Hei.
Elän avoliitossa miehen kanssa, joka juo liikaa. Olen tämän kahden vuoden aikana saanut kaikenlaisia selityksiä, enkä koskaan lakkaa hämmästelemättä niiden absurdiutta. Kaksi vuotta selityksiä siitä, miten pääsikin sattumaan tapahtumaan ja et usko, miten sitten kävi.
Eilen illalla mies lähti käymään lätkämatsin jälkeen yhdellä oluella paikallisessa. Kello kahdelta oli tullut tekstiviesti, että hän käy vielä yhdellä ja tulee sitten heti. Tuli kotiin puoli viisi ja oli ylpeä itsestään, koska oli lähtenyt niin ajoissa ja tuli suoraan kotiin. Kun hetken yritin kiukutella, sain selitykseksi omalle kiukulleni sen, että olemme niin “erilaisia persoonia”. WTF? Yritin toistaa, että ainoa asia johon haluan muutosta, on kaljan juomisen määrä. Tämän jälkeen mies aloittaa piikittelyn ja sanoo, ettei hän pysty minun tavallani niin kylmäkiskoisesti vain jättämään keskustelukumppaneitaan baarissa. Ihmisille ei kuulemma tehdä niin! Minä olen siis sika ihmisenä.
Kun huokaisin - edelleen kiukuspäissäni - että toivottavasti en ainakaan nyt ole raskaana (tämä kun on mahdollista), toteaa rakas känninen mieheni näin: “Minkälainen avaruusolio sieltä ikinä tulisikaan, niin sitä sairautta mikä sun korvien välissä on, mä en pysty parantamaan.” Menin ihan mykäksi. En löydä sanoja.
Uuvuttaa. Mies kuorsaa makuuhuoneessa sukat ja kalsarit jalassa. Minä istun keittiössä ihmetellen, miten minulle kävi näin.
Minusta tuntuu, että alkoholi tuo ihmisessä esiin sekä ihmisen hyviä piirteitä, että sitten myös niitä huonoja. Nousuhumalavaiheessa toiset ovat vaikkapa porukan hauskuttajia ja vitsinkertojia, toisilla taas loppuu huumori lyhyeen ja alkaa uhittelu ellei jopa suoranainen tappelu.
Oman kokemukseni mukaan humalaisen kanssa asioista keskusteleminen on omien voimavarojen haaskausta. ihminen saattaa päästää suustaan paljon sellaisia asioista, joita ei (ainakaan siinä muodossa) allekirjoita enää selväpäisenä. Alkoholihan tunnetusti vie estoja. Pitäisi siis päästä keskusteluyhteyteen selväpäisenä.
Toisaalta, jos puoliso vaikuttaa/vakuuttaa selvinpäin olevan kanssasi samoilla linjoilla, ja kuitenkin jatkuvasti käy näin, niin alkaa se ymmärrettävästi nyppimään. Meillä jokaisellahan on oma käsitys siitä mikä on ns. normaalia alkoholinkäyttöä, ja toisaalta siitä, mitkä ovat muuten ns. normaalit perhe-elämän normit. Voihan tosiaankin olla niin, että teille ne normit poikkeavat paljon toisistaan. Jos näin on, asian voi joko hyväksyä ja sen kanssa elää, tai sitten miettiä itse ja omalle kohdalle, onko valmis muuttumaan, vai onko kuitenkin kyse sellaisesta asiasta minkä kanssa ei voi elää ja silloin pitää tehdä johtopäätökset sen mukaan.
Tällä palstalla puhutaan aika paljon siitä, miten meidän jokaisen tulee ottaa vastuu omista teoistamme, päätöksistämme ja valinnoistamme. Parisuhteessa asiaoista tulee oppia keskustelemaan, neuvottelemaan ja tekemään jokus (usein) kompromisseja, siis puolin ja toisin. Elämän ei ole kuitenkaan tarkoitus olla loputonta kaupankäyntiä, ja tarkoitus ei myöskään ole että siinä kaupankäynnissä hukkaa itsensä. Oman itsensä arvostaminen muiden päätöksistä tai mielipiteistä huolimatta voi olla rankka rasti. Meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseemme, ja voi olla vaikea hyväksyä sitä etteivät muut jaa mielipiteitämme. Muita emme kuitenkaan voi muuttaa, vain itseämme.
