut joskus uskaltamaan jotain mitä et muuten uskaltaisi, ei se tuo pelkästään sinussa olevia asioita esiin. Kyllä se myös laittaa sinne asioita, jotka eivät siellä muuten olisi.
Tsemppiä sieltä oman itsen löytämiseen sen kaiken viinan tuoman paskakerroksen alta!
Pitävät mukavasti näpit erossa juomisesta jotta saa aikaa miettiä että mihis sitä alkohoolia oikeastaan tarvitsenkaan.
Kyllähän sitä muutaman voi ottaa, koska ei siitä tule olo että ‘‘pää täyteen nyt’’. Mutta saa nähdä, ehkä en halua ottaa muutamaakaan.
olin varmaan lukenut muutkin viestit, mutta tarrasin noihin missä väki joi kuin viimeistä päivää joka päivä.
ja sitten voikin marssia suoraan kauppaan hakeen lisää juotavaa, kun eihän siinä mitään hätää vielä itsellä ole.