Hei! En tiedä, kirjoitanko oikeaan paikkaan. Olen kamalan ahdistunut. Juomme puolison kanssa melkein joka päivä, aina kun on vähän varaa. En tiedä, miten osaisimme elää kunnollista elämää. Välillä olemme muutamia päiviä tai viikkoja juomatta, mutta kohta taas kahta kauheammin kittaamme viinaa. Sunnuntaisin kaljaa, kun viinaa ei saa. Aina jompikumpi ehdottaa juomista. Olen pahasti masentunut. Käymme molemmat töissä, mutta minä olen jaksamisen äärirajoilla. Puoliso voi paremmin, välillä hänellä on sydämessä ylimääräisiä tykytyksiä. Minulla särkee välillä pää kohdasta, jonka rusikoin kaatuessani pari vuotta sitten. Sydän tuntuu turvonneelta ja maksassa välillä vihlaisee miedosti. Jalkapohjiin ja kämmeniin on ilmaantunut ihottumaa. Ennen harrastimme kuntosalia, nyt ei jaksa enää. Pohdin liikaa asioita ja murehdin. Inhoan itseäni. Mietin jatkuvasti menneisyyttä. Lapsuus ahdistaa. Suku on huonoissa väleissä keskenään. Puolison kanssa on ihan hyvä suhde. Lapset ovat lentäneet pesästä eivätkä tiedä kuinka paljon juomme. Olemme yleensä selvänä heidän seurassaan. Piilotan kaikilta pahan oloni. Teeskentelen ihmisten seurassa. Elän kaksoiselämää. Haluan olla piilossa. Kännissä uhoan netissä ja sitten selvinpäin olen taas entistä enemmän hukassa itseni kanssa. En uskalla puhua kenenkään kanssa masennuksestani. En halua masennuslääkkeitä enää, eivät ne tee minusta raitista. Ennen viilsin itseäni ja nuorin lapseni oli teininä joskus paikalla, kun itkin verisenä kännissä. Lapset voivat silti aika hyvin. Puolisokin on aika tyytyväinen, vaikka haluaisi enemmän yhteisiä raittiita jaksoja. Minä en tiedä pystynkö, koska viina on ainut lääke, joka helpottaa oloani. Tarvitsisin varmaan asiantuntijan apua. Onko olemassa nettiterapiaa?
Hei sulle:) En tiedä kirjoititko oikeaan paikkaan, mutta olen iloinen että kirjoitit tänne. Tällä samalla foorumisivustollahan on myös osasto “me lopettajat” jonne sellaiset jotka haluavat lopettaa alkoholinkäytön jakavat vertaiskokemuksiaan.
Mutta onhan sulla mieskin, jonka tapana on juoda, joten sikäli se on myös läheisiin liittyvä asia.
Olen ymmärtänyt ja kokenut, että nainen kestää alkoholia huonommin kuin mies. Olin joskus itse nuorempana parisuhteessa jossa “join” miehen kanssa yhdessä, ja hyvin pian huomasin että en mä oikein pysy siinä "ryyppy"elämässä mukana. Ei ollut minua varten. Lopetin kokonaan alkoholin käytön, sitten jouduinkin asemaan jossa olin juopon puoliso jonkin aikaa, joka on oma tarinansa. Ja nyt on sitten vuorossa puhdistautuminen ihan kaikesta negatiivisesta, joka estää elämästä, ja pitäisi aloittaa liikunnan harrastaminenkin että olisi mukava loppuelämä.
Ei ole mitenkään kiellettyä tai harvinaista, että ihminen juo aikansa nuorena, ja sitten se aika vain ajaa ohitse, alkaa tulla haittavaikutuksia eikä jatkuva alkoholin käyttö enää tunnu hyvältä idealta. Se on voinut olla aikanaan se ratkaisu ongelmiin. Jos siltä tuntuu, niin ihminen voi aloittaa selvän elämän, tai ainakin kokeilla. Toivottavasti saat tukea täält,ä tai muualta elämänmuutoksen hakemiseen, mikäli sitä haluat.
Se mikä on menneisyydessä sinulle tapahtunut, aiheuttaa varmasti lisää juomista, jos sen muisteleminen saa sinut masentumaan…mutta uskon silti, että milloin tahansa voi korjata elämänsä suuntaa eikä tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi. Sitähän jatkaa koko ajan vahinkoa syvemmälle sen lisäksi, mitä on jo tullut tehtyä.
