En ole kovin halukas uskomaan salaliittoteorioihin, pikemminkin olen hyvinkin skeptinen. Nyt näyttää tässä lääkeasiassa olevan kuitenkin erittäin taitavaa ( hyvin maksettua) lobbausta lääkefirman puolesta.
On kuitenkin edesvastuutonta lääkäriltä kehoittaa ja auttaa alkoholistia ns. kohtuukäyttäjäksi.
Miten on se päänsisäinen hoito mahdettu järjestää? Useimmiten ihmisen näyttää saavan haketumaan hoitoon ahdistus, masennus, pelko elämän hallinnan lopullisesta menetyksestä.
Se lääke kun on kuitenkin niin helppo jättää ottamatta ja siitähän se sitten taas riemu repeää. Tiedän montakin, jotka ovat lääkkeen saaneet , ottavat muutaman ja siihen se jää. Mitä niitä ottamaan, kun hauskuus jää juomisesta.
En tie yhtään, joita se lääke olisi auttanut.
Muilla keinoilla raitistuneita kylläkin, ja muutaman kohtuukäyttäjäksi oppineenkin.
Komppaan marinaa. Olin päättänyt, että en osallistu keskusteluihin mikä on paras tapa lopettaa enkä rupea kinaamaan milloin alkoholismi on sairaus, milloin ei - mutta kerron vain kokemukseni “kohtuukäytöstä” lääkkeiden avulla: enhän niitä lääkkeitä viitsinyt montaa kertaa ottaa, kun nousuhumala jäi tulematta ja tunsin itseni vain tyhmäksi ja humalaiseksi, mitä tietysti olinkin. Mieluummin siis ihan selvinpäin nyt, kun juomisen tarkoitus oli meikäläisellä joku muu kuin ruokajuoma tai seurustelujuoma. Mutta se oli mun kokemus ja en edelleenkään näin alkuvaiheessa osallistu keskusteluihin “parhaasta” tavasta.
Enpä ryhdy minäkään väittämään kumpaakaan lopettamistavoista toistaan paremmaksi. Se on kjovin tapauskohtainen ratkaisu, kerrasta kuin seinään vai hiljaa hivuttamalla.
Tilanteen ja lähtöasetelmien mukaan, harkintaa ja rauhallisuutta päätöksentekoon itsekullekin ettei tule kolhittua päätä seinään kun tyyli onkin sitten itselle sopimaton.
Tällaisessa asiassa uskon, että keskustelu hyvin ammattitaitoisen päihdetyöntekijän kanssa voi olla avuksi, sellainen kun voi keskusteluissa tuoda esiin niitäkin seikkoja jotka ovat itseltä jääneet huomaamatta.
Lääkkeiden vaikutuksesta juomiseen en kovin paljon tiedä, joten lienee parasta että jätän sen puolen sitten asiantuntijoille.
Asiaa ehkä voisi miettiä huomioonottaen sellaisenkin mahdollisuuden, että kysymyksessä voi olla joskus enemmän riippuvuus juomisesta kuin siitä itse juomasta. Eli juominen, humaltuminen, kaikki siihen liittyvät mielikuvat voivatkin olla suuremmassa roolissa kuin itse alkoholin elimellinen vaikutus? Onko se kaikki sitten korjattavissa pillerillä? Jospa kuitenkin tarvitaan sitä ajattelunsa ja odotustensa, mielikuviensa ja tapojensa muuttamista, poisoppimista vanhoista urautumista?
Voisihan tässä lopettamistapoja miettiessä miettiä myös sitä, mihin “tarpeeseen” on juonut ja mitä odotuksia juomiselle kukin oli asettanut. Siis ennen riippuvuuten sairastumista, silloin kun juominen oli vielä “vapaehtoista”. Onkohan noilla asioilla merkitystä lopetustapaan?
Minulla osa juomisesta johtui “pika-rentoutumisen-tarpeesta”. Ja odotuksena oli poistaa stressiä aiheuttaneet ajatukset - nollata pää, rentoutua… millä termeillä kyseistä tilaa sitten kutsunkin. Pyrin siis sulkemaan pois stressiä aiheuttaneet (työ)ajatukset mielestäni. Kunnes siitä (tissuttelusta) tuli tapa, pikkuhiljaaa lähes jokapäiväinen tapa. Lopulta riippuvuus. En tosiaankaan suunnitellut alkavani alkoholistiksi - no kukapa sitä tieten tahtoen alkoholistin uraa itselleen valitseisi 
Eli runsaampi alkon käyttö alkoi aikuisiällä.
