Helei.
Kirjauduin vihdoin sisään tänne muutaman kerran vilkuilun jälkeen. Jospa tämä päiväkirja olisi sellainen keino, jonka avulla saisin opeteltua kohtuutta ja itseni rakastamista ja sen mukaista käytöstä niin itseäni kuin läheisiänikin kohtaan.
Olen kolmissakymmenissä oleva nainen ja pelkään olevani jonkin sortin alkoholisti. Elämä kyllä sujuu jotakuinkin normaalisti nykyään, vaikka masennustaustaa ja sen sellaista takana onkin. Alkoholinköytössäni on kuitenkin sellaisia ongelmia, joista haluaisin päästä eroon voidaksen kunnioittaa itseäni. Vielä en ole sellainen juoppo että alkoholinkäyttöni olisi muille suuri ongelma, mutta itse tunnistan omassa juomisessani vääränlaisen tavan. En osaa lopettaa, kun kerran aloitan. En halua, että minusta tulee alkoholisti muidenkin silmissä, kun vielä olen sellainen vasta omassa pienessä piirissäni.
Nyt vielä on mahdollisuus selvitä ilman pahempia menetyksiä, mutta kuinka kauan tuuri kestää? Yksin en osaa selvitä tässä tarvitsen apua.
Siksi olen nyt tässä, selvittelemässä omaa mieltäni niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin.
Jo vain, ja tervetuloa foorumille! Kaunis nimimerkki sinulla (Karjala).
Millaista kohtuutta kaipaat, ja oletko siis pyrkimässä alkoholin kohtuukäyttöön? Onnistuuko sinulta yleensä rajoittaa juomista jos niin vakaasti päätät?
Tavoite kannattaa yleensä asettaa ekana, eli olisiko tavoitteesi alkoholinkäytön vähentäminen vai kokonaan lopettaminen?
Tavoitteen asetettua voi pohtia tarkemmin keinoja siihen pääsemiseksi.
Tavoitteenasettelu tässä onkin mielessä, kunhan vähän pohdin mitä meinaan.
Periaatteessa haluaisin olla kohtuukäyttäjä, ja siinä aina toisinaan ihan hienosti onnistunkin, mutta nyt on kyllä enemmän sellainen olo, että kokonaan lopettaminen tekisi hyvää. Ainakin vaikkapa joksikin aikaa, ikään kuin todetakseni pystynkö siihen. Jos meinaa näyttää siltä, että se on mahdotonta, silloin se vasta tarpeen onkin!
Vähän ristiriitaista, mutta ideani onkin oppia tietämään myös se onko alkoholinkäyttöni “oikeasti” alkoholismiin taipuvaista, vai olenko vaan noin yleensä vähän holtiton ja nautinnonhaluinen ihminen, jolloin alkoholin satunnainen liikakäyttö menee ikään kuin siihen piikkiin.
Ongelmani on tällä hetkellä se, millainen olo itselleni juomisen jälkeen tulee, morkkis on valtava silloinkin kun ei mitään varsin pöllöä ole tullut tehtyä, kunhan vaikkla höpistyä humalapäissä vähän turhan vilkkaasti. Ja toisinaan tulee käyttäydyttyä turhan tuttavallisesti ihmisiä kohtaan, enkä pidä itsessäni siitä.Kohtuukäyttö on minulle vaikeaa, kuin aloitan en osaa lopettaa.
Sinänsä en välttämättä juo aivan tavattoman liikaa, noin kertoja jos ajattelee, en ole kotona itsekseni kännissä, en lähde yhtäkkiä baariin tuosta vaan jne.
Siinä mielessä en ole orja, mutta tapani juoda silloin kun juon, on väärä. Se on se, johon haluan nyt muutosta.
Joten kyllä, nyt on lopetettava kokonaan! Vaikka tämä vuosi loppuun, josko siitä lähtisi kokeilemaan alkuun.
Niin siis olet huomannut että alkoholinkäytöstä on jotain haittoja, muttet ole vielä varma painaako haitat vaakakupissa enemmän kuin alkoholinkäytön antamat hyödyt ja ilot?
Eli siis: haluat alkoholin haitoista eroon, muttet ole varma haluakto lopettaa alkoholinkäytön kokonaan. Loppuvuosi selvinäin on tietysti ihan ok tavoite, mutta mitä sitten uutenavuotena ja sen jälkeen? Takaisin entiseen käyttöön palaaminen, tai kenties vielä runsaampaan käyttöön?
Toisaalta mulla on sellainen olo, että on jotenkin tekopyhää tulla tänne nillittämään että voi minua kurjaa, onpa mulla kamala ongelma, kun on sellaisia ihmisiä, joilla ihan oikeasti elämän laatu ja suunta ovat huonossa jamassa alkoholin tai muiden päihteiden käytön takia.
