hei kaikki,
Uusi vähentäjä ilmoittautuu, nyt olen tehnyt itselleni tunnustuksen, ja siksi ajattelin tänne myös kirjoitella ns. terapia mielessä. Eli minulle on vuosien varrella kehittynyt vahva alkoholiriippuvuus, ja teen nyt kaikkeni saadakseni elämäni siihen malliin kun sen haluaisin olevan. Ja juomisen lopettaminen toistaiseksi on ainoa vaihtoehto, totaalistoppi nyt määrittelemättömäksi ajaksi, ehkä loppuelämäksi. Kirjoitan vähentäjien puolelle koska näihin keskusteluihin tutustuneena täällä on enemmän samanlaisia ajatuksia kun minulla tällä hetkellä.
Olen kolmekymppinen mies, ja ulkoisesti näyttää että minulla on kaikki hyvin. On työpaikka, kiva asunto, minulla on kavereita, urheilen jne. Ulkoisesti on siis asiat kohdillaan. Uskon että kukaan joka minut tuntee ei voisi uskoa jos sanon olevani vahvasti riippuvainen alkoholista, olevani alkoholiongelmainen. Pidän niin lujaa kulisseistani kiinni, että olen jo vuosia juonut salaa pääasiassa yksin kotona tai yksin lähibaarissa.
Asun yksin joten kukaan ei kotona estele kun työpäivän jälkeen haen muutaman oluen ja sitten parille lähibaariin “lehdet lukemaan”. aamulla töihin väsyneenä ja huonovointisena, onneksi kuljen bussilla töihin enkä tee ns. vastuullista työtä. Sitten työpäivän jälkeen lupaan itselleni että tämä loppuu, käyn kuntosalilla tai lenkillä jotta omatunto ei soimaa niin pahasti. Seuraavana päivänä taas pari olutta, lähibaariin ja sama oravanpyörä jatkuu. Tätä se on ollut nyt vuosia. viikonloput menee vähintään baarissa pe tai la, yleensä molemmat. Olen tällä hetkellä hieman sekavassa tilassa, joten teksti ehkä sen mukaista, pitää kirjoitella tilaantestani paremmin ensi kerralla (lomaviikko, eilisestä krapula … 
) Mutta nyt olen päättänyt lopettaa tosissani. Tiedän, että yksin en onnistu, joten aamulla suuntaan a-klinikalle… saa nähdä millaista apua sieltä saa.
kiitos kaikille jotka jaksatte tänne kirjoittaa tuntemuksistanne ja ajatuksistanne, niistä on ainakin itselleni ollut apua.