Kadonnut Balanssi

[1970]

Tänään on siis entinen pyh-miesten päivä ja tähän aikaan sopivammin eleetön, mauton, hajuton ja kantaa-ottamattoman sukupuoleton ja väritön pyhäinpäivä, vaan. Mullissa levyttää moni elävän vaiheen ressillä läpi rynninyt entinen, korvaamaton ja ainutkertainen ihmispolo. Oisko niin paljon tarvinnu tehdä ja joka alalle mennä sohimaan… kyllä ! ja omapa on valinta ja toiset vaan osaa niin monta hommaa - he ovat oman elonsa pikkuedgejä!

ta-daa

U2 - New Year’s Day - youtu.be/EcVO6mJrJrM
Edge soittaa piano-osuudet, intron ja väliosat ja vetäsee sähköskepalla kompin
ja soolon ja laulaa taustat, tuottaa levyn, palkkaa väen tuotantoon, tekee ison
kitaradiilin Fenderin ja Gibsonin kanssa ja neuvottelee palkkaehdot alan avustajille.
Lisäksi hän myös talvisin kolaa studion lähialueelta aamuyöllä kaikki lumet vähintään
viiden korttelin säteeltä viimeisen päälle ja juuri ennen muiden bändin jäsenten
paikalletuloa, jolloin hän jakaa talvisin kaikille autonhuoltotarvikepussukan
ja kesäisin vapaalippuja pyörittämäänsä teatteriin tai vaihtoehtoisesti jäätelön,
jossa tarjolla 15 eri makua + joka kevät uusi ylläri ja mysteerimaku Edgen jädefirmasta.

Edgen on sanottu olevan monipuolinen ja osaavainen, nöyrä tekijä, joka jaksaa
painaa. Niinpä noina pikkutunteina ennen uuden levyn työstämistä hän ehtii
lämmittää kiinteistön, tsekkaa sen modernissa pannuhuoneessa kaikki
kiinteistötekniset vempaimet, kuten vedenjakelun estottomuuden ja
lämmityksen sujuvuuden, huoltaa ilmalämpöpumput ja vaihtaa vessaan uudet
käsipyyhkeet ja muistaa aina tarkistaa, että paksaamossa on paperityöt reilassa.

Tässä vaiheessa alkaa Edge-kuoma paitsi lämmetä, myös päästä vauhtiin ja niinpä
hän suuntaa studion yhteydessä olevaan suurkeittiöön, jossa leipoo bostonkakkuja
muutaman, sekä tekee pipareita ja tulevan päivän luppohetkien varalle köyhiä ritareita.
Edge on kaukaa viisas ja hoitaa tehokkaasti myös pyykkihuollon ja kahvitunnilla hän
energisesti imuroi myös kakkosstudion lattian, kun RHCP pitää sieltä vähän taukoa
ja vie poikien instrumentit kieltenvaihtoon ja tekee tämän tietenkin itse ilman avustajia.

Vakiäänittämöpleisin lähellä on pitsinnypläämö ja bingohalli, jossa edge toimii vapaaehtoistyössä.
Hän kuuluttaa numerot ja väliajalla laulaa ja soittaa kaikkia instrumentteja, mitkä musiikkimaailma vain tuntee.
Ei tässä vielä kaikkikaan. Edge on mestarillinen pitsaajahemmo, hän pistää ristiin ja vinoon ja vaikka miten ja
lapasia valmistuu ennätystahtia ja myös omaankäyttöön kaljun peitoksi kitaravelhomyssyjä ja muita rättejä,
joita sitten toistuvasti samat vanhat ja ryppyiset eukot ja ukot innolla haalivat bingoiltojen voittosaaliinaan.
Edge laulaa puhtasti myös vanhankansan hoilotuksia, ettei kaikki ole vain raakaa ja säpisevää rokkenrollia suoraan lihaksikkaasta ja jäntevästä lonkkalihaksesta, jossa sen sanaparin roll on jo ammoisina, sekakäyttäjä-elviksen
lääkekoktailihuuruisina sekopääaikoina syntynyt, seksuaalisuuden aivan tihein ja kuulain ydin ja kihermä.

Noina bingoiltoina Edge on erityisen väsynyt, sillä tuolloin hän strippaa bulevardin huoratalossa ja jakaa myös miesseuraa, kun hinnasta sovitaan eli tämäkin on varsin huokeaa ja jopa edullista ja erityiskohteena polttareiden humalaiset, vastuuttomat ja hyvän palautteen antavat kovaääniset ja kiimaiset naisjoukkiot !

Levynvalmistuksen loppusuoralla Edge alkaa tähyämään merille. Hän saattaa yllättäen ja toistamiseen pestautua troolialuksen kansipojaksi. Tai lähteä Etelänavalle huoltojoukkoihin ilmastonmuutostutkimusryhmälle. Vaan voipa
hän jäädä Amerikkaankin ajamaan rekkaa tai palata Irkkuihin kaitsemaan lampaita ja kerimään niiden villoja, jotka lahjoitetaan greenpeacen jonkin kampanjan kylkiäisenä. Pubiin mennessään hän heittää ilmaiskeikkaa kaikki illat.

Vjittu mitkä sanat toi ponttius-pono teki tähänkin piisiin… oisin suonut senkin kunnian ja enimmät rojaltit edgelle, mutta harmi kun Edge ei ehtinyt kaikilta kiireiltään enää kynähommiin.

Hän oli tuolloin kasarilla tämän biisin hetkisenä syntymishetkenä luonnollisesti ajamassa jäätelöautoa, johon teki myös täysrempan, jotta pystyi skulaamaan sillä läheisen, paikallisen hakametsän heikkokuntoisen jään kahdella erätauolla. Tämä jobi oli aikataulutettu erittäin hienolla liikemiestaidolla hotdog- ja hattaramyynnin kesken ja siten, että aikaa jäi huoltaa molempien ryhmien luistimet ja hoitaa kalsaripyykki ja päivän päätteeksi siivota pukukopit, maalata huoltorakennus ja luututa lattiat,

noniin

Edge menee joskus vielä ehkä omaankin himaan ja tulee silloin isolla volalla kuulemaan,
miten kummallisen veltto ja aivan kammottavan laiska miehenkuvatus
hän onkaan vaimonsa mielestä kotonaan…

The Edge is a holy man

Rare The Edge - Van diemen’s land Live 1990 - youtu.be/HXxefgAlrag

Hold me now,
Oh hold me now
'Til this hour
Has gone around
And I’m gone
On the rising tide
For to face
Van Diemen’s land

It’s a bitter pill
I swallow here
To be rent from one so dear
We fought for justice
And not for gain
But the magistrate
Sent me away

Now kings will rule
And the poor will toil
And tear their hands
As they tear the soil
But a day will come
In this dawning age
When an honest man
Sees an honest wage

Hold me now,
Oh hold me now
'Til this hour
Has gone around
And I’m gone
On the rising tide
For to face Van Diemen’s land

Love Is Blindness - youtu.be/12d-5Azr6PI

[i]Love is blindness
I don’t wanna see
Won’t you wrap the night
Around me?
Oh my heart
Love is blindness

In a parked car
In a crowded street
You see your love
Made complete
Thread is ripping
The knot is slipping
Love is blindness

Love is clockworks
And cold steel
Fingers too numb to feel
Squeeze the handle
Blow out the candle
Love is blindness

Love is blindness
I don’t want to see
Won’t you wrap the night
Around me?
Oh my love
Blindness

A little death
Without mourning
No call
And no warning
Baby, a dangerous idea
That almost makes sense

Love is drowning
In a deep well
All the secrets
And no one to tell
Take the money
Honey
Blindness

Love is blindness
I don’t want to see
Won’t you wrap the night
Around me?
Oh my love
Blindness[/i]

[size=200]===>[/size]

[1970]

[size=200]<===[/size]

jatkeena edelliseen…

The Edge (U2) Running To Stand Still - youtu.be/BaTMgaGnXcI

[i]And so she woke up
Woke up from where she was lyin’ still.
Said I gotta do something
About where we’re goin’.

Step on a fast train
Step out of the driving rain, maybe
Run from the darkness in the night.
Singing ah, ah la la la de day
Ah la la la de day.

Sweet the sin, bitter the taste in my mouth.
I see seven towers, but I only see one way out.
You gotta cry without weeping, talk without speaking
Scream without raising your voice.
You know I took the poison, from the poison stream
Then I floated out of here, singing
Ah la la la de day
Ah la la la de day.

She walks through the streets
With her eyes painted red
Under black belly of cloud in the rain.
In through a doorway
She brings me white golden pearls
Stolen from the sea.

She is ragin’
She is ragin’
And the storm blows up in her eyes.
She will suffer the needle chill
She’s running to stand still.[/i]

=> [i] Kun täysimittainen raittius tai putsi olotila ottaa ja sulkee sisuksiinsa voi olo olla aluksi hämmentyväinen.
Yhtäläisyyden pirta ensimmäiseen kännitilaan on mahdollista. Tämä kokemuksen tulva ja vulvamainen
vyöry ei olekaan serotoniinsyndrooma, vaan ehjäksi tulemisen pelottava kokemus, jonka jälkeen
useimmat päivät ovat onneksi hyvinkin samanlaisia, melkeinpä suoranaisia
tarkkuuskopioita toisistaan ja se meno vain jatkuu…

Raaka ja lisäaineeton symbioosi, köyhien vaatimaton lahjus jumalille.
Kuin vetämättömän, lopun ajoistaan nähneen kaappikellon
komea lyöntisarja. Vieterin vetreä heilahdus korkean
kellonkuoren sisuksissa. Aivojen lukkotilan
voimallinen vapautus ja henkisen
pakahtumisen hetki ennen
täyttä tietoisuutta.

Kun seisot neljän ruuhkasta vapautuneena kukkakedolla päälläsi vain omatfiilikset,
jotka kertovat tämän olevan totta. Sen havainnointi on yksilöllistä ja yhden
esimerkin ja tavan näyttää päivän pyhämies Edge tässä vähillä
rahoilla tehdyssä, Edgen ehkä itse ohjaamassa opetusvideossa
miten tilanne otetaan vastaan, vastaanpanematta
ja lainkaan vastaamatta, vasten taiteenlajeja.[/i]

[size=200]NUMB[/size]

youtu.be/H2lbiS1fris

[i]Don’t move
Don’t talk out-a time,
Don’t think
Don’t worry, everything’s just fine
Just fine.

Don’t grab
Don’t clutch
Don’t hope for too much
Don’t breathe
Don’t achieve
Don’t grieve without leave.

Don’t check, just balance on the fence
Don’t answer
Don’t ask
Don’t try and make sense.

Don’t whisper
Don’t talk
Don’t run if you can walk,
Don’t cheat, compete
Don’t miss the one beat.

Don’t travel by train
Don’t eat
Don’t spill
Don’t piss in the drain
Don’t make a will.

Don’t fill out any forms
Don’t compensate
Don’t cover
Don’t crawl
Don’t come around late
Don’t hover at the gate

Don’t take it on board
Don’t fall on your sword
Just play another chord
If you feel you’re getting bored

Don’t change your brand
Don’t listen to the band
Don’t gape
Don’t ape
Don’t change your shape
Have another grape

Don’t plead
Don’t bridle
Don’t shackle
Don’t grind
Don’t curve
Don’t swerve
Don’t lie, die, serve

Don’t theorise, realise, polarise
Chance, dance, dismiss, apologise

Don’t spy
Don’t lie
Don’t try
Imply
Detain
Explain
Start again

Don’t triumph
Don’t coax
Don’t cling
Don’t hoax
Don’t freak
Peak
Don’t leak
Don’t speak

Don’t project
Don’t connect
Protect
Don’t expect
Suggest

Don’t project
Don’t connect
Protect
Don’t expect
Suggest

Don’t struggle
Don’t jerk
Don’t collar
Don’t work
Don’t wish
Don’t fish
Don’t teach
Don’t reach

Don’t borrow
Don’t break
Don’t fence
Don’t steal
Don’t pass
Don’t press
Don’t try
Don’t feel

Don’t touch
Don’t dive
Don’t suffer
Don’t rhyme
Don’t fantasise
Don’t rise
Don’t lie

Don’t project
Don’t connect
Protect
Don’t expect
Suggest

Don’t project
Don’t connect
Protect
Don’t expect
Suggest

(FAT LADY - backing vocal)

I feel numb
I feel numb
Too much is not enough
Gimme some more
Gimme some more
Of that stuff love
Too much is not enough

Too much is not enough
I feel numb
I feel numb
Gimme what you got
Gimme what I don’t get
Gimme what you got
Too much is not enough
I feel numb

I feel numb
Gimme some more
Gimme some more
Of that stuff love
Gimme some more
Too much is not enough
I feel numb

I feel numb
I feel numb

I feel numb

I feel numb
I feel numb

I feel numb

I feel numb

I feel numb

I feel numb

I feel numb[/i]

[Metsien_mies]

Moron 1970!

