No niin. Kauan meni ennenkuin tein tänne nimimerkin. Minulla kävi vähän huonosti. Kymmeniä vuosia elin mallikkaasti, ensin opiskellen, sitten puolisona ja työntekijänä, eron jälkeen yksinhuoltajana. Sitten elämässä tuli kaikenlaista ikävää lyhyellä aikaa vastaan ja osa-syynä oli myös uusi lääkitys, jonka sivuoireena oli impulssikontrollin häiriöt. Luulen, että kaikki ikävät asiat ja lääkitys sai minut pelaamaan. Tuntui, että jännitys sai minut pois ajattelemasta elämää. Tuntui, että olin lyhyessä ajassa menettänyt paitsi kontrollin elämästä, myös rahan ja ajan tajun. Kevääseen asti pärjäsin kuitenkin, mutta ihan lyhyellä ajalla löysin itseni nostamasta velkaa. En itsekään ymmärrä mitä kävi - en koskaan ollut aiemmin tehnyt mitään taloudellisesti typerää enkä koskaan ostanut luotolla mitään. Koska minulla oli siedettävät tulot, sain lainaa helposti ja minuuteissa… ei ollut yhtään luonteenomaista minulle.
Nyt olen tilanteessa, että suoraan sanoen vituttaa. Olen uponnut yhtäkkiä velkaan. Asiaan jota en olisi koskaan aiemmin tehnyt. Velkaa on asuntolainan (jota on ja asunnon arvo vaan laskee) päälle yhtäkkiä noin 27000, josta 6000e luottokortilla ja 21000e kulutusluottoa . Edelleen olen yksinhuoltajana. Olen töissä ja palkka on keskiverto tai sen alle. Minulla menee ainakin seuraavat viisi-kuusi vuotta maksaessa.
Suljin pelitilini, ja välillä tuntuu että kyllä mä tästä selviän - jos lyhennän alkuun luottokortin pois 1000-1200e kuussa. Tarkoittaa että koko perhe kärsii tyhmyydestäni. Tuon jälkeen maksaisin tuota kulutusluottoa niin paljon kuin pystyisin per kk.
Mietin myös toisen työn hankkimista. Tuskin kyllä mitään saisin. Välillä masentaa hirveästi katsoa, että millaista elämää tässä on vuosiksi edessä… etenkin kun lasten elämänlaatu kärsii. Olen ainoa huoltaja. Sukua ei ole.
Onko tästä mahdollista selviytyä selväpäisenä? Masentumatta ? Minulla on työtä luvattu muutamaksi vuodeksi. Mutta sen jälkeen ei takuita.
Mitä ihmettä minä teen että selviän veloista? Pikkupaikkakunnalla kun maineestaankin on pidettävä kiinni.
Niin - luuletteko että tästä velkakuopasta on mahdollista nousta? Ikää lähemmäs jo viisikymmentä…
ei toi 27 tonnia nyt mikään paha ole jos töissä käyt.
Jos nyt et pelaa enää ikinä euroakaan niin 3-5 vuoden päästä on elämä mallillaan ja olet velaton.
Jos jatkat tuota touhua mistä puhuit niin oot ensi kesään mennessä sellasessa suossa josta et helpolla nouse. Tuosta on nopea matka +100k velkoihin. Jos ne koostuu vipeistä ja luotoista niin sitä paukkua ei niin vaan maksella.
Kerrot, että ei ole sukua tai muutakaan, sinulla on nyt lapsi huollettavana, keskity häneen. Voit tavallaan sössiä nyt myös hänen tulevaisuttaankin. Peliongelma vaikuttaa kaikkeen, erityisen paljon myös siihen lapseen, monilla eri tavoin… kaikki pelihullut tietää kyllä ne asiat ja ongelmat joita pelihulluus tuottaa.
Jos vaan pelaamattomuus pitää, niin ei tuo ole mahdoton rasti. Hyvä neuvo tuo, ajatella lasta ja hänenkin tulevaisuutta.
Kiitos ystävällisistä sanoista. Niiden avulla olen pystynyt pitämään itseni nenä pinnalla, vaikka välillä tuntuikin että hukun. Tuntuu että eiköhän tämä hoidu. Noin viidessä vuodessa. Hitto! Viisi vuotta tuntuu iäisyydeltä.
Teen töissä ylimääräisiä vuoroja ja toivon kovasti, että työpaikka säilyy kunnes velat on kuitattu.
Totta, viisi vuotta on pitkä aika. Muista olla armollinen itsellesi. Kaikki me teemme virheitä elämässä ja tämä on vain rahaa. En tunne lääkkeitä, mutta hyvin mahdollista, että tuo on vaikuttanut asiaan. Muista myös nauttia elämästä. Tietysti alkuun ahdistaa, mutta se tasaantuu, ainakin minulla muutaman kuukauden päästä.
Kiitos Peluri-ex. Minulla on nyt hieman helpompi hengittää. Olen jotenkin vapautunut ajatuksenkin tasolla pelivankilasta. Katson hieman valoisammin tilannetta. Ongelmani on nimittäin myös pahimmanlaatuinen henkinen itseruoskinta, en oikein osaa antaa itselleni koskaan virheitäni anteeksi. Armoton kriitikko…muita ymmärrän, itseäni en. Etenkään tämän 27tonnin virheen takia. Ihan oksetti kun tajusin mitä olin tehnyt noin parin kuukauden aikana. Saati sitten henkinen pahoinvointi. Nyt tuntuu, että jos ja KUN hoidan velan, voin lopettaa itseruoskinnan. Että jos viisi vuotta on kuraa, niin se vähän niinkuin kuuluukin nyt sitten vain kärsiä. Pelottaa tietysti että siinäkö se elämä sitten oli. Ja nolottaakin. En voisi kellekään tunnustaa tätä. Yksi kaveri tietää. En vain ehtinyt ennen peliongelmaa elää elämää nauttien siitä, vaan elämä oli aika täynnä haasteita. Juuri kun ajattelin sen helpottavan, tuli vastaan nämä helevetin casinot ja velka. Viisi lisävuotta taistelua lainoja lyhennellen?
moi. Täällä yksi joka pelkäsi kertoa kenellekkään peliongelmasta. Kun sitten sain päihdehoitajalle kerrottua niin paljon painolastia tipahti hartioilta.Jaettu ongelma on niin paljon helpompi kantaa. Siispä,hae apua. päihdehoitajat on koulutettu auttamaan,ovat vaitiolovelvollisia ja on vaan niin paljon parempi olo kun saa purkaa itseään ja ajatuksiaan ammattilaiselle. Vapaehtoinen luottotietojen menetys on yksi vaihtoehto,silloin ei saa lisää lainaa. Älä jää yksin miettimään ja kasaamaan painolastia,käy puhumassa,tämä foorumi on myös hyvä ajatusten purkamistie. Ennenkaikkea,voimia!!