Minä ehkä olen ennemmin siinä tilanteessa, että haluan tarkkailla omia tottumuksiani ja oppia hallitsemaan niitä, niin muissakin asioissa kuin alkoholinkäytössä. Juomatavat vaan ovat ehkä ne joissa parhaiten näkyy holtittomuus, silloin kun sitä on.
Joten ehkä kuuluisin tuonne vähentäjiin ennemmin, mutta jotenkin puolivahingossa kirjoitinkin tänne.
Siksi ehkä ajattelin myös jotain tuollaista “koeaikaa”, silloin ei tunnu niin vaikealta ajatella asiaa, kun ei ole ikään kuin luvannut itselleen ettei ikinä enää mitään. Lasi tai kaksi silloin tällöin on oikeasti ihan tosi miellyttävää ja siihenkin kyllä varsin usein kykenen.
Tärkeämpää kuin kokonaan lopettaminen tuntuisi olevan se ymmärräys siitä, että miksi en välitä itsestäni niillä kerroilla kun otan liikaa, miksi kohtelen itseäni niin, että arvottomuuden tunteeni saa lisää pontta? Jos kerran tiedän missä kohtaa olisi hyvä olla enää tänä iltana jatkamatta, niin miksi silti otan lisää? Onko se vaan ihan typeryyttä?
Ja se tutkailu on syyni nyt kirjoittaa täällä. Jos tästä olisi jotain tukea ja helpotusta siihen prosessiin kun yritän olla kohtuullisempi.
Älä siitä välitä sentään. Jokaisen kokemus ja tuntemus omasta ongelmasta on kuitenkin ihan subjektiivinen, eikä sitä kannata verrata muiden kokemukseen. Muutenhan ei ikinä voisi hakea apua, kun varmaan olisi aina joku jolla menee vielä huonommin.
Ja eipä tuo oo niin vimpan päälle, että kirjotitko ekana Vähentäjiin ja Lopettajiin, sillä ei kaikki lopettaneetkaan olleet heti alussa varmoja haluavatko lopettaa vaiko vähentää.
Täällä Lopettajien puolella näyttäs olevan keskustelu vilkkaampaa kuin Vähentäjissä, ja tämä voisi muutenkin tukea sinua enempi jos aikeenasi olisikin olla vain toistaiseksi kuivilla.
Päivä kerrallaan monet muutkin on.
Minulla auttoi se hyötyjen ja haittojen miettiminen ja siinä tapahtuikin aika jännä juttu. Alussa hyötyjä 6, haittoja 8 ja viikko viikon jälkeen hyödyt alkoi vähentyä ja haitat lisääntyä. Tällä hetkellä tuntuu jo 5 viikolla, ettei mitään hyötyä ollut koskaan olemassakaan, siis näen asiat jotenkin toisin kuin aikaisemmin. Lyhyt aikahan tämä on, mutta tältä nyt tuntuu. Löysin sen hyöty/haitta puntarin oma-apu osiosta.
Nyt uusi yritys. Pitkän ajan hiljaiselon jälkeen, kun kuvittelin, että en minä tätä paikkaa tarvitse. Väärässäpä olin.
Eilen illalla tein mokan. Kännissä tottakai. Suutelin ystävättäreni miestä ja jäin kiinni. Ihan oikein minulle.
Nyt on hirveä krapula ja paha mieli, sillä loukkasin tosi pahasti toista ihmistä.
Oman aviomieheni kanssa asia on puhuttu ja selitetty ja ihan ok, tilanne ei ollut mikään ihan kamalan hirveä sinänsä meidän mielestä, mutta koska kolmatta osapuolta satutin, niin se on tottakai vakava juttu.
Ja nyt olen mielestäni velkaa loukkaamalleni ihmiselle (ja myös itselleni, olenhan itsellenikin rakas, kai?) että tunnustan alkoholiongelmani ja lopetan ihan kokonaan. Kohtuuteen en pysty.
Noin, nyt se on kirjoitettu/sanottu ääneen.
Minulla on alkoholiongelma. Hei, olen Karelia, kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja minulla on alkoholiongelma.
Auttakaa minua lopettamaan juominen, tuntuu, että itse en osaa ja pysty.
Kerrot oleellisen tärkeän havainnon, että et itse pysty hallitsemaan juomistasi. Vuosia sitten tein itsestäni saman eli tajusin olevani alkoholisti. Halusin lopettaa juomiseni. Kun olin vuosia aikaisemmin tavannut raitistuneen alkoholistin, minulla oli hyvä esimerkki seurata häntä, ja niin eräänä iltana kävelin AA-kokoukseen. Siellä oleville ihmisille kerroin havaintoni, että olen alkoholisti. Pelotti sanoa se ääneen, mutta sain heiltä tukea ja siitä asti olen saanut olla raittiina.
Tiedän kyllä, että käyttämäni tapa tuntuu kovin yksinkertaiselta ratkaisulta vaikeaan ja monimutkaiseen ongelmaan, mutta se on tehonnut kaikkialla maailmassa. Se voi auttaa sinuakin.