Luin muuten vasta nyt ekan kerran tän sun ketjun alkuviestin ja sun lähtökohdista tässä alkoholismimaailmassa…aika kovat on lähtökohdat ollu sullakin… arvostan kyllä mihin asti oot päässyt raittiutesi kanssa…

Tuntuu, että isolla osalla täälläki raittiutta hakevilla alkaa kisakestävyys juomattomuuden ja raittiuden kanssa hiipuun viimeistään 4-8 kk.n kohdalla…lähes poikkeuksetta kirjoituksien päättymistä edeltää porukoilla jonkinlainen kohtuukäytön esillenosto ja puolustelu…sit ollaan pari kuukautta Poissa päihdelinkistä ja tullaan takas ilmoittaen että ei onnistunut kohtuukäyttö…että elämä on pilalla ja kaikki alkaa taas alusta. ja osa varmaan myös kuukahtanu veks tuota testiä tehdessään…

Tsemppiä sinullekin elämänasenteen nousujohteessa pitämiseen…itse ainakin olen kadotetun positiivisuuden ja elämänilon löytänyt jälleen juomattomuuden myötä…

raitistumiseen ei sovi kompromissien tekeminen juomisen tai alkoholin kanssa!

[1970]

^ Hyvä ja Kiitos, samaa ! En ole lopettanut juomista, mutta taktiikkani oli vaihtaa dokattava artikkeli.
Sokeriliukoiset litkut jäi taakse ja niitä ryystinkin kauemmin kuin alcopitoisia kauneusjuomia.
Kahvia imen pari pitkää mukia aina ennen koiralenkkiä, jotka sijoittuvat perusohjelmassa
usein aamuun ja iltaan. Minkä aamu toi, sen mun koira aina vei - ja minä menin mukana, kyl.
Ja minkä hienon sykäyksen päivä saakin, kun energiat ei mene rapulan- ja reflan paikkailuun.

Teetä valmistan nerokkaalla systeemillä, joka kalpeuttaa nurkka-pikkoloporukankin: kaadan
ison muoviastalon täyteen kuumaa vettä ja teippaan neljä (4) liptonin perusteepussia
kiinni siten, että jäävät lillumaan sisäpuolelle tuota putelia ja heivautan ne kuiviksi
muutaman tunnin päästä ja sijoitan valmiiksi ladatun astian jääkaappiin, josta
se otetaan esille aina, kun on teehetkinen fiilis tai kaffemäärät on täynnä.

Vesi - jo miljardia vuosia maapallolla kellunut läpinäkyvä ja jäänäkin luonnossa ja pakastimessa
tavattu vanhan kansan voiteluöljy, jonka käytöstä lajimme monien muiden elukoiden tapaan on
todella riippuvainen. Vettä tarvitsee myös 31-päinen kukkatarhani himassa, jossa ne koittavat
parhaansa mukaan kurkotella vähän joka suuntaan, mutta lihanleikkaajakasveja on ole huusholliin ottanut.
Vettä duunaan kuplivana striimiversiona päivittäin ja juon sitä, mutten niin paljon kuin ennen vanhaan ööliä.

Tässä terveysaiheisen, kokoillan mittaisen laatudokkarin yhdessä valistusvideossa teen
suurella antaumuksella ja ilman arkisia pidikkeitä huomattavalla ammattitaidolla aamu-
tai iltateetä, en muista kumpaa, sillä teolliset teriinimäärät tekevät uusimman Lontoossa
tehdyn tieteellisen tutkimuksen mukaan ihmisestä hieman pöhkön, jos ei muuten jo ole.
Kokemukseni mukaan kaikki Ison-Britannian saariasukkaat eivät ole sellaisia, vain joka toinen.

1970 making some fucking tea with love and pure excitement - youtu.be/ckUKrUqEesc

[1970]

[1970]

Tämä kirjoitus on muutaman vuoden takaa ja sen tarkoitus on osoittaa, kuinka paljon tuon
aineen käyttö on vaikuttanut ajatteluuni ja mitä kulloinkin suollan tärkeäksi pitämänäni, sillä
en todellakaan ole tuossa lääkesoritilassani mitenkään johdonmukainen tai tolkuissani:

Kirjoittaja 1970
02 Heinä 2014 16:35

[i]
Otin toissa iltana sellaiset määrät LÄÄKEsokeria, että pärisin yössä, enkä saanut
kunnolla nukuttua ja myös tällanen keski-ikäistyvä äijä pystyy siis teinipärisemään.
Vaikutus oli kuitenkin matalimmilla toleilla oikein mukava ja raitistavuutta lisäävä.

LÄÄKEsokeri on vanha tunnettu alkoholismin tainnuttaja ja terveeksi käännyttävä alkuaine, vaaraton ja ihana.
Jo muinaiset munkit valelivat LÄÄKEsokeria toistensa selkäeviin ja nuolivat fileet puhtaiksi,
sittemmin nunnat jatkoivat perinteitä ja Vatikaanissa LÄÄKEsokerin LÄÄKEkäyttö on yleistä,
sillä voidellaan myös tuhkauunin piiput ennen ratkaisevia paavinäänestyksiä.

Vaikka mulla on vanttera kokemus LÄÄKEsokerista, kehotan liiallisia määriä välttämään kerralla juuri tuon
pärinäominaisuuden takia, onhan Amerikassa tutkittu syy-yhteyttä katuväkivaltaan ja häiriökäytökseen paikallisessa pilvilinkissä. Siellähän tyhmyyttä hoidetaa LÄÄKEsokerilla ja

sen eri nauttimismuotoja ovat höyrystyneen LÄÄKEsokerin imuttaminen ilmasta, nokkaan veto ja suonen-ja suolensisäinen nauttimismuoto, mutta tietenkin myös perinteinen oraalitse tapahtuva imeytys on yleistä ja
LÄÄKEsokeriteollisuus voi hyvin ja pärisee koko matkan pankkiin.

Hampaiden ja sokeritaudin hoidossa LÄÄKEsokeri on osoittanut vahvuutensa ja kaupallisuuden ilmentyminä koko kemianteollisuuden haara on niitannut ittensä pörssiin ja kohta myös autot käyvät tuolla mainiolla aineella, josta ei tutkitusti ole minkäänlaista vaaraa terveydelle tai edes altistusta vaarallisesti koukuttua,

ehkä joku V8 voi hieman yskähdellä toisinaan, mutta ihmiset paranevat tuolla aineella riippuvuksistaan ja
pystyvät myös keskittymään paremmin ja koko yhteiskunta hyötyy todella paljon LÄÄKEsokerista,
miksi siis väität jotain muuta, en ymmärrä, mä hommaan vastustajille ikibannit huomisesta alkaen, sillä

Jos et usko, lataan sulle 700 miljoona eri sivustoa ja linkitän alan asiantuntijoille.
Ohessa hieman faktoja, jotka monet lääkesokeripiireissä kiertävät professuurit ja muut
mietiskelijät ovat vankan aukottomasti ja filosifiantieteellisesti pystyneet toteen näyttämään:

LÄÄKEsokerin saatavuutta pitää laajentaa ja sitä pitää saada myös yöaikaan ja yhteiskunnan täytyy varmistaa LÄÄKEsokeria nauttivien hoidon pysyvyys ja kaikkia, jotka eivät miellä tai hyväksy LÄÄKEsokeria, tulee kieltää keskusteluun osallistuminen, sillä LÄÄKEsokerin käyttäjien LÄÄKESOKERINKÄYTÖN arvostelu julkisesti on hyvin vanhanaikaista ja syrjivää ja rasistista ja muiden terveiden ja elämänmyönteisten ja järkevien ja älykkäiden LÄÄKEsokerikäyttäjien puhdasta omanarvontuntoa polkevaa sekä osoittaa tällaisen järkevän ja älykkään LÄÄKEsokerikättämisen vastustajien pölyttyneitä ennakkoluuloja ja heidän järkensä on samea ja heidät pitäisi ottaa kadulta ja kotoa kiinni ja laittaa psykotesteihin ja kieltää LÄÄKEsokerikäyttäjien keskuudessa vapaana kuljeskelu,
NYT HETI.

Kohta julkaisen tutkimuksen, jossa LÄÄKEsokerikäyttäjät ovat keskimäärin n. sata pojoa älykkäämpiä kuin ei-LÄÄKEsokerikäyttäjät yhteensä ja lisäksi LÄÄKEsokerikäyttäjät ovat hienotunteisia ja syvällisiä ja heidän hikensä ei haise ja hampinsa ovat puhtaat ja työteliäitä ovat he ja rakentavat paremman maailman ilman sotia ja tauteja, ja

juuri saadun TUTKIMUStiedon mukaan

LÄÄKEsokerin käyttäminen tekee sinut kuolemattomaksi ja lisäksi et vanhene koskaan,
pikemminkin nuorentumista on hillittävä ja ajatuksenjuoksu on hyvin selkeää ja
he rakentavat järjestelmän, jossa ei ole veroja, kaikki palvelut kylläkin.

Uskoisin, että tällaisen ihanneyhteiskunnan aikaansaamisen pitkittyminen ja toistaiseksi edistymisen suhteen vallitseva lohduton tilanne on vain asioista oikeasti päättävien tahojen lääkesokerivajareista johtuvaa, ja siksi jokaisen kansalaisen pitäisi jouduttaa lääkesokerin vastaisen lainsäädännön pikaista purkamista ja edistää oikeaa ja valistavaa tiedottamista lääkesokerin jo nähdyistä myönteisistä puolista ja haittapuoliahan ei kukaan ole pystynyt uskottavasti esittämään ja monet niin kielteiset henkilöt ovat lääkettä kokeillessaan täysin kääntäneet sokeritoppansa, odottaisin enemmän toimia vastuuhenkilöiltä ja heidän kuuluisi ehdottomasti tehdä enemmän, onhan Suomessakin lääkesokeristeja jo useita kymmeniä ellei jopa kahdeksan tai kolome.

^ melkosen törkeää oli tuo seiskakympin vihjaileva ja muka-hauska ilkkuminen lääkekäyttöä halventavasti, sillä lääkekäyttöhän on joillekin viimeinen mahdollisuus eheytyä ihmisen perusarvoiltaan saumattomaksi, henkisesti täydeksi ja tasapainoiseksi kansalaiseksi, jonka arvojärjestys on moitteeton ja lääkekäyttöpotentiaalia olisi seiskakybänkin soveliasta kokea, jotta hänkin saavuttaisi sisäisen valaistumisen ja juuri tuollainen ilkeä sähiseminen jäisi vähemmälle, päihdeongelmissa painivan tuskahan on todellista, eikä huumori uskottavasti ja ongelmia hoidettaessa sovellu kenenkään pärjäämiskeinoihin.

Huumorin ja lähellä huumoria olevan matskun käytöstä maailman johtava ajattelujärjestö eli sugalands of freedom antaa kaiken kattavat ohjeet lähiaikoina jenkkilän piilaaksosta, jonne pyhiinvaeltajat kaikkialta maailman lääkesokerinkäyttöyhteisöistä saapuvat kuulemaan suuren sokerimessiaan sanomaa kuluvan kesän aikana.
Seuraaamme pilvilinkissä tilannetta tiiviisti ja

Nyt jo kahdeksan ja puoli miljardia maan asukasta on saanut elämänsä voittajien kurssiin lääkesokerin yhtäjaksoisella käytöllä, mikä tarkoittaa n. 58 vuoden urakkaa ja 800 tuhat tonnisen lääkesokruläjän pitkäaikaista sulattamista.

tässä vielä lääkesokeriteollisuuden lanseeraama tunnusbiisi kaikille lääkekäytöstä tietämättömille:

youtu.be/pzfdYRldD68 Sugarman, Rodriguez

Tapahtui nyt ja tänään:

Näinä päivinä ja juurikin tänään olen päässyt käyttämään lääkesokeria tasaisilla wasted and toxicated-annoksilla, sekä fuckoff-lajiketta, ja erityisesti tähtitieteellisillä kertadosella backoffbitch-seerumia, joka kaikille lääkesokeripöhnissä pörrääville on tuttua ja vaikutukset nousun jälkeen jäävät ideaalille tasolle, jolla voin hoitaa päivittäin kotona ja puutarhassa ja venevajassa ja dösässä ja saunassa alkoholismiani, tupakkihimoani, ja lääkehinkuja sekä seksinnälkäyskääni ja uudelleen puhjennutta kateutta ja vihlovaa naapurin porakonemelua.

