[size=150]4[/size]
-:-
ONNEE!
[b]Rikkinäisen dokulampun kelmeässä valossa poikaporukan repimän Reetan kanssa
Viidennettä vuotta mouhoovan Seiskakybäsen lukunurkkauksen kertausistunto
ja lukemattomat rokkikirjallisuuden helmet
ja sovinistisen, vanhoillisnistisen musapisneksen
eturivin seksisikojen raitistumiset ja raaka todellisuus[/b]
1/7
=> Kurtti kopeini käytti addiktionsa hoitoon haulikon nielentää, John ”Ozzy” Osbourne eli dorkien kesken “otsi” vaan käytti kaikkia aineita ja sehän on järkyttävin luuseri ever lived vailla aivoja, lahjakkuutensa on kamanveto ja pillereiden popsinta. Ennen ihanaa päihdeuraansa otsin äo tsekattiin ja se oli jopa alle 65 ja 40 v myöhemmin se oli 32½. Nyt sitä ei tieteellisesti pysty enää selvittämään, niin vähän se on. Suurennuslasilla ei pystytä näkemään otsin saavutuksia, eikä kirosanojen ja sankan savun seasta pystytä erottamaan, mitä se yrittää sanoa kun huulensa nykivät muun ropan tahtiin. Myöskään äänitorvena toimivasta kontrollifriikkiämmästään ei kukaan ota selkoa, kyseessä on hullu skitso ja huomiohuora, joka haluaa hallita kaikkea, etenkin onnettoman äijänsä miljoonamasseja hiplaamalla sen kurttusia kasseja. Yleensä henkisesti sairaiden ja vajaiden seuraan tulee kaltaisiaan ja viihtyvät siksi hyvin. Kakaransa ovat pässejä, rumia ja tyhmiä kuten isinsä, mutta ansaitsematon liika raha jeesaa sopeutumista. Ongelmaisina pääsevät parempiin katkoihin, voivat ”kirjoittaa” kirjan ”glamouristaan”, jota itse pidän oksettavana shittinä, voi kun ne olis ees perusaivoilla varustettuja. Tekisin varmaan samoin, tai ei voi tietää mitä valitsee lellittynä aivokuolleen rokkarin pentuna.
Otsy on virallisesti tiedetty jo kauan olevan tyhmin rokkari koskaan, eikä rahan tekemiseen tarvita aivoja, se on todistettu. En itse ota tollaselta fingerporien isoisältä mtn neuvoja vastaaan, sitä varten on oikeita rokkareita, jotka osaavat laulaa ja tehdä piisejä ja soittaa, kuten Duff ja Kiedis ja Slash ja lisäksi heidän kirjallinen näkemyksensä päihdehelvetistä on tutumpi ja aito kuvaus sekä siihen pystyy samaistumaan, ja on siellä ytimessä jopa asiaakin, sillä tyhmyys ei auta ketään selviytymään, ja kirjallisen ja suullisen ilmaisun nollataso on vain ilmaisun nollatasoa… ei jatkoon, mutta
nyt on saatettu yleiseen tietoon, että otsihan ei ole tarpeeksi rokkari ollakseen minkään sortin rokkari. Esiin on astunut vanha keidassolisti eli myöskin englantilaisen Oasiksen Liam Gallagher, joka oli joskus jopa todella hyvä laulaja. On saatu myös varmuus fiksuimman rokkarin, todellisen legendan yliopistotason älykkyysosamittauksen virallisesta kokonaistuloksesta. 149 pärähti lukemaksi jo huumevapaalla 1960-luvulla Ovien eli Doorsin Jim Morrisonille, USA:n laivaston kommodorin kapinalliselle pojalle. Liami pitää perää omalla ennätyksellään: 49 pojoa Britannian kunnallisen koululaitoksen testituloksella ja se olikin aikanaan suurin tulos, josta alahuoneenkin gubbet innostuivat iskemään tarinaa kesken työpäivän paikallisessa alepupissa.
On kai oleellista muistuttaa, että perusrokkari sijoittunee jonnekin tuon äo-skaalan sisälle, jos ei ole näitä ääripäitten ja laajasti rokkarina tunnustettuja tyyppejä fiksumpi tai pöljempi, miten vaan. Tosin nykymusa… niin no kun kirosanat jättää pois, ei ole mitään sanottavaa.
Ihan jokatyypin luonne ei voi olla kiinnostava ja onkopa ees kaikilla mitään kerrottavaa, joka saisi enemmän kiinostumaan, mistään… Monesti itse musiikki riittää, kuten rokkaavan vaarin ja rokkivaari-tapsakansan kaltaisissa tavallisen tavanomaisissa tarinatapauksissa.
jotain kevyempää väliin ja näissäkin on toistoja ja west-coast-piireissä samoja bändejä luonnollisesti pyörii, mutta kaikissa varmaan yhdistävänä soluna on päänsekoitus ja usein työläs toipumisrojekti ja paluu todellisuuteen, joka rikkaalla rokkarillakin on joskus edessä ja kaikille se ei istu mittatilauksenakaan ja pakkeja pukkaa, mutta nämä on onnistumisia loppugeimeissä, tänäänkin.
2
Heroiinipäiväkirjat - Nicky Sixx
Pidin siksi, että Nicky kertoi tilastaan kun oli about 30 v muistiinpanojensa pohjalta “livenä” ja kommentoi elämäänsä 20 v myöhemmin miehen iässä. Musiikillisesti mötlin on mulle ihan pohjakuraa, mutta usein biisintekijät hallitsevat myös kirjallisen kertomisen mielekkäästi, paitsi tietenkin ohkaiseksi jäävä otsonikerroksen otsy.
Slash
Hänen näkemyksensä bändin tuhosta ja siihen kiinteesti vaikuttaneista päihdeharrasteista. Ajaa asian ja ehkä on parempi diggailla orkesterista (GnR) ennen lukemista.
It´s so easy (and other lies) Duff McKagan
Saman pumpun basistin totaalikäänteen tekevä elämäntarina, joka oikeestaan alkaa haiman hajoamisesta ja avautuu raittiiseen valintaan, mitä kaikkea voi tehdä miljonäärirokkari, kun dokaus ja kama on pakko jättää taakse, sisältää tärkeän retkahtamisen. Duff hanskaa kirjoittamisen, ei tarvitse olla bändifani, matka on yksityinen yhden lahjakkaan miehen pohdiskelu ja seikkailu - selvinpäin ja rankkaa fyysistä reeniä maailman huippujen kanssa ja mielenkiintoisia valintoja, joista en tiennyt aiemmin itse mitään.
Scar tissue - Anthony Kiedis
On se äijä ja tarinaa riittää, skriivas opuksen 40 veenä ja on kaiketi pysynyt erossa viinasta, kokasta ja herskasta about 14 v, helvetillistä kierrettä, ja poikkeuksellisesti oli raitis ennen RHCP:n megamenestystä 1991 ollut jo vuosia, ja putosi takasin nuoruusaikojen touhuihin muutama vuosi after. Melkoinen panomies myös, mutta toisethan meistä ovat vilkkaampia ja harrastavat ahkerammin. Tavaramerkkinä Anthonylla on kautta linjan ja linjojen takanakin intensiivinen kerronta, sillä taas kerran oivan biisintekijän hyvät kynäominaisuudet istuvat kuin räätälöity hanska handuun ja olen bändistä itse pitänyt kauan, joten vaikuttanee lukemiseen, sehän onkin paljolti myös Red Hot Chilin Peppersin tarinaa ja muidenkin jäsenten ongelmat tulevat framille.
Matkani Doorsin kanssa - Ray Manzarek
Jo keskuudestamme vikalle tripille lähteneen Manzarekin stoori ja näkemys ovien sisäpuolelta, ei-fanin ei kannata vaivautua. Kaikki aineet edustettuna ja Morrison usein keskiössä ja koko bändin touhut ja toki se on myös ajankuva, kun kaikki oli sallittua, mutta moralisoiva ja ahdistava jenkkilä kuristi pillistä toisella kädellä, kun “freedomia” jaettiin Vietnamiin, jonne Morrisonin herraisoherra-isi meni komentamansa laivaston kanssa. Melko erikoista tajunnanvirtamaista ja ajoittain hyvin voimallista hippihenkistä tarinointia, inkarnaatiot tutuksi ja kaikkea ei toki tartte uskoa.
Aerosmith - Walk this way
Steven Tylerin ja kumppaneiden reipashenkiset rokkivuodet ja selkiintyminen. Erittäin hyvin koottu, sillä tyypit puhuvat suurin piirtein nauhalle juttunsa kustakin ajanjaksosta. Tarinat koonneen tyypin onnistunut toimitus kaiken kaikkiaan, kun tätä ei suoraan ole kirjoitettu kenenkään bändiin kuuluvan taholta. Tyleria on helppo ihailla, ja tarinaa todellakin on kertynyt, eikä kaikkea ole mahtunut, bändistoori. Papat on kaikki hengissä ja ilman addiktioita, joita piisasi melko mucho.
