Kaikki ihmiset eivät ole hyviä

Tänä aamuna sain miettimisen aihetta tästä artikkelista:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1471311805431?jako=08e121cb5012c0449413b0c74f92cd55&ref=og-url

Vertaistuen piirissä käydyissä keskusteluissa yleisin ajattelutapa on se, että kaikkia pitäisi ymmärtää, kaikenlaisia ihmisiä pitäisi tukea, kaikenlaiset pitäisi hyväksyä ja uskoa että he tarkoittavat pohjimmiltaan hyvää.

Mutta, onko se ihan niin?

Pitääkö ymmärtää ja tukea ihmisiä jotka eivät itse ajattele muita kuin itseään.

Mielenkiintoinen oli tuossa artikkelissa myös lause: " Psykoterapiasta on pelkästään haittaa, koska se ainoastaan antaa psykopaatille uusia työkaluja manipuloida muita ihmisiä."

Taidetaan siis heittää rahaa kaivoon -tai oikeastaan sijoittaa meitä muita vastaan käytettäviin aseisiin?

muuten, päihdeongelmaisissa on monta sellaista jonka maailma on romahtanut juuri jonkun muun pahuuden seurauksena, ja pako päihteisiin on alkanut siitä.

Millaisia ajatuksia tämä muissa herättää?

Ajattelen, että jokainen on alkujaan hyvä. Ei ole syntyjään pahaa ihmistä. Mutta on ihmisiä, jotka menevät jo lapsena niin rikki, että heidän voimavaransa valjastuvat pahan palvelukseen tavallaan.

Ajattelen myös, että jokaisena hetkenä, kun ihminen kääntyy aidosti avun puoleen, hän ansaitsee tulla autetuksi.

Ongelma onkin sitten se, että esim. narsistisesti persoonallisuushäiriöiset/psykopaatit hyvin harvoin aidossa tarkoituksessa hakevat apua, vaikka sinällään saattavat muista tarkoitusperistä käsin “apua” hakeakin. Kokemukseni mukaan terve ihminen menee väistämättä rikki tällaista ihmistä auttaessaan, vaikka kuinka olisi ammattilainen. Joten enpä ole ainakaan itse keksinyt, miten tavallaan sellainen apu olisi mahdollista, jonka hinta ei olisi toisen särkyminen.

Itse olen joutunut valitsemaan niin, että suhtaudun oikeastaan mekaanisesti ja sisäisesti kylmästi vaikkapa persoonallisuushäiriöisiin, joiden kanssa joudun toimimaan.

Kyllähän sitä ihmistä voi ymmärtää siihen pisteeseen asti kuten gaia tuossa sanookin että jotkut ihmiset ovat menneet tunne-elämältään niin säpäleiksi että eivät kykenw käyttäytymään muulla tavalla. Se helpottaa ymmärtämään sitä että kun joutuu vaikkapa narsistin hyökkäyksen kohteeksi, niin oivaltaa sen että eihän tässä minusts ole kyse vaan tuolla toisella ihmisellä on vain paha olla. Ei se sitä meinaa että sille tulilinjalle tarvitsee jäädä, vaan kyllä siinä saa ja oikeastaan pitääkin kääntää rintamasuunta toiseen suuntaan ja jatkaa matkaansa. Tietysti haasteeksi muodostuu sitten se että kykenee ajoissa tunnistamaan tämmöiset myrkylliset ihmiset ja että on välineet joilla toimia niissä tilanteissa. Kun ihminen on heikoilla ja omanarvontunne matalalla niin se taitaa olla niin että juuri heillä on vaara enempi luiskahtaa tämmöisten hyväksikäyttäjien rinkiin.

Mitä tehdä esimerkiksi jos oma pomo on täysi kusipää? Ei se välttämättä aina kaikissa elämäntilanteissa vahvimmiltakaan ihmisiltä onnistu vain yksinkertaisesti että vaihtaa työpaikkaa. Ja muutenkin se ainakin minun moraalikäsityksen mukaan on väärin että se on se kusipää tuommoisessa tilanteessa se joka tavallaan luo pelin säännöt. Sen ei pitäisi mennä niin, mutta valitettavasti usein menee.