Ihan uusin ja tänään aamuneljältä kälivörniän älysokerihautomossa tuol lösissä tehty tutkimus kertoo, että lääkesokeri nostaa älykkyyden myös niillä, jotka ovat sen juoneet. Näihin ei kannata suhtautua kevyesti, vaan kaikki hyöty on otettava irti ja siksi pidän liikenteessä ollessani aina lääkesokeripussukkaa mukanani sekä pyrin tietoisesti korvaamaan ruuan tuolla jauheella.

Suorituskyky on huipussaan n. puolen vuoden aktiivisella lääkesokeri-imulla ja takarajaa ei ole ja näin olenkin päässyt niiden onnellisten joukkoon, joille lääkesokeri sopii oikein hyvin, eikä tee fanaattiseksi tai harhoissa eläväksi tai kiivaaksi tai tyhmäksi tai rajoittuneeksi tai ärsyttäväksi paksaksi, soikeeksi kaakeliksi, joka esitelmöi ufoista.

Nähdäkseni lääkesokerivastaiset tahot ja tyypit ja ei-lääkesokerikäyttäjät ja lääkesokeriin kielteisesti suhtautuvat tarvitsevat vain oikeaoppista perehdystä, että voivat liittyä miljoonien joukkoon, juuri siihen tähtisikermään, joka lääkkeeksi käyttää pysyvästi lääkesokeria mitä moninaisimpiin vaivoihin ja kulotukseen ja ulotukseen ja ottaa kaiken hyödyn hoidon tuloksista ja jakaa tietämystä eteenpäin ja näin vähentää painostavaa tuskaa ei-lääkesokeristen varsin mauttomassa maailmassa, jossa he tietämättömät elävät synkkyydessä ja käyttävät liikaa suolaa.

Kehoittaisin hätäisempiä ja aineeseen pettyneitä vielä kerran kokeilemaan ja enemmän kerralla, sillä on liian aikaista tuomita erittäin hyvä lääkepitoinen luonnon synnyttämä ihmisen luontainen terveystuote, joka pelastaa vielä koko maapallon väestön moninaisella vaikutuksellaan,

anna siis tälle ihanalle valkoiselle ja hieman karkealle, mutta kuitenkin hyväkäytöksiselle ja kimmeltävälle kidemuodostelmalle vielä yksi (1) tilaisuus ja anna sen parantaa sinut ikuisiksi ajoiksi,
kristallinen makeuttaja tuo sinulle autuuden, etkä kipuile koskaan, enääännn.[/i]

[1970]

YHDEN LÄÄKESOKERIPÖLLYPIDOSSA OLEVAN SOKERINARKIN TARINA

Moi, oon Mika, sokerinarkki.

Siis täähän voi olla aika tavanomainen tarina. En oo silleen vertaillut tukiverkoston muiden tyyppien taustoja tai syitä, miksi on päädytty tällaisiksi ja tähän pysyvään ahdinkoon. Riippuvuus on ehkä pahimpia kaikista ihmisen addiktioaltistumisille etenkin henkisesti ja fyysiseltä puolelta sitä on vaikeampi ehdottomasti todistaa. Nytkin tätä kirjoittaessa mulla on sellainen hermostunut fiilis ja keskittyminen hämärtyy, olo on epävarma ja edellisestä sokeriputkesta ei ole kovin kauaa aikaa… klassiset oireet siis puskevat päälle.

Ihminenhän tarvitsee elääkseen sokeria. Ja onhan se makeeta. Kaikki meidän nauttima ravinto muuntuu glukoosiksi elimistössämme. Sokeri on siis tärkeä, milteipä elämän ehdottomaan alkuaineeseen veteen verrattavissa oleva nautintoaine, raaka-aine ja maustekin. Kohtuullista käyttöä pidetään suotavana, mutta monella on tiedollisella tasolla paljon väärää käsitystä ja vakavia puutteita aiheesta. Haitallisen käytön tai suoranaisen hengenvaarallisen ja psyykettä ylen määrin kuormittavan överikäytön osalta on yllättävän paljon suoranaista tietämättömyyttä, joka on melkeinpä pelottavaa… asioista vastaavat terveysviranomaiset seilaavat aivan ulapalla, kun tilanne on käsillä laiturissa. Itse olen perehtynyt aiheeseen lääketieteellisesti, sosiaalisesti ja tietenkin käytännön kautta laajasti.

Käyn tässä jonkin verran läpi omaa käyttöhistoriaani ja teen sen yleisluontoisesti, nyt ei oikein muuta jaksa.

Ei mulla ollut sen kummallisempi lapsuus. Oltiin me kai ihan onnellinen, tavallinen perhe. Isä ja Äiti ja minä. Isä oli Oulu-yhtiöillä erikoismiehenä ja Äetee vaatemyyjänä taajaman keskustassa. Ei meillä ainakaan 1970-luvulla ollut mitään suurempia tappeluita tai perhekriisejä. Sokeri ei ollut millään lailla esiinnostettu substanssi, se ei näytellyt mitään suurempaa roolia meidän suvussakaan, eikä sitä mystifoitu tai pidetty erikseen mitenkään pahanakaan… mun isä ei niin imelistä piitannut, vanhan liiton mies kun oli. Äiti saattoi hyvässä seurassa nauttia joitain leivonnaisia, ehkä otti muutaman jopa, mutta en muista hänen koskaan esimerkiksi kotona vartavasten leiponeen. Oliko meillä kakkua koskaan ees pöydässä, en muista. Ehkä pitää soittaen joku kerta vielä kysyä, jos kehtaan tai uskallan. Mulla oli enemmän huomio varmaan isän tolkuttomassa dokaamisessa ja sen väkivaltaisessa käytöksessä. Ehkä sillä oli osansa myöhempään, varsin rankkaan kierteeseeni tuon valkoisen jauheen parissa…

Suffelista se alkoi. Sodankäynyt, melko puhumaton isoisäni niitä aina toi kaupalta, kun oli ajokunnossa ja traktorissa öljyt pysyi sisällä. Vietin paljon kesiä ja lomia lapsena Kainuussa, tuossa suuressa takamaiden keskittymien ja massatyöttömyyden kultaisessa kehdossa. Verisuonitauteja ja mielisairauksia, päihdeongelmia ja puhumattomuuden ja naisettomuuden laukaisemia mielenterveyshaittoja. Einari joi aika ajoin ja eno-vainaani suoritti nuorimman pojan osaa varsin perinteisesti myöskin. Heinätyöt olivat vanhanaikaisella kalustolla tehtäviä hommia ja itsekin pääsin mukaan tuohon jo kadonneeseen maanviljelyksen talkoopuuhaan.

Tuona jo menneisyyden silmäkkeeseen unohtuneena aikana, kun koko luonnehdintaa ei edes tunnettu, minä pärisin suffeleista ja fatserin parhaista, joita hain kymmeniä säkkejä kaupalta ja myymäläautosta, johon rahtasin tuhansia juotuja keskiolutputeleita. Itse en vielä ymmärtänyt tuon hermomyrkyn päälle ensinkään, keskityin vain seuraavaan sokeriseen pumpulinousuuni halki marmeladitaivaan ja yli tryffelisen suklaakedon. Tuolla epäterveellisellä ja hampaita rankasti runtelevalla aineella jaksoin huolehtia lehmistä, kun tuurasin enon avovaimoa Anjaa. Keräsin hylsyjä pitkin tilan talojen kivijalkoja ja vinttejä ja navetan pilttuita ja huussin reikiä ja saunan takaa niitä poimin myös ja milloin mistäkin, vimmaisella innolla melkeinpä juojan kädestä kiivaimpina aikoina.

Olin löytänyt itsekeksimäni rahoituskeinon pitääkseni yllä suklaan ja karkkien kiskomista. Menin suoraan teollisiin määriin, enkä jäänyt sievistelemään tai säälittävästi pitämään sitä naurettavaa suklaapatukan paperia paikoillaan, EI - olin välittömästi ensipuraisusta alkaen aito ja pesemätön SOKERINARKKI, ei epäilystäkään ja perintötekijöistä tyystin viis ! Ensipotku oli valtava makunautinto ja se energiabuusti jotain ennenkokematonta ! Jaksoin juosta pitkin pihaa ja läheistä karjalansuota ylös ja alas ja kauaksi maidonsäilytyslähteelle ja kirmata navetan vintille ja jotenkinhan se bonusvirta oli vain käytettävä. Pälätin juttujani ja tein radio-ohjelmaa, jota taltioin n. vuonna 1980 sen aikaiselle hi-tech-laitteistoille, eikä se ollut hääviä äänityslaadultaan, mutta tallenteet ovat c-kasettina hallussani ja sen sokerinousun toistuvan aggression ja sekavuuden kuulee niistä selvästi vieläkin !!

Minä olin mennyttä, ei ollut paluuta, olin kokopäiväkäyttäjä pahimmasta päästä. Ja niin nuorena, vielä edes naisen hehkeän solisevaa ja merkityksiä kertovaa pyhintä syliä koskemattomana. Ja niin tavallisesta kodista kuitenkin, työläisarvot ja ristillisyyskin melkein… ja hyvin kasvatettu… kaikki kauttaaltaan koettelematon ihan siinä kokemusten reunalla.

Sori oon retkahtanut tätä onnetonta tunnustusta viimein tehdessäni suoraan kaikista kovimpiin imeliin ja olen aina putken alkaessa aggressiivinen ja kärkäs ärtymään. Haen syitä ja pyrin provoamaan tavallista enemmän. Parhaillaan lietson itseni sokeritranssiin ja olen menossa tanssimaan kaduille autojen konepelleille. Raija Pellikin saa kyytiä. Jos aiemmat lääkesokeritrippini toistuvat, niin tulen singahtelemaan jäniksenä pitkin aution mansen katuja ja mantuja. Pidän yllä kovaa meteliä, mutta virkavallalla ei ole resursseja minua pyydystää. Tokkopa niillon kalustoakaan, sillä olen todella nopea jo synnynnäisestikin johtuen pohjoisesta ulottuvuudestani.

Aamuyöstä väsyn ja sammun hämeenpuiston suihkulähteeseen. Siinä kohtaa laskuja tarvitsen vain muutaman nopeen suklaapatukan ja sitten sokrurytmini tasottuu ja uusi nousu alkaa jne. ja näin mennään yhtä soittoa välillä parkouria kouristusten välissä tehden n. viisi vuorokautta, kunnes olen taipuvainen laskemaan pääni, nöyrtymään ja teeskentelemään taas parannusta ja katumaan kaikkea… Tätä kierrettä ne lääkesokeridiilerit eivät mulle kuvailleet… ekat suklaalevytkin oli ilmaisia. Me lääkesokeririippuvaiset ollaan lainsuojaton ja tunnustamista vailla oleva onneton ja ahdingossamme yksin suuresti kärsivä marginaaliryhmä !

No, aikaa kului ja tuli murrosikä ja sain rahaa ihan hyvinkin lykkiessäni kärryjä Vaasan Citymarketissa vuosina 1984 - 1988 ja aloitin siis siellä neljätoista täytettyäni. Olin kai jotenkin etenemässä omassa elämässäni. Äet oli eronnut isästäni ja oli tekstiilipäällikkönä ja sittemmin vaatekauppiaana. Hällä meni okei ja veljenpuolikkaanikin oli juuri vallannut maailman ja isäpuoleni on nykyisin hyvä pitkän ajan kaverini. Mutta emme olleet ehkä tuolloin perheenä erityisen ehyt kokonaisuus ja toimiva organisaatio. Meitä ei ollut ohjannut onni kemioiden yhteensaattamisessa tai jotain… kyllä se syy oli minun piittaamattomassa karkin ja muun kauhean ja kamalan sokerikaman vetämisessä !
Nyt olen siitä täysin varma.