Life - Keith Richards
Kaikki olennainen ja tarvittava herran tähän astisen elämän vaiheilta ja moni vuosikymmeniä lehdistössä totena pidetty hurja juttu on paisuteltu, vaan vanha viidakon viisaushan on, että mitäpä suotta niitä kaikkia huhuja korjaamaan, ehkä veret seisahtui ja ne vaihdettiin, sure honey and we do rock and occasionally roll, man. Ihan partiopoika on Keith ja olisi halunnut oikeesti Englannin kansanarmeijaankin, mutta vain ex-basistinsa sinne ehti. Mick Jaggerin kanssa riitelyt ovat usein perinteistä addiktin tajuihin palaamisesta seuraavaa reaktiota, kuten monet taviksetkin eroavat, kun mies lopettaa kaljan imemisen, viimein. Hurjii juttui, hyvin kerrottu, ja jälleen kerran: tämä on biisintekijän synnyinlahja,
suomalaisista musa-alan veijareista tähän pääsee Vexi Salmi, joka ei ihan rokkarista muuten mene, ah ha ahah. Kari Hotakainen on muuten mestari, eikä ole pitkäpiimäinen ja ollaan ytimessä ja muistetaan huumori, Tervo toki joskus ammoin. Yhtä ja samaa ne ovat samoilla kirjailijoilla, sillä kukin kirjoittaa lopulta toistuvaa proosaa uusiksi vain vähän erilailla.
Dan Fantet, Charles Bukowskit kannattaa lukea, sillä ne ovat arkirealismia ja tosia sekä hyviä kaikin puolin, mutta kannattaa laajentaa kenttää, joskus voi löytää yllättävältä taholta jotain merkittävää ja kiehtovaa uutta, muutakin kuin plinkin vuodatuksia, jotka eivät ihan bestsellereinä maailmalla liiku ja kolisevat vain vähän aikaa edes parhaimmillaan…
Viihdyttävyys, johon on siroteltu sopivasti vakavuutta ja elämäntarinaa, joka koskettaa ja kiinnostaa yhdistää näitä valittuja teoksia, mutta makuasioita ovat myöskin. Nämä antoivat mulle mitä pitikin ja siksi nuo kirjat, jos kyseiset taidemuodot ja laulu-ja soitinyhtyeen polut kiinnostavat, muuten jää se lisäbuusti saamatta, mutta menee se sellaisenaankin ja nämä ovat kuitenkin oikeasta elämästä, eivätkä yllä haliwuudin keksittyyn korviketeollisuuteen,
jota näissä kyllä aikansa ahnaasti nautitaan ja temppu onkin, kuinka sieltä julkisuudenkin painostavasta kehästä veke ja sen alkuonnistumisen jälkeisestä kaiken kattavasta tyhjyydestä jonnekin.
3
Muistakaamme hieman aina revitellä, kun aihetta annetaan ja ryöpytellä pölyttyneitä luuloja ja kantoja, kun siihen tarjotaan tilaisuus kuin varkain ja kääntää keissit laeltaan alastoman silmämunan. Nukkumattiteollisuuden rivijäsen ennen muilutustaan ehti myös sekoilla rankasti, sillä kerran eli tarkemmin viime vuonna
Nukkumatti antoi periksi insomnialleen, joka jäyti häntä jo kolmatta viikkoa ja meni baariin kaatamaan unihiekan myymisestä tulleet massit kurkkuunsa ja eksyi sieltä tullessaan keskiyön jälkeen keskustan kulmilla epäsosiaaliseen ja äänekkääseen ja muita valvottavaan jengiin, joka jatkoi päihtymistään hjyymepiireissä jossain slummissa ja näin alkoi nukkumasan pisin päihde- ja valvomisputki, joka päättyi vasta katkaisuaseman kautta ja ½ v myöhemmin, eikä kerennyt ees torkuttamaan, sillä ihminenhän tarvitsee kahdeksan (8) koisitun yötunnin jälkeen heti aamutorkut ja nyt tuo unen mahtimaskotti on luopunut lisäaineista ja tuo unen jokaiselle sitä hamuavalle ja kipeästi univeloissa tuskaantuneelle ja unettomalle kestonistille Seattlen spurguhotelleissa, eikä ataraxit siinä sivussa ole haitaksi, jos on pitävä silmäsärjetyksen poissa ja voi kohdata päivänvalon raakasti lampusta öögaan ja nukkumatin uusin päivitys on tunnin ettoset joka iltapäivä ilman yöunien häiriintymistä,
unta-ruuasta-ohjelma laitetaan esille ja kaupaksi kolmanteen maailmaan ja nettivalvojille unibannit viidestä narkolepsianuokusta ja unen maailman sekasortoisuus ja unien näkemisen tukahtunut satunnaisuus on meikällä jäämistönä näemmä bentsovuosista, mutta kuten Keefikin epäsuorasti totesi tai antoi ymmärtää tai tulkita, nukkua voisi enempikin, eikä aina valvoa yli viikkoa ja safkaamisessa on järjetöntä kiskoa pyttyä täyteen kerralla, ei se tosiaan voi terveellistä olla ja liikuntaa, sosiaalista toimintaa eri muodoissaan, kohtuullista skruudaamista ja netteilyä vähemmän, lukemista enemmän ja vielä jos pystyy vastaan tulevia tilanteita hyymörin kautta peilailemaan, niin tie on kevyempi dallata hetken ja parempia aikoja kohden ja elämää sen jälkeistä. Nukkumateollisuuden herän- ja mädännäisyyden uusimmat ja diipimmät doupit helpottavat kovasti unen- ja naisensaannissa. Jos vain saa unta kaiken yltäkylläisen seksin ylikuormittamaan roppaan.
4
Bändikirjallisuuden lisäosiossa kehottaisin halukkaita tutustumaan ripottain pariin teokseen.
Yesterday - Paul McCartney
Tosirokkarit on piitlesfaneja, sillä aikakauden mukaisesti kovimmat sattuivat syntymään aikaan, jolloin altistuivat pakosta ja voimakkaasti Lennon-McCartney-vaikutukselle. Tämä koskee niin Lemmyä, Axl Rosea, kuin hevimpää raskasmetallistia ja kevyempiä klarinesteja, yli kansallisuuden ja ihonvärin. Macca käy piitleshistoriikin hyvin läheltä läpi, sillä oli mukana tiiviisti ja valottaa piisien synnyn ja tämä vaatii musiikillista suuntautuneisuutta mainittuun orkesteriin. Abbafani ei voi olla uskottava rokkari, olen sitäkin, mutta vasta piitlesdiggari on sinut itsensä kanssa. Myös Maccan elinikäkumppanin Lindan poismeno ehti tuohon järkäleeseen, kyseessähän oli todellisen elämän oikea vuosituhannen rakkaustarina, eikä niitä ole kellään, kuin ehkä krokotiili-dundeella ja tietenkin ainoan yönsä erossa olemisen syy eli hjyymepidätys ja Lennonin murhan jälkeiset fiilikset, eri aikakausien kuvauksia ja ensimmäisen massasuosion lieveilmiöt ja pikarikastuminen yms. koukerot. Maccahan on se todellinen rokinlaulaja ja tuotteliaisuus ei katkennut koskaan, eikä lopu stadionkiertäminen. Otsyllekin on joku yöhoitsu lukenut tämän kirjan ja loput on soitettu hälle kasettikelamankalta.
Lemmy - omaelämäkerta
Harmikseni tämän kanssa on käynyt niin, etten liikoja muista, enää. Pääpointti on kuitenkin Lemmyn rehellisyys ja basson vimmainen näpellys sekä ennen kaikkea kaikkien heroinistien dissaus ja pirin puolestapuhuminen. Lemmyhän ei kuulu raitistelijoihin. Näkisin tässä äijässä niin paljon hyvää, sillä hänen tyylinsä on lyömätön, charminsa rokinrepalainen ja uskottavuutensa ja uskollisuutensa ehdoton ajalta, jolloin vanhaliitto arvosti perinteitä. siksi.
Hanoi Rocks - all those wasted years
Bändin taival melkein huipulle, vajariksihan se jäi monella tapaa, gunnarit otti vaikutteet ja vei all the way.
Remu - poika varjoiselta kujalta
Samalta vuodelta kun Hurriganes viimein lopetti. Henryn tuore muistelo likeltä ja perusteet logiikalleen. Tämä se on, sillä sittemmin tehdyt pökkelöt dokumentaashit sivuuttaisin mieluiten, niihin on tarttunut liikaa jotain muuta schaibaa, eivät ole enää mielenkiintoisia. Remun tapa on omintakeinen ja menestystä härmässä tuli, mutta ei sittenkään riittänyt rahkeet isoon maailmaan. Kaikesta huolimatta ja kaiken muun arvoisen takia ainutlaatuinen äijä, epäilemättä lahjakas ja luova laiskana lutvimaan asioita, pääsi lopulta varjoiselta kujalta kuitenkin parrasvaloihin, vaikka välillä ruskettuikin kalteritangon takia.
