^ Winston pyrkii nykyisin parhaansa mukaan objektiivisuuteen monessa muussakin asiassa. Hulluksihan tämä maailma menisi, siis vielä nykyistä hullummaksi, jos täällä pompittaisiin mun mielenterveysongelmieni ja traumojeni mukaan
.
Olen tuossa jo aiemmin maininnut siitä, kuinka mielestäni minkään huumeen käytöstä ei tulisi rangaista, sillä en näe moisesta mitään hyötyä sen enempää käyttäjälle itselleen, kuin ympäristölleenkään. Melko harva, varsinkaan aidosti ongelmainen, sitä huumeiden käyttöään rangaistuksen saatuaan/rangaistuksen pelossa lopettaa, vaan rangaistukset poikivat herkästi vain lisää ongelmia. Valinta käyttää on toki ihmisen itsensä, eli en nyt suoraan syytä oikeuslaitosta tahi virkavaltaa siitä, että joku narkki jatkoi douppaamistaan entistä rankemmalla kädellä, mutta, joo, kun se rikollisen leima on jo kerran ihmiseen lyöty, niin miksi vaivautua liikoja yrittämään mitään parempaakaan.
Tästä mieleeni juontui se, kun sanotaan, ettei huumeiden käyttö ole uhriton rikos. Jollei uhrilla nyt tarkoiteta sitä käyttäjää, joka vahingoittaa itseään, vaan ilmeisesti lähipiiriään, sekä niitä uhreja siellä jossakin (laittomien)huumeiden “jakeluportaassa”, niin mitenkäs tämä juttu sitten menee alkoholin kanssa
. Sen käyttöhän ei ole rikos, kunhan käyttäjällä vain on ikää vähintään 18 vuotta, mutta aika paljon sillä on uhreja myös tämän varsinaisen juopon itsensä lisäksi. Toki esim. päihtyneenä tehdyt pahoinpitelyt ovat rikoksia itsessään, joihin ei kai juridisessa mielessä juurikaan vaikuta se, oliko tekijä päihtynyt vai ei(?), mutta jos mietitään kaikkea mielipahaa, mitä mm. rikotut lupaukset tai pahat sanat aiheuttavat, niin sitä ei kaiketi Suomen lain mukaan tulkita rikokseksi. Onko siis niin, että piripäällä on uhri rikoksessaan, jos hän aiheuttaa käytöllään esim. huolta vanhemmilleen, koska hän käyttää laitonta ainetta, mutta alkoholistilla ei vastaavassa tilanteessa ole uhria, sillä hänen päihteensä on laillinen
.
Joo, menipä taas pohdinnaksi
… Tajusikohan kukaan, mitä ajoin takaa?