Saatan olla hakoteilläkin, mutta jotenkin minulla on sellainen käsitys että psykopaatilla ei välttämättä (ehkä ei edes yleensä) ole siinä mielessä “paha olo” että häntä pitäisi sen takia myötätunnolla ajatella.

Kun kysymys on ihmisestä, joka ei itse halua eikä ehkä edes pysty asettumaan uhrinsa asemaan, ei mielestäni ole kysymys samasta asiasta kuin silloin kun ihminen joidenkin kokemustensa seurauksena on niin rikki ettei jaksa ajatella kuin itseään ja omaa selviytymistään.

Psykopaateillakin on toki käyttäytymis- ja toimintatapoja jotka vaikuttavat ulkopuolisesta aivan ihmisystävällisiltä. Manipulointikeinot ovat usein hyvin hallinnassa. Ja usein psykopaatit näyttävät erittäin hyviltä vanhemmilta ja perheenjäseniltä, oman perheen etu kun on sekin jotain sellaista jonka edessä muiden ihmisten ihmisarvollakaan ei väliä ole.

“Nykyisen tutkimustiedon valossa psykopatian puhkeamiseen tarvitaan sekä perinnöllinen taipumus että ympäristön vaikutusta.”

:laughing:

Otsikosta olen samaa mieltä. Mutta kyllä tuossa taas sorrutaan puhumaan psykopatiasta kuin se olisi flunssa.

Minä taas olen ymmärtänyt niin että narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu se että ihmisellä on pohjimmiltaan niin alhainen omanarvontunne että hän ikään kuin tarvitsee ihmisiä ympärilleen jotka a) tukevat sitä hänen valhemaailmaansa ja b) joihin narsisti saa lastata kaiken sen kurjan olonso jota ei itse itsessään pysty käsittelemään. Kauhistuksien kauhistus olisi se että se totuus narsistista paljastuu kaikkien niiden valheiden alta joita hän itsestään luo ulospäin. Ja koska tuon totuuden kohtaaminen on narsistille mahdotonta, hänen koko elämänsä ikään kuin pyörii sen ympärillä että ne valheelliset kulissit kestävät pystyssä.

Kyllä minusta tuota asiaa voi tiettyyn rajaan asti ymmärtää, mutta se raja todellakin on sitten kanssa jossain kohtaa oltava. Psykopatiassa on sitten kyse hieman eri asiasta? En tiedä, mutta ihan kiinnostaisi jos jotain tutkimustietoa esimerkiksi on saatavilla.

Joo… tuota puhkeamis-sanaa tuossa yhteydessä hiukan vierastan minäkin. Ehkä jokin muu vertauskuva olisi lähempänä todellisuutta (tieteellisyyttä) .
Tässä on muuten -toiseen keskusteluun viitatakseni- taas esimerkki siitä, miten näennäisesti merkityksettömillä sanavalinnoilla annetaan asiasta jokin kuva, ulkomuoto, joka kuljettaa lukijan aivoihin mielikuvan asian tai tapahtuman syistä, taustoista, toiminnasta… ihan mitään suoraan sanomatta.

Tuskin se psykopatia “puhkeaa” eli paukahtaa olemaan olemassa kuten Fernetti vertasi pahaa-aavistamattoman ihmisparan vetäistessä sieraimiinsa ilmassa väijyneen flunssantartutushiukkasen…

Mutta asiana olen tuon artikkelin kanssa monessa suhteessa samalla linjalla, ei tosiaan kaikkien ihmisten vaikuttimina mikään yleinen hyvä ole.

Psykopaatti voi päionvastoin pitää itseään yli-ihmisenä jolla on oikeus ottaa kaikki se minkä irti saa eikä toisten ole väliä. Psykopaatti voi oman empatiakyvyttömyytensä takia kuvitella niin että kaikki muutkin pitävät oikeutenaan ajatella vain itseään ja omaa tai laajennettuna oman perheen tai suvun tai yhteisön etua. Itsetunnossa ei ole silloin “vikaa” vaan se on liian korkea.

