Kadonnut Balanssi

Juu, kolisi myös omiin tämän aamuisiin tunnelmiin, jotka eivät ole hyvät tai huonot, vaan ihan just niin paljaat kuin olla ja voi. Mitä ne paljaat tunnelmat sitten ovat? Ne on just niitä oman itsen, merkityksen, elämän tunnelmia riisuttuna kaikesta ulkoisesta työstä, parisuhteesta, lapsista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Siedettävää, mutta tuskaista. Tuskaista, mutta huvittavaa. Huvittavaa, mutta syvästi traagista. Traagista, mutta erittäin koomista. Sellaiset tunnelmat siis tänään.

Mellot ym. voivat toimia oppaana toki. Herätä huomaamaan vuori. Nähdä vuoren symbolinen ja salattu merkitys. Palata taas siihen, että vuori on vuori, eikä muuta. Vuoren merkitys on siinä, että se on vuori. Kun ottaa idolikseen tai mestarikseen jonkun, niin tulee myös väistämättä siihen psiteeseen, että mestari on murhattava. Tämä taisi olla myös mellon ajatus ja opetus. Huono bisnekselle, tosin hän kun jo puettu siihen taskuttomaan, niin ei rojaltit paljoa kosketa muutenkaan. Seuraajamestarit tahkovat sitten sitäkin enemmän…

Mestarin murha on vaikea ja kivulias vaihe. Näitä ihminen kokee elämässään useita ihan ilman mellojakin. Erkaantumiset ja eriytymiset pitävät sisällään saman prosessin.

Mellohan itse sanoo kirjassaan, että hän ei ketään pysty taikomaan terveeksi. Korostaa juuri tätä asiaa.

Ovat nuo “hengelliset opettajat” silti ihan hyviä ajatusten herättäjiä itselleni olleet. Korostavat juuri tätä, että heidän tietoisuutensa ei ole sellaista, joka mitenkään nostaisi heitä toisten yläpuolelle. Siinäpä se juuri taitaa se yksinkertaisen monimutkainen asia piilläkkin. Koska meissä kaikissahan on se sama avain olemassa. Juju on vain siinä, että isolla osalla ihmisistä ei ole yhteyttä siihen, eli varmaankin juuri sitten itseensä. Ja se synnyttää pahaa oloa. Vaikka ei siinä, onhan niitä itseään korostavia tietäjiäkin pitkät listat, jotka just tietävät miten elämä kuuluu elää. Ei hetkauta minua mitenkään.

Jokaisen pitää se oma polkunsa itse rämpiä. Tai välillä se voi tuntua rämpimiseltä ja välillä taas pelkkää aurinkoa. Mutta sellaista se kai elämä vain on. Ei ole mitään oikotietä ja minusta se on juuri äärettömän tärkeää, että jokaisen pitää se itse omalla kohdallaan hyväksyä. Vasta sitten voi päästä “sisälle”. Rämpimistä tulee kaikille jossakin kohtiin, mutta omilla valinnoilla ja teoilla pystyy suuntaamaan siihen, että se aurinkokin putkahtelee esiin yhä useammin ja pidemmissä jaksoissa. Loppujen lopuksi se kumminkin laskee kaikilla. Ja tie pois sieltä rämeestä kaiketi kulkee sen kautta, että sinne rämeeseen on ensin suostuttava astumaan.

Ehkä tuossa piilee samalla elämän raadollisuus, mutta myös sen kauneus. :wink:

Mutta näitä 1970:n juttuja on aina mukava lukea. Sulla on persoonallinen tapa kirjoittaa :sunglasses:

Niin ovat olleet minullekin, eivätkä heidän opetuksensa lakkaa olemasta, vaikka se mestarin murhavaihe väistämättä tuleekin. Uskon, että elämä vie myös kohti uusia opastajia tarpeen mukaan ja/tai johdattaa tutun mestarin opetusten äärelle uudestaan tarpeen tullen.
Palaamme kuitenkin itseyteen yhä uudestaan ja uudestaan. Paljauteen, tässä on kaikki mitä on. Elävätkö jonkin mestarin opit minussa vai eivätkä, elänkö niitä ajatuksia vai en? Suden hetki on se alaston hetki, joka paljastaa oman itsen, sielun sopukat. Uskon, että jokainen on elänyt tuossa hetkessä useaankin kertaan ja se ei ole ihan helposti hyväksyttävää informaatioita aina, mitä siitä saa.

^ “Paljaat luut” oli Kingin kirjoittamismetodeista ja muusta kiertuepuhemyyntiin liityvistä haastatteluista koottu kirjanen, jossa äijä oli vasta jokusen bestsellerin ehtinyt skriivata, nyt mulla jäi kesken tuoreimmat novellinsakin, kun en pysynyt hereillä. Menee Bukowskin 70 veenä tehtyjä novelleja, ja sen jälkeen jotain muuta. Meillä on kattavin kirjanlainaussysteemi koko maailmassa, ja siitä huolimati oon huomaamatta alkanut keräilemään opuksia ja niteitä pienissä määrin, sillä kirjahyllyiset miehet saavat naisia tosta vaan ja varmaan myös lukemisen takia, en kuitenkaan tunteja jaksa enää tintata toisten juttuja, vaan ideana ois lukea oikeat kirjat. Jos ois aloittanut jo 1950-luvulla, ja muistais kaiken, melekone guru saattais tässä istua, vaan hyvä näinkin, meinaan että kirjoittamisen oppii jossain määrin lukemalla ja kirjoittamalla ja

Mukava kuulla, että ollaan diggailtu. Mulle kirjoittaminen toimii terapiana ja onnistuessani koen mahtavia säväreitä, mutta ei niitä helpolla enää saa, sillä tolet ovat viime olympiadin aikana kohissen nousseet. Näihin myönteisiin tunnelmiin onkin miellyttävää tää vekka paketoida ja suuntautua uuteen, sekä tarkistaa asetuksiansa ja todeta viinan olevan ansa.

