Vihdoinkin sain aikaiseksi rekisteröityä tänne. Olen seurannut foorumia melko aktiivisesti viimeisen vuoden ajan, mutta vasta nyt, kun pelaamiseni on alkanut totisesti riistäytyä käsistä, päätin kirjoitella tänne josko se helpottaisi oloani ja antaisi paremman pohjan pelaamisen lopettamiseen.
Olen siis 26-vuotias opiskelija ja Rayn rahapelit ovat olleet enemmän tai vähemmän osa elämääni jo jonkun aikaa. Kuitenkin vasta viimeisten kuukausien aikana pelaaminen on alkanut muodostua minulle ongelmaksi ja tänään kävin tyhjentämässä pankkitilini noihin helvetin koneisiin, jonka vuoksi jouduin ensimmäistä kertaa ottamaan lainaa jotta pystyn maksamaan laskut ja ostamaan ruokaa. Minulla on aivan mahtava perhe johon kuuluu avovaimo ja 5-vuotias tytär. Perheelleni en ole hiiskunutkaan peliongelmastani, mutta tänään häviämieni rahojen jälkeen päätin, että nyt saa riittää. Onneksi olen opiskelujeni ohessa töissä, joten tuo lainan takaisinmaksu ei teetä kovinkaan suuria ongelmia. Ei varmastikaan tule olemaan helppoa pysyä erossa pelaamisesta, mutta olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tästä hetkestä lähtien en pistä senttiäkään uhkapeleihin…päivä kerrallaan, pystyinhän lopettamaan tupakoinninkin kolme kuukautta sitten, miksen tätäkin?
Ajattelin että tänne voisin vaikka ihan itseäni varten alkaa pitämään jonkinlaista pelipäiväkirjaa, jos se vaikka auttaisi pitämään pelaamiseni kurissa, ennen kuin olen suuremmissa vaikeuksissa. Nyt ei uni tahdo tulla silmään, joten taidan lueskella muiden tarinoita ja vinkkejä kuinka pysyä rahapeleistä erossa.
päivä ilman pelejä ja heti jouduin koetukselle kun pakon sanelemana kävin kaupassa jossa samassa rakennuksessa Täyspotti…normaalisti olisin vähintään sen 50e käynyt tuhoamassa koneisiin, mutta tällä kertaa kävelin kylmän viileästi ohi vaikka kolikoiden kilinä tuntui hieman houkuttelevan kokeilemaan. Tästä se lähtee ja heti tuli parempi olo kun huomasin, että paljon mukavempi tulla kauppareissulta kotiin kun ei euron euroa tullut pelattua…
Tervetuloa mukaan jakamaan omia kokemuksia. Tuossa tekstissäsi oli juuri se perustus pelaamattomalle elämälle, päivä kerrallaan. Eli vaikka välillä ajatuksiin eksyykin noita tuttuakin tutumpia pelihimon tuomia houkutuksia, niin mitä useammin osaamme sanoa niille painokkaasti EI!, sitä vastustuskykysemmiksi tulemme noille houkutuksille.
Omalla kohdallani esimerkiksi, kun mieleni valtaa tuollainen ajatus, vietän hetken pohtien sitä, mitä sitten seuraa…
Tähän saakka tuo hetken pohdinta on kantanut yli jokaisen kiusauksen, silti tekemättä pelaamattomuudesta itsestäänselvyyttä. Jos tätä elämäntyyliä alkaa pitää itsestäänselvyytenä, se tuskin kovin pitkä tie tulee olemaan, ainakaan minun kohdallani. Sen verran vakavasta taudista on kyse. Lisäksi olen prosessoinut omalla kohdallani myös sen, että mikäli mieleni valtaa ajatus siitä, ettei nyt yhden lottorivin tekeminen nyt ketään satuta, niin minun kohdallani se tarkoittaa samaa, kuin sanoisin itselleni, ettei se nyt pullo olutta, saati yksi siideri…ei se nyt muutama pami, pari xanoria, vähän tramalia, tenoxia…jne…
Sen jälkeen mentäisiinkin korkealla ja kovaa jokunen tunti, kunnes tipahdettais mätkähtäen pari metriä mullan alle. Montun reunalla sitten lapseni katselisivat kaihoisasti puista laatikkoa, miettien miksi? Tai niin minä ainakin tein, seisoessani oman isäni haudan reunalla, kun hän päätti maallisen vaelluksensa, ajamalla rekan eteen toivottomuudessaan. Tällä tarkoitan vain sitä, että minun kohdallani ei ole edes sen yhden lottorivin “kohtuullisuutta”, olenhan peliongelmainen.