Ellikselle kiitos vastauksesta. Se, että puolisoni juomisessa olisi kyse “normien” erilaisuudesta, on silkkaa vähättelyä ja tuntuu kurjalta. Keskustelua on selvin päin käyty kaksi vuotta ja parannusta on luvattu pyhästi kyyneleet silmissä. Tälle palstalle kirjoittaessani en oikastaan kaivannut parisuhdeneuvoja tai elämänohjeita, vaan ymmärrystä ja sympatiaa.
Noh, voit vaikuttaa vain siihen, mitä itse annat tai et anna, et siihen mitä muut antavat tai eivät anna. Joskus voi yllätyksenä ja pyytämättä saada jotakin arvokasta, vaikka sen merkityksen valitettavasti tajuaa usein vasta paljon myöhemmin.
Kompromissit, ymmärrys, hyväksyminen ja anteeksianto kuuluvat parisuhteeseen.
Siihen kuuluu myös oikeus määritellä omat rajansa - mitä hyväksyy ja mitä ei hyväksy. Nämä rajat ovat jokaisella omansa, mutta minulla esimerkiksi on nollatoleranssi tuon kaltaisen puheen suhteen, mitä viestissäsi kuvailit. Jos mieheni sanoisi missä tahansa tilassa, kännissä tai selvin päin, minun olevan päästäni vialla tai sika ihmisenä, homma olisi sillä selvä. Se on juuri niin yksinkertaista.
Kyse ei ole siis alkoholiannosten määristä, vaan siitä käytöksestä, mitä sinuun kohdistuu. Et voi kontrolloida sitä, mitä miehesi juo ja kuinka paljon, etkä sitä, miten hän kännissä käyttäytyy. Sen sijaan voit kontrolloida sitä, millaiselle käytökselle asetat itsesi alttiiksi.
Voitte sopia, että mies ei koskaan tule kännissä kotiin.
Voitte sopia, että jos mies tulee kotiin kännissä, hänet lukitaan vaatehuoneeseen selviämään.
Voitte sopia, että mies lopettaa juomisen tai sinä lopetat parisuhteenne.
Sinä et voi päättää miehesi puolesta, miten hän elämäänsä elää.
Voit kuitenkin päättää, miten sinä elämäsi elät.
Eikä aina ne humalaisen sanat loukkaa eniten vaan se käytös/katse mitä saa osakseen, halveksiva/vähättelevä/välinpitämätön, ne loukkaa yhtä paljon. Katse kertoo joskus enempi kuin tuhat sanaa
Kuinka tuttua. Ilkeät sanat, satuttavat sanat juuri niissä kohdissa kun kaipaat sitä tukea kaikista eniten. Mutta oikeasti, kun mies on humalassa, sieltä tulee sammakkoja, ja paljon. Minä olen humalaisen (ex-)avopuolisoni mukaan ollut mm. nalkuttava ämmä, syy miksi hän juo, läski, mielenterveyspotilas, sekopää, skitsofreenikko ym., ja minun tulisi kuulemma olla hänelle kiitollinen kun edes hän suostuu minun kanssani olemaan (mutta ei silti ymmärrä lähteä, kun haluan että hän muuttaa pois). Ihminen joka on alkoholisti ei paini samassa sarjassa kuin muut. Sen kun tajuaa, voi jo hengittää helpommin.
Kirjoitukseni oli tarkoitettu kaikella ymmärryksellä ja sympatialla. Netissä kirjoittamisessa on aina se vaara, että kun eleet ja ilmeet jäävät pois, niin kirjoitusten tulkiksi alkaakin lukijan oma tunnetila.
Oletko mielestäsi alkoholistin puoliso? Sanoit, että keskustelua on käyty kaksi vuotta, joten todennäköisesti olet pohtinut tätäkin asiaa. Uskon, että lukemalla muiden ketjuja täällä Plinkissä saat ehkä lisää näkökulmia tuohon pohdintaan, ja myös omaan tilanteeseesi.