Albert Järvinen
Mun kaverivainaa oli Albertin kaa solukämppäkamuna molempien vikassa hoitopleisissä. Alberttihan on siunattu bluestaiteilija ja ehkä oli liiankin kiltti jossain määrin. Olin kuitenkin yllättynyt, kuinka paljon juttuja meni ohi dokauksen takia. Remun kaa riitelykin alkoi jo riepoa ja tämä talonmies vaan vahaa rappusia öisin, kun voisi olla minkä vaan oikean ja ison bändin keppistara. Vähän valjuksi jää, kun postuumi on vähän sitä ja nyt ne jutut kerrottaisiin eri tavalla. Remuhan kommentoi Alberttia suurin piirtein näin, että “kaikki mikä oli siinä hyvää, oli hyvääkin hyvempää, mutta kaikki mikä siinä oli pahaa, oli pahaakin pahempaa”.
Musakriitikko-kustannustoimittaja"kirjailijoiden" kokoomat yksiuloisteiset “bändikirjat”
Ei kannata käyttää, ovat valjuja lehtijutuista tekaistuja seiskaläpykkä-tason (sk)riivauksia.
Ehdin nielaista koko W.A.R-tiiliskiven, kun huomasin saaneeni propaganda-allergian. Stingistä ja rollareista näitä on kans kirjoitettu jo aikaa sitten. Tavattaessa heitä mäkeen tai ojaan. Varmista, että pändikirjan takana on se alkuperäinen ryhmä.
Odotetaan myös matin ja tepon ja k-kaupan kaija koon paljastavia rokkenrolltarinoita ja iskelmämaailmasta lea levee ja pula koivuniemi rundilla ja sepikumpulainen goes gospel.
Onhan niitä muitakin, ladatkaa tulemaan, niin mäkin löydän jotain uutta ja parhaathan voi olla kokonaan kirjoittamatta, huomataan myös mieltymys eri aloihin, kunhan raksa- ja rekkaäijät alkaa kertoa tarinoitaan, muukalaislegioonassa 28 vuotta könynnyt Kyösti Pietiläisen kirjoja on saatavilla mistävaan nykyisin, sama äijähän oli myös merillä ja nekin tarinat löytyvät tuon nimen hakuhistoriasta, melekosta kertomaa, vaikkei olekaan huipputekstiä ja kun on lämpösempikin keli,
lukeminen kannattaa melkein aina ja lämpösen kelin vaaroista etenkin.
nyt hyvää viestin loppuosaa.
5
Mulla varsinaisia kirjallisuusvinkkejä tähän heittää nyt ole, pikemminkin päinvastoin ja joskus jopa runsaasti. Maailmassa on materiaalia, mistä kahmia pään sisältöä ja jutun aihetta. Kukin lukee mistä tykkää, ratkaisevaa on päivän fiilis ja kannattavaa on joka päivään sisällyttää ja sälyttää tuokio lukemiseen tapana ja vaikka päivän päätteeksi heittäytyä lukunurkkaukseen narkki- ja juoppocornerin sijaan. Juuri niin teen itse nykyisin, enkä välttämättä lue aina kovin ylevää proosaa, mutta pakotin itseni siihen sen myönteisen vaikutuksen takia ja rapulaa ei varmasti tule. Sontaluukkua ja netin tarjontaa ehtii tuijotella myös tällä metodilla. On sillä ollut merkitystä kun taaksepäin kattelee, eli rahan pankkiin laittaminen kun ei ole mahdollista, niin tämä olkoon se mun talletus. Kunnon lukulinssinörtiksi haluan, mutta matkaa on satoja tuhansia, ehkä jopa ½ miljoonaa sivua. Morrisonkin oli kova poika lukemaan muun oheisrokkarirunoiluharrasteen lisäksi, kun sudokuja ei ollut vielä onnistuneesti markkinoitu 60-luvun hippiväelle ja netti oli törkeän hidas.
Joskus vuosituhannen alussa elvytin sisälukutaidon ja kesti todella kauan saada itsensä keskittymään, kun olin vielä märkäjuoppokin ja öögat hyppi pakoon riveiltä, mutta pakotin ne takaisin ahmimaan tekstejä ja niin meni Irvine Welshit sun muut lasketellen, koska juuri sellainen matsku sopi ajankuvaan, mutta nykyisin en vaan muista mistään mitään kuin lyhyen aikaa, vaan onpa tilaa jatkuvasti pienellä kotiasemalla mihin viskoa lisää infoa ja dis-shittiä.
Aluksi vetää vartin, sitten puoli tuntia ja tunnin ja kyllä hyvää kirjaa voi lukea tuntejakin päivässä, ei vaan tapahdu kovin usein ja klassikot sun muut ovat toisinaan enempi mielipidejutskia, ne voi olla sekavia ja harhailevat jossain epäolennaisuuksissa. Historiat pystyy näpsäkämmin nauttimaan tv-dokkareina, siinä tapauksessa kuvallinen anti ohittaa paperisen tallenteen ja eri syvyydet ponnahtavat auki käytännöllisemmin sota-ajan luotauksissa ja luonto-osasto on ylittämätön, ellei sitten halua lukea pornoa (ei se Welshin kirja) tai hahmottaa jänistä ylittämässä maantietä Galle Bäätalon 50-sivuisessa selonteossa.
Lukeminen sinällään ei ole mua pelastanut, mutta se on niin hienoa liikkua maisemassa, jonka todella hyvä kirjoittaja tai kirjailija on sinne ladannut ja lukea sujuvaa tarinaa, joka kulkee mielenkiintoisesti ja tapahtumia piisaa ja huumoria ja käänteitä. Huonot nakkaan aina roskiin, elleivät ole lainaamosta pöllittyjä eiku.
Saattaapi sieltä ideoita pukata ja kokea oivalluksia ja harhautunut mieli saada täytettä, jota voi käyttää sisäisten siltojen rakentamiseen ja syöttää todeksi omassa elämässään ulkopuolelle itsestään ja joskus viiveellä vasta tajuaa sen merkityksen myönteisenä. Päihteillä paiskattu aivomassa tarttee uutta syötettä ja ideaa yksioikoiseen toistoonsa ja uudistuminen on mahdollista ja ajatusten vieminen pitkälle ilman fyysistä toimintoa.
Puhelinluettelolla ei tartte enää aloittaa, vaan voi hakea minkä vaan ilmaisen kirjan kirjastosta lainaksi peräti kuukaudeksi (1 kk) ja parilla €:llä kirpparilta omaksi tai klonkkaavan keittiön pöydän jalkojen tueksi.
Lukemisesi tukee aloittamaasi raitistustointa ja käy harrastuksesta sekä laajentaa pään terveempää mielipuolta. Siis ota ja käy kirjalliseen maailmaan ja muilta osin jätä ottamatta.
6
Johnny Cash, omin sanoin
Johnny maksoi aina käteisellä pirinsä, joka melkein tuhosi äijän. Oli neljä vuotta ilmavoimissa Länsi-Saksassa 1950-luvulla ja siitä varmaan Elviskin sai lähtökipinänsä solttua leikkimään. Monia mestareita vilisee etenkin 1960-luvun tarinoissa, kuten Roy Orbison, joka oli varsin murheellisen tragedian ytimessä ja Elviksestäkin on näkemyksiä. Lepposaa tarinointia, muttei Cash itseään ruoskimatta päästä. Onneksi uskonnon tyrkytystä ei esiinny, maltillinen saarnaus on hienoeleistä ja marginaalissa.
Jimi Hendrix - Sharon Lawrence
Likeltä ja livenä eletty ja nähty toimittajanaisen näkemys. Oon yllättynyt, kuin paljon henkkaa käytettiin hyväksi. Myöskin päätyi Amerikan vapautusarmeijaan, mutta vain 13 kk heitti henkka kenttäkeikkaa ja mursi kantapäänsä taivaista varjolla laskeuduttuaan. Sieltä Jimin soitto varmaan maapallolle saapuikin, mutta etsikkoaikaa kesti vain nelisen vuotta. Todella suuri tappio musiikille aikainen poistumisensa. Ja oli itsemurha tämän naisen käsityksen mukaan, enkä toisaalta epäile, kun käydään läpi sitä prässiä, joka jauhoi omistusoikeuksia ja muuta shittisälää ja mestarin jatkuvaa häirintää. Hahmona liian kiltti, mutta timanttinen soitantansa on onneksi ikuista, vähintään.