Opiskelun ohessa tapahtuva osa-aikaduunini sai minut varoihin, joita oli johonkin harrasteeseen syydettävä. SOKERI ! Tuona aikana aloin ymmärtämään, että kaikkien noiden lukuisten mässyjen vetäminen muuttaa minua ihmisenä. En ollut se tavallinen huolesta ressaava finninaamainen ja epävarma pojankoltiaisrunkkari, kun olin diipissä ja rajussa sugamäiskeessä ! Ero oli huomattava, mutta aikalaiset tyttäret eivät tuota meikän swingiä ottaneet huomatakseen. Vaan minullapa oli oma lohduttajani, tyynyt ja kaapit ja hyllyt ja taskut ja etenkin oma vaatekomero täynnä kamaa ! Edes hiljaisesti alkanut alkoholistin mieltymykseni jaloviinaan ja viskiin ja kossuun ja lonkeroon ja kaljaan ei minua juurikaan saanut lopettamaan tai edes miettimään vähentämistä…

Tätä se sitten oli. Ja se ajatusmaailman mullistus. Aina karkit ja lisäsokeribuustit mielessä. Että onko nyt varmasti tarpeeksi sipsejä ja colaa ja toffeeta ja konvehteja. Onko varmasti. Mitä jos loppuu kesken, mitä mä sitten teen, hä. Enhän mä voi olla ilmankaan. Eriväriset paiseet naamassa tarvitsivat syötettä, eikä pelkkä iltakaakao riittänyt tai mummopuolen sinänsä varsin maukkaat mokkapalat. Pääsihän niillä alkuun, mutta sisäistä tyhjyyttä pitä paikata isolla, teollisella määrällä KAIKKEA. Ja saatavuushan on tässä maassa aivan liian helppoa. ja huoh sentään, kuinka
monta kivitaloa saisi sillä massimäärällä, jonka olen syytänyt karkkeihin ja kaikkeen hyvään, niin pahaa tekee !

Päiväannos raa´aksi teollisuussokeriksi muutettuna oli n. 2 - 4 kiloa. Aika paljon tuossa teinisen hormoonimormoonin iässä. Myöhemmin meni joinain päivinä jopa yli 7 kiloa ja osa ihan suoraan oraalitse nautittuna, suoraan säkistä suppilolla. Ennätys oli 12 kiloa, mutta sen jälkeen mä pärisin n. viikon verran sen aikaisissa latotansseissa, vaikken voinut sietää mitään humppamusiikkia tai vieläkään. Ehkä sen takia mä suosinkin rokkia ja poppia enimmäkseen. Saan jotain takautumaa kaikenlaisista lealeveistä ja pulakoivuniemelöistä…

Mut psyyke pysyi koossa joten kuten, kun ainetta oli saatavilla ja käyttö vaan jatkui ja lisääntyi, eikä siitä puhuttu,
kun ei silloin kasarilla ja ysärilläkään tiedetty ees mitään termistöä tai muutakaan. Yhden asian olen huomannut nyt selvässä miehen ja herra 4seiskan iässä naismaailman eri tyylisistä naisista, etten ole kauhean mieltynyt sellasiin kuivakan tyyppisiin asiarouviin… tai suolaisen saariston aikuisiin naisiin. Kyl vaan mua kiehtoo juurikin tämän vankan käyttöhistoriani ansiosta eniten juuri sellaset imelät beibet ! Oikein sokeria tihkuvat meikit ja räikeän karmeat kuteet siihen vielä pisteeksi ja nosteeksi ja jos puhetapa vielä on sellanen tosi ällöimielä ja miltei oksettava, niin avot - ei sitten akateemiset ladyt alkuunkaan… varatuomarit tai toimarin vaimot… kyl se on se lipunmyyjä-maija tai kaupankassaksi jäänyt ikiteininen haahuilija-anne, joka toivottavasti itsekin on lohduton ongelmakäyttäjä.

Tää valtion sokeroima ylläpitohoito tuli vasta kolme vuotta sitten omalle kohdalle. Sehän ei poista sitä retkahtamisen vaaraa, joka nytkin kävi taas toteen ja siksi alkoi olla pakko päästellä jotain näppikselle… on tää vaan saatanallinen kitku ja tuska, mut ei siinä auta. On vain jotain suolasta koitettava väliin laittaa ja mietittävä, että jos se jotenkin menis siitä tasapainoon. Balanssia hakien päiviinsä hereillä ollessa ja unessa sitten karmeeta hattaran perässä juoksemista ja yhtä aikaa suuhun kymmentä eri marssipatukkaa tunkien. Yhtenä yönä mä näin sellasta kertautuvaa tarinaa, joka aina helvetti vieköön jatkui edellisestä kerrasta ja välissä saattoi olla vaikka puolikin vuotta !

No, siinä mä lähden koiran kaa ulos, ihan rutiini paskomis-kusemisrundi mansen maastoissa, keskustan katuja ja puistoja. Me tultiin hämeensillan jälkeen siihen uuden aamupalapaikan viereen, kun kaksi aivan saatanan isoa sipsipussia juoksee meitä kohti Suomen Pankin sisäpihalta ja ne tulee lujaa ja ei mitenkään hyvissä aikeissa ! Perkele että mä juoksen siinä unessa ja tää nimenomainen kohta tulee siinä jatkiksessa aina uusintana ! Hyppään mun vanhan narttukoiran kaa tammerkoskeen ja lähden jostain syystä uimaan ylävirtaan sähkölaitokselle päin. Siis minä, viiden sentin pintapelastettava. Mun kultsikka on vaan mielissään, että uintikausi alkoi jo puolta vuotta aikaisemmin. Mä kauhon ja kauhon ja ne sipsipussit, tarkemmin sanottuna taffelin grillikset, paahtaa mun perässä helvetin nopeella pikaveneellä. Niinpä ne saakin varsin pian mut tähtäimeen ja nostaa keksillä meikän veneen perälle, jossa ne alkaa välittömästi syödä mun vasenta reittä, kas kun se on varmaan se mehevämpi osa paistia.
Oon skruudattavana ja kohta aivan kaluttuna, enkä haise hyvälle ja maiskutus on kuin jostain
leffateatterista ja sitten vaan kuuluu huutoa, kun herään…

No, ehkä ens yönä se filkka jättää mut väliin ja armahtaa… ja on kai vaan jaksettava, ei auta

Sugababes - Red Dress - youtu.be/6LPqkAyICO8

[1970]

Tänään +/- Kotigardenin ryöppäys ja heikoista kukista luopuminen. Olen siis amatööripuutarhuri ja hortoileva hortonomiopiskelija. 31 on pääluku nimenhuudon jälkeen. Nyt kasvukauden päätyttyä ovat jotkin kukkaset päättäneet jatkaa lehdenpukkaamista ja jopa kukintoja, kuten kultaköynnökset ja viirivehkat.

On tehtävä piakkoin päätös saattaa muutama kasvi viimeiselle matkalleen. Kauan masiksessa nuokkunut täpläkirjovehka saanee armon. Yksi neljästä isosta palmuvehkasta on osoittanut elämänhalusta luopumisen merkkejä, eikä yksilöterapia näytä häntä auttaneen. Leipäpuu on telonut itsensä muutaman kerran, kun puutarhaa on muokattu ja otettu yhteiskuvia, jolloin aina syntyy lievä kaaos, kun kuvattavat kasvit asetellaan ryhmäkuvaan pituusjärjestykseen ja heitä pyydetään itse olemaan aktiivisia oikean kokoonpanon löytämiseksi. Kolmantena lähtevien listalle on ilmoittautunut hiljattain pilea peperomioides eli kilpipiilea, jonka yllätin hyppäämästä verholauden korkeudelta parketille eräänä iltana. Tarkoituksensa oli ilmeisesti jättää tämä maallinen puutarhani taakse ja siirtyä taivaalliseen kukoistukseen. Mitään ennakkoja en nähnyt tästä brutaalista ja vaarallisesta teosta. Itsemurhayrityshän se oli, sillä tuo pallon muotoinen lellikkini ei huutanut hypätessään, ottipa vain vauhtia pinnistääkseen ikuisuuteen… pysyvään vuodenaikaan ja kesään kuuskyt7 ja siihen kukkaisaikaan, kun kedot oli pullollaan rikkaruohoja ja kaikki sai kasvaa vapaasti aidan takanakin ja hippi ja juppi sai olla huojentuneesti vihreitä, kaikin tavoin…Tapahtumaan suhtauduttiin kasvuston asukkien taholta hyvin kaksijakoisesti ja jotkut tuomitsivat ja toiset olivat ymmärtäväisempiä… no, en pitänyt mitään joukkuehysteeriakokousta, elämän rutiineja ja kasteluita on vain jatkettava. Ehkä lisäaineiden ja kasvudoupin jakelun päättyminen aiheutti tuollaista epävakaata ja itsetuhoista käytöstä, en oikeastaan tiedä. Epäilen narkoottista addiktiota ja liian nopean lopettamisen tuomia fyysisiä abstinensseja, joihin heikko psyyke ylireagoi. Oisko muutoin väärinkäyttö lisääntynyt tässä porukassa, prosentuaalisesti laskien näin isosta perheestä se on tietenkin hyvin mahdollista. Niin ja toinen kumipuista on oireillut todennäköisesti juotuaan liikaa ja onkin ollut koomassa nyt kymmenisen päivää. On niitä ennenkin selvinnyt, jos vain sisäiset nestekanavat oikenevat ja pintavedenkierto elpyy. Eipä niistä sen jälkeen teholta palatessa enää ole normaaliin, kukkivan ja kasvavan kukan iloiseeen elämään, jos jäävät kasvin tasolle.

Näistä kolmesta tai neljästä ehkä kohta luovun. Kaipaamaan tulevat jäämään ainakin nämä gardenin vakiasukkaat:
viisi kultsia, kaksi hopeeköynnöstä, kolme viirivehkaa, neljä palmuvehkaa, bonsai, traakki, kiinanruusu ja ne loput.

• uuteen, raikkaaseen ja ehjään aamuun ilman liian suuria
  odotuslasteja tai yliluonnollisia luulelmia ja taikoja
  ja tästäkin voi tulla PÄIVÄ !

=> Rihanna, Kanye West, Paul McCartney - FourFiveSeconds - youtu.be/kt0g4dWxEBo

[1970]

Pistämätön leffaidea - Coenin veljeksille

[size=150]Elokuvan[/size] nykymaailma perustuu kliseille ja toistoille, kuten tiedetään. On yksi erinomainen poikkeus, joka ei kuitenkaan vahvista sääntöä, sillä se on lattea, vanha typerä sanonta. Coenin veljesten filkoissa ei tapahdu se todennäköinen ja tapahtumat on monesti outoja ja vaikeasti arvattavissa. Tätä jatkumoa ei saa keskeyttää,
siihen on saatava uuttavanhaa ideaa. Mulla ois ehkä pari-3kymmentä. Ja tämä voi johtaa vakavaan yhteenottoon tai siis yhteydenottoon, jos niin on Kälivörniän taivaalla asettuneet tähdet tapahtuvaksi enteilleet ja ihan kaikkihan on kiinni onnekkaasta sattumasta, jos vaihdan alaa. Vähän kuin märkäjuoposta kaatamisen lopettaneeksi.

Hieman niitä henkilöhahmoja. Tieteellisiä nerouksia suoltava pultsarin näköinen urpo. Eli aidolta vaikuttava pulsudenso, joka pamplaa sivistyneesti, yläluokkaisesti ja dunkkaa kuin kaatopaikka ja näyttää kaatikselta myös. Yksikään tosielämän proffa tai tohtori ei ole tyhmä. Hajamielisiä saattavat olla ja nukkavieruja pukeutumiseltaan, ehkä. Mutta syvyyttä on puheessa ja katseessa ja näkemyksessä, ihan huumoriakin joillain havaittavissa,
tosin kuivahkoa tyyliltään. Eipä huippukoulutetut ole lähtökohtaisesti hjyymörveikkoja tai veikeitä venloja,
kun ei ole kaikki humoristitkaan tässä maassa. Sellanen yksi kpl, tappohauska ja Einsteinin veroinen tietäjä.

Ois helppo laukoa, että suomalainen, keski-ikäinen nainen, joka on tyytyväinen mieheensä. Elinikäisestä naisestaan syttyvä ja heidän läheisyydestään iloa löytävä, rakkauden jumalia ylistävä finskiäijä. Seksiä säännöllisesti ja usein ylitarpeen saava onnellinen poikamies kolmannessa polvessa. Sotaa toivomaton asehullu ja väkivallasta kiksejä saamaton vastamielenvastamielensäsoittaja. Eroamaton yksinhuoltaja. Ja kaikkien alojen tervemielinen menestyjä. Ei sellasia puupennisiä tylsyyksiä ollenkaan, njiet und nein.