Niin iso osa kaikesta kommunikoinnista perustuu väärintulkintoihin ja erilaisiin projektioihin että jonkun tietyn henkilön pahaksi leimaaminen on kyllä riskaabelia. Ei sillä taida paljoa olla edes väliä onko joku pahaa tekevä henkilö “pohjimmiltaan” hyvä vain ei siinä kohtaa kun joutuu väkivaltaa tai epäoikeudenmukaista vallankäyttöä kokemaan. Äärimmäisiä pahoja tekoja tekevissä ihmisissä on usein ihan vilpittömiä hyviä puolia ja ominaisuuksia. Hyvät puolet vain menettävät merkityksensä kun pahaa päätetään tehdä. Mutta hyvä keskustelun aihe tämä on kyllä. Pahoja tekoja seuraa yleensä juuri tämä spekulointi siitä että voiko ihminen olla läpipaha vai ei. Kun joku cacca- aivo päättää tehdä minulle pahaa en yleensä enää siinä kohtaa katso sellaista ihmistä sen arvoiseksi että alkaisin kuluttamaan energiaani sen pohtimiseen että mitähän paskaa sillekin tapahtui lapsena ja eihän sekään varmasti pahana maailmaan syntynyt.

Loistava ketjun avaus jälleen Metsänreunasta.

Totta on, että pahuutta on. Pahuus on inhimillinen ominaisuus siinä missä hyvyyskin, ja tietysti hyvän ja pahan käsitekin hieman vaihtelevat eri aikoina ja eri ympäristössä.

Pohdiskelin muuten tätä samaa teemaa aamulla kun luin sanomalehteä matkalla töihin. Siinä kerrottiin helsinkiläisestä, 14 - 23 vuotiaista nuorista koostuvasta jengistä, joka pahoinpidellyt vastaantulijoita ihan summamutikassa huvikseen ilman syytä. Kukaan uhreista ei onneksi ole kuollut eikä loukkaantunut vakavasti vielä, mutta lähellä se on ollut. Lisäksi uhreja on ryöstetty pahoinpitelyn yhdeydessä, mutta ryöstäminen on ollut vain “sivujuonne” ihmisten hakkaamisessa.

Ensimmäisenä mieleen tulee se, että minkähän laiset kotiolot näillä nuorilla on. Onko joukossa mahdollisesti maahanmuuttajien lapsia, joita vaivaa juurettomuus ja ulkopuolisuus. Ensimmäinen reaktioni siis toden totta oli yrittää ymmärtää.

On myös pahuutta, jota ei voi ymmärtää eikä tarvitsekaan ymmärtää. Siitäkin pahuudesta saamme lukea uutisia valitettavan usein.

Yli-psykologisointi on myös toki haitallista. Kun esim. narsismista on ollut puhetta mediassa, on se johtanut siihen että ihmiset alkavat nähdä narsisteja ja psykopaatteja joka puolella. Narsismiksi luullaan sitten ihan terveitä ja myönteisiäkin asioita, kuten hyvää itsetuntoa, hyväksytyksi tulemisen tarvetta tai onnistumisista iloitsemista.

Moisia termejä voidaan käyttää myös loukkaamis-tarkoituksessa. Kuitenkin tällaiset persoonallisuushäiriöt on hyvin harvinaisia. Paljon yleisempi on vaikkapa epävakaa persoonallisuushäiriö, jota esiintyy jonkin verran vaikeasti päihderiippuvaisilla.

Minuakin on epäilty tai haukuttu narsistiksi tällä foorumilla, mutta ei koskaan missään muualla internetissä, ja vielä vähemmän oikeassa elämässä. Minähän en erityisesti edes kaipaa ihmisiä ympärilleni, elänkin nyt yksin ilman parisuhdetta. Työyhteisö pitää minua joustavana ja sovittelevana höpsönä, joka itseäni joskus hieman ärsyttääkin. Ompa minua joskus haukuttu “liian kiltiksikin”, josta leimasta olen joutunut pyrkimään tietoisesti eroon.