Kurt Cobain - päiväkirjat
En tiiä, onko näissä järkeä, siis julkaisussa. Melekosta sossupornoilua, tavallaan. Liekkö ees aidot, mutta puolustuksekseni en rynnännyt näitä ensimmäisenä ostamaan, vaan hiippailivat vastaan antiksen keltsusta. Jonkin verran turhaa tekstiä, kuten “kävin ostamassa siwasta sätkäpaperia, lissu oli kassalla, maksalodju oli alennuksessa”, mutta kylton selailee, mukana taiteeellista söherrystä ja sekoluontoista piirrosraapustelua. Voi olla, että Kurtilla todella oli erittäin pahoja vatsanväänteitä, joihin vain opiaatit purivat, toisaalta mäkin dokasin ihan vaan turruuttakseni erinäisesti syistä kupolini ja monenlaisia syitä on bentsoille ja monen “tilapäiseen” laajaan “viihdekäyttöön” ynnä muihin täsmärokotteisiin, joten… osaa se sanailla ajoittain mielenkiinnon herättäen, kun katsotaan laajempaa merkitystä. pessimismiä en silti näe suurimpana vaikuttimena, ehkä se kuuluisuus sinällään ei tosiaan sovi joka rokkarille.
Alfred Hitchcock - elämä ja elokuvat
Hitch ei ollut rokkari, ja sen kyllä 1920-luvun alkuaikojen kuvauksesta huomaa, mutta leppoisa ja pyylevä nero hän oli. Itse asiassa teos on yöpöydällä kesken ja saattaa jäädäkin, harmittavan vähän vedetään kamaa tai yleensä mitään, ainoon naisensakin sai ihan nuorena, vaan
Clint Eastwood - elämä ja elokuvat
on eri kaliiperin ohjaaja, joka on ehkä khuulein tyyppi ever lived, vaikea pistää paremmaksi, paitsi ehkä Jack Nicoholsonin irvistyksellä ja Dennis Hopperin hulluudella. Ei ole vielä ehtinyt jakeluuni asti, mutta hankittu on ja samoin Jerry Lee Lewiksen kuumottava stoori, mutta kirjoitustyyli saattaa olla hieman liian eläytyväinen, ans katto sit ja metallicasta on valitettavasti pelkkä toimittajan vessassa ja laiturilla kirjoitettu näkemys, jonka korvasi viime vuotinen aito kirja.
Niitä, joiden elämäkerran on halukas lukemaan, on melkosen vähän ja vähemmän niitä on tuleva viihdemaailmaan, sillä omasta ikäluokastani en tiedä ketään, jonka teot ja tekemättömyydet jaksaisi kiinnosta, ellei sitten halua tosiaan lukea jotain akuhirvikeittoa tai mikkonousiaista tai edelmannia tai pamelatolaa, haliwuudissakaan ei ole kuin… siellon… ketä siellon… siellon paljon samanlaisia naamoja ja valmiiksi editoituja tarinoita ja särmättömiä keissejä,
mutta aina voipi jotain lukemisen arvoista takertua liiveihin, ja kannatan siis kassan kautta siirtymistä, oli pyhä tai ei, niin tasainen lukemistahti ja mielekkäät valinnat skulaavat parhaiten,
ja avotakalla, henaisilla ja erotiikan maailmallakin on paikkansa pysyvä tahrainen ja
tulevana jouluna lahjattomat reenaa, siitä huolimatta parempaan päin, kyllon näin a y e.
- Charles Bukowski - Auringonvalo tässä olen, haastattelut 1963-1993
Äijä kertoo ja ailahtelevasti jotain totuuden tapaista voi myös löytyä, sillä
ainutlaatuinen ura ollut tyypillä ja tollasen perusjuopon tyyli ja tapa puntaroida
asioita ruohonjuuritasolta ja omalla vakaumuksellaan kirjoitella kaikesta varsin sujuvasti.
- Stephen Kingin kaikki 500 teosta tai mitä niitä oli
Luin isoimmat kirjat 1985 eteenpäin ja kaikki novellikokoelmat ja erittäin hyvä kirjailija kuvaamaan henkilöitä ja tilanteita, ja vaikka itse jännitys tai kauhu ei aina toimikaan, ammattilainen pystyy toistuvasti soljuvuuteen ja
itsensä toistamiseenkin, sillä tyvärr ideat ovat 2000-luvulla uupahtaneet,
onneksi vanhat stoorit ovat olemassa, ja ne pitää vain löytää.
- Fingerporit
Vessassa luettuna parhaita, ja yllättävä reagointi ei niin pahasti haittaa jo valmiiksi pytyllä asioidessa.
- Tylsät ja huonot kirjoitelmat, amatöörishitti ja väsyttävät jaakaukset
Saa unen paremmin ja nopeemmin kuin oikeilla tyrmäystipoilla, tosin unenlaatu ei ehkä ihan huippua. Käytän vieläkin Hitchcockin elämäkertaa tajun poistamiseen, ei vaan ole päästy haliwuudiin asti vielä… 1920-luku ja Lontoo ja juuri keksitty äänellinen filkkateollisuuden ensiaskeleet… krooh.
- Karhuttu sähkölasku ja hammaslääkärilaskut sekä järjestyshäiriötiedotteet, osoitteenmuutoslappu ja asunnottomuusposti
Näissä voi keskittyä suppeaan ja tehokkaaseen ilmaisuun, harrastaa matemaattista päissäänlaskua ja halveksia yhteiskunnan tiukkoja normeja ja holhoavaa otetta ja rahan yhä vahvistuvaa vahvaa otetta taviksen arkeen, elämään ylipäänsä, ja erikseen työhön, toimeentuloon ja harrasteisiin.
kirjahyllyäsi on muokattu, palaa antikseen pöyhimään vanhoi mettästyslehtiä,
joissa saaliille annetaan vielä tsäänssi ja lajit ei delaa koskaan sukupuutokseen.
7
Antti Heikkisen kokoonkursima “Risainen Elämä”, jossa käydään läpi taiteilija Juice Leskisen monumentaalinen elämänkulku. Teosta varten haastateltiin 170 tyyppiä ja sata henkilöä pääsi sisälmykseen, jossa kommentoivat päähenkilön piirteitä ja tekoja, joista Juice tunnetaan eli enempi musiikkialan sanoituksia ja biisintekovaiheita, albumin kyhäämisiä. Juicehan ei ollut alkoholisti, vaan alkoholikko. Joka tapuksessa niin pontevasti, että maksa hajosi. Tuon käännekohdan jälkeen alkoi pikamatkojen lunastus ja fyysinen vointi hiipui merkittävästi vuosituhannen vaihtuessa. Liittyy siis sittenkin isompaan foorumin aiheeseen, kukapa uskottava suurtaiteilija ois ollut pelkkää limpparia imevää sorttia a´la pertti kunnollinen. Nykyään on käytettävissä Utuben kirjava oheismaailma, josta poimin lukuhetkien lomassa kiinnostavia arkistopätkiä laaja-alaisesti, kuten viimeisinä vuosina annetutut mielestäni varsin viisaat haastattelut, jotka ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta ja vaikkapa Saimaa-ilmiö-dokkarit. Näkisin Leskisen rasitteena työssään olleen kyltymätön tarve lopettaa lauseet loppusoinnuin. Toinen alan nero Ismo Alanko on myös pitänyt tätä tapaa kahlitsevana keinona, joka tappaa pitemmän päälle yllätyksellisyyden. Omat loppusointunsa guru näki jo kaukaa ja kyllästyi nopeasti dialyysihoitojen kahletsivuuteen, enkä voi moittia ratkaisuaan. Kaipaamaan jäivät kaikki suomalaisista sanoituksista jotain tajuavat. Hieno mies ja erittäin hyvä elämäkerta. Tämä kirja lopettaa tarpeen hankkia muuta kirjallisuutta miehestä, jonka todellinen intohimo oli suomen kieli ja sen nerokkaat taivutukset ja huumoria tihkuvat tulkinnat. Hän sai aikaan kerrassaan mahtavaa settiä, jota on syytäkin kunnioittaa ja saapua läheltäkin nostamaan ikuisuuden kaukaisuuteen.
On hyvä kun löytää oman elementtinsä ja saada olla elementissään. vaikka sitten rakennusalalla. tai vulkaanisen hekumeeniselementtisen ja romanttisretuperäisen renttumeininkijen ytimessä ja vyöryä ylhäältä rakkaudellisen tuleman ja ihanan lämmön vaikutuspiiristä kohtalokkaan kylmästi poijes inhasti ihon alle matelevan kavalan sairauden ajamana alas tulivuoren juurelle, kuten Malcolm Lowryn haikeassa turmion tuhon teoksessaan, joka kertoi kunniakonsulin yhdestä päivästä kirjassaan “Tulivuoren juurella”, josta myös elokuvasovitus tehtiin… mut se oli eri juttu…lukemiskokemukseen vaikutti ainakin oma ihannoiva suhtautuminen dokaamiseen, mutta onhan Lowryn kuvaus taidokasta ja romanttista maalailua ja ehkä erilaista kuin tuomaskyrökset ja jaritervostot. On nekin toki hyviä ja Tuomas osas jo ennen niitä mielensäpahoittajia, joita en oo käyttänyt. Tervosta on tullut normaalille harrastajalle melko pysyvä överitila. muttää ei tähän kuulunu-pyyhitään toi äskeinen heti pois tuosta.