Menestynyt yrittäjänainen, joka on hyvin kaunis, eikä tiedä sitä itse tai käytä seksiä ja ulkoista
häikäisevyyttä hyväkseen. Ja uraputkessa oleva ohjus, joka ei puhu duunaria alentavasti
ja kohtele häntä kuin roskaa. Nämä kaksi tyyppiä: itsetiedottomia, hyvin käyttäytyviä,
ihmisenä toiselle olevia eliittejä. Aivan kuin johtajiaan arvostava ja heihin tyytyväinen kansalainen.
Oikeaoppisesti juomisensa lopettanut, aito rapajuoppo, joka todella muistaa olla kiitollinen
elämästä ja ei ole katkera ja haudo kaunaisia ajatuksia muita ihmisolioita kohtaan.

Sitten vielä joitain hajahahmoja, kuten runkkaamaton heteropoitsu, jolla ei syke nouse isotissisen naisen äärellä. Vanhempiaan kunnioittava ja auliisti ohjeita kuunteleva teinitytär, joka ei kiusaa ikäisiään poitsuja hengiltä kävellessään iltaisin ostarilla. Neuvoa salin puolelta kyselevä kokki. Neuvoa ja ohjeita kaikesta keittiön puolelta kyselevä hovimestaritar. Kaupungin liikennelaitoksen puhelias kuljettaja. Ripeästi palveleva VR:n kasvatti.
Hyvin matematiikkaa osaava finanssialan valtiovarainministeri. Edes jossain pätevä pääministeri.
Työttömänä joskus ollut työministeri. Armeijan käynyt puolustusministeri… taitaa niitä
yksi tai kaksi ollakin, kun loppui sivarisvenssonit ja pasifistifemakot.

Profeetta omilla tiluksillaan. Tukijärjestelmiin tyytyväinen jyväjemmari landella ja toimeton joutilas taajamassa. Ripee tarjoilija, selvä näyttelijä, älykäs nyrkkeilijä, rehellinen poliitikko, rehentelemätön kalamies, liioittelematon käytetyn auton myyjä, nolostumaton dildon myyjä, vähättelemätön valtion tulemis- ja menemisarviosatukirjan esittelijä, ongelmaton päihde-ekspertti, hommat oikeesti osaava opettaja jne.

Kyl näistä jotain illan täytettä leffateatteriin saa. Matkalla se muuntunee taviskamaksi ja hyvin kliseiseksi puuroksi, hyvä ! Hahmot vain lyödään isoon masuuniuuniin, nostetaan sieltä ja kaadetaan ritilältä kattilaan, jossa keitetään tunnistamattomaksi aivomössöksi, joka vastaa kysyntää ja tekee voittoa 250 000 000 $ ensalkuun, eiksje.
Sitä ennen hahmot sivalletaan paperilla tekemään keskenään jotain ylevää ja uuden käsisskribaajan heiveröisen ideologian viimein haperrettua voi sekaan väkisin ujuttaa joitain vähän kliseisemmiltä tuntuvia tyyppejä,
muttei liiaksi ! Ja sitten ujutetaan vain kliseitä ja tehtiin taidetta ja tuotantoyhtiö nostaa optioita
ja voidaan alkaa tekemään jo uutta reikäpäistä shittileffaa…

Kledjuihin ja valaistukseen on satsattava, jotta hämäryydellä kerrotaan myös tarinaa, kun esitellään uutta juonenkäännöstä kohdeyleisölle, minulle. Samalla hyvin persettä esiintuoden naisilla tai siis naisoletetuilla nisäkkäillä. Jos ei mee kaupan ees speden vanhoille yhtiöille, niin sitten myyn tulevan kässärin Pyynikin Kesäteatteriin tai Pikku Kakkoselle pienen k-8 v-muokkauksen jälkeen. Tai nukketeatterille,
jahka sellasen löydän. Ehkä pidätän oikeudet ittelläni ja voin myös jättää tän idean tähän
ja odottaa, että joku uusrohkea renniharlekiini vie sen ansiokkaasti
ja aistikkaasti vaan kunnian hinnalla hihnalla liukuvaan loppuun.
no, niin

Madonna Live To Tell - extended version - youtu.be/PM3HFOpk6vQ

[1970]

Tämän vuoden kotoisten päihdekasvien katalogiin on uusina tulokkaina virallistettu: juopokki, päihdykki, pilvikkö, pentsonlehti, viunaköynnös ja alkometrinen humalahakuinen densonsyöjäkasvi.

Alkometrinen humalahakuinen densonsyöjäkasvi on tietenkin oikeasti olemassa, vaikkei sitä vielä viime vuosi-tuhannella sitä ennen oltu tavattukaan kovin monta kertaa itseteossa tai lajityypillisesti harrastamassa sille kuuluvaa tointa tai viettämässä kesää ja ylettömästä melskaamisesta jäävää luppoaikaansa reviirillään.
Koe-erässä yksi sellainen asusteli seiskakymmentä-kympin omalla puutarhalla. Eräänä elonkorjuukesänä
tuo velkaa jäänyt ja täysmittainen lajin surkea tapaus otti ja pakeni vain hetkeksi avoimeksi jääneestä
parvekkeen ovesta, eikä sen jälkeen ole moista nähty tai osattu kaivatakaan. Liekköpä otus enää hengissäkään.

Densokasvi on ihmisen mittainen ja elelee mullattomana irti isänmaasta ja velvoitteista. Sen mieluisana ilmaisuna ei ole äidinkieli. Pidäkkeellinen ja harvakseltaan haastava densokasvi tykkää vain metelistä ja pullojen kilinästä,
se on nannaa sen vesipäiselle, viinan turruttamille hörökorville. Nimestään huolimatta se ei syö iltapalaksi muita densoja, vain aamuisin, jos ei ole krapulahuikkaa saatavilla. Varsin piirroshahmoinen, simpsoneiden luojaa kiinnostava tapaus, juotattava omituisuus ja säikky kuin kaatiksen hiiri.

Nykyään katselen yhtä silloin tällöin pihapiirissä ja tunnenkin joitain jotenkuten. Yksi on melko aggressiivinen, entinen velanperintään erikoistunut nyrkkisankari. Hyvin tyypillinen, perin juoppoutunut ja yksinelävä olio, joka on henkisesti kuollut niille takajaloilleen. Kuolleella kielellä tuota sosiaalihuoltolain lajia huudellaan lähiöiden puistoista nimeltä alcox piileet ja remut nytjo ja onhan sillä ihan oma päihdesivustokin naamastolaisten perse-kirjassa. 7-opus kertoo niistä kuuluisimmasta eli entisestä, (nykyään hoilaavasta) mäestähyppääjästä ja sitten yhdestä kylään kaupan tehneestä sekavastasanankäyttäjämumisijasta, jolla yllättäen vaimonhankinta maapallon toiselta puolelta. Tämä osoittaa poikkeuksellista laskelmallisuutta ja antaa vihiä jopa lievästä älykkyydestäkin.

Alkometrinen, humalanhakuinen densonsyöjäkasvi eli ALHO on tieteentutkijoiden ja eturivin keimistien mukaan ennätyspitkälle alkoholisoitunut ja sosiaalisten vuorovaikutustutkijoiden selonteon mukaan kauan parisuhteen kolmantena osapuolena ollut munaton aisankannattaja, jonka kk-ansiot kelpaavat vaimolleen seuraansa paremmin. Se talvehtii märehtien menneitä pihapiirissä ja tekee enkeleitä. Työelämässä ollessaan ennen potkuja laji tekee selvän eron muihin kädellisiin, eikä pahemmin pidä ihmisistä ja se tulee selväksi korkeintaan yksitavuisissa one-linereissa ja möy on sen yleisin kommentti, puolesta tai vastaan. Yleensä vastaan.

Alhon mielipuuhaa on kerrata sovjet-finlandin saavutuksia talvi- ja kesäolympialaisissa hitaan maailman ajalta.
Se vierastaa uutta ja kehitys on sen mielestä vain pian ohimenevä tilapäinen oire jostain muotihommelista.
Alho lisääntyy nopeasti, jos vain pääsee saman lajin viheriölle puttausta yrittämään. Katsaus betonissa asuviin tyyppeihin puhuu sen puolesta. Valtio pyrkii käynnistämään ohjelman, jossa Suomen kaikki puoli miljoonaa
Alhoa ammutaan keskipitkän matkan dokupulteilla kaukaiseen Siperiaan. Tapahtumasta voisi tulla uusi
turistihoukutin aasialaisille ja kuvattavaa japseille riittäisikin, jos alhoja ammutaan vaikka 10 000 vuodessa.
Linnanjuhlat voisi ajoittaa tuon alho-messun kylkeen ja joitain vieraitakin voisi lähettää yksisuuntaiselle matkalle, esim. vuoroin ääliömäisyyksiä huuteleva oppositio, ketkä milloinkin ovat dokupultin saavutettavissa…

Siperian ikitundraisessa kuolleen maan jatkuvuudessa alkanee alho-lajin seuraava murheellinen
jakso sen pilkallisessa taipaleessa ja alhollinen elämä, joka on sitten sen hetkinen tarinan aihe, ehkä.

yep, yep ja yep.

Paul McCartney This One youtu.be/gsqJXd8sXTA
John Lennon - Nobody Told Me- youtu.be/cuuhsqA95iA
Talking Heads - Life During Wartime - Stop Making Sense 1984 youtu.be/OVHNwBbkSj4
Girlfriend Is Better- youtu.be/9r7X3f2gFz4
Psycho Killer - youtu.be/uTezUIuJHTw

[helise]

Kerrassaan manio kuvaus tuosta lajista.

[1970]

^ okei, hyvä

[1970]

Angelo Badalamenti - Soundtrack from Twin Peaks [FULL ALBUM] - youtu.be/dTp6d7Bw79A

1 - “Twin Peaks Theme”
2 - “Laura Palmer’s Theme”
3 - “Audrey’s Dance”
4 - “The Nightingale” (vocal by Julee Cruise)
5 - “Freshly Squeezed”
6 - “The Bookhouse Boys”
7 - “Into the Night” (vocal by Julee Cruise)
8 - “Night Life in Twin Peaks”
9 - “Dance of the Dream Man”
10 - “Love Theme from Twin Peaks”
11 - “Falling” (vocal by Julee Cruise)00:00 - “Twin Peaks Theme”


goo.gl/images/747gDj - Sherilyn Fenn/“Audrey Horne”

Itseasiassa aika hyvä levy ja hakee seurakseen sopivan tunnelman, kuten tänä iltana sattui olemaan lenkillämme, joka sivuutti kovalla sinisellä valolla ovelasti valaistun Näsinneulan. Näitä torneja on nyt Suomessa ahkerasti ja onnistuneesti menty muokkaamaan valoteknisin toimin satavuotisjuhlan lähestyessä. Kerrassaan hienoa.

Twin Peaks-soundträkki on psykedeelisen enteilevä jostain hämärän rajamailla viilettävästä koristeellisesta arvoituksesta. Salaperäisyys ja odotusta nostava polte, joka poistaa tieltään kaiken muun ja kiihottaa ihmisen luontaisen uteliaisuuden huippuunsa. Sellainen on David Lynchin maailma, joka ei ole minulle vieras, vaan sen illuusion ja sekavuuden cocktaili on aina ollut mulle jollain tasolla tuttua ja viehättävää, selvinkinpäin.

Pitsiverkkoinen, ylikeitetyllä makaroonilla täytetty nylonsukka mäjähtää seinään niin lujaa, että sen mukana ketsuppi ja possulehmä kiitää halki suuren kirjastosalin ja osuu kartanonherran uuteen smokkiin ja saman länsisiiven yläkerrassa pitkäsäärinen kaunotar keimailee pahviviinilasillisen kanssa peilin edessä suuri loppasuu muikeena ja mustapunatut huulet irvokkaassa huudossa. Irma-tätikö se siinä valmistautumassa yh-mutsin illanviettoon paikallisessa alepupissa… vielä kaksi ja puoli tuntia estotonta märäntilausaikaa ja jape lupas pistää parikymppiä, kun sille oli joku maksanu velat… tähän sopiikin paremmin popeda ja pate taustaksi…

Angelon ja Davidin maailmassa ei kemut koskaan lopu ja tarina vaan jatkuu, vaikka filmi loppuukin tai henkilöt kävelevät aavikolla ulos kuvasta käsissään tennismailat ja isot biitit grillikylkeä. Vain tarinankertomisella on
merkitystä ja tyylillä ja että svengiswingi soi taustalla ja tulee välillä vähän eturiviinkin.