Lopettaessani juomista, minä aloin pikkuhiljaa muuttaa ajatuksiani takaisin normaalimpaan, raittiimpaan suuntaa, se “johti” tapojen muuttumiseen. Eli ajatusteni muuttaminen muutti odotukset omaan käyttäytymiseen, joka johti alkon vähentämiseen ja lopulta raitistumiseen.
Ei se tosin ollut ihan noin helppoa, kuin teksti antaa ymmärtää. Mutta pääpiirteiltään noin se meni.
Tuo on minustakin hyvin loogista.
Kun ihminen kykenee muuttamaan ajattelutapaansa jonkin asian suhteen, myös toiminta sen asian suhteen muuttuu.
On siinä usein silti pari muttaa mukana.
Totuttu toimintatapa, osittain automaattiseksi muuttunut ketju tekemisiä, se pyrkii kyllä toistumaan edelleen, ennenkuin uudet tavat muodostavat omat uransa rutiineihin.
Aloin hiljattain lataamaan kahvinkeitintä valmiiksi aamua varten. Kaadoin veden säiliöön ja laitoin kahvia suodattimeen.
Ja siinä olikin temppu, että opin jättämään sen toimintaketjun siihen, eli etten paina saman tien ajatuksissani myös virtanappulaa. Se toimintojen sarja kun on niin automaattinen että siinä on oikein tietoisesti vahdittava itseään ja muistutettava että se kahvi laitetaan tippumaan vasta aamulla!
Taidan tehdä aika paljon asioita tuollaisella “automaattiohjauksella” ja se poisoppiminen, uusille urille kääntyminen vaatii aina työtä. Tuossa kahvinkeittojutussakin, kun on sit vielä osattava tehdä se kahdella tavalla, toisinaan painetaan nappia heti, ja toisinaan vasta aamulla.
Huhhuh… noin monimutkaisista asioista minun elämäni koostuu.
Mä teen työtä lääkkeiden kanssa, siis ansiotyötä,ja siksi suhtaudun hyvin varauksellisesti alkoholistin lääkitsemiseen.Katkolla pumpataan tyyppi täyteen pameja ja ruokaa ja eikun takaisin radalle. Siinä vaiheessa pitäisi ehdottomasti päästä hoitoon ja siellä ajaa hyvin nopeasti lääkitys alas.
Kun kuitenkin annetaa niitä rauhoittavia reseptillä, vaikka pieniä annoksia kerrallaan, se mahdollistaa juomisen jatkamisen. Saa vähän nukuttua eikä ahdista niin paljon.
Näin meillä ylläpidetään alkoholismia ja estetään juomisen lopettaminen.
Tätä touhua olen yli 30 vuotta katsellut ja ihan samana näyttää pysyvän.
Kymmenien tyyppien olen näinä vuosinä nähnyt tähän kuvioon sortuvan, kuolevan.
En ymmärrä yhteiskunnan toimintaa tässäkään asiassa.
Ja nyt näitä uusia leikkilääkkeitä…
Niin ja miksi juoda? Ahdistukseen, vitutukseen, stressiin, loman, synttärin, perjantain, maanantain, lenkin, siivouksen, saunan, ihanminkävaan kunniaksi.
Siksi, että on kiva olla kännissä.
Vähän aikaa.
Saako jossain päihdehoidossa vielä nykysin rauhottavia reseptillä? Ei Helsingissä saa ainakaan. Ei ole saanut vuosiin, jos koskaan reseptillä.
Bentsothan on niin demonisoitu nykyisin muutenkin, että ei niitä saane kuin joiltain yksityislääkäreiltä, mutta silloinkin pitää jo hieman tietää mistä menee kysymään. No, huumeporukoissahan kyllä informaatio kulkee “mukavista” lääkäreistä, mutta heilläkin on uhkana että joku kantelee Valviralle jos päihdyttäviä lääkkeitä kirjottelee ihan sumeilematta kaikille pyytäjille.
Pidempiin kuntoutuksiin pääsee ainakin Helsingissä katkon jälkeen, jos sellaiseen oikeasti haluaa. Oma lukunsa tosin ovat ne pitkän linjan jermut, joille hoidoissa olemisesta on muodostunut elämäntapa, ja joilla on takana kymmeniä katkoja ja useampia kuntoutuksia. Toki heillekin jotain apua pyritään junailemaan, onhan hoidoilla joskus ainakin elämää pidentävä, jos ei raitistava vaikutus.
Näitä nalmefeenia ja naltreksonia päihdeklinikoiden lääkärit joskus joillekin kirjoittaa, mutta niiden tehoon suhtaudutaan kyllä melko varauksella.
Mieluummin suositellaan Antabusta, jonka teho myöskään ei ole 100-prosenttinen.