Kannattaa lukea; Selvin päin / The Naked Mind (Control alcoh

Kannattaa lukea; Selvin päin / The Naked Mind (Control alcohol, Find Freedom, Discover Happiness)

Tämä teki todella väkevän vaikutuksen minuun ja vaikka tästä on joskus mainintoja plinkissä ollut, haluan suositella sitä kaikille, olit sitten vähentäjä tai lopettaja. Olisipa minulla ollut tämä luettava aikoinaan kun pahimpia kamppailuja kävin.

Annie Crace kertoo oman tarinansa mutta hän myös on koonnut todella merkittävän määrän tieteellisiä tutkimuksia alkoholista ja sen vaikutuksista kehoon ja erityisesti aivoihin. Olen viimeaikoina lukenut paljon aivotutkimuksesta ja samoja juttuja tässäkin on.

Olin kyllä jotenkin ajatellut kuinka alkoholimyönteinen yhteiskuntamme on mutta tässä vasta oikein tajusin sen hirvittävän laajuuden ja vaikutuksen tietoiseen mieleemme ja ennen kaikkea alitajuntaan. Päätökset kun kuitenkin syntytvät pääasiassa alitajunnassa. Ei ihme, että alkoholi on maailaman merkittävin kuolemaan johtava riskitekijä 15-59 ikäisten miesten joukossa WHOn raportin mukaan.

Suosittelen hankkimaan kirjan joko lainaamaan tai ostamaan. Eihän se maksa kuin muutaman viinipullon tai vastaavan hinnan,

Lisäksi toivon, että kun joku on lukenut niin kommentoisi tähän. Oli mielipide mikä hyvänsä.

Netzyra oli liittänyt kommenttiinsa tällaisen kirjan arvostelun joten laitan senkin tähän.

ksi arvostelu Annie Gracen ^kirjasta^:


Selvin päin iloista elämää

Kippis! Alkoholi kuuluu juhlakulttuuriin niin tiukasti, että monelle juhliminen pää selvänä voi olla ajatuksenakin kauhistuttava. Kuva: Niko Jouhkimainen
Totuus sattuu. Ja jos ei satu, ei mikään muutu. Näin tuntuu ajattelevan amerikkalainen kirjailija Annie Grace, jolta on ilmestynyt tänä syksynä Selvin päin, löydä riippumattomuuden onni -teos (Kustantamo S&S, 2020).
Omakohtaisesta tilityksestä avautuva teos on kirjoitettu paikoin varsin konekiväärimäisellä otteella, mutta viesti on selvä: alkoholi on salakavala myrkky, jonka viekoittelevaan giljotiiniin me syöksymme onnellisina yhdessä tuumin.

Teos avaa varsin perusteellisesti sen, miten syvälle alkoholi onkaan porautunut yhteiskunnassamme. Olipa kyseessä häät, hautajaiset, syntymäpäivät, joulu tai juhannus, alkoholi kulkee mukana.

Jos joku ei juo, hänen täytyy olla joko raitistunut alkoholisti tai syvästi tiukkapipo (tai raskaana, jos sattuu olemaan lisääntymisikäinen nainen).

Annie Grace muistuttaa kirjassaan terävästi, että alkoholi on hermomyrkky, joka lamaannuttaa aivojemme toimintaa. Alkoholi jarruttaa välittäjäaineiden välityksellä tapahtuvaa tiedonsiirtoa hermosolujen välillä.

Siinä missä kuvittelemme, että olemme hauskempia, iloisempia ja fiksumpia nousuhumalassa, aivojemme toimintakyky on tosiasiassa vain alhaisempi. Aistimme turtuvat, päättelykykymme hidastuu ja fyysinen toimintakykymme heikkenee.

Annie Grace kysyykin: pitääkö meidän tosiaan turruttaa aivomme puudutusaineella, että elämä olisi hauskempaa?

Selvin päin -kirjaa lukiessa voi tuntea piston sydämessään erityisesti, kun puhe kääntyy alkoholin terveysvaikutuksiin.

Julkisessa keskustelussa on vuosia viljelty käsitystä, että alkoholin kohtuukäytöstä ei ole vaaraa terveydelle, vaan päinvastoin lasi viiniä pitää yllä esimerkiksi sydänterveyttä.

Lääketieteellisesti näille väitteille ei ole mitään katetta. Alkoholi toimii kuten mikä tahansa myrkky ihmiselimistössä, ja esimerkiksi syövän suhteen alkoholi on aina petollinen kauppamies.

”Brittiläisen syöpätutkimusjärjestö Cancer Research UK:n mukaan syöpien suhteen ei ole olemassa turvallista alkoholinkulutuksen rajaa” kirjassa todetaan. Alkoholi aiheuttaa syöpää riippumatta siitä, tissutteleeko sen viikon mittaan vai juoko kaiken kerralla.

Varsinkin naisilla alkoholin ja syövän yhteys on havahduttava: kolme alkoholiannosta viikossa juovilla naisilla on 15 prosenttia korkeampi rintasyöpäriski kuin naisilla, jotka eivät juo lainkaan.