Jos sinulla on poskiontelotulehdus, lääkäri voi auttaa sinua hoitamaan sen kirjoittamalla antibioottireseptin. Sinun tarvitsee vain ottaa lääkkeet ohjeen mukaan. Jos olet saanut syvän haavan sormeesi, lääkäri voi ommella siihen pari tikkiä ja riittää, kun pidät sen sen jälkeen puhtaana.
Juomista kukaan toinen ei voi sinun puolestasi “korjata”. Muut voivat kertoa vinkkejään ja kokemuksiaan, mutta työ tapahtuu vain ja ainoastaan omien korviesi välissä omilla toimenpiteilläsi. AA:n ohjeiden mukaan riittää, kun luovutat asian ratkaisun Korkeammalle Voimalle ja sen jälkeen “käsittelet” menneisyytesi. Terapiat perustuvat yleisesti ottaen ajatusmallien muuttamiseen. Lääkehoito puolestaan siihen, ettet voi ottaa alkoholia vaikka haluaisit (antabus) tai siihen, että alkoholi ei enää tuota mielihyvää (nalmefeeni).
Itse uskon, että jokaisen pitää löytää itse oma tapansa. Oman raittiuteni saavuttaminen vaati paljon lukemista ja pohtimista ja oman hengellisen näkemyksen löytämistä, ja sen jälkeen muutamaksi vuodeksi juomishaluni ja -tarpeeni hävisi totaalisesti, kunnes ahdistus kasvoi liian suureksi elämän murentuessa käsiin.
En usko, että minusta tulee ikinä sellaista alkoholinkäyttäjää, joka voisi ottaa lasin punaviiniä iltaisin kokkaillessaan ja lopettaa siihen, koska hyvin harvoin mieleni tekee viiniä. Sen sijaan mieleni tekee päihtymistä ja silloin puhutaan noin 10 alkoholiannoksesta kerralla. Oma henkilökohtainen kysymykseni (itselleni) kuuluukin, haluanko jättää alkoholin kokonaan vai hyväksynkö sen, että keskimäärin 2-4 kertaa viikossa otan kännit.
Heips!
Tervetuloa pohdiskelujen pariin!! Pari vuotta on täällä rimpuiltu saman asian parissa. Alkuun varmaan myös ajattelin, että opin kohtuukäyttöön. Että ei tarvitse “lopettaa”,vaan kunhan on vähän taukoa ollut, niin sittenpä jo hallitsen asiat.
No, muutaman syvällä käymisen jälkeen tyhmempikin jo alkaa tajuamaan, että ei se niin mene. Kun yksi on liikaa ja tuhat liian vähän, eipä siihen paljon vaihtoehtoja jää. Nykyään pidän itseäni raitistuvana alkoholistina, ajattelen enimmäkseen mielestäni kuten raitis ihminen, mutta tiedän, että olen jatkuvasti hiuskarvan varassa.
Mun tukikeinojani ovat antabus, kirjallisuus ( ei hengellinen, vaan esim. Loiri-Sepän Selviämistarinoita), plinkki ja yksinkertaisesti aika.Kunhan tarpeeksi monta kertaa lauantai-ilta sujuu vissyllä, loma alkaa ilman alkoa, joulu sujuu konjakitta, kesägrillaus fantalla, niin aivotkin lakkaavat joka välissä huutamasta “kaljaa, kaljaaaa.!!”
Nytkin juhannus sujui mökillä selvin päin,mutta joka päivä tuli muutaman kerran tuttuja tunteita- on se helvettiä kun ei aikuinen ihminen voi yhtä kaljaa juoda! Ja jatkoajatus; sitten toinen, viides, kossua pullonsuusta, salaa tietenkin, ja tajuton känni.
Aikuinen ihminen ei siis voi juoda sitä yhtä kaljaa.
No, elämä ei ole reilua monessakaan suhteessa ja itsehän olen elämäni sössinyt- vai olenko siis sairas, joka ei voi mitään asialle? Oli miten oli, huonomminkin asiat voisivat olla.
Olet onnekas, kun jo tuon ikäisenä tajuat asian. Et ehdi tehdä elämästäsi helvettiä, et itsellesi etkä lapsillesi. Sillä niinhän siinä hyvinkin helposti ja todennäkoisesti kävisi.
Ei sitä juomisen lopettamista surra kannata… Eikös se ois tylsää olla harmaata massaa… tavisten tavis… alkoholin kohtuujuoja… Ihmisestä tekee mielenkiintoisen muista eroavaisuus… Ensin toki saattaa olla ennakoluulo ja outo katse mutta lopulta se että joku ei juo ollenkaan.s e herättää mielenkiintoa… Mulla on nainen uinut liiveihin joskus koska olen erilainen kuin muut…=)