Tänään minun ei tarvitse pelata…toivottavasti ei huomennakaan…
Kiitos rohkaisevasta ja koskettavasta vastauksesta!
Ei varmaankaan ole hyväksi olla liian varma siitä, ettei tule enää retkahtamaan, mutta mulla on tällä hetkellä vahva tunne että nyt mä onnistun ja muutan elämäni suunnan. Mulla on elämässäni niin monta tärkeää ja minusta välittävää ihmistä, että mä en todellakaan halua niitä menettää. Tulevaisuus näyttää muutenkin valoisalta, koulu alkaa olla päättötyötä vaille käytynä ja sen saatuani päätökseen, mua odottaa kohtuullisen hyvä duuni.
Kolmas pelaamaton päivä takana ja olo sen kuin paranee, tuntuu jo nyt kuin olisin uudelleen syntynyt ja tänään ei edes tehnyt tiukkaa käydä kaupassa ilman kolikkojen hakkaamista koneisiin. Ensimmäinen ajatus kun näki pelikoneen kauppaan astuessa oli lähinnä: “Huh, onneksi ei tartte noihin enää koskea”.
Noniin, tuli tuossa viikko takaperin sorruttua pelaamaan ja nyt on mastercard ja visa tapissa…onneksi luottoraja molemmissa “vain” 1000eur, mutta mulle kuitenkin isot rahat kyseessä kun olen päätoimisesti opiskelija ja kuukausitulot luokkaa 400eur + opintotuki + opintolaina. Tästä se taistelu taas alkaa ja nyt entistä päättäväisempänä. Mutta mites mun nyt kannattaisi noiden luottokorttilaskujen kanssa tehdä, maksella minimilyhennystä molemmista kunnes kesällä tulot todennäkösesti nousee ja sitte maksaa isompia eriä vai yrittää saada joku yks isompi laina jolla maksais ne kerralla pois? Tosin eipä noilla mun tuloilla taida saada mitään muutaku jotai tekstivippejä/luottoja joissa on vielä isommat korot…
EDIT. Niin ja varmaan olis viisasta sulkea noi molemmat kortit, mutta enkös mä silti voi maksella niitä ihan samanlailla takaisin vaikka kortteja ei mulla enää olisikaan?
Ymmärrän repsahdukset, tilien tyhjennykset, mutta sitä en vieläkään ymmärrä, MIKSI JOKAISEN pitää ITSE kokea ne ja ryömiä pohjamudassa ennen kuin uskoo, että AINUT TIE YLÖS MUDASTA ON PELAAMATTOMUUS ja se tie on ainakin yhtä vaikea kuin sinne pohjalle joutuminen! Meita “ryömijöitä” ovat nämä sivut täynnä. Muutamia onnistuneita, jälleen maan pinnalle päässeitä on ja he antavat käytöksellään voimaa ja toimivat meille pinnalle pyrkivile loistavina esimerkkeinä. He ovat ONNELLISIA ratkaisuistaan ja uudesta elämästään, mutta heidänkin taistelu jatkuu edelleen. Pelaamishalu on hankalampi tauti kuin tupakointi, sillä mm media antaa siitä myönteisen kuvan tupakointiin verrattuna näinä aikoina. Kumpikin johtuu impulssikontrollihäiriöstä, jonka taustalla on tiettyjä neurokemiallisia reaktioita, ja molemmat tuottavat tuskaa talous- tai terveysongelmia itselle ja läheisille. Saatu nautintokin on vain hetkellinen, kun taas seuraukset ovat pitkäaikaisia tai jopa elinikäisiä ongelmia! SIIS, MIKSI JATKAMME sinne pohjamutaan. Sanoisin, että HERÄTTYÄSI nyt siellä pohjalla on vain YKSI TIE YLÖS ja se on PELAAMATTOMUUS! Tule mukaan taistoon, toinen toistamme tukien pääsemme pinnalle. Joulurauhaa!
