Kaksitoista raitista vuotta ....

Tervehdys!

Vuosien tauon jälkeen kirjoitan tänne jälleen. Edellinen viestini näyttää olevan vuodelta 2014 :slight_smile:

Tässä kuussa tuli siis täyteen 12 vuotta yhtäjaksoista raittiutta. Kun äsken luin tuota neljä vuotta vanhaa viestiäni, voin vain todeta, että varsin seesteisessä mielentilassa olen sen kirjoittanut. Miten ovat kuluneet nämä vuodet tässä välissä, ja olenko yhä sitoutunut raittiiseen elämäntapaan?

Kaikenlaista on näihin neljään vuoteen mahtunut. Menetin iäkkään äitini kesällä 2016, mutta muuten elämä on näyttänyt parhaita puoliaan. Kiinnostavia työtehtäviä on riittänyt, ja seurustelen jo kymmenettä vuotta saman sielunkumppanin kanssa, jonka löysin pari vuotta raittiina oltuani. Terveys on ollut kohtalainen, näin 54-vuotiaana kaikenlaista pientä kremppaa jo on, mutta ei sen vakavampaa. Talouteni on jo vuosia ollut tasaisen vakaalla uralla, juomavuosien velat on maksettu, mikä oli minulle hyvin tärkeä virstanpylväs.

Käyn edelleen säännöllisesti tutussa AA-kotiryhmässäni. Se on minulle hyvin tärkeä raittiuden tuki ja ylläpitäjä. Olen tunneherkkä alkoholisti, tyypillinen murehtija, joka alkoholistiperheessä kasvaneena kehittyi täysiveriseksi neurootikoksi, jonka on vaikea luottaa ihmisiin ja elämään. Mielenrauha on minulle se kaikkein tärkein asia elämässä tänä päivänä, ei aineellinen menestys, tittelit tai muu mainen kunnia. Kaikesta myönteisestä kehityksestä huolimatta tuskailen ja huolestun yhä tulevasta, minun on perin vaikea elää tätä päivää. Joskus se onnistuu, ja tällaisesta “mielenrauhakohtauksesta” olen tietenkin perin iloinen.

Näin kesäisin vuosiloman aikana nautin aina suuresti käynneistä ennestään tuntemattomissa AA-ryhmissä. Matkoilla ollessa voi harrastaa eräänlaista AA-turismia, hoitaa itseään ja sairauttaan ja samalla oppia, miten ryhmätoimintaa hoidetaan muualla kuin täällä pk-seudulla, jossa asustan. Ilahdun aina, jos ryhmässä on tulokas: on hienoa, että alkoholisti on lähtenyt etsimään raittiutta, ja itselleni on erittäin tärkeää saada säännöllisesti muistutus siitä, mikä minua odottaa, mikäli unohdan olevani alkoholisti. Se olisi paluu epätoivoon, ahdistukseen, pelkoihin ja hätään - ja tien päässä odottaisi surkea ja ennenaikainen poismeno.

Kirjoitan tätä viestiä kauniina kesäisenä hellepäivänä, aloitellessani taas uutta lomapäivää mielessäni kaikki se mukava, mitä voisin tänään tehdä. Ehkä pakkaan vain evästä mukaan ja lähden kiertämään näitä läheisiä kauniita ulkoilumaastoja. Tai sitten järjestän viimeinkin kotikoneellani kaoottisessa järjestyksessä olevat valokuvat. Tänään valinta on minun, ennen olin viinan vietävänä. Elämä ei aina ole ihanaa, mutta selvin päin se on elämisen ja kokemisen arvoista - kaikkine vastuksineenkin.

Mitä parhainta jatkoa teille kaikille täällä Päihdelinkissä! Näitä kirjoituksia aikanaan paljon lukeneena tiedän, että moni teistä käy parhaillaan läpi samanlaista kiirastulta kuin minä kesällä 2006, jolloin tieni kulki katkon kautta Kalliolan klinikan myllyhoitoon ja sieltä AA:han. Koskaan en saa selville sitä, miksi juuri minä olen saanut tämän uuden mahdollisuuden elämässä, kun niin moni muu on sortunut ja jäänyt tienpuoleen. Joka ilta lausun siitä ennen uneen vaipumistani hiljaisen kiitoksen tuonne jonnekin yläkertaan.