Luin kirjan pari kertaa - kun olin vakaumukseltani onnellinen alkoholia usein nauttiva juoppo ongelmineen tai ongelmattomuuden sisäistäneenä, kun en välittänyt paljoo tulevista. Siksi romanttinen, hieman alakuloinen, erittäin nousujohteinen hektiseltä tunnelmaltaan ja vahvan ja rankan fyysisen riippuvuuden auki repivä teos kaunokirjalliseen tyyliin potkas oikein vahvasti tuonaikaiseen vialliseen vastaanottimeeni pöhöttyneen pääni sisätiloissa. tai voihan se laitos olla huonokin, aikaa on kulunut 20 vuotta ja näkokantani on varmasti subjektiivinen, sillä muuta se ei voi ollakaan. Nyt kelaan vakaasti näin keski-ikään hiljatttain virallisestikin sujahtaneena pahvina ja mistään nuorison meiningeistä tietämättömänä, että koko se päänsekoittamisjuttu ja se rentturomantiikkahässäkkä on vain kiihkoa päihteisiin ja rakkautta henkisestikin, mutta parhainta se on aina fyysisesti koettuna, kun aamulla voi vatkata keittiössä monet munat vaahdoksi asti varsin helposti, omiaan kaihtamatta.
Vaikka sitä “juhlintaa” ja “olojen fixaamista” ja luovaa kemiallista pullosta löytyvää luovien kirjailija-keksijä-näyttelijä-sanoittajanerojen tilaa kuinka hienosti kuvattaisiinkin, se on lopussa ja lopulta vain kestomigreenin laukaisevaa, rajusti hikoilevaa alepupin surullista näkymää ja vitun heikkokuntoista jengiä aivan hukassa kaukana itsestään. Se on räkäinen ja synkkä nurkkapöytä, jossa rivijuoppo on pelkästään seuraavan huikan arvossaan olevaa ryyppyporukan yleisomaisuutta. Se on pelkkä muovinen kuori, jolla ei ole enää pahemmin kontaktia itseensä, mutta onhan siellä kivaa ja ihmiset saavat sisältöä tuoppeihinsa… ja olen tutkinut tämän aiheen itse sisältäpäin, enkä lukenut teoriaa päihdealalta, kun en sitä käytännön tuntien tule tarvitsemaan, mut kirja on fiktiivinen enimmäkseen ja kylse tais oikeestaan omassa lajissaan olla mestariteos…
…muistaakseni…
Soili Kajaste ja Juha Markkula - Hyvää yötä - apua univaikeuksiin
En voi suositella, sillä todella väsynyttä ja puuduttavaa settiä ja jo
hyvin unettavan esipuheen aikana nukahdin.
Sitten viimeinen osa sarjasta mitä on sanoituksen takana ja mitä kelasi sanoittaja tai plagiaatiotampio
Carola - penkki, puu ja puistotie youtu.be/R0ERzkjWP_o
=> Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika – luulen
Onko varmasti ? luuleminen ei tässä kohtaa paljoa auta.
Ehkä kaavoitus on päivitetty ihkauuden ratina-kauppakeskuksen tieltä. Tai siihen kortteliin tuleekin
raitsikan lisäosio tai metro tai helikopterikenttä on rakenteilla, tarvitsee vain ostetut äänet valtuustossa.
ja puut ja puistotiet penkkeineen saa mennä. Myös eläköitynyt, vihreitä teemoja ajanut kaavoitusarkkitehti,
sillä virtsankeltainen aika vei tilan nuoruuden ja hulluus tuli kera otsanryppyjen ja joustamattoman änkyrämielen.
Mut aika on myös käsite ja utopia ja taipuvainen matkallaan avaruudessa ja ajaton, eikä tunne sääliä tai lue lehtiä.
Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä ja abstraktina oliona on vaihtanut olomuotoa ja leijuu paikalle kaasupilvenä.
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen
Ehkä penkki on sittenkin vielä messissä ja skulaa sittaajan ja skräbäsen jengin völjyssä.
Ehkä sitä on hieman koristeltu ja naistasaamaton poitsu on sitä muotoillut buutsilla uusiksi.
Ehkä sydämen muotoinen söpö lemmensoperrus on ihkusti haalistuen sitä kaunistanut.
TAI voihan olla, että muistelija on dementoinut vanha kiukkupussi, joka huutelee hoitsuille.
Tuulenteitä kulkeminen tulee ainakin lisääntymään ilmastonmuutoksen pysyvyyden vuoksi.
On paikka, jossa rakastin
Ja josta kaiken antaisin. Näin antaisin
Antaisiko varmasti ? Jos ennakkoperintönä on vaikkapa komea kulmakolmio espalta, niin en heti uskois, että antais tosta vaan. Ehkä olen enempi taipuvainen uskomaan, että vuokrakasarmin hikisen yksiön voisi luovuttaa vaihdossa, vaikkei mitään vastaan saiskaan. Ja onhan toki tässäkin taajamassa noita paikkoja, mutta ei niissä rakastaminen käy noin vaan meidän yhteiskunnan lakien ja siveyspykälien takia ja maksettavaksi voi tulla melko suuretkin sakot, ei oo varaa kun pitää ostaa possulehmää kaksi kiloa ja koirallekin matokuuri ja ladata matkakortti fingerpåriduuneihin ja pitäähän luikkariakin hakea, kun tuttu pornokauppaemäntä antaa - alea meinaan.
Mä meidät tahdoin säilyttää
Nyt mitään kuitenkaan ei jää. Ei jää
No ei jää ei. Harva suhdanne on kestävä pitempään kuin sen on määrä. Se nyt vaan on niin.
Toivoa vain pitää, että muistoissa ei ole liikaa väkivaltaa ja yletöntä huoraamista ja päihteilyä.
Onhan se ihastumisrakastuminen karmeeta piinaa ja noloa jälkeenpäin ja sivullisten kammottavaa katsoa.
Onneksi loppuu ja ois tosibonaria, ettei mitään jää, etenkään elollisia elatusmaksuja muistuttamaan jostain haperoivasta usvasta, joka ei sen cummempaa sitten vjittu ollutkaan, hä - mut rapulatta sentään meni eiksje
En kuulu joukkoon aikuisten
Sä sanoit, että haaveilen. Vain haaveilen
Tää on varmaan sitä henkistä vajetta ja kehittymättömyyttä aikuisen tiukkaan vastuunkantajan rooliin ja joko sitä on taiteellisluonteinen tai vain haluu päästä helpolla. Ei kai se pennitön uneksiminen pahasta ole, halpaa hupia kyl
Mä kiinnyin kaikkeen yhteiseen
En tiennytkään, mä väärin teen. Väärin teen
Omaisuuteen ja luksukseen kiintyminen on lopulta ihan inhimillistä. Iso kartano ja talviasuttava, valtava mökki isoine metsästysmaineen ja mönkijäratoineen + oma ampumarata ja sulkkiskenttä. TosiVäärin ois, jos ei siellä aikaansa viettäis. Aattele, talvel voi käydä avannos ja sitten savusaunan perään heti korkata huurteisen colan ja lukea plinkkiä.
Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika – luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen
Sun jälkees’ paikkaan yhteiseen
Mä jätin kaiken muistoineen. Näin muistoineen
Digitalisoiduissa tallenteissa on se hyvä puoli, että ne saa kätevästi tuhottua.
Ongelmallista on omapäänuppi, jonka asetuksien nollaus vaatisi kemiallista huuhtelua.
Jos on päätynyt raitistustilaan ja haluaa pitää tehdasasetukset, on sitten vain KÄRSITTÄVÄ, prkl
En kiinnekohtaa uuteen nää
En tiedä missä viivähtää. Viivähtää
Kiinnelaina on paha. tai jokin tonttivuokra vuositasolla, jos kaupunki nostaa rajusti taksoja.
Ja jotain räppäriä lainatakseni “vaimo kuulostaa asuntolainalta, sori mut mieluummin
duunaan vaikka edelmannit laivalta” so true, man. hyvin laitettu.
Viivähtää voi vaikka kahvilassa. Tai käy kirjastossa koiran kaa kääntymässä.
Itse hengaan viikoittain yliopiston kulmilla, sillä olen piilotieteellinen, joutavista alati jaarittelija (pt-jaj).
Noista lenkeistä ja huudeista tulee tilapäinen älymystöllinen olotila, joka sitten kyl hälvenee ja koittaa tuttu omuus.