Tsemppiä kaikille peliongelman kanssa painiville. Elämässä on niin paljon muutakin kuin pelit. Kannattaa tsekata huumeiden käytöstä kertova Reindeer Spotting. Sama asia mutta eri päihde:) Huonoa kieltä käyttääkseni, vittu, meikä ei kelannu mitään muuta kuin pelejä, ekana RAYtä ja sit vitun nettipelejä. Onneks pääsin irti. Tosin kolme retkahdusta oli. Velkaa tuli 20 000 euroa. Makselin velat kovalla työllä ja hain viime keväänä yliopistoon ja pääsin. 8 vuotta meni “hukkaan” pelien takia mutta nyt oon matkalla hyviin juttuihin ja kohti unelmiani. Vielä kun löytäs vaimon itselleen, niin rakentasin talon, tekisin lapsia ja hankkisin koiran (ja Bemarin)
Oli upeaa lukea taistelusi onnellisesta lopputuloksesta. Kyllä ne muutkin toiveesi toteutuvat “kun aika on”. Usko pois! Menestystä opinnoissa ja Onnea Uudelle Vuodelle! Olet erinomainen esimerkki niille, jotka haluavat irti peleistä, mutta eivät vielä ole onnistuneet.
Äh, vituiksi meni taas noin kuukauden pelaamattomuuden jälkeen…alan olemaan ihan helvetin väsynyt tähän toimintaan ja nyt tuli sitten pistettyä taas visaa vinkumaan, otettua pari tekstivippiä ja niin edelleen…Mieli tekisi kertoa avokille, mutta mä en vaan pysty siihen, pelkään niin helvetisti että se jättää mut, ottaa muksun kainaloon ja lähtee menemään. Kaikenlisäksi parin kuukauden päästä on tulossa perheenlisäystä…Mitä ihmettä mun pitäisi nyt tehdä, alan olee ihan rikki ku valvon kaikki yöt murehtien miten maksan vipit sun muut laskut pois…
Lähes saman nähneenä ensimmäisenä ohjeena sinulle on täysi rehellisyys itsellesi ja avovaimollesi. Mitä pidempään salaat, sitä pahemmaksi ajat tilanteesi ja kasvatat samalla muiden tuskaa. Sitäpaitsi, jäät kiinni joskus kuitenkin. Et pääse karkuun enää, ajat vain itsesi syvemmälle.
Avautumalla näytät että HALUAT muuttua, ja kärsit tästä! Usko pois, saat tukea! Ja kävi miten kävi, tuo auttaa sinua eteenpäin ongelman kanssa. Niin kauan kun salaat sitä, annat itsellesi aina uuden mahdollisuuden pelata.
Nyt vaan rutkasti rohkeutta ja kertomaan tilanne!
Se ei ole helppoa, ei todellakaan. Varmasti yksi vaikeimmista asioista mitä olen tehnyt. Siitä kuitenkin sain oikean kipinän lopettamiseen.
Itsekin tiedät jo mitä sinun on tehtävä ja oikeasti kannattaa tarttua asiaan välittömästi ei ole mitään syytä miksi asian kertomista pitäisi venyttää pidemmälle. Mitä nopeammin olet rehellinen itsellesi ja kerrot tilanteen avokille, sitä nopeammin pääsette eteenpäin. Tiedän kokemuksesta että kertominen pelottaa aivan järjesttömästi, itse venytin kertomista mahdollisimman pitkään joutuen samalla koko ajan pahempiin ongelmiin, lopulta asia tuli julki toista kautta ja sitten oli pakko kertoa. Oikeasti mitä nopeammin kerrot sitä nopeammin pääsette asioita setvimään, olet sen velkaa jo siinäkin mielessä kun perheeseen on tulossa lisäystä. Ei voi tietää miten toinen asiaan suhtautuu, mutta asioiden selvittely ja omien ongelmien ratkaiseminen ei ala ennen kuin olet täysin rehellinen itsellesi ja läheisimmällesi.