Savukiehkurat kohoavat, mutta eivät katoakaan ja kirkon alttarilla kirjavat ja epäsymmetriset taulut vinosti aseteltuna ja taustalla vaimeaa mutinaa ja säikkyjä huutoja. Iltapäiväruuhkassa matka katkeaa ja siisti pukumies nostaa autonsa takakontista kuokan, jolla alkaa mäiskimään uutta autoaan. Lapsia kaihtava nuori lastentarhan-opettaja rakastuu kiertävään trubaduuriin ja he perustavat kilpailijan Disneyworldille, mutta siellä aikuiset saavat taas tulla takaisin lapseksi. He voivat saapua paikalle, ostaa edullisen rannekkeen ja vapauttaa unohdetun sisäisen kakaransa ja “piiskata” se tenava järjettömään ja vain hetkessä asuvaan tunnelmaan, jossa se tutkii jälleen maailmaa uteliaasti ja viattomasti, eikä ole kaunainen tai ajattele kaikesta ja kaikista niin kyynisesti ja aikuisesti.

Suosta voi nousta jotain suurta tai arkinen tapahtuma muuttua oudoksi ja samettinen peitto siirtyy syrjään, kun kaunis nainen nousee ammeesta hiukset ylhäälle kiinnitettynä ja usvainen aamunäkymä leikkautuu kuvaan, kun metsätietä kulkee vanha pariskunta, joka hyppääkin kohta järjettömästi lampeen kaikki ulkovaatteet päällä ja heidän keskeltään nousee tumma uljas uroskauris, joka repii miehen ja naisen rannalle ja sitten sen silmät palavat soihtuina ja se alkaa jammailla kera saksofonistin, joka on samaan aikaan hiippaillut paikalle, ollessaan sattumalta lähistöllä tekemässä kakkosduuniaan eli myymässä jääkoneita motelliketjuille ja lojumassa siinä sivussa baarissa, jos joku vaikka olisi tarvinnut sinä iltana pikakeikalle vanhaa konkaria, jolle vieläkin soitto maittaa
ja sävelkorkeudet ovat selviö kuin paavin hassu lätsä ja karhun metsäänkakkaaminen.

Ja sen sellasta, riippuen tyystin David Lynchin aamulääkkeiden saatavuudesta. Nyt olen kattonut parit jaksot kolmannesta kaudesta ja vaikea on vielä tietää, onko tuo medikatiivinen annosteludosetti farmaseuttinen onnistuminen. Todennäköisesti rahalla on oma kuuluvuusvaikuttimensa ja taiteen pitää maksaa myös kehykset.

Vanhan ajan Twin Peaksin musiikki myötäilee tapahtumia ja voi olla jopa inspiraatio kokonaisen jakson juonenkuljettamiseen. Hienoa swingiä se onkin ja tykkäsin muistaakseni siitä myös silloin parikybäsenä. Miellyttävän notkeeta ja erilaisempaa, mihin olen itse tottunut ja suuntautunut. Tuntuu mukavalta ja diggailen luodusta tunnelmasta, joka on hifistävää chillausta. Irrallista hyvänolontunnetta, huoletonta leijuntaa ja rentouttavaa ajatuksettomuutta, vapaata pudotusta. Huolellisen laskuttomuutta ja
sopivan sähköisesti kutkuttavaa hermohierontaa.

Mainittakoon, että seurustelin noina aikoina elämäninaisen kanssa ja hän oli juuri sellainen sarjan
Audrey Horne ulkonäöllisesti ja jopa kauniimpikin, sillä perheessä oli geneettistä taipumusta ja myös mister finland, muttei sentään tom of, ah ah. Joo ja nykyään hän on ison sairaalan erikoishoitsu. Steppaileekohan hän univormussaan pitkin laitoksen käytäviä käsi pitkässä tummassa hiuspehkossaan ja keskusradiosta tietenkin tämä musa soi erittäin kovalla ja peittää tylsän arkiset kuulutukset ja tämä visio luo näkymän keinuvasta lantiosta, joka on irrallinen ja roihusi pallosalamana yhdentyessämme. Maa värähteli ja verhot syttyivät tuollon toistuvasti tuleen. (Tuosta jäi pysyvät rannut seinään ja siitä olikin melko paljon selitettävää vuokraisännälle myöhemmin, muuttaessani ulkomaille). Lampetit seinällä putosivat ja silloinen jenkkikaappi mätkähti parketille, pienen vessan vesijohdot alkoivat laulamaan jotain kummallista seireenisaundia, johon sekoittui määkivää lammasta ja kuolevaa haita ja joukko tunnistamattomia maaeläimiä, jotka joko olivat lisääntymässä raivokkaan valtataistelun päätteeksi ikäänkuin palkinnoksi tai juuri syötävinä saaliseläminä leijonankidassa ja hyeenalauman joukkomässäilyssä…

Mää nyt muistankin kuolanneeni Audreyta, kun sarja lävähti Suomeen esitetäväksi vissiin vuonna 1991 ja seuraavana vuonna tosielämän Audrey tuli vastaan tamperelaisessa discossa, jota nykyään ei enää ole… on vain joku hikinen fakin sali, jossa hehtaariperseet tekee monotonisia liikkeitä ja luulevat miehensä vielä heistä innostuvan. Ehkä ne miehet miettii vain oman elämänsä Audreyta, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän ja jonain vuotena jo melkein kokonaan unohtaen, kunnes hän taas jostain pompahtaa esiin ja tuo aatoksen mieleen, että mitä jos ja missä olisin nyt jos oisin mennytkin sitä reittiä ja aivan päätyyn asti, ah ´ jouza

Mut se on nostagiaa ja tämä päivä ja ilta on realismia, kaikkine havun hakasineen ja ruusujen kovine oksineen,
enkä vaihtaisi tätä päivää ja tulevaa huomista mihinkään muuhun, näin on, aye ~>
ja audrey-beibi oli mulle unelmaa, mutta raaka maailmani on tänään totta !
Ja se on alaston totuus ja nakuna määä tän kirjoitinkin suoraan lenkiltä
tultuani, mutta käet pysyivät koko ajan näppiksen tasolla, good night

Suede - She’s In Fashion - youtu.be/iNPA68htGxk

[1970]

[1970]

27.12 pääsen viettämään jouluttoman lahkoni “362 päivää jouluun”-teemaa. Halukkaita jäseniksi pyrkiviä on tullut runsaasti tiedustelemaan liittymisohjeita. Ketään en ole suoranaisesti käännyttänyt oveltani poiskaan, mutta yhden miehen liikkeessä voimavarat ovat rajallisia… kunnollista ja ismiin lujasti heittäytyviä ja kaikki rahansa ja sielunsa antavia talkoolaisia on melko vaikea saada elinikäiseksi orjiksi.

Organisaationi on vielä kevyt rakenteiltaan, mutta tästäkin voi tulla isompaa ja kasvun merkkejä onkin näkynyt kuin juoppoja alkon pikkujouluissa. Tunnen tämän alkavan pienestä ja päättyvään isoon ja se muistuttikin jo tänä aamuna kehittymiskelpoista ja menestyvää erektiota. Onko tulevaisuus sitten verosotku valtakunnan oikeudessa tai iltapäivälehtien harjoittama mediajahti, on liian aikasta sanoa ja en vaan vielä tiedä.

Aion tehdä 27-lahkooni liittymisestä maksullisen palvelun. Työkkärin väki jo hakee sopivia puhelinääniä entisistä lehtimyyjistä ja ennustajaeukoista. Paljon röökaavat ja norttia tissinä imevillä naisilla on vakuuttavan matala ääni ja sen on tiedetty tutkimusten mukaan herättävän kuulijassa luottamusta tai ainakin panetuksen lisääntymistä.
Tein tämän käytännön tutkimuksen itse ja käytin siihen kaikki puhelinrahani ja vastasin minkä ehdin mulle suunnattuihin, oletettuihin naisäänisiin pikapuheluihin ölisältä ja muilta tooperaattoreilta ja kelan virkailijoilta.

Tarvitsen puhuvaa henkilökuntaa maksimimäärän aivan minimipalkalla tai mieluummin vain lämpimällä kädellä ja lidlin paistopisteen lihapiirakalla. Puhelinnisäkkäitä aluksi kourallinen, kun ei saa sanoa puhelintyttö tai luurinainen. Noora Karmaa kaavailin heidän esinaisekseen tai esi-ihmiseksi. Onkohan se kova feministi ? Sanni Grahn Laasosen ääni kävisi myös linjoille, sopivan tyttömäinen ja nopeita liittymishaluja nostattava, joillakin.

Hullumpaakin on netissä nähty ja pöljempää on vielä tuloillaan. Menemme ehkä joihinkin vaaleihin, jahka liike on saanut uskonnon aseman ja pörssiytyminen on totistatotta, sekä verovapaus. Puolueeksi pääsy ei tuottane ongelmia. Pystyn samaan kuin väyryspyrkyri vesisateessa yksin nimiä kerätessään.

Oman valtion ja talousjärjestelmän luominen tulee olemaan kova homma, mutta siinä vaiheessa mulla on varmasti melko suuri tukija-arsenaali ja naisvaltainen fanikommuuni Etelä-Amerikasta. Pyrimme nimittäin saamaan Suomeen kaikki karsiutuneet peppufinalistilatinot, joita siis on satoja tuhansia… kaskujeni mukaan viiden vuoden päästä n. 2 miljoonaa. Viisumivapaus on yksi agendoista, sillä latinonaiseni on päästävä vapaasti hytkymään Suomineidon kaikilla kurveilla. Maahanpääsyn jälkeen aletaan suulliset kieliharjoitukset. Ja sitä kautta päästään uudistamaan ja tervehenkisesti perimässä ilostuttamaan suomalainen, hieman ankeamielinen profiili…

Miten käytännössä tuo systeemi toimii ? Vastauksia ei ole. Monet suomalaiset miehet ovat arkoja, eivätkä uskalla tehdä aloitteita naisten suuntaan, etenkin kun nykyaikana sitä luonnollista viettiä on alettu vaikeuttamaan ja korrektiutta lisäämään, eikä saa puhua mitä haluaa tai olla oma itsensä, enää. On oltava muita loputtomiin huomioonottava. Aitaa ei saa rakentaa niitylle, sillä niitty loukkaantuu ja aidanseipäisiin sattuu ja piikilanka on juutalaisia häpäisevä kidutuslaite ja pissapoika rasistinen, sillä femakot haluaa… mitä ne yleensä haluaa, enpä tiedä tai kukaan muukaan. Kovin vihaisia ovat ja seksiloma tekisi heillekin gutaa/ainakin viikon tauko ääriliikkeestä.

Naista ei tulevaisuudessakaan tule moni saamaan, vaan siitä tulee ekstovertuaalisten yksinoikeutta ja vain he tai siis me tai te lisäännytte tai pääsette edes harjoittelemaan tuota taitoa laittaa lihaa jennaan jemmaan. Impovertaaliset entiset märkäjuopot jäävät oman kätensä huomaan ja sen kyllä huomaa ja on vain kestettävä ja alettava vaikka homoilemaan. Homokiintiö on totta ja lespojakin pitää olla naisisssa tietty määrä, jotta kokous voidaa aloittaa tai jokin muu virkeä toiminta, kuten tankojumppa ja lätkäpeli ja orgiat ja neulontailta ja polttarit.

Ehkä mä haalin niitä latinoja vain omaksi mielihyväkseni ja oon niiden työkaveri jatkossakin. Ihminen ei välttämättä kestä suurta onnentunnetta sen karauttaessa isolla perseellä ja kannut hurjana heiluen paikalle.
On hyvä vain haaveilla ja nähdä päiväunia ja pitää silti realismi siinä käden tuntumassa.
Näin pikkujoulun loppuaikoina voi dokaamisen sijaan vaikka vetää mässyjä ja pianhan
on uudenvuodenlupausten odotettu hetki, kun kaikki taas nollautuu ja alkaa uusi aika !

Talking Heads - Once in a Lifetime LIVE Los Angeles '83 - youtu.be/TGofoH9RDEA

[1970]

^ Pakko vielä todeta, että 27-kerho kokee uudelleennimeämisen, sillä meidät sotketaan nykyään aivan liian helposti
27-vuotiaina kuolleisiin rokkareihin ja siihen nopeiden lähtijöiden omaan kerhoon. Olemme ylihuomisesta
alkaen virallisesti 362-kerho, joka viittaa jouluttomiin päiviin ja vuoden suurinta festaria vietetään siis 27.12
joka vuosi tai siis… sitä viettää minä ja koirani, joka onkin aasinsillalla valmiina seuraavaan aiheeseen:

[size=150]Michelle Pfeiffer, rakkaani[/size]

All about golden retriever - youtu.be/5ssz2CI_PQM

Michelle - misi, misukka, misu, michigan, misitchkaja, michelin ja miskajanlahden narttu. Beibellä on monta nimeä ja se tietää ne kaikki. Korvat aina ensimmäisenä heilahtavat, kun tuota 11 v blondikaunotarta kutsun, missä sitten olemmekin: kukkakauppa, bordelli tai musaliike ja misssuomi-kiertueen takahuone.