Ei se kuitenkaan palvele ketään, että jatkaa juomista siksi että joi eilenkin. Milloin tahansa voi viskata sen pullon pois käsistään. Siihen voi littyä monenlaista mielenkiintoistakin tunnetilaa sitten sen jälkeen.
Voi myös olla, että parisuhde jossa tuette toisianne lähinnä tuhoamaan itsenne, on ihan sallittua harkita että onko se tällä hetkellä sitten suhde, mikä palvelee teidän molempien tavoitteita. Kirjoita paperille ylös millaista elämää haluaisit elää ja sitten listaa asiat joihin et voi vaikuttaa, ja ne mihin voit vaikuttaa, ja keskity sitten täysillä yksi askel kerrallaan niihin, mihin voit itse oikeasti vaikuttaa. Onko se seuraava juomakerta tai tupakka tai mikä ikinä.
Jos ihmissuhde vetää sinua alas, tai teitä molempia, niin ei ole kiellettyä laittaa tauolle ja harkita etäisyydenkin päästä noita asioita. Et varmasti ole ainut joka tuollaiseen kierteeseen on ajautunut, mikäs sen helpottavampaa tylsään arkeen ja lähentyä puolison kanssa yhteisen juomaharrastuksen parissa.
Mutta milloinkaan ei ole myöhäistä päättää, että tämä riitti tätä toimintaa, ja edes kokeilla vaikkapa parin-kolmen kuukauden ajan, miltä tuntuu olla juomatta.
Ainahan ehtii juoda myöhemminkin sitten itsensä vaikka rappiolle, jos raittius ei olekaan mukavaa. Mutta uskon että se on sen arvoista, ja toivottavasti löydät vertaistukea netistä tai ammattilaisen puoleenkinhan voi kääntyä.
käväise juttelemassa vaikkapa a-klinikalla. Saat keskusteluseuraa ainakin, ja aina voi jatkaa juomista jos se ei sitten toimikaan. Tai jatka kirjoittelua, uskon että moni haluaa tukea koska vaikka joillakin on vain mies joka juo, niin se että saisi toisenkin harkitsemaan samaa elämänmuutosta, samassa tahdissa itsen kanssa, on monesti melkoinen asia ja kuten jossain toisessa ketjussa sanottiin, on happinaamari parempi ensin laittaa omille kasvoille, ja katsoa sitten vasta voiko auttaa jotain toista henkilöä. Joten pidä pääasiana ainakin että itse raitistut, jos se on todella mitä haluat.
Hei, kiitos vastauksesta. Tuntuu oudolta että joku tuntematon välittää, kiitos vielä. Ukko kyllä rakastaa ja on hyvä ihminen. Ei se ymmärrä mun pahaa oloa, kun en jaksa aina kertoa eikä se voi auttaa. En halua kiusata muita ihmisiä. Ei ne voi mua auttaa kuitenkaan. Hluaisin oikeaa terapaa, mutta en tiedä miten saan kun en uskalla mennä lääkärille tai muualle, että joku kertoisi minulle miksi on aina ollut niin paha olla. Jos uskaltaisin kirjoittaa jonnekkin? Tässä on paljon ajateltavaa.
Hei Keijunen!
Minäkin aikoinaan mieheni kanssa harrastin viikonloppudokaamista. Kaikki viikonloput menivät juodessa, joimme joskus viikollakin. Molemmat olimme (ja olemme edelleen) työssäkäyviä. Tienasin tuolloin huonommin, ja lähes kaikki ylimääräinen raha meni kurkusta alas. Sunnuntait olivat horroria. Työssäkäynti yhtä tuskaa.
Jossain vaiheessa päätimme viettää, hieman vitsinä, tipattoman tammikuun. Teimme viikonloppuisin kaikkea mukavaa: kävimme pitkillä kävelyillä, elokuvissa, museoissa ja näyttelyissä. Oli todella mukava kuukausi. Huomattiin, miten jaksoimme tehdä paljon enemmän, ja energiatasot olivat ihan eri luokkaa, kuin dokatessa.
Sitten aloimme viettää tipattomia useamman kerran vuodessa. Nuo kuukaudet olivat ihan parhaita. Joskus kuitenkin edelleen kännäsimme viikonloppuisin ihan huolella. Itse kärsin paljon enemmän kankkusista kuin mieheni. Ikä tekee selvästi tehtävänsä. Krapulassa olen erittäin masentunut, missään ei tunnu näkyvän valoa. Tämä siis ihan ilman mitään morkkiksiakin, en harrasta humalassa sekoilua (luojan kiitos siitä!). Silti aivokemiani menevät alkoholista jotenkin täysin sekaisin.