Tietynlainen “viileys”, kyky ottaa etäisyyttä, on kuitenkin tarpeen. Jos menettäisi yöunensa tai hajoaisi itse muiden ihmisten vaikeuksien vuoksi, ei pystyisi kyllä toimimaan missään tehtävässä jossa joutuu kohtaamaan ongelmaisia ihmisiä.

Maapallo onpi rangaistussiirtola pahiksille.
Ei täällä hyviä ole ensimmäistäkään… :smiling_imp:

Chris Rea - Road to Hell
youtube.com/watch?v=OA1V7cI28hI

Hyviä kommentteja. Itse nostaisin tässä Gaian ottaman näkemyksen esille, kun itsekin ajattelen samansuuntaisesti. Ehkä tohon lisäisi, että narsistinen ihminen kyllä kykenee, jos on tarpeeksi fiksu häntä hoitavan tyypin toimintatavat omaksumaan. Tajuaa miten häntä autetaan, saa siitä itselleen aseet käyttöönsä muita vastaan. Toisaalta joka apua aidosti kaipaa, niin ansaitsee sitä. Vähän vaikea juttu. Empatia on kova lääke esimerkiksi vihaan. No mutta, en ala enempää tarinoimaan.

Tuossa törmäsin netissä pätevään linkkikokoelmaan, kun Valtio-Mies sanoi tärkeän seikan, että nykyään on kovin yleistä, että tavan tallaaja leimataan narsistiksi. Tuossa on aika hyvä linkki mistä avautuu katseltavaksi iso liuta Youtube-videoita narsismin ilmentymästä. Psykopatia/Sosiopatia/Narsismi muistaakseni on aika lähellä toisiaan tautiluokituksissa.

terve.fi/80147-mista-tunnist … ari-kertoo
Tuossa em artikkelissa Lauerma toteaa ilmeisesti saman kuin tuossa alkuperäisessä Hesarin tekstissä. Tavallinen psykoterapia ei tehoa psykopaatteihin. Tuossa tuosta tautiluokituksesta… Virallinenkin löytyy jostain netin uumenista ja se on erittäin tiukka kriteerinen. Ei pidä tuomita ketään hepposin perustein.

narsismi.info/youtube-videoita-narsismista/

Joo, kaikki ihmiset eivät ole hyviä on hyvä muistutus. Ei pidä olla liian sinisilmäinen. Taitaa olla, niin että piru ei tule naama punaisena ja sarvet päässä, vaan toteuttaakseen kaikki sinun toiveesi. Mikä tuntuu liian hyvältä ei ole välttämättä sitä. Hyvin äkkiä polttaa sormensa, jos tietynlainen varovaisuus puuttuu.

Kerran kun saa piiskan sivalluksen pepulleen, niin siitä on hyvä oppia jotakin. Taisi Kafka todeta, että pirulle ei makseta osamaksua, mutta jotkut uskovat jatkuvasti, että niin voi tehdä. (En muista lausetta enää kunnolla, kuulin jostain hiljattain…). Ei pidä lähteä pirun matkaan toiste ja uskoa, että tuo tyyppi on piru, mutta silti ihan ok… Vaarallinen hedelmä houkuttaa ja lopuksi koukuttaa. Sitten jo hukuttaa… :smiling_imp: Silti se kutsuu luokseen… Pitää muistaa opin saaneena pitää pää kylmänä. :wink: Vähän sama juttu viinan kanssa, kuin noiden ns. myrkyllisten ihmisten kanssa. Päästä irti, äläkä mene samaan halpaan. (Vertauskuvallista tekstiä…)

Meni tarinoinniksi, mutta noissa linkeissä on tietoa pahuudesta. Ollaan enkeleitä toisillemme… :wink:

Narsisti ei ole kuitenkaan sama asia kuin psykopaatti.