Karvanaamainen luppakorva, joka sai nimensä Scarface-leffasta (1983). Michelle Pfeiffer oli myös 2006 syksyllä suurin piirtein ainoa täyspäinen blondi hollywoodissa, jonka edustajalta päätin nimen koiralleni lainata. Edellinen oli Steffi Graf, sillä ajo/hirvikoiralla oli tennissukka joka jalassa ja Graf oli tuolloin, vuosituhannen vaihteessa lopettamassa uraansa maailman ykkösenä naisten tenniksen kaksinpelissä. Seuraava on Jennifer Morrison, muuten älyttömän pöhköstä House-sarjasta tuttu kaunis, periamerikkalaisen tuntuinen
ja näköinen nainen, jolla hieno sukunimikin.

Tänään eletään vielä joulupäivää 2017. Vietämme misin joulua nro 12 ja niin vain on tänne asti yhdessä kuljettu ja matkalla raitistuttu. Mun kultsikalla ei ole ollut onneksi päihdeongelmaa, eikä se ole joutunut myöskään edellisen tavoin kärsimään röökaamisestani, jonka oikeesti lopetin vuoden päätteeksi 2005. Tämän koiran alkuaikoina selvisimme murhayrityksestä, josta taidankin mainita tämän ketjun alkajaiseksi aloitusvuonna 2010. Nähtävästi en delannut ja tiettävästi elän ja tokkopa määä koskaan kuolenkaan. En koe traumatisoituneeni, sillä en ole ihan pumpulisessa tynnyrissäkään elänyt sitä ennen tai mulla ei sittenkään ole vikaa hermoissa.
Tämä joulu ja ne välissä vietetyt juhlapyhät, ne ihan kaikki on olleet rutiinia, enimmäkseen. Viimeinen pultsarivuosi oli 2007
ja nyt ei ole.

Koira koiran tuntee. Rotuja on kuitenkin n. 400, joten ei ehkä niitä kaikkia sittenkään. En ole näyttelyjen ymmärtäjä. Misukka on näyttelylinjainen ja metsästysviettinen betanarttu, joka oikeasti mua rakastaa ja haluaa mun kaa kattoa lätkää ja pelata futista. Ysipallosta kun sen sais vielä innostumaan ja sitä reenaamaan, ois se jo yliluonnollista ja tubetussuosio ylimaallista lajia vailla vertaa netissä ja päällä maan.

Lenkkeilemme yli neljän tuhannen päivän keskinäisellä kokemuksella ja siihen mahtuu aivan kaikki sääilmiöt ja myös poliittiset myllerrykset, sodanuhat ja itsensä vakavat epäilykerrat ja koko juomahistoriani tärkeimmät muutoksen ajat. Harrastamme sosiaalista paskanjauhantaa Tampereen hurttapiireissä, jossa minut tunnistetaan. Tapani on opittu tuntemaan, enkä oo jaksanut tutuimmille muuta esittääkään, kuin olla hyvässä, karvakuonoisessa seurassa omaitteni. Misi sitten erikseen harrastaa uimista kanaalissa ja suvannossa ja läheisissä näsi- ja pyhämerissä ja minä lasken ja kuittaan suoritukset täysimittaiseksi isolla, aina mukana olevalla platinaleimasimella. 150 uintipäivää vuodessa eli siinä just sen verran enemmän kuin mulla, sillä en harrasta vesilajeja ollenkaan.
Vesi on rannassa niin märkää, että se aiheuttaa välittömän kastumisen ja se ei oikein sovi vulkaanisen maalajin ikifanille.

Pääsen useimpien koirien kanssa heti taajuuksille ja niiden koiratajuntaan ja mielen kajuuttaan. Tämä johtunee siitä, että olin edellisissä eläimen elämissä itsekin koira, sekarotuinen ja keskikokoinen uros, jossa oli ainakin toripälyilijää, hissiopasta ja reilujen reisien ja isojen ryntäiden ajokoiraa. Seuraavassa re-inkarnaatiovaihdossa toistuvasti toivon päätyväni suurten tissien äärelle naisen ainokaiseksi, kompaktiksi sylihauvaksi. Paljon herkkuja ja tätägugua, huolenpitoa ja hellyyttä. Vähintään d-kuppisten maitomajakoiden puristeessa ja välittömässä kosketuksessa. Parempaa kuin tänä päivänä miehenä 100-vuotiaassa Suomessa.
Emännän kosijat laitan ryömimään ja tekemään temppuja ennen lemppaamista.

Naiset ovat nähdäkseni keskimäärin miehiä parempia koirankouluttajia ja muistavat palkita kokelaan ja pitkäpinnaisuudestakin on paljon hyötyä, olkoonkin se sitten luonteenpiirre yleensä. Muutaman vuoden näkemisellä aktiivisissa agility-piireissä ei ole koskaan miehiä ja syynä ehkä liian aktiiviset naiset, en tiiä ! Onhan nainen miehenkin kouluttajana varsin nopeasti ja
vähällä vaivalla isoja tuloksia saava.

Koiran pitää antaa olla koira. Se on lähtökohta ja kantava teema läpi elämän ja omansa kanssa pitää luoda side heti alusta alkaen. Tuhannet toistuvat rutiinit asettaa arjen turvallisen kaavan, jota useimmat meistä elääkin. Siinä kaikki. Koiraelämä sitten opettaa elämään sitä koiraelämää, sitä ei lueta mistään Koiraanista. Eikä liian vaikeita rotuja ensikoiraksi. Toiminta luontaisesti, ilman oppaiden ehdotonta noudattamista ja tärkeintä koiran kanssa liikkuessa on antaa sen tutustua toisiin. Ei sitä saa eristää lajitovereista,
sillä se on pahin virhe ja silloin alkaa aina käytösongelmat, kun hihnan yläpää on rikki…

Kultainennoutaja on erittäin hyvä rotu moneen käyttötarkoitukseen, etenkin ihmisen parhaaksi ystäväksi tässä kylmässä ja tuhoutuvassa maailmassa. Se on riittävän fiksu ja erittäin sopeutuvainen. Jos tilanne arjessa muuttuu, ei kultsikka hysteroidu, kuten ihmiseläimistä osa panikoituu. Se on kaunis ja ystävällinen. Helposti ulkopuolisen lähestyttävä ja lapsista ja muoreista tykkäävä. Liikunnallinen ja iloinen ja varmaankin hombresti aivan vitun paras. Naisena ois jo liiankin hyvä, täydellinen.
Vaikka sitten brunettina tai tummilla hiuksilla, noniin.

Joka tapauksessa tässä raitistumisessa merkittävä terapiaeläin ja pitäähän lenkin syynäkin olla jokin “järkevä” syy.

Koen elämäntarkoitukseni olevan koirankakan keräämisen. Mieli pysyy virkeänä ja kunnossa, samoin selkä ja niska. Tavara ei lopu koskaan ja on ilo olla jonkun läheisen eläimen avustaja, kun se hakee mut ulos reippailemaan. Monesti misi ampuu pikasen satsin, odottaa syrjäsilmän matkalta, että kerään artikkelit ja sitten lataa toisen ja vielä kolmannen erän, ikäänkuin totuuden muistamiseksi. Mieluiten Hämeenpuiston suojatielle valojen juuri vaihtuessa punaiseksi.

Kaiken elämässäni olen oppinut kultaiseltanoutajaltani, pian 11 v 4 kk. Ja osaa opinnoistani olen koittanut
täydentää Päihdelinkin Lopettamosta ja Saunasta. Olenkin poiminut näinä vuosina itselleni sopivia juttuja tai näkemyksiä ja sanontoja, esittänyt ne sitten misille ja se on ne joko murahtaen hyväksynyt tai kehottanut laittamaan sivuun. Arjessa on etuja, kun liikkuu koiran kanssa ja toiset naiset eivät vain voi vastustaa, vaan he sinkoilevat välittömästi rapsuttelemaan ja lässyttämään ja kyselemään tiesmitä asioita, joihin en aina osaa suoralta jalalta vastatakaan. No, kyllä ne lukuisat daamit sitten huomioivat ton mun Michellenkin.

Ja yhdessä kuljetaan päivän kirkkauteen ja kaikkiin muihinkin keleihin.

Kohdellaan omiamme hyvin !

Funny Golden Retriever Videos 2017 # 26 - youtu.be/DUDyM_f71Wo

Guns N’ Roses - My Michelle - youtu.be/2tTxHl52j9M
Rebekah del Rio - Llorando youtu.be/elDYQFD19RY
“ese” - youtu.be/Qekf_LzTH1s
En mi cielo - youtu.be/d8F1xA-vKFM

[1970]

[size=150]O[/size]nko elämä peliä ja jos elämä on peliä, mitä ihmeen peliä tääkin elämä on…

Onko siinä sisävuorot erikseen. Pitääkö varata omavuoro etukäteen ja montako kertaa viikossa ois sellanen hyvä määrä ja käykö kortti tai käteinen… Onko lämmittely suotavaa ja jälkihuolto ja pitääkö sponssit itse järjestää…
voiko mennä näillä kengillä ja onko ihan pakko käydä suihkussa, jos ei oo paljoo hikoillu ja menee sit kotona ??

Onko tää mun elämä kuin ammattilaisfutista tai tennistä. Amatöörilätkää ja sulkkista. Katsojista valtaosa lähtee kotio kesken matsin ja itsekin miettii, onkopa tässä oikein mitään järkeä ja välineetkin on tollaset, ettei meinaa osua ja voinko määäää vaihtaa tän, kun ei tällä saa syöttöjä ja muut vaan tekee hattutemppuja ja tuulettaa, hä ??

Onko tää elo kuin amerikkalaista käsipalloa vai naama huurussa ja paska jäässä perässähiihtoa ja pujottelua tai laskettelua, ylipäätään… moukarinheittoa ja kepinviskelua, keilailua ja pingistä. Moottoriurheilua ehkä ja uppopalloa, tietenkin kuviokelluntaa ja etenkin rusettiluistelua ja joskus joukkopainia.

Vai kaikkien mahdollisten olympialajien sekoitus ja uusien esittelylajien ajoittainen summa ?
ja voinksmä mennä ny tonne katsomoon, kun ei tää mun peli tänään kulje ja jäi parhaat turnauskalsaritkin kotio ??

Kyl mun elämä taitaa olla ainakin osittain kuin biljardin ysipalloa ja sitä itse harrastavana näenkin suoraan yhtäläisyydet tosielämään tänään selvästi, sillä en juo pelatessa tai pelin ulkopuolellakaan, vaikkei pelin ulkopuolista elämää olekaan
tämän teorian ollessa täyttä totta.

Ysin hienous on siinä, että moukatkin pärjäävät ja miltei täysin tumpelot - tuurilla. Vastapeluri voi lyödä 8 palloa maailmanluokan tyylillä pussiin, häpäistä itsensä tuhrimalla lahjakkaasti seuraavan osuman ja viimeinen jääkin pöydälle pelattavaksi ja satunnainen pelailija hoitaa sen säkällä kulmaan kuin vahingossa. Tyypillinen esimerkki joillekin, kun lämmittelevät neitoa yökerhossa tai kahvilassa ja panomies tulee ja vie kinkun mennessään - ilman vaivaa ja panostusta. Tai varman ylenemisen lipsuminen käden ulottuvilta. Vapaa parkkipaikka ja paikka auringossa, viimeinen ostoskärry ruuhka-aikaan, kukkakaupan ainoa hehkuva punainen ruusu jne.

Tietenkin tuo peli taipuu myös toisinpäin ja minulla on yhtälailla oikeus ja tilaisuus menestyä puhtaasti onnella, kun se vaan sattuu kohdalle tulemaan. Ja aloitusvoitto on vähän kuin vitsillä sisään ja kippolan kaunein mallineito kainalossa vartin päästä ulos. Ja kolmen vallin tarkka sijoitus opettaa pitämään pokan aidon näköisenä.

Ja joskus epäpuhdas osuma vaan sattuu kaikille ja ei osu palloon ja verka repeää koko pöydän matkalta.