Vuosien saatossa juomiseni on vain vähentynyt ja vähenee edelleen. Samoin miehellä, vaikka hän juokin useammin ja enemmän kuin minä. Olen hieman hämmästyneenä huomannut pystyväni kohtuukäyttöön. En siis ilmeisesti ole varsinaisesti riippuvainen alkoholista.
Vaikka raittiit viikonloput ovat mielestäni ihan mahtavuutta, voin kuitenkin ihan hyvin myös juhlia kunnolla silloin, kuin huvittaa. Yleensä ei kuitenkaan huvita, kun mietin seuraavan päivän olotilaa.
Haluan vain tällä kirjoituksellani kertoa, että juomisen vähentäminen myös pariskuntana on mahdollista. Se selvästi parantaa elämän ja parisuhteen laatua. Myös siirtyminen kohtuukäyttäjäksi on mahdollista, tosin ei varmasti kaikille. Teillä on kuitenkin saumoja onnistua, koska kerroit miehesikin halusta vähentää juomista.
Itselläni on se onni, etten kärsi masennuksesta noita helvetillisiä krapulapäiviä lukuun ottamatta. Joten niihin ongelmiin en osaa ottaa kantaa. Onko sinulla mahdollista puhua masennuksestasi vaikka työterveyshuollolle?
Toivotan todella onnea päihteettömän elämän etsimisessä! Sekin kannattaa muistaa, ettei raittius poista kaikkia ongelmia. Mutta kuten täälläkin joku viisas on todennut, ei ole olemassa ongelmia, joita ei juomalla saisi vielä pahemmaksi.
Kiitos sinullekin viestistä. Lohduttaa ajatella että yhdessä voi onnistua, kun on ok suhde. Minä varmaan olen riippuvaisempi alkoholista ja pelkään olla ilman. Ukkoa ei masenna, selvät päivät on hyviä. Luen uudemman kerran teidän viestit, koska sanoitte monta juttua joita pitäisi miettiä. Mun masennus on ongelma enkä tiedä mitä tehdä. Tai tiedän että pitää purkaa ammatti ihmisen kaa mutta en vaan pysty, siksi haluisin kirjoittaa jollekkin että saisin tolkkua. Anteeksi mun tyhmät jutut. Monet osaa vaan rohkeasti mennä lääkäriin.
Hei Keijunen ja tervetuloa tänne Päihdelinkkiin. Täältä löytyy myös Lataamo, jossa - toivottavasti - voisit saada vertaistukea mielenterveyden ongelmiin. Kyselit myös nettiterapian perään. Muistelen, että HUS (HYKS) ylläpitää Mielenterveystalo -nimistä sivustoa, jossa mainitaan tuo nettiterapiakin. Laitan tähän linkin:
[url][/https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/Pages/default.aspxurl]
Jotenkin olen aistivinani, että sinä kaipaat ennen kaikkea ammatti-ihmisen tukea masennusoireiluusi, ja jos ammattitukea saisit, saattaisi se helpottaa juomisen tarvettasikin. Toisaalta tiedän, että juominen aiheuttaa masennusta eli olet tavallaan yhdenlaisessa oravanpyörässä ongelmiesi kanssa, ja siitä pitäisi nyt pystyä hyppäämään pois.
Älä turhaan pode huonommuutta siitä, ettet kykene rohkeasti hakeutumaan ammattiavun puoleen. Jotkut meistä siihen pystyvät, toisille kynnys on suurempi ja jotkut eivät kykene hakemaan apua koskaan. Toivottavasti saat kuitenkin meidän kirjoituksista rohkeutta hakeutua oman terveyspalvelusi eli työterveyshuollon pariin kertomaan ongelmastasi. Ei kannata etukäteen miettiä, miten asia lähtee etenemään. Nyt olisi tärkeintä, että otat sen ensimmäisen askeleen eli varaat ajan 
.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennen muuta rohkeutta hakea apua. Toisaalta, ehkä sitä saatkin nyt alkuun täältä Päihdelinkin vertaistuesta.
Linkitys ei näköjään onnistunut, kokeilenpa uudelleen…
https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/Pages/default.aspx
Kiitos taas viestistä! Yritän hakeutua avun piiriin. Ehkä netin kautta aluksi. Ymmärrän että vertaistuki on hyvä asia, mutta omalla kohdalla tuntuu että vain ammattilainen voi auttaa. Jos alan avautumaan muille joudun kohta lohduttamaan muita, kun eivät kestä kuulla. Löysin äsken viinapullon kun jäi eilen juomatta. Yritän nukahtaa uudestaan juomalla. Harmittaa kun puoliso tajuaa illalla että sunnuntaipulloa ei ole. Ei se onneksi ole väkivaltainen vaikka hetken on vihainen. Teen niin väärin. Voi kun saisin unta. Pitää illalla kyläillä. Mä en hallitse enää tätä.