[i]Luona penkin on tuo puu ja puistotie
Kaiken muun vei aika – luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen
Laa-la-laa-laa-laa, la-laa-la-la-laa-la-la-laa, laa-la-laa-laa[/i]
Billy Idol - Dancing with myself. Billyssä on sitä jotain. Muistan valkoiset häät ja repel jellin ja tiukan punkki-irvistyksen, kun ne olivat uusia asioita ja kappaleet soivat tauotta MTV:llä. Nyt aikuisempana tsekkasin pilin haastiksia ja hän olikin 22 veenä ennen megasuosiota ihan tavisrunkkaripoitsu jossain Australian tv-ohjelmassa 1977 kertomassa sohvalla punkin juurista ja haahuili epämääräisesti vailla suuntaa… Meni aikaa joitain vuosia ja pili muutti Englannista jenkkeihin ja muuttui rajusti ulkoisesti ja ei se punkkikaan enää pahemmin vaivannut. Kukaan ei tiedä, että aidoli meni jossain välissä ihan oikeaan yliopistoon, tosin ei jaksanut suorittaa opintojaan 
Kirjoitti kirjan ihan itse vaiheistaan ja päihdehistoriikista sen verran, että “ei tullut riippuvaiseksi yhdestä substanssista, vaan KOKO KATTAUKSESTA”, johon kuului tietenkin kaikki aineet. Ei raitistunut, mutta kukapa sitä sellasta. Elämänsä tosilovetuksen mokasi oikein tyylikkäästi ja lopullisesti höpisemällä makkarissa levottomia toiselle daamille ja puhelimeen, mutta vauvaluuri poimi sanat ja naisensa kuuli kaiken uima-altaalla, jotta sellasta. Arvostan sitä, ettei kertaakaan maininnut kirjassaan muiden tyyppien sekoiluista. Omissa riittikin tapahtumia ja ennen asiat olivat samanlaisia kuin tänään, sillä kyllä viihdealaan kuuluu rajaton määrä päihteitä ja erittäin paljon hyvää seksiä. Billy on luultua fiksumpi tyyppi ja myös helvetin kova panomies. Hänen ehdoton aisaparinsa oli Steve Stevens, kovan luokan kitaristi, jonka osuutta menestykseen ei voi myöskään vähätellä.
Billy Idol - White Wedding youtu.be/AAZQaYKZMTI
Rebel Yell youtu.be/VdphvuyaV_I
Eyes Without A Face youtu.be/9OFpfTd0EIs
Steve Stevens guitar lesson & interview - youtu.be/IqGB4nQIAcQ
Dave Grohlin elämä ja teot. Humaanisen vaikutelman antava perheenisä. Rokin kiltti äijä ja hyvänämiehenä pidetty tyyppi. Onkin sitä, eikä pahemmin ole päihteillyt, jotta siitä ois mitään mainittavaa kerrottavaa. Nirvana-ajat kiinnosti mua enemmän ja tärkeimmät jutut onkin kerrottu ja traagisen vaiheen jälkeen alkanut uuden bändin menestys tuli jossain määrin yllätyksenä. On näköjään vaikea vieläkin ihmisten käsittää, että joku voi todellakin tehdä muutakin kuin vain yhtä asiaa. Rytmistä voi siirtyä kitaraan ja lauluun. Kyllä. Se on mahdollista. Oikeesti hauska tyyppi ja hyvä rumpalisti ja biisintekijä ja keskiverto kitaransoittaja.
Nirvana - Come As You Are youtu.be/vabnZ9-ex7o
Foo Fighters - Learn To Fly youtu.be/1VQ_3sBZEm0
Resolve youtu.be/ZrRbJRTRGeM
Eric Clapton - ihanomaelämäkerta. Iso erkki, punainen nenä ja kitara. Ja kaikki päihteet ja etenkin viina, jota erkki-setä ryysti ammattitaitoisesti, mutta raitistui lopulta. Olen tämänkin elämänkerran jälkeen hämmästyväinen, kuinka kusipää tuo tyyppi olikaan ja mitä kaikkea sekoiluja ehti aikaansaada. Itse en päässyt lähellekään, vaikka kovasti yritin ja parhaani join. Clapton kertoo avoimesti ongelmistaan, joita on paljon ja syntymästä asti, kuten niin yleinen finskivaiva eli heikko itsetunto ja kova hinku saada hyväksyntää sillä ainoalla osaamallaan tavalla, joka oli ja on hänen ilmiömäinen ja mestarillinen skeban skulaus.
Kaikessa oli kyse riittämättömyydestä. Erkki saattoi kovasti himoita uutta, hienoa kitaraa, mutta sen saatuaan ei siitä enää innostunutkaan. Samoin taisi käydä myös suhteessaan Pattie Boydiin, joka oli ensin G.Harrisonin vaimo. Hyvät kaverit jakoivatkin tuon neidon keskenään, mutteivat ehkä parhaita riffejä. Ymmärrän tämän.
Lapsen menetystragedia pivenpiirtäjän ikkunasta oli käsittämätön tapaus, vaikka johtikin luovaan prosessiin.
Eric Clapton on todella hyvä kitaristi, mutta kuten useimmat skepalogurut hyvin sisäänpäin kääntynyt tyyppi.
Tämä omituinen ominaisuus tuntuu olevan monella keppisankarilla alkaen Isosta Henkasta ja tarkemmin aatellen ne parhaat on simpukankuoria luonteeltaan, kuten mm. rollareiden Mick Taylor, Queenin Brian May, Aerosmithin Joe Perry, GnR:n Slash, Deep Purplen Ritchie Blackmore, Eddie Van Halen, SRV jne. Ja Keith Richards siis ei ole soolojannu, vaan rytmijamppa. Jotain toistuvaa ja erityistä tuossa luonnepuolessa näköjään on, mutta keulahahmot ja solistit ovat onneksi ja vastapainoksi korostetun ekstroverttejä. Nämä sitten yhdessä muodostavat toimivan tutkaparin, joka hyvin usein riitantuu oikein verisesti parhaan suosion huipulla, kun kaikki on saavutettu ja jengi pokkaa ja kriitikot diggaa. Tällöin pahasti turvonneet egot on molemmilla sankareilla stadionin kokoisia, eikä samasta ovesta enää mahdu.
Hyvä tarina ja asiallinen suhtautuminen menneeseen elämään ja uuteen elämään, jossa yhtenä teemana
erkki toteaa, että hän oppi erottamaan raitistuttuaan toisistaan myös kiiman ja rakkauden.
Tämä on vielä itsellä epäselvää, siis mistä alkaa ja loppuu ja mikä ja miksi, noniin
Eric Clapton - Tears In Heaven youtu.be/JxPj3GAYYZ0
Crossroads youtu.be/MtLhPeLB9bA
Badge youtu.be/HVvUQqDVWi4
[i]tulossa jo 2018 tai 2019/2020, viimeistään 2070 tai sen jälkeen
omanpään aistilodjun fixaamista, päivien ja öiden soljumista ja sointujen skulaamista
eli kuinka teen autopesuista huokeita olemalla taajaman keskustassa harkitusti autoton[/i]
[size=150]SLURPAILUA,
[/size]
[size=200]SKRÄBÄISTÄ SKROBLAILUA
[/size]
Pearl Jam - Smile[size=200].[/size] youtu.be/nnkyT0D31qI
INXS - “Don´t change” - youtu.be/aIDo9S3OyY4
I’m standing here on the ground
The sky above won’t fall down
See no evil in all direction
Resolution of happiness
Things have been dark
For too long
Don’t change for you
Don’t change a thing for me
I found a love I had lost
It was gone for too long
Hear no evil in all directions
Execution of bitterness
Message received loud and clear
Don’t change for you
Don’t change a thing for me
I’m standing here on the ground
The sky above won’t fall down
See no evil in all directions
Resolution of happiness
Things have been dark for too long
Don’t change for you
Don’t change a thing for me
Talking Heads - This must be the place youtu.be/JccW-mLdNe0
Miles Fisher " ==== " ==== " ====" youtu.be/6cPuaqGZGro
[size=150]NEVER FOR THE MONEY, ALWAYS FOR THE LOVE[/size]
[size=50]but young and tight pussy is surely SO SO cool n nice thing in the bed mornings, man
[/size]
Elämässä ei ole kuin 2 asiaa. Päivittäin pohtia sitä, että työntääkö jäykistyneen siittimen mallimaailman ihanamman tähtösen, irse pehanan emättimeen ja alkaa tiukassa herkkuvaginassaan hurjat pumppaamiset, jonka päätteeksi lauetaan tunnin päästä huutaen yhdessä seinää vasten. Kateelliset naapurit pahoittavat mielensä ja valittavat netissä tuntemattomille huonosta henkisestä hypestäään. Itse koen n. 3½ tuntia megasuurta itsetunnon kohotusta samassa käänteisessä nosteessa kuin elimen väistämätön kutistuminen, kun nahistunut vetäytyminen lahkeeseen alkaa ennen seuraavaa harjoitekertaa ja esilletulopyyntöä.