Annie Grace esittelee kirjassaan varsin säälimättä monet muutkin terveysriskit, mitä alkoholinkäyttöön liittyy. Kehon läpikulkiessaan viina runtelee kaikkia sisäelimiä. Eivätkä vaikutukset jää vain elimelliselle tasolle; alkoholi myös sekoittaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa niin, että rehvakasta nousuhumalaa seuraa lähes aina masentunut olo.

Alkoholi heikentää myös unta lähes kaikilla ihmisillä.

Selvin päin -teos yrittää muistuttaa lukijalleen, että ilman alkoholiakin voi pitää hauskaa. Vaikka olisimme koko aikusiän tottuneet juhlimaan humalassa, on varmaankin jokainen ihminen pitänyt hauskaa lapsena ja nuorena toisten ihmisten kanssa aivan selvin päin.

Yhden raitistuminen on tosin juoville seuralaisille joskus hankala kokemus: se että joku on joukossa selvinpäin ja muut juovuksissa, tekee asetelman vaikeaksi. Rasittaako selväpäistä kuunnella muiden juttuja? Mitä hän ajattelee huomenna, kun sattuu muistamaan kaikki yksityiskohdat?

Aika kornia, että ajatusketju tosiaan kulkee näin.

Seuraelämän virkistämisen lisäksi alkoholi kuuluu monella meistä rentoutuskeinoksi. Viikonloppu ei tunnu edes alkavan ilman lasillista hyvää viiniä. Saunan jälkeen maistuu kylmä olut ja koti-illallinenkin tuntuu hienommalta, kun sen kanssa kilistää lasillisen kuohuviiniä.

Annie Grace muistuttaa teoksessaan moneen otteeseen, että alkoholin myynti perustuu pitkälti mielikuvamarkkinointiin. Ympäröivä yhteiskunta ja hiottu markkinointikone saa meidät uskomaan, että juominen on avain onneen, iloiseen illanviettoon tai rentoon viikonloppuun.

Kun uskomme näin, tuntuu selvin päin olo kurjalta pidättäytymiseltä ja jostain suuresta luopumiselta.

Selvin päin -teoksen mukaan tämä valuvika ajattelussamme on kuitenkin korjattavissa. Sen sijaan, että marttyyrina jätämme juoman lasiin ja muistelemme kaiholla nousuhumalan tuomaa vapautta aivoissa, voimme tarttua iloon siitä, että selväpäisenä olemme oikeasti aidompia. Aivomme toimivat, ajatus juoksee, puhe ei sammalla, emmekä ymmärrä niin herkästi muita väärin.

Annie Gracen teoksen sanoma on tämä: ihminen on oikeasti onnellisempi ja terveempi, kun pistää korkin kiinni. Vastaan voi väittää, mutta kaikkien yksityskohtaisten faktojen edessä se on aika vaikeaa.

Ostin tuon kirjan pari vuotta sitten ja muutamaan otteeseen olen sitä aloittanut lukemaan, mutta en vaan tunnu pääsevän kovin pitkälle. En tiedä pitäisikö minun skipata ensimmäiset 150 sivua vai milloin siinä päästään asiaan? Minusta tuntuu, että siinä vaan mainostetaan kirjoittajan pätevyyttä ja sitä miten paljon hän, siis juuri hän, on kaivanut tutkimustuloksia esiin.

Mutta koska tiedän todella monen muun ihmisen hyötyneen kirjan lukemisesta niin ehkä sen kaivan taas laatikon pohjalta ja yritän päästä sen sisään.
Onhan rouva Armo onnistunut rakentamaan valtaisan imperiumin kirjan ympärille kaikkinen valmennuksineen ym, joten ei kai se ihan huono voi olla.

Ihmiset on erilaisia ja koetaan asiat eri tavoin. Markkinointi-ihminen kun yhdeltä koulutukseltani olen, niin tuo tyyli on sitä mitä amerikkalaiselta alan ihmiseltä voi odottaa. Minusta nuo tieteelliset tutkimukset ovat todella lukemisen arvoisia. Niitä vastaan on paha väittää. Tietysti ne ovat häiritseviä jos on sitä mieltä, että alkoholi on jonkinlainen elämän eliksiiri tai ihmissuhteiden voiteluaine kuten itse aikoinaan ajattelin.

Ei minulla ole mitään niitä tieteellisiä tutkimuksia vastaan ja suurimpaan osaan niistä ihan uskonkin. Vaan se tapa miten niitä esitetään jotenkin ärsytti. Siis hänen kirjoitustyylinsä ja se amerikan tyylin omakehu mikä minun silmiin sieltä tuli. Asia on hyvää, mutta jotenkin vaan minulle väärä esitystapa.
Kokeilin tätä englannin kielistä ääniversionakin, ajattelin että ehkä siten uppoasi paremmin kun ei tarvitse itse lukea. Mutta rouvan itsensä lukemana oli ehkä jopa vielä rasittavampi.

Mutta kuten jo sanoin, aion antaa sille vielä yhden mahdollisuuden ja kaivan sen esiin.

En ole eläessäni jättänyt kovinkaan montaa kirjaa kesken, olisiko tämä ollut joku numero 5. Sen jälkeen on tullut yksi dekkari joka lojuu olkkarin pöydällä keskeneräisenä. Ehkä näin vanhemmiten alkaa tuo kärsivällisyys olemaan jotenkin vielä lyhyempi kuin joskus ennen kun alkaa kirjoja jäädä kesken kaiken :wink: