Pienessä humalassa en jaksa etsiä, onko topickia aiheesta erinäisestä kuukauden kesätävistä katkopaikoista. Niistä olisi kiva kuulla kokemuksia. Pelottaa että kaikki on rapajuoppojen oleskelupaikkoja rahojen loputtua.
Lisäys vielä, että olen harkinnut mennä Lapualle Minnesota-hoitoon. Siitä kokemuksia?
Hienoa. Joo mee vaan. 
Mutta juominen kannattaa katkasta ekaks tosiaan. Jos on ollu rajumpi putki, niin kuntoutukseen mennessä suositellaan että juomisen lopettamisesta ois kulunut joku 5 päivää vähintään, että pää ehtii vähän selvitä ja pahimmat reflat mennä ohi.
Kuntoutus, etenkään minnesota-mallinen, ei ole pelkkä katko vaan raitistavaa hoitoa. Se ei ole myöskään “rapajuoppojen” eli rappioalkoholistien hoitomalli, vaan etenkin työelämässä vielä oleville soveltuva.
Jos on tarve, niii juomisen voi katkasta jollain akuutti-katkolla jossa ollaan 3 - 7 päivää. Sellasia on mm. kunnilla ja A-klinikalla. Sieltä voi saada myös lääkärin lähetteen ja sen avulla myös Kelan maksusitoumuksen tuonne pidempään kuntoutukseen.
Ellei nyt satu olemaan niin hyvin asiat, että voi omasta lompsasta maksaa 6000 - 7000 e hoidon. 
Tsemppiä jne. yms.
Tuollainen kuukauden laitosmainen hoito ja siihen yhdistetty säännöllinen vertaistuki on varsin vahva yhdistelmä tämän taudin kanssa painivalle. Oikeastaan mikä tahansa laitos antaa kyllä haukkaalle sen tarvittavan kuukauden alkupotkun raittiuteen. Jonkin verran täytyy olla nöyränäkin, koska noita hoitoja ei aina ole suunniteltu juuri sinne lähtevän yksilön vaatimuksia vastaavaksi. Ainakin alkuun asettuminen samaan yhteisöön alkoholismin eri vaiheissa olevien kanssa saattaa tuntua hankalalta. Silläkin on oma merkityksensä. On hyvä oppia ymmärtämään maailmaa sen vähempiosasimmankin perspektiivistä.
Jos maksaa hoitojakson omin rahoin pääsee valitsemaan hoitopaikan ja hoitoajan. Jos käyttää hoitoon yhteiskunnan varoja, joutuu tyytymään siihen, mitä oma kunta tarjoaa. Kumpaakaan valintaa en pidä toistaan parempana. Helpointa on lähteä liikkeelle lääkärin kautta tai mennä suoraan A-klinikalle. Joillain paikkakunnilla voi joutua jonottamaan A-klinikallekin pääsyä. Sitten on aina se AA-vaihtoehto. Tutustumisen arvoinen yhteisö sekin. Lueskelehan tätä palstaa, niin eiköhän sitä tietoa kerry.
Tuosta Lapuan paikasta paljon keskustellaan ja kiistellään. Itse en ole käynyt, enkä osaa kantaa ottaa.
Mullakaan ei oo henk.kot kokemusta Lapuan firmasta, mutta hoitomallin uranuurtaja Suomessa, Kalliolan myllyhoito (r), on eräistä yhteyksistä tutumpi.
Niin se piti lisätä tuosta maksupuolesta, että Lapuan hoitolan esittelyssä Stakesin neuvoa-antavissa oli joskus maininta että maksupuoli pitää olla järjestetty ja varmistettu jo hoitoon mennessä. Eli maksusitoumus tai rahhaa mukana heti paikalla.
Jostain kumman syystä hoitopaikan tiedot on nyttemmin poistuneet tuolta kokonaan, eli kannattaa varmaan puhelimitse varmistaa että koko hoitola on ylipäätään toiminnassa enää. 
Minulla on kokemusta hoidoista kuntoutuslaitoksissa ja haluan sen sanoa että, se on uskomatonta miten siellä kokee sen yhteenkuuluvuuden tunteen muiden alkoholistien kanssa. Näin kokee muutkin siellä.
Ihan kuin olisi löytänyt omat heimoveljensä.
Itse olen ollut lukuisissa katkopaikoissa. On 5pv katkasuja bentsokyllästettynä ja sitten olen myös ollut 2kk päihdekuntoutuspaikassa, kunta maksoi koko hoidon.
Siellä tosiaan on, kuin olisi aina kuulunut porukkaan.
Auttoiko tuo 2kk minua. EI. Koska minulla ei ollut minkäänlaista omaa halua raitistua pysyvästi, tosin mikä kummallisinta, minä oikeasti luulin AIVAN TOSISSANI, että nyt raitistun. Alkoholistinen harha. Heti kun pääsin pois niin hain pirun monta pulloo votkaa alkosta ja sama meno jatkui.
Olin sieltä aivan tosissani jo taxilla lähdössä ainakin viisikertaa alkoon. Kerroinkin tästä hoitajille, että “seireenit” kutsuvat nyt sen verran rankasti. Bentsoja lisää, jotta mies rauhottuisi. Niin rauhoituinkin, mutta betsojen loputtua, taas taxi mietteet alkoivat pyöriä päässä.
Mutta vasta kun koin oman pohjani, alkoi alkoton elämäni. Ilman mitään katkoja tai bentsoja. 5 päivää makasin omassa sängyssä näitä asioita mietiskellen. Ja siittä se sitten lähti. Tapahtui jonkunlainen psykologinen muutos päässäni. Nyt ei ole tarvinnut 14kk käydä katkoilla,hoitoloissa, mielisairaalassa, putkassa tai muuallakaan.
Mielestäni raitistumiseen vaaditaan AITO halu raitistua ilman mitään reunaehtoja. Korkki kiinni pysyvästi, niin kauan kuin kolkuttelen tuonelantuvan ovia. Tässä on vaan se, että se “viinapiru” hämää usein alkoholistia luulemaan, että NYT se juominen loppuu 100% varmuudella, kunnes olon kohentuessa se piru kävelyttää taas alkoon.
Mutta ehdottomasti katkolle kannattaa mennä. Mieluiten johonkin 1-2kk kestävään hoitoon. Se on vaan valitettavaa, että meidän osaston “jengiläisistä” on nyt jo yksi kuollut. Yli puolet retkahti välittömästi kotiuduttuaan. Vaikea on tämä meidän alkoholismi, mutta SIITÄ VOI TOIPUA. Tsemppiä!
Ps. Ja jos minnesota-hoitoon meinaat mennä niin toivon hartaasti, ettei sinulla mene PKV-lääkkeitä johon olet koukussa. Siellä ne ajetaan alas aivan liian nopeasti ja pääset “leppoisaan” maanpäälliseen helvettiin. Minnesotaa mitenkään muuten morkaten. Hyviä hoitotuloksia kun se antaa, jos siihen sitoutuu.
Kanteleen tarinointia lukiessani löytyi samantyylisiä juttuja itseltä. Pääsin Lammin kuntoutuskeskukseen mtk lääkärin lähetteellä… Olin kuukauden siellä. Pidin tärkeänä sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, vertaistukea.En ymmärrä itsekkään miksi se ei kuitenkaan auttanut. Sen jälkeen olin vielä kerran vuodeosastolla katkaisussa. Mulla oli ollut selkeitä katkoja muistissa. Oli järkyttävää kun löysin itseni vieraan miehen luota. Olin niin huonossa kunnossa etten selvinnyt pois kuin lanssilla. Kuukauden päästä sama homma. Enää mua ei huolittu katkaisuun. Sain lääkäriltä lähetteen psykiatriseen sairaalaan. Oman lapsen avunpyyntö herätti minut. Varmasti olen aiheuttanut hänelle ikuisen trauman.Niin kaverit on häipyneet. Lopetin yhteydenpidon vähitellen niihin joilla suhde alkoholiin on normaali.Ryyppy kaverit hävisi heti kun raitistuin. Muistan viime kesänä kun kävin mies ystävän kanssa kerran kuuntelemassa karaokea. Mun lasissa oli kokista. Päät kääntyi ja supatus alkoi.Omasta puolestani kuitenkin olen sitä mieltä, että kannattaa lähteä kuntoutukseen. Kyllä siellä myös avautuu paljon asioita itsetutkiskelun kautta kuka minä olen.Miksi tunnen näin. Mitä tarvitsen. Mulla ainakin itsetuntoon liittyviä asioita. Opetellut kuuntelemaan toisia poistamaan opittuja tapoja ja asenteita.
Kanteleen tarinointia lukiessani löytyi samantyylisiä juttuja itseltä. Pääsin Lammin kuntoutuskeskukseen mtk lääkärin lähetteellä… Olin kuukauden siellä. Pidin tärkeänä sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, vertaistukea.En ymmärrä itsekkään miksi se ei kuitenkaan auttanut. Sen jälkeen olin vielä kerran vuodeosastolla katkaisussa. Mulla oli ollut selkeitä katkoja muistissa. Oli järkyttävää kun löysin itseni vieraan miehen luota. Olin niin huonossa kunnossa etten selvinnyt pois kuin lanssilla. Kuukauden päästä sama homma. Enää mua ei huolittu katkaisuun. Sain lääkäriltä lähetteen psykiatriseen sairaalaan. Oman lapsen avunpyyntö herätti minut. Varmasti olen aiheuttanut hänelle ikuisen trauman.Niin kaverit on häipyneet. Lopetin yhteydenpidon vähitellen niihin joilla suhde alkoholiin on normaali.Ryyppy kaverit hävisi heti kun raitistuin. Muistan viime kesänä kun kävin mies ystävän kanssa kerran kuuntelemassa karaokea. Mun lasissa oli kokista. Päät kääntyi ja supatus alkoi.Omasta puolestani kuitenkin olen sitä mieltä, että kannattaa lähteä kuntoutukseen. Kyllä siellä myös avautuu paljon asioita itsetutkiskelun kautta kuka minä olen.Miksi tunnen näin. Mitä tarvitsen. Mulla ainakin itsetuntoon liittyviä asioita. Opetellut kuuntelemaan toisia poistamaan opittuja tapoja ja asenteita.