Toinen asia on järjettömien, täysin kohtuuttomien ennakko-odotusten alasampuminen. I mean fucking really. Eihän niissä leijailevissa usvakuvissa ole omalla kohdalla ollut kauheesti realismia. Yliampuva, tarkoituksellinen ja luonteenpiirteenä ominainen kulmikkuus ja tarinat ovat toki eri asia. Nämä kun ovat sittenkin eri asioita, eivätkä välttämättä saman ihmisen todellisia, leirinuotiolla palamattomia, oikeita tai oikeina pitämiään ajatuksia…
Tarkoitan siis tätä oikeaa elämää, sen valitettavan kaavanmukaisia teemoja ja kaikkia tyyppejä sitovia lainalaisuuksia yleensä… Arjen puupintaista ja näkkileipäistä toistosoittolistaa. Niin kovasti toivottua asioidenmuuttumista ja ehtaata onnea, joka kestää läpi vuosina näkyvän ja vuorijonona tuntuvan siperialaisen tundrajäätikön. Ei taivu, eikä kaadu tai epäile itseään. Tuntee suurta ylemmyyttä, muttei hajoa alennustilaan stressin koittaessa. Laadukkaamman ruohon himoaminen ei ole mitenkään uusi tai hiljattain mietintöjä aloittanut oivallus olevaisuuden tulosta. Valitettavasti siihenkin kamaan toleranssi nousee ja vaarana on, ettei mikään tunnu missään, kuten siinä surkupaskassa levottomat-filkassa.
Kylse ainainen tähden tavoittelu liittyy raitistumiseen, prosessin vaiheisiin. Itse koen jo tajunneeni, että se vanha elämäntyyli todellakin meni jo. Siltä osin ei ole oikein mitään uutta todettavaa ja juomattomuus nyt vain tuntuu oikealta ja hyvältä. Seuraavassa elämässä on sitten valittava uudestaan, jahka synnymme jälleen jonnekin kohtaan elämän kiertokulkua. Kultaiseksinoutajaksi tuhisemaan välkyn blondin isoille ryntäille ja huomion keskipisteeksi.
Olen huomannut, että moni muukin kokee suuruudenhulluutta tai perusteettoman yleviä odotuksia tulevalle ajalle, jos on onnistunut karistamaan vaikkapa ammattimaisen, vuosia kestäneen päihtelyn ja viunanryystön rutiineistaan. Aluksi ennenkokematon tyhjyys voi ottaa tuoreen selkeentyjätokeentujan haltuunsa. Sitten tunteiden monimuotoinen sekamelska raiskaa ajatusmallit ja vuosien taittuessa halutaan jotain muuta tai uutta ja vanhat suhdanteet voipi kuolla pois tai näivettyä. Ei kaitsiinä oo sen cummempaa, joka tapauksesssa ihmiset menee usein eri suuntiin. Mitä kauemmas, sen parempi joissain sekotapauksissa.
Tyhjän täyttämistä tää elon aika lienee muutenkin ja vanhaan, teessä kastettavaan korppuun ja leipäiseen työhön kyllästymistä. Etenkin jos on erityisen laajat piirit ja harrasteet sun muut judanssit päällänsä tai joku naistenlehtien kriisivaihe menossa tai hyvin ansaittu 5-kybäsen menovaihe. Etenkin jos ei ole rasittavia sidosryhmiä ja sielua syöviä puolisoita ja on tyydyttynyt vähemmästäkin, eikä kaipaa hälyä ja melskettä, vaikka toivookin vielä lähtevänsä suoraan meluun ja tuikkeeseen tai etsii leluu murheeseen.
Pääasia, että on terve ja äiskän näköinen
Mistä tunnistaa onnen… tarvitseeko olla asiantuntija, kuten vaikkapa juustospesialisti. Olin kerran juopuneena anniskelupaikassa ja sisään löntysti juusto, yleisimpiä makuja. Se näyttikin ihan tavisjuustolta, se haisi siltä ja kun se pyysi mua itseään maistamaan, otin takataskusta höylän ja vingutin siitä soimat piitit ja toden totta: se maistui juustolta. Mulle tuli minuakin päihtyneempiä kaiffareita hokemaan, että juusto haluaa olla sun kaa tänä iltana. Kun tuo kellertävä kimpale lopulta illan viimeisen slovarin jälkeen pyysi päästä luokseni ja jääkaappiin yöksi makkaran viereen, asia varmistui kerralla, kun olisi kattilaa paukutettu puukauhalla. Olin tunnistanut kohteen. Se oli sitä, miltä se näytti ja oletus todentui liki tieteellisesti. Aamulla lemmennälkäinen ja yön tunteina hyvinkin läheiseksi ryhtynyt juustoni oli omatoimisesti kiivennyt homeisen leipäjöötin päälle valmiina syötäväksi. Yhdessä ollaan oltu siitä lähtien ja aika merkkiuskollinen noin muutoinkin siis olen. Höylääminen sattuu niihin, joten siksi aina juustoihin, myös niihin vieraisiin, hellä ja sentimentaalinen ote. cheese sentään
Omanlainen onni tai sen kaltainen tila tulee, kun hylkää ulkoa tulevan joutavuuspropagandan. Ei niinkään toivo mitään erityisiä, etenkään jos on ollut aiemmin diagnoosisoosina taipumusta liialliseen romantisointiin ja haaveiluun, köyhän pennittömän nössön unelmointiin. Se nimittäin maksaa, sittenkin.
Kuten jo tiedän, ihan kaikki elävän elämän tunnepohjaiset valinnat perustuvat tuuriin ja sattumaan, joten vain säkällä voi elämässä jotain todella isoa tapahtua, eikä sekään välttämättä ole hyväksi, sillä varsinkin addiktinen persoona kestää aika heikosti äärilaitaista tunnelmaa ja on pyrkivä hajoamaan kemiallisesti vähemmästäkin.
Miten satuinkin samaan yökerhoon tuon hoitsunaisen kaa ysärillä => sattuma
Miten päädyinkin kaukomaille duuniin ja mouhoilemaan => säkällä
Qn sainkin maailman parhaan kultsikan ittelleni => pure luck, man
Miten osuinkaan nykyisiin fingerporiduuneihin, joissa todella viihdyn => tuurilla
Qn satuinkaan raitistumaan => sattumalta jne lista on loputon, eikä se edes huoleta yhtään!
Pitää siis olla tyytyväinen vallitsevaan elämäänsä ja uskottava, että samettiplyysinen iloittelu ja liika onni on jopa vaarallista, eikä pää kestä liikaa hyvääoloa ja iloa, joka saa laukeamaan toistuvasti ja sellainen pahanlaatuinen häpikasvain alkaa olla jo koiraakin eläimellisesti epäilyttävä ja ihmisiä entisestään loitommalle etäännyttävää.
Resolution of happiness will actually form into hidden bitterness feelings and someday they will become
[size=150] ===>THE CHANGING ILLUSION OF HAPPINESS[/size]
GnR
Use your Illusion I youtu.be/9Xmgd6-KVfA
Use your Illusion II youtu.be/_4y25kFq-yc
Use your Illusion III youtu.be/HtZXZp2HLPU
U2
hold me thrill me kiss me kill me youtu.be/IDl1c0nR5SI
the unforgettable fire youtu.be/s_rBqCxj3gU
running to stand still youtu.be/f3O1Ap41ptU
Näin tutun tyypin kadulla ja huusin sille iltapäiväruuhkassa, että “Desperado hei”. Hahmo oli vanha konna varhaisimmilta ajoilta. Pääsin haastamaan luoksensa tiheän ihmisvilinän lomitse ja menimme läheiseen kahvilaan muistelemaan menneitä. “Muistatko sen keikan kun Luona Folsom Treen viimeksi sua ammuttiin ja aioit lopettaa ja kerroit siitä iltaisin nuotiolla kun me viskipullot aukaistiin”. Se sanoi, että “Siskon luo San Diegoon meen. Siellä mun elämä on. Aloitan kaiken uudelleen ja on onneni koskematon. Siskon luo San Diegoon meen. Siellä on matkani pää. Keikan mä yhden vielä teen. Ja taakse nää maisemat jää”. Vai sellasta. Sanoin sille kiintiöapinalle, että “Pitkä jos sun tie haaveista on dollariin, matkaa riittää myös dollareista haaveisiin. Vuodet nelistää. Stetson päästä hiukset syö. Sä ryyppäät joka yö. Sun kauniit puheet houreeks jää. Desperado hei ! Pitäiskö sua ampuu taas. Myönnä nyt jo tää: Voi roisto ryöstää itseltään”.
=> 1000 000sade - Siskon luo San Diegoon youtu.be/KIHF-DedWj0
tuulenviemää youtu.be/PJScwwv2RXA
Ei tullut jytkypaskaa tai aurinkoista keliä, vaan ½ v kestävä loskakuu alkoi näin talviajan koittaessa tänään. Siksi=> Tulevien syksyjen kirjavinkkejä eli mistä kannattaa vielä kirjoittaa eepos, hätäinen suttutarina tai laatunovelli.
Oon nimittäin otsa hies tän päivän miettinyt. Se oli jo kolmas kerta tässä elämässä. Ensimmäistä kertaa en muista, saattoi olla 1970-luvun ihan alussa, oululaisessa tarhaamossa. Edellinen oli 1987, kun oksensin jo 13 kaljan jälkeen ja jatkoin kohta juomista. Nyt mietinnässä on, että Maailmassa ei olekaan ihan kaikesta kirjoitettu, osa aiheista on sivuutettu ja syitä voi vain arvailla, sillä meheviä ja monia jänniä aiheaihioita on syyttä tai kyynisyyttä vierastettu.
