Mitäpä mieltä olette, onko tässä tyypillinen juoppis ja Alma suhde? Mitä kumpikin saa tästä suhteesta? En ole vielä lukenut Kallen kirjaa mutta tarkoitus olisi.
Video alkaa linkin kautta näimmä keskeltä mutta kannattaa aloittaa ihan alusta katsominen.
Katrin kertomus.
Hei, viittasin kirjaan aiemmin, ketjun nimenä kirjan nimi eli Happotesti.
Tärkein itselleni oli tajuta, että todellakin läheiset eivät ole juuri missään roolissa. Tärkeitä ainoastaan rahan ja siistiytymispaikan tarjoajina. Juoppoa ohjaa vain juomahimo, ja siinä itsekäs.
Kun näkee juopon silmin, miten pienessä osassa läheiset ovat, saa hieman perspektiiviä. Kai me nyt vähän enemmän oltais voitu merkitä! :mrgreen:
Ja kuitenkin, juoppiksen käytöksestä vois kuvitella että läheinen on ihan elintärkeässä roolissa, sitä jatkuvaa epätoivon määrää ja hätää kun sitä kaljaa tms on ihan pakko saada, siinä on läheinen todella tärkeä, tärkein ihminen maailmassa.
Hoivaaja, pönkittäjä, tsemppaaja, itsetunnon kohottaja, varsinkin juopon kuivina kausina. Parhaassa tapauksessa velkojen maksaja ja tehtyjen vahinkojen sovittelija. Sitten kun asiat on taas suurinpiirtein järjestyksessä ja terveyskään ei enää pahemmin reistaa, niin voi keskittyä siihen rakkaaseen harrastukseen.
On siinä työsarkaa läheiselle, ei kyllä oikein voi sanoa että ihan merkityksetön on hän. Mitäs juoppis antaa läheiselle?
Loputtoman syyn uskoa parempaan huomiseen?
Voipi olla näin. Ja Varasto-leffassakin yksi rouva sanoi juoposta miehestään että ‘toisin kuin muilla tässä lähiössä, mulla sentään on mies’.
Luin kirjan, kyllä totta tosiaan, juopon elämä on näköalatonta, vain seuraavan ryypyn ympärillä tapahtuvaa toimintaa. Ilmankos siinä ei mietitä menneitä hölmöyksiä ja sanomisia, eikä tehdä tulevaisuudensuunnitelmia.
Luin Happotestin viikonloppuna. Oli niin vahvasti kirjoitettu, että piti otteessaan.
Kamala ja hyvä kirja. Oivalsin, ettei juopon sairastunut mieli pysty ajattelemaan läheisiä, koska se viina on kaikkein tärkein. Eikä juoppo tee asioita “vittuillakseen” läheiselle vaan siksi, ettei riippuvuus anna muuta mahdollisuutta.
Minun läheiseni on liian köyhä Happotestin kuvaamalle ryyppyputkien jatkumolle ravintolaviinoineen mutta hän onkin keksinyt tavan juopua halvalla. Keittää kiljua.
Jaksamisia teille kaikille, jotka vielä läheltä seuraatte rännejä. Minä seuraan vähän kauempaa, silti ne putket surettavat.
Kalle Lähteen kirja Happotesti pitäisi jokaisen lähiomaisen lukea, jotta saisi realistisen kuvan siita, mitä juopon elämä aivan tunneittain on käytännössä ja mitä hänen päässään oikein liikkuu. Kenelläkään ihmisellä eikä millään muulla asialla ole mitään merkitystä eikä osaa muuta kuin juomisen varmstamisella keinoja kaihtamatta. Juoppo elää ikiomassa kuplassaan jossa on ihan omat arvot ja lait. Siinä ei pidä kenenkään ensinnäkään olla sitä läheltä näkemässä jo ihan omaa itseään säästääkseen. Toiseksi, ei pidä kuvitella, että juoppo jättää juomisen minkään ulkopuolelta tulevan vaikutuksen takia - olipa se potkut töistä, rattijuoppouspidätys, vaimon uhkaus erolla tai lähimmäisten toistuvasti järjestämät sotkujen selvitykset, apu, neuvot, “jaksaminen” Juopolla ei ole omaatuntoa enää, ei lähimmaisiään eikä esim työtovereitaan, ystäviään kohtaan. Juoppo käy koko ajan omaa sisäistä itsepuhelua, jossa ajat sitten vääristyneet ajatusradat johtaa toimintaan, joka on järjetöntä, vaarallista, lapsellista, edesvastuutonta ja siinä on sitten aika annos myös pelin menettäneen uhmaa, julmuutta, ilkeyttä ja kostonhalua - nekin kaikki omien kieroutuneitten johtopäätösten seurausta.
On vahinko, ettei Kalle Lähteellä ole enää blogipalstaansa. Hänen otteensa aiheeseen on rehellinen ja hänellä olisi varmaankin paljon sanottavaa meille lähiomaisille lohduksi ja neuvoksi. Hän sanoi eräässä haastattelussaan, että ei halunnut kuvata juopon lapsen osaa. Se olisikin ollut todella suuri haaste. On niin järkyttävä asia.