Narsistilla saattaa olla myös myötämielisiä tunteita muita kohtaan, ja narsisti voi tuntea sympatiaa muita kohtaan.

Narsisti on vaikea kumppani mutta psykopaatti on vaarallinen.

Niih… Siitä on aika kauan kun lueskelin tästä aiheesta. Mutta hiljattain törmäsin tuohon linkkiin missä noi videot on. Psykopaatit on kaikkein vaarallisimpia oot oikeassa Krisse V. Sitten sosiopaatit. Sitten narsistit. Jo tuo narsismi piirteenä tekee pahaa toiselle ihmiselle ja sitä narsismia esiintyy psykopaateilla.

Hirveästi enää muista noista jutuista. Oikosin vähän kai polkuja… Siihen pahuuteen tai “pahuuteen” kiinnitin huomiota ja innostuin aiheesta kirjoittamaan. Tosiaan Gaia kirjoitti aika napakan viestin sekä Ikzun kommentti oli hyvä myös. VM otti esille, että helposti lyödään leima otsaan, että on narsisti. Lähinnä piti tunkea lusikkani soppaan, kun muistin tuon juutuubi-linkki sivun.

Tauti? Haha. :laughing: Spitaali on tauti.

Lauerma kuvailee, että psykopaattien kohtaamisessa on yhdistettävä terve varovaisuus ja lempeä kohtelu.

Joo tää on taas tätä miten psykopaatteja voitais palvella parhaiten- osastoo.

En minä kaikkea tiedä. :slight_smile: Ton linkin hain tukemaan, että empatia olisi lääke vihaan. F-koodeja taudeiksi luokitellaan muistaakseni? Tautiluokitus… F se ja se…

On toi tauti vähän hassu sana. :slight_smile: Piti toi linkki youtube-linkkeineen oikeastaan jakaa ja jatkaa eteenpäin. Aloin tarinoimaan… :wink:

Mitä psykopaateille pitäis sit tehdä? Pahoja tyyppejä on. Mikä on todellista psykopatiaa?

(Ei pitäis osallistuu näihin… :mrgreen: )

ps. Tulee puheltuu välillä hassusti. Pitää myöntää. :wink: :mrgreen:

^ En mä tarkoittanut sua Punatulkku. Viittasin tuohon linkkiin ja Lauerman oirelistoihin joita hän tykkää auliisti jaella julkisuudessa tavallisille tallaajille jotta tavalliset torvetkin voivat mahdollisimman intensiivisesti tarkkailla läheisiään kriittisellä silmällä ja etsiä heille sopivaa diagnoosia. :slight_smile:

Mä olen kiinnostunut yleensä ihmisen olemassaolon problematiikkaa kuvaavien dokumenttielokuvienkin kohdalla enemmän kameran takana olevasta henkilöstä ja hänen motiiveistaan kuin kameran linssin edessä olevista henkilöistä. Linssin edessä oleva henkilö on aina objekti jonka ympärille se kameran takana piileskelevä tyyppi kehittelee tarinan. Kameran takana oleva henkilö on vallankäyttäjä ja linssin edessä oleva vain kohde johon se tarina rakennetaan.

Noiden julkisuudessa esiintyvien psykiatrien ja terapeuttien ynnä muiden “persoonallisuusanalyytikkoasiantuntijoiden” kohdalla on vähän samoin. Musta on mielenkiintoista että julkisuudessa esiintyvät terapeutit joilla ei ole lääkärin koulutusta yleensä antavat myös itsestään jotain yleisölle. Hellstenit ja Järviset ja muut kertovat omia arkaluontoisia asioitaan vähän niinkuin vastavuoroisesti sille että he analysoivat muiden ihmisten ongelmia ja persoonallisuuksia. Mutta mitä me tiedetään näistä psykiatreista jotka kovin auliisti jakelevat asiantuntemustaan mm. persoonallisuushäiriöisistä ihmisistä? Lauerma etenkin tuntuu käsittelevän ihmisiä esineellisesti. Hän käyttää aivan surutta jo kuolleita ihmisiä esimerkkeinä “psykopaateista” ja “narsisteista” vaikka ei itse ole koskaan edes tavannut heitä. Kuolleilla ihmisillä ei ole omaa ääntä. Sitä millainen joku ikivanha jo aikaa sitten kuollut auervaarakin oli henkilönä ei takuulla tiedä kukaan tyhjentävästi. Mielikuva henkilöstä ja hänen sielunmaisemastaan on tarinoiden värittämä. Lauerman pitäis tämä tietää.