Ohessa joitain ehdotuksiani ja luonnelmia:
TULKIN VARASSA
→ Tämä eepos kertoo päihdekentässä sukkuloivasta kansainvälisen politiikan huipputulkista, joka on monien vaiheiden ja uran suppean nousukiidon jälkeen päätynyt jostain syystä trumpettihousun hallinnon korkeimmaksi, vastaavaksi live-tulkiksi itäisen maailmankantin slangiasiantuntemuksellaan. John seikkailee yöllä viihdemaailman arveluttavissa takahuoneissa ja kiskoo viivoja ja viskiä, mutta päivisin hän on tyyni byrokraatti ja tulkinnanvarainen ammattilainen. Asiat menevät melkeinpä rutiininomaisesti, sillä Obaman kautena itäinen maailmankolkka menetti lännen mielenkiinnon ja etenkin Venäjän kauppakontaktit ovat tyrehtyneet ja valtiovierailutkin harvassa.
Tulkittavassa työyhteisössä tulee hieman sekaannuksia, sillä John ei ole aina ihan skarpeimmillaan ja toisinaan asiakkaina olevat herrat tai daamitkin ovat tämän tulkitsevinaan. Viestinnän ryppyisen väliverhon takana käyvät puhumattomat romanssit ovat iso osa tämän tarinan alati pahemmaksi kiristyvää tilannetta, jossa mikään ei jää täysin ilman tulkintaa. Mary on kollega, joka on päättänyt saada tuon pintapiireissä riehuvan äijän kuriin ja losilaiseen kotiinsa miehen virkaan ja elämäntulkikseen. Olivia kiukuttelee äksynä ja hemmoteltuna tyttärenä, jolla on pakkomielle perhosiin ja niiden jatkuvaan pyytämiseen, joka on vaarallista ja johtaa Hollywoodin kukkulalta putoamiseen ja sairaalaviikot herättävät Johnin piiloutuneen isänvaiston ja hän haluaakin jo 4vitosena kompurajalkana vielä yhden lapsen, joka ehkä toisi rauhan ja osaisi isänsä monimutkaisia pyrkimyksiä ja päihdeaddktioita tulkita. Joanna on tarinan suopea siivooja, joka juttelee Johnin kanssa syvällisiä yömyöhään asti.
Sitten koittaa kevät 2019 ja huomattava kaupallisten afäärien aika. Trump avaa pisneksiään Moskovan suuntaan ja kaksi täysraitista diktaattoria tapaa toisensa tihenevässä määrin. Kaikista tapaamisista ei edes ole mainintaa julkisuudessa. Some on tyystin tietämätön kahden heteroksi luullun miehen touhuista vuoroin Kremlin makuuhuoneissa ja tasanumeroisin viikoin Valkoisen talon länsisiiven muhkeassa sviitissä.
John on tänä kiireisenä aikana hyvin ressaantunut, sillä tyttärensä Olivia on vaihtanut perhospyynnin rikkaan miehen etsintään ravintoloista ja siksi miehemme polttaakin jopa tavallista enemmän puhdasta kräkkiä ja sekoaa jossain vaiheessa tuhoisin seurauksin. Vaitiololupaussopimus ei olekaan enää kuin yksi tavallinen paperi. Ja niinpä seuraa isoja, kautta maapallon median räjäyttäviä, uskomattomia seksipaljastuksia ja massiviinen, osapuolille erittäin nolo skandaalien aalto ja kahden homoäijän erittäin julkinen sepeliä lennättävän sapelien heilutus ja kostokierre, joka johtaa hlökohtaiseen turmioon ja rankkaan itkupotkuraivariin Atlantin molemmin puolin ja eräänä loskakuisena tiistaina kaikkien työmatkalaisten yllätykseksi alkaa Kolmas Maailmansota ja kukaan ei siitä selviä. John ehtii juuri ennen loppua tulkita asian niin, että olisi se tapahtunut varmaan hänestä huolimattakin.
LÄÄKÄRI PÄIVILLÄ
- Stoori keskittyy yhden helikopterilääkärin havaintoihin uransa varrelta. Hän ei ole aivan tavallinen jamppa, sillä on päässyt asemaansa tekaistun ja täysin fuulan dokumenttipinon ansiosta ja on ns. valheelliseen julkiasuun perustuva virkamiesplanttu. Valitettavasti tämä ei ilmesty suomeksi, sillä silloin koko sote-hässäkkä pitäisi aloittaa taas alusta meidän terveysjärjestelmän pikaisen romahtamisen vuoksi. Siansaksaksi ensimmäiset 70 painosta ja jos kysyntää on ja markkinat suopeita, toinen mokoma japaninsaksaksi.
TERAPIAELÄIN
Koiran muistelot tähänastisesta karvaisen haukun elo-olosta. Isäntänä vanha deeku, densojen pulsu ja dokaamisesta elämän verran voitolle päässyt entinen pro-pultsari, jonka raitistamisen tuo karvanaamainen nappisilmä ja luppakorva otti. Lukuisia perseenhaisteluja ja päiväunia. Juoksuja ja juoksulenkkejä ja juoksatuksia.
Sisältää isoja värikuvia koirasta. Koira istuu ja makaa ja juo vettä ja ui suiston yli, hakee pallon ja kepin ja merkkaa Hämeenpuiston joka puun ja pensaikon. Istuu hetkeksi ja havahtuu tutun alfauroksen saapuessa vonkaamaan seuraa. Koiran pinnalliset ja samoina toistuvat mietteet ovat 11 vuoden ajalta. Useimmin uudestaan kohdatut naiset, niiden hajuvedet ja rapsutustekniikat ja niiden omat karvatukkoiset piskit.
Mukana parhaiden ruoka-aikojen muistelot-lista värikuvineen. Maksalaatikko, halpa jauhomakkara, vanhentunut frikadellipihvonen, ylikeitetty ja ruttunen nakki ja lattialle pudonnut, isännältä lipsahtanut raaka luomuliha. Juomina rasvaton, kylmä piimä, joka maustettu sakemannista ostetulla rapsiöljyllä, pitkällejuossut kraanavesi.
VÄÄRINRAITISTUMINEN
6000-sivuinen mammuttimainen tietosanakirja eriilisine, hitaine analogisine sanahakuineen väärinraitistumisen piinaavasta perinteestä, sen suosimisesta paremmanpuutteessa ja suomalaisen päihdepolitiikan tähtihetkistä ja perimmäisistä onnistumisista. Alan miehet dokaavat ja sammaltavat. Raitistuneet väittelevät. Ehdottomanjulistajat huutavat. Suuttuneimmat käyvät kiinni. Hätäisemmät vaihtavat leiriä ja heikoimmat sortuvat hakemaan apuun kansanedustajaa. Totuudenpuhujat paasaavat ja tyrmäävät väärinraitistajat jo sivulla 17.
OIKEINRAITISTUMINEN
Ei ilmesty maapallolla tai ihmiskielillä.
Manic Street Preachers - Ready for Drowning - youtu.be/a33J4ADNfoo
Todella upeita aihioita. Varsinkin Terapiaeläimen muisteloita sekä Väärinraitistumisen mangna carttaa odotan suurella innolla. Ymmärrän kyllä, että Väärinraitistuminen tulee viemään miehestä kaikki mehut sekä pidän sen kirjoittamista vaarallisena työnä. Se on niin kitkerän ruudinkatkuinen aihe, että teoksen kirjoittamisen tuoksinassa saattaa menettää ajoittain jopa mielenterveyden, sortua ryyppäämään tai pahimmassa tapauksessa saattaa menettää henkensä.
Kannatankin näin kaamoksen syventyessä keskittyä Terapiaeläimen muisteloihin, sillä eläimen haastattelu on sentään niitä hommista parhaita.
Kirjoituksia odotellessa
böndelän mummeli
Näitä 1970.n juttuja luettuani…arvelisin miehellä olevan varsin erinomainen ura kirjailijana…tuolla verbaliikalla kirjoitettuja eeppisiä teoksia lukisi, sekä kokapäissään heiluvat mossaajahemmot kuin myös jännitystä elämäänsä hakevat harlekiinikirjasarjoja kuluttavat kotiäidit…
Itse lukeutuisin lukijakuntaan myös, vaikka aikani mieluiten kulutan punttisalilla tai metsässä murjoittaen. 
^^ - ^ Kiitos palautteesta ja näkemyksistä, joita on katsottava huolella ja kiitos rakentavista ehdotuksista aihevalintaan. Tulen käyttämään tarvittaessa tavallista enemmän aikaani tulevia siirtoja markkinoinnin osalta pohtiessani. Nyt tilauskantakin pysyy sopivammassa, helpommin hallittavassa mitassa ja lukemat on jopa helppo muistaa kaiken muun toimituskiireen aikana ja vaikka keskellä yötä painajaisesta herätessä, sillä se on… kaksi kpl.
[size=200]AYE[/size]
Funniest Golden Retriever Videos 2017 #21 - youtu.be/2fWnUHrHfXE