Halvaantunut olo kun pitäisi nousta vuoteesta ja mennä suihkuun. Join sunnuntaina aamulla puolet pullosta ja nukahdin. Ukko vei loput piiloon kun heräsi muuten olisin juonut senkin, hän säästi sen illaksi itselleen. Illalla join vielä 10 pientä kaljaa jotka ostin luotolla. En pysty taistelemaan. Tuntuu kuin olisin sairas. Sisältä rikki ja ulospäin näyttelen. Töissä on pakko piilottaa kaikki. Ehkä töiden jälkeen pitää hakea korjaus sarja niin saa pari tuntia puudutusta ja uskaltaa vähän ajatella. Ei tämä mitään elämää ole mutta en osaa muutakaan enkä varmaan opi.
Täälläkin on entinen juoppo joka joi yhdessä miehen kanssa. Ja pyristelin irti siitä. Vaikka rakastinkin vielä miestäni ja ero oli kauhean raskas, nii silti erosin, koska olimme yrittäneet pysyä viinasta erillään eikä kumpikaan onnistunut tsemppaamaan yhdessä toinen toista, vaan aina ikäänkuin usutimme toisen ratkeamaan niin sitten itsekin sai ottaa kun toinen otti. Tyhmää touhua, mutta olimme niin koukussa.
Mieheni juo edelleen, varmaan hautaan saakka, on monta kertaa ollut jo teho-osastolla. Itse raitistuin AA:n avulla. Hän kyllä pyysi takaisin, kun olin raitistunut, voisi kuulemma itsekin lopettaa jos menen takaisin. En mennyt. En uskaltanut. Sen verran rankkaa oli selviytyä ulos alkoholismista etten enää halunnut riskeerata, vaikka omatunto soimasikin.
Viina ei sovi kaikille, ja masennus pahenee vain kokoajan. ja paranee ku lopettaa juomisen.
Keijunen hei!Minusta olisi tärkeää,että aloitat ketjun tilanteestasi Me lopettajat tai Me vähentäjät keskusteluosioon.Tämä sen vuoksi,että saisit parhaiten näkökulmia muilta alkoholia ongelmanaan pitäviltä.Tarvitset niitä näkökulmia.
Ystävyydellä:Tunturin kukka
Hei
Ketju siirretty Me Lopettajiin. Täältä löytyy varmasti vertaistukea ja vinkkejä tilanteeseenne.
Tervetuloa keskustelemaan!
terkuin,
toimitus
Moikka! Kirjoitat ihan oikeaan paikkaan, ainakin minun mielestäni.
Täytyy sanoa, että kuulostat ihan minun äidiltäni. Hänellä on aika paljon samanlainen tilanne. Lapset aikuisia, koittaa olla selvinpäin kun nähdään, useimmiten kuitenkin krapulassa ja sehän näkyy päällepäin, vaikkei sitä luulisi kun tuntee olonsa muuten selväksi. Miehensä kanssa ryyppäävät aina kun on varaa, äiti käy töissä ja kaikki rahat normaalisti menevät kurkusta alas, jonka jälkeen lainaillaan muilta.
Ennen meillä oli tilanne toinen. Isäni kanssa eläessään äiti joutui kokemaan väkivaltaa aika rajustikin isän toimesta iltaisin, kun molemmat olivat niin turpa täynnä. Me lapset sitten pelkäsimme ja itkimme lähes joka yö hiljaa huoneissamme, kun emme uskaltaneet ääneen itkeä. Kouluun piti selvitä kuitenkin valvotun yön jälkeen, eikä asiasta puhuttu koskaan enää. Tätä toistui lähes joka yö.
No, sitten itse asiaan. Kokemuksesta, niin omasta, kuin alkoholistiperheessä kasvamisesta, tiedän että juominen tuhoaa kaiken tieltään. Se rikkoo perheen, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti, sillä kukaan ei ole koskaan läsnä humalassa. Se on sellaista omassa olossaan elämistä. Siinä vaiheessa kun alkaa tuntea itsensä masentuneeksi ja ahdistuneeksi, on viimein herättävä siihen tosiasiaan että nyt on lopetettava hyvän sään aikaan, vielä kun nämä oireet on selätettävissä pelkästään juomisen lopettamisella. Masennus ja ahdistus väistyvät, kuten kaikki turhat huolet ja möröt niskasta, kun lopettaa juomisen ja pysyy sillä tiellä. Jos henkinen taso alkaa olla sillä tasolla, että ei jaksa enää mitään, on todellakin paras lopettaa.