Mutta mitä me tiedetään Lauerman henk. koht elämästä ja asioista? Ei mitään? Entäs Furman? Nothing. :unamused:

Entäs jos Lauerma onkin itse psykopaatti? Kaikki viat on aina muissa ja itse on olevinaan niin terve. Muut ihmiset ovat esineitä joita hän käyttää omiin tarkoituksiinsa. Tunneilmaisu on vähäistä. Puhuu humoristiseen sävyyn todellista kärsimystä ympäristölleen tuottavista ihmisistä luennoillaan… joo eihän sitä koskaan tiedä, ehkä Lauerma itse on psykopaatti… :unamused:

Edit: No niin tietysti siksihän Lauerma peräänkuuluttaa lempeää kohtelua psykopaateille. Oma lehmä ojassa! :bulb:

Hyväkin ihminen voi olla läpipaha ja vaarallinen kun olosuhteet ovat tarpeeksi vittumaiset.

Jälkiviisaana vois sanoa, että ihmiselikoiden ois kandennu pitää ne 150 hengen kulkueensa eikä asettua aloilleen viljaistutusten takia. Ois hoidettu yhdessä ne vähätkin sairaat.

Mutta mitä tehdä nykyaikana psykopaateille, kun ihmispopulaatio on saavuttanut kattonsa aikoja sitten? Meitä on liikaa. Liian moni väsyy ja sekoaa ja niiden lapset sekoaa.

Ei kai me voida muuta tehdä, aluksi, ku pitää huolta itsestämme. Ja pennuistamme, ettei niistä tule psykopaatteja.

Vaikea aihe. Narsismista jotain olen tajuavinani, luultavasti ainakin toinen, ellei molemmat vanhempani olleet sellaisia. Ite oon vaan itsekeskeinen paska, niinku tuolla aiemmin MM sanoikin jotain siihen suuntaan ihmisistä, jotka keskittyvät pahoinvoidessaan lähinnä omaan oloonsa.

Jos hiuksia halotaan tai ollaan muuten vaan hyvin tarkkoja, niin narsismi on hieman laajempi käsite kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Asiantuntijat puhuvat myös myönteisestä narsismista, joka on ihmiselle myönteinen ja tarpeellinen ominaisuus. Se on omanarvontuntoa ja itsetuntoa. Ihminen jolta nämä puuttuvat kokonaan, on melko rikki.

Esimerkiksi esiintyvät taiteilijat ja menestyvät urheilijat omaavat yleensä narsismia, mutta se ei tarkoita välttämättä että heillä olisi narsistinen persoonallisuushäiriö.

Persoonallisuushäiriössä puolestaan nämä piireet eivät ilmene enää terveellä ja hyödyllisellä tavalla.

Persoonallisuushäiriöille muutenkin on ominaista tietynlainen joustamattomuus ja jähmeys, jonka vuoksi mm. elämänmuutokset ovat vaikeita. Siksi persoonallisuushäiriöiset päihdeongelmaiset ovat hyvin vaikeahoitoisia etenkin päihdehoidossa joissa usein käytetään yhteisöllisiä menetelmiä, joissa vaaditaan jonkinlaista mielen joustavuutta; mukautumiskykyä.

Persoonallisuushäiriöthän tosin ei ole sairauksia eikä tauteja, vaikka niille onkin diagnostiikka.