Ehkä elämä sittenkin on toisinaan peliä ja toisinaan kuin jouluna antamaton paketti, jota ei ehtinyt edes laittaa nättiin lahjapaperiin ja se vaan sojottaa vasten lahjonnan kohdetta yksisilmäisenä ja kantaa kahta täyttä ja muodottamaksi painunutta kassia kiiruusti makuuhuoneeseen. Tai elämä on millaseksi sen tekee - ja ensi vuodesta tulee aina vähän parempi ja toivoa on ja
uskoa ja vähän rakkauttakin.

Parempaa uutta vuotta 2018 vaan ja jotain hyvää on varmaan ihan joka vuodessa tai ainakin joka toisessa,
melkein ja toisinaan elämä vaan tuntuu pitemmältä ja paremmalta
näin raittihina ja selvinpäin ilman lisäaineita ja rapulakertymäkin
oli 2018 vuoden edeltäjällä melko tasan 0

[size=150]U2 - New Year’s Day[/size] - youtu.be/EcVO6mJrJrM

[i]Yeah
All is quiet on New Year’s Day
A world in white gets underway
I want to be with you
Be with you night and day
Nothing changes on New Year’s Day
On New Year’s Day

I will be with you again
I will be with you again

Under a blood red sky
A crowd has gathered in black and white
Arms entwined, the chosen few
The newspapers says, says
Say it’s true it’s true
And we can break through
Though torn in two
We can be one

I, I will begin again
I, I will begin again

I will be with you again
I will be with you again
I will be with you again
I will be with you again[/i]

[1970]

Poden pahaa levottomuutta, sillä olen näihin aikoihin kaikki illat aina koiralenkillä ja yh-vastaavana onkin pakko.

Nyt se ei ole mahdollista, kun ulkona on sotatila, joka koiraani niin arveluttaa ja pelottaa.
Ulosmenemällä saa varmasti kusilukon ja pelko on fyysistä sorttia ja käy psyykelle kuormittavaksi.
Siis ei mulle, sillä olenhan ollut sotatoimialueella, vaikkakin verraten rauhallisella, jossa edellytykset
isoon rähinään olivat minimaaliset, mutta Kolmanteen Maailmansotaan tietenkin olemassa, kuten
jokaisessa vähän keskivertoa suuremmassa perhehälytyksessä tai käsistä lähteneessä snägärimatsissa.

Nojoo, viimeksi oli tällanen ilta vain vuosi sitten… ei oo nää tällaset pyhät mua varten. ja tiedän, ettei ne oo.
Joulu ja vuodenvaihde, melkein samaa suttua, ahdistavaa ja väkisin ihon alle pyrkivää joulupropagandaa monta viikkoa ja traumaattiset muistot kauppakeskusjouluista töissä ja sen perään koiraa hermostuttava vuodenvaihde.
Vappuna jengi pärisee skänäs ja rikkoo pulloja ja sotkee ja mä joudun väistelemään, ettei tassut hajoo, sillä
se on ainakin 500 € eläinlääkärikäynti ja monta viikkoa toipilaana, jos kerran astutaan lasiin ja 2013 kävi just vjittu niin. Jussina kartsat on tyhjinä, eikä oo muuta tekemistä, kuin kertoa se turisteille ja laskea montako delannutta roppaa löytyy järvistä ja oottaa tiedotusta, että juhannuksen meno-ja paluuliikenne on sujunut rauhallisesti, mutta

[size=150]Pääsiäisestä mää jo vähän tykkäänkin.[/size] Joten 1/5 natsaa ja 20 % on okei ja jopa jees.
Pääsiäisenä on liturginen rauha ja vaikken ortodoksipoksi olekaan tai pysty syömään esmes sitä
kammottavan oksettavaa mämmiä, niin annan pääsiäiselle kaikki mun juhlapyhäpisteet eli n. sata70 merkkiä.

Pääsiäisenä kansat kokoontuvat yli fyysisten esteiden ja kerääntyvät kuulostelemaan toisten toiveita paremman maailman puolesta. Yli vuorten kuljetaan ja lauletaan muilta pyhiltä yli jääneitä yli-vuorten-marssimislauluja.
Itä kohtaa lännen. Kauko-itä Lähi-idän vai miten ne nyt ehtiikin siitä kolmen maan eli Pakistanin, Intian ja Kiinan käsittämän n. 3 miljardin ihmisen tukkeen läpi ahtautua… ei ne oo mitään veljeskansoja, ne vihaa toisiaan…
ja tosiaan eihän ne ees välttämättä ehdi viettää siellä ilmansuunnassa päästiäistä. Kaatopaikoilla on niin paljon laadukasta romua ja ripuli vaivaa joka toista vähintään. Ehkä mämmistä vois valmistaa sellaset roiskesuojavaipat.

Pääsiäisenä kaikki isot ja isona itteään pitävät maailmanjohtajat ottavat aikalisän paskanpuhumisesta ja soittavat toisilleen positiivissävytteisiä puheluita ja linjoilla on jopa ruuhkaa ja myönteisyydessä ylilatautumisen vaara,
joten muutama öljysota joudutaan varmaan aloittamaan vappuun mennessä. Kansat kuitenkin enimmäkseen
riemuitsevat ja köyhimmät maankolkat unohtavat hetkeksi nälänhädän ja puutteen ja sortovallan.

Jenkeissä rotumellakoista tulee taukoa neljä päivää ja vain joka toinen poliisi ammutaan ak-neljäseiskalla. Palestiinassa muutama kiviröykkiö jätetään nakkelelematta idf:n solttuja kohti ja he pidättäytyvät
ampumasta sata lipasta kumiluoteja, jei.

Päänsisäinen rauha on sormin kutiteltava sielun rauhaa synnyttävä symbioosi, jossa ei raketit pauku tai pullot kaaressa lentäen pirstaloidu. Ei ole pakkosotkuista ympäristöä ja munatkin on maalattu ihonväriseksi,
etteivät vilku niin punaisena yössä ja kanat saavat tepastella ja ottaa lyhyitä lentomatkoja ravintoloiden
avatessa hiljalleen kevätterassinsa… tarhoissa ja duuneissa ihmiset peittävät toisensa lampaantaljoin
ja kutittelevat pomojaan leuan alta sulkaviuhkalla, lauluääniset karauttavat potpurin pääsiäislauluja.

Pääsiäisenä koen olevani lähempänä sitä jumaluutta, joksi sen kukin voi ilman jumaluuksia käsittää ja sellaisena
kuin pääsiäisen suon olevan, olematta mitenkään tuon pyhän erityinen kannattaja ja sitä koko ajan täysillä ollen.

Pääsiäisen ideaa ja imagoa pitäisi kehittää ja omia se jotenkin Suomeen ja aloittaa piilokampanja, jonka tavoitteena olisi huijata Maailma luulemaan, että me finskit ollaan keksitty koko pääsiäinen. No, onnistuihan se joulunkin suhteen ja kaikki elää luulossa tai tiedossa, että joulupukki kömpii korvatunturilta ja syötävien porojen kera hurruuttaa läpi planeetan ja lapsityövoimainen tonttuarmeija on kiinnostunut lapsien kiltteydestä, vaikka huomion pitäisi olla orjamaisissa työajoissa ja epäinhimillisissä työoloissa ja matkustamisen määrässä.

Pääsiäsestä suomalainen juhla ! Hahmoja voidaan lisätä ja ympätä siihen jollain löyhällä tarinakytkennällä vaikka angry birdsit ja muumit. Ajan saatossa kukaan ei muista enää, mikä oli alkuperäinen sovitus. Tää on ihan toteutettavissa oleva ohjelma, jonka vaikutukset näkyy tosin vasta muutaman sukupolven jälkeen. Pääsiäinen on juhla, jossa on kaikkea, mutta josta puuttuu vielä sydäntä riipaiseva stoori ja aikaan istuva sankaritarina.

Kyl. Sitä kohden. Ja sit päin maailmanrauhaa 2018, jahka ruuti lakkaa haisemasta ja posketon pauke loppuu !

[size=150]Bad Meets Evil - Lighters ft. Bruno Mars[/size] → youtu.be/YWt4wmZ_EMI
[size=150]Mark Ronson - Uptown Funk ft. Bruno Mars[/size] → youtu.be/OPf0YbXqDm0
[size=200]Mark Ronson - Valerie ft. Amy Winehouse[/size] → youtu.be/4HLY1NTe04M
[size=150]Fuck Me Pumps[/size] - youtu.be/iVaqQe3V498
[size=150]Wake Up Alone[/size] - youtu.be/tkLiYIDD794
[size=200]Love Is A Losing Game[/size] - youtu.be/nMO5Ko_77Hk

[1970]

Ensi vuoden jälkeen on jo 2020 !!

[1970]

Meni tosihyvin ja miltei ilman pelkokertoimia tuo vuodenvaihde and New Year came, too

On kohtuutonta ja epätasa-arvoista ja rasistista ja junttimaista ja perverssiäkin arvioida vuotta 2018 jo nyt ja
pelkästään yhden pienen viikon jakson tai viikonlopun perusteella, sillä näitä tulee vielä yli 50 kpl tänäkin vuonna.
Kannestakin katotaan vain rollareitten uusin kiekko, sillä sisältähän ne on olleet kaikki huonoja jo 1990 lähtien.

Lähden silti tehtävään ja ennustan melko lailla hyvää ja huonoa ja paljon tulee tapahtumaan tänäkin vuonna.
Monta juttua revähtää silmille ja niin monta kertaa samoja uutisia pyörii, mutta saattaapa joku tehdä jotain uuttakin. Äitini isä oli isojen uutisten päälähetyksessä katuhaastateltavana, kun Kuhmosta tuli kaupunki ammoisina aikoina ja kaikki kauppalat on kaupunkeja, joten eihän se mitään tarkoita ja Suomessa piisaa näitä Twin Peaksejä.

Ka, samalla lailla sitä miehellä on nälkä, vaikka tästä tulikin kaupunki - totesi Eino-ukkini, ah ah

Tämän vuoden jälkeen ennustan vuoden 2019 alkavan heti siitä vanhanvuoden lopusta, eikä maailmanloppua tule.
Käytössämme oleva kalenteri vanhenee käsiin siinä vaiheessa pahanpäiväisesti ja verolappu taskussa vaihtuu.
Muutaman kuukauden päästä saanemme kevään ja pressamme on sitä ennen vaihtunut tai siis valittu uudelleen.
Tämän uuden ja koskaan ennen kokemattoman vuoden aikana ne todelliset ja toimivat uudenvuodenlupaukset
jälleen punnitaan ja heitetään roskiin ylipainon ja ylipositiivisen lisälastin vuoksi.

Vuodesta voi tulla todella yllätyksellinen. Trumppi pysyykin valkoisessa talossaan ja keltaisessa kuosissaan.
Siviilielämässä koetaan ne yleisimmät yllätysmomentit. Talvi yllättää autoilijat, känni yllättää keijon, vaikka pitikin olla ilman koko pitkän tammikuun, yllytyshullu yllättää yllytyshullautettavan, yllätysmuna löytää perille, vaikkei sen kestoon ja kykyyn niin kovin luotettukaan, sillä ainakin reima yllättää sirpan hajareisin pomonsa päältä ja moni palkankorotus yllättää maltillisella linjauksellaan, eikä se 1 äijä jätä muijaansa ja sillä toisella ei vaan eukko lähe !

Minä yllätin itteni ihan verekseltään itseteossa taas täältä skriivailemassa. Minä vakavasti ottaen todellakin vanhenen ja ensi vuoden jälkeen olen lähempänä puolta vuosisataa, kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Michukka elää koiranelämää ja vuodenvaihde oli järjestyksessään nro 12. Onhan tässä vielä tekemättä asioita ja tavoitteita, kuten muutto toivottavasti tämän vuoden aikana sun muuta, joista lähemmin sitten meikän omissa päiväkirjadokkareissa, jotka ovat kaikkien luettavissa, jos vaan tietää missä ne on.

Vaaleihin en ole lähdössä tai eritoten pyri juurikaan vaaleisiin, sillä ei sillä naisen hiusvärillä ole lopulta väliä, kun kaikki kuitenkin kattoo mallin Jennifer Anistonilta tai joltain muulta ja luonnehan se tärkein on aina - eiksje ja

Nyt vaan tätä kaksituhattakahdeksaatoista, a y e
Ja tästä voi tulla vielä vuosi, jei

David Lynch & Lykke Li - I’m Waiting Here - youtu.be/3SpG7C4vHZQ
David Lynch - Ghost of Love - youtu.be/teGGeMLcWYE
Chrysta Bell - Lynch All the things - youtu.be/cUawClYtfwg
[size=150]Chrysta Bell FALLING (Cover)[/size] - youtu.be/jNVR-YkIHHc