Tämäpä ei kuitenkaan ole ihan helppo homma, sillä ensimmäinen asia mikä minulla tässä sinun viestissäsi pistää silmään, on juova puoliso. Kun on pitkään harrastanut yhdessä juopottelua, on siitä yhteisestä harrastuksesta äärimmäisen haastavaa irrottautua yksin. Enpä usko että siihen kovinkaan moni on omin neuvoin pystynyt. Pelkästään omakin raitistuminen on haastavaa, saati sitten raitistua niin, että toinen jatkaa vieressä juopottelua ja itse kokee jäävänsä ulkopuolelle rakkaasta tavasta. Tämä kuitenkin avaa silmät aivan uudenlaiselle maailmalle parisuhteessa, sillä sitten sitä vasta tajuaa kuinka typerää juominen todellisuudessa on. Näkee sen oman puolison humalassa, niin tulee ajateltua kännissä olemista ihan eri kantilta, kun todellisuudessa näkee sen humalaisen ihmisen, jota ei aikaisemmin oman juomisensa takia nähnyt. Humalainen kun ei näe toisen humalaa.
Netissä uhoaminen ja itsensä julkisesti munaaminen on tottakai niitä asioita, joiden takia ihminen kärsii seuraavana päivänä kovasta morkkiksesta. Voi tämä morkkis toki kestää vaikka vuosiakin, kun jossain vaiheessa ne muistot sieltä pulpahtelevat päähän. Ne vaan sitten selvinpäin pystyy käsittelemään ihan erilailla. Äitini uhoaa myös netissä ja nolaa samalla meidät lapsetkin, jonka takia pistin välit poikki häneen joksikin aikaa jokin aika sitten. Älä tätä säikähdä, ota tämä mielummin sellaisena motivaationa itsellesi. Joskus lasten täytyy tehdä alkoholisti vanhemmilleen rankalla tavalla selväksi, että eivät halua olla tekemisissä heidän kanssaan jos he jatkavat juomista. Se on sellaista herättelyä.
Asiantuntija, jonka luokse sinua ohjaisin ensimmäisenä, on oman paikkakunnan päihdehoitaja. Hänellä on vaitiolovelvollisuus ja ammatikseen hoitaa ihmisiä, joilla on sama ongelma kuin sinullakin. Mitään siis ei kannata pelätä kun sinne menee, muutakun sitä että siitä tosiaan voi olla apua. :mrgreen:
Terapiaa kannattaa miettiä vasta myöhemmin kun olet päässyt jaloillesi, sillä siitä ei juurikaan hyötyä ole silloin kun päihdeongelma on vielä niin pinnalla. Apua on monenlaista ja jostain pitää aloittaa. Terapiassa käsitellään enemmänkin niitä syitä jotka johtavat kaikkeen tekemiseesi elämässä, kuten vaikkapa jos olet kokenut väkivaltaa elämässäsi, niin miksi pelkäät vahvoja ihmisiä. Se on sellaista syväluotaavaa itsetutkiskelua, joka ei ole vielä sinulle paras vaihtoehto, koska se on niin rankkaa että se saattaa helposti ajaa sinut juomaan. Sitten vasta kun olet kunnolla jaloillasi tukevasti, niin voit hakeutua sinne. Sanoisin että sellainen puolisen vuotta selvänä on jo ihan hyvä aika tähän.
Koita pitää maltti mielessä. Tiedän, että tuntuu että kaikki on niin perseellään, että pitäisi saada korjattua kaikki heti, mutta kun tämä raitistuminen on elämän mittainen prosessi. Ei siis ole mikään kiire mihinkään. Elämäsi vaikuttaa, ainakin minun korvaani, olevan sen verran sekaisin nyt alkoholin takia, että ensimmäisenä sinun kannattaa saada hieman selvää aikaa alle, ja alkaa järjestelemään asioita sitten järjellä. Kun näihin hoitokuvioihin perehtyy sitten paremmin, on ne aika loogisia. Päihdehoitajalle voit mennä vaikka heti, kunhan olet selvinpäin, etkä edes krapulassa. Hän kyllä sinua kuuntelee ja auttaa pahimmasta yli.
Tsemppiä tähän alkuun! Kaikki kyllä järjestyy.