Kesäterveisin,

mikkeli, alkoholisti

Huomenta. Onpa kiva lukea miten elämä on kuljettanut raittiina. Ja on mielentyyneyttäkin. Siihenhän sitä kannattaa pyrkiä. Ainakin minun, jolla meinaa välillä ahdistaa kaikki, kunnes tulen tänne lukemaan ja kirjoittamaan niin mieli tasoittuu.
AA-ryhmissä en ole käynyt enää aikoihin. Aloin tuntea itseni vanhaksi. Ja jopa hävetti mennä ryhmään kun olen niinkin kauan ollut raittiina. Täälläkin jotkut ihmetteli että olen mukana ja tarvitsen apua, vaikka raittiutta onkin jo paljon. Ikävä kyllä vaikka vuosia tulee lisää niin ihminen ei taida kovin paljoa muuttua miksikään. Jotkut ovat jo luonnostaan rauhallisia ja tasapainoisia, toiset taas tällaisia kuin minä: epävakaita ja liian paljon kaikenlaista haluavia. Sittenhän niitä yhteentörmäyksiä tulee kun ympäristössä ei oikein suvaita näitä haihatuksiani. Mieli vetää sinne ja tänne eikä oikein tiedä mikä olisi hyvä.
Aikomus on kyllä mennä ryhmään. Olen jo monta kertaa melkein mennyt. Vuosia sitten kun kuljin vielä ryhmissä niin kuulin kuinka jotkut putosivat juomaan, jotka eivät käyneet ryhmissä, mutta niin vain meidänkin ryhmästä lähti juomaan pitkästäkin raittiudesta. Minä en ainakaan osaa sanoa mikä saa ihmisen niin tekemään. Toivon kovasti vain että itse pysyn siinä asiassa järjissäni vaikka muut asiat ovatkin välillä solmussa.
Hyvää päivänjatkoa ja mukavaa lukea onnistumiskokemuksia!

Onnea pitkästä raittiudesta ja kaikkea hyvää kesään ja elämään!

Onnea sinulle raittiudesta! Minä räpistellyt vuosia enkä vielä onnistunut. A-klinikalla käynyt jo vuoden, antabus nosti maksa-arvot pilviin, yksin ei ole voimia taistella alkoholia vastaan. Tänään päätin mennä AA-kokoukseen naapurikaupunkiin. Ajoin 30km, kiertelin korttelia ja parkkipaikkoja, ko osoitteeseen oli ainakin 3 eri sisäänkäyntiä…pupu meni pöksyyn, en uskaltanut ja ajoin takas kotiin. Pitäiskö soittaa siihen ryhmän puhnroon ja pyytää joku hakeen mut autolta kädestä pitäen kokoukseen mukaan kun en yksin uskalla mennä?

Kerttuli, soita ihmeessä siihen numeroon ja kerro tilanteesi. Saat varmasti apua!

Hei mikkeli ja hyvää raittiutta sulle lisää päivä kerrallaan!

Pääkaupunkiseudulla on minunkin mukava elää, kun joka päivä voin käydä palaverissa, jos niin haluan. Hiljattain kävin junalla parin sadan kilometrin päässä asioilla. Ne toimitettuani tapasin kaksi AA-ystävää ja illan kruunasi paikallinen palaveri. Siellä oli nuori nainen kolmatta kertaa siinä ryhmässä ja äskettäin leskeksi jäänyt pitkään raittiina ollut rouva. Hän sai lämpimät halaukset ryhmätovereiltaan osanottona miehensä menehtymisen johdosta.
On kiitollinen mieli olla mukana maailmanlaajuisessa toveripiirissä.

Tänään et ole yksin

Tosi mukavaa ja kannustavaa lukea tällaisia elämäntapamuutos onnistumisia!

Hyvää jatkoa myös tuleville päiville ja vuosille!

sinisilmä63 kirjoitti

Heippa!
Ryhmissä tarvitaan erilaisia kokemuksia, myös pitkän raittiuden saaneiden. Niin kuin tiedät, olet aina tervetullut palavereihin!

Tänään et ole yksin

Kiva lukea näitä pidempään raittiina olleiden tarinoita. Elämänmakuista tekstiä. Pystyin samaistumaan.