Täällä taas pienen tauon jälkeen…tuossa meni kuukauden päivät ihan ok, mutta viime päivinä on tullu taas pelailtua Sitten päätin että jollekin on pakko kertoa ongelmastani, mutta en vielä kuitenkaan kertonut avovaimolleni vaan äidilleni, ja kyllä se perhana helpotti. Avokille aion kertoa heti kun arki tästä tasaantuu, muksu syntyy ihan näinä päivinä niin en halua aiheuttaa ylimääräistä stressiä ennen synnytystä. Nyt kun vielä saisi nuo raha-asiat kuntoon niin hyvä olis, mut kaipa se siitä sitte joskus…Nyt ainakin tuli lisää motivaatiota olla pelaamatta kun sain kerrottua ongelman ja myönnettyä läheiselle että olen peliongelmainen…
Tänään pelasin vuokrarahat…sitten riitti ja kerroin kaiken vihdoinkin avovaimolleni, joka luojan kiitos lupasi olla tukenani jotta pääsen peleistä eroon. Raha-asiat on nyt aika sotkuiset, enkä tiedä mistä hakisin apua. Tekstivippejä on n. 1500e edestä, joten helvetin tiukkaa tulee olemaan seuraavat pari kuukautta. Pankista mun on turha hakea mitään lainaa jolla saisin yhdistettyä noi kalliit vipit, joten onko kellään vinkkejä miten selvitä noista kunnialla ilman luottotietojen menettämistä?
Hienoa että sait kerrottua avovaimollesi! Suosittelisin myös antamaan kaikki raha-asiat hänen hoitoon. Luottokortti tietenkin myös pois. Tehkää YHDESSÄ pelaamisesta mahdollisimman vaikeaa. Siitä se lähtee.
Ota yhteyttä velkojiisi, yritä tehdä maksusuunnitelma useammalle kuukaudelle. Siinä on mahdollisuus, ettet joudu ulosottoon. Helppoa se ei ole, mutta yrittää kannattaa. Voisit tietenkin yrittää vanhemmiltasi saada pientä lainaa, tai tulisivatko takamaan lainaa, jolla maksaisit vipit ym?
Luottokortit on katkottu jo aikaa sitten, eikä uusia ole tulossa todellakaan. Täytyypi ottaa yhteyttä noihin vippifirmoihin ja yrittää sopia jonkinlaista maksuaikataulua, lainaa en saa vanhemmiltani, enkä usko että tulevat takaamaan mun lainojani tällaisessa asiassa. Onko kellään kokemusta takuu-säätiön takaamasta lainasta tai sossun sosiaalisesta luotosta? Millä perustein voi saada? Takaisinmaksu ei tule olemaan ongelma, koska pääsen toukokuussa täysipäiväisesti töihin. Luottokorttivelat nyt voin tietty hoitaa pienin kuukausierin ja sitten kun rahatilanne helpottaa niin niidenkin eriä voi nostaa jotta saa ne mahd. nopeesti pois, mutta mistäköhän sitä sais tommosen 2000e lainaa jolla yhdistää noi tekstivipit…ei varmaan mistään ilman takaajia?
Sitten päätin että jollekin on pakko kertoa ongelmastani, mutta en vielä kuitenkaan kertonut avovaimolleni vaan äidilleni, ja kyllä se perhana helpotti. Avokille aion kertoa heti kun arki tästä tasaantuu, muksu syntyy ihan näinä päivinä niin en halua aiheuttaa ylimääräistä stressiä ennen synnytystä. Nyt kun vielä saisi nuo raha-asiat kuntoon niin hyvä olis, mut kaipa se siitä sitte joskus…Nyt ainakin tuli lisää motivaatiota olla pelaamatta kun sain kerrottua ongelman ja myönnettyä läheiselle että olen peliongelmainen…