Joomoro vaa ny viiestoista päivä. Oon ny ollu jonniin aikaa uudes pestis, jossa tein paluun vaatteiden pariin sitten ysärin, jolloin ihan päivätyökseni otin kuteita vastaan, joten mussa jo olemassaoleva tuntuma rätteihin ja lumppuihin on nyt aktivoitu, mutta en ole niihin kosketuksessa intohimoisesti kuten lähes kaikki naiset ovat pikkutytöstä mummoon ihan täpinöissään viikatessaan löytöjään, mulle ne on vaan kledjuja, vaatteet ei oo mun aatteet. Sama tilanne oli keittiöllä, en koe passionia ruokaa kohtaan, mä vaan syön ja se on vain ruokaa, ne ihmiset laittaa siellä kitsenissä vain safkaa, joka syödään ja kyse on siis ruuasta, jonka hintarakenne on kestämätön, onneksi on köyhien sakemanni, josta voi lapioida farmarin täyteen suoraan peräluukusta edullista valmis-shittiä, ja chef Ramsay on nykyään erittäin kyllästyttävä hahmo. Aikuisviihdealalla tatsin puute johtaa nopeemmin km-tehtaalle, joten on sitä panostusta jonkin verran aina oltava.
what drives me then ? usually me buschauffer.

Jokaisessa uudessa pleisissä ihan ensimmäisiä asioita on käydä läpi paikan naiset jo raamatusta tutulla laittaisinko-teemalla. Tämän totean siksi, että naiset tekevät päänsisäisesti täsmälleen saman oli kyseessä akateeminen tsto tai raksasiivooja, oisinko ton kaa, alanko vonkaa vai oonko kummankin kipusiskon välissä ja tästä ei kannata mennä työkamuillesi avautumaan, vain silmämuna kovana tsiikailee ja arviointilomaketta täyttäen hiljainen inventaario päissään ja sopeutuminen, kaikki paikathan ovat täynnä seksiä nykyisin, ja tämä toteemus on toki rasistinen ja sovinismiin taipuvainen tasa-arvoa arveluttavasti ja apaattisesti loukkaava, mielensäpahoittajat eivät onneksi lue näitä meikän laineja

rättiteollisuuden kotiyksikön askareista ja tekstiilien ominaisuuksista pamlatessa:

Raittiuden pesuohjeissa lukee, että ei saa sekoittaa märkäjuoppojen pyykkiin, eritoten kalsarikännääjien riepuihin ja rätteihin, ja tuurijuopon todella sotkuiseen likapyykkiin, sillä tekstiilien kautta epävarmuus voi levitä myös toipuneeseen väkeen ja vaarantaa puhtaat jauhot pussissa ja sitä epäonnistumisen hajua ei tuulettamalla enää saa kankaista poijes. Varustehuollossa muutenkin on käytettävä harkintaa piilotetun, mutta olemassaololtaan vahvan addiktionsa vuoksi. Kengät on valittava sillä säännöllä, ettei niille tepastella kapakkiin. Ne ovat kerrasta pilalla ja kalliiksi tulee.

Kuteet voi olla mun suosimaa haisevaa navettamallia, mutta siistit ja koirankarvat kuuluvat niihin ja vaatealan Lidlin puutteessa Suomessa kuteet kerätään vähän sieltäjatäältä, vaikka muukalaislegioonan kirpparilta tai Israelin ystävällismielisen armeijan ylijäämävarastolta, hepreaa on vaatteiden aatteet monelle perusfinskille, naiset luonnostaan hiplaa leninkejänsä ja paituleitansa koko ikänsä ja ovat näin paremmin käsityksessä, mikä sopii ja näin päin pois, äijien ei tarvii ja tasa-arvo ei taaskaan toteudu, mutta naiset saavat enempi orkkuja tilanteen tasoittamiseksi luonnon jo kaukaa epäsuhdat korjattuaan ja tästä johtuen he nauravat päivittäin useammin ja tietysti Saara, koska herra häntä koitteli.

Raitispyykki nyrkkikuivataan nurinkurisesti, ravistellaan raakana ritilälle ja paiskataan sellaisenaan mankeliin sukkia ja silkkinenäliinoja myöten ja toimenpiteen aikana luetaan älypuhelimesta julkkisten hauskoja toilailuja kännipäissään maailmalla. Vesan miljoonakännejä sun muita viinan kurittamien tilityksiä, Villen pipopäissään konttailuja ryssien tundralla, Ville 30 päivää vähentämässä vodkanjuomista ja muiden tasokkaiden ja fiksujen näyttelijöiden viimeisimpiä raittiuslupauksia. Ihmetyksen määrä sekoiluista on suuri, mutta jokainen takoo päätään lasivankilansa kosteisiin kaltereihin juuri niin kauan kuin he haluavat. Päänsisäisen rojektin välttämättömyys on vakio ja kieltämisen vaiheet tunnettuja. Se ottaa ja antaa aikansa, kun tajuaa ettei niin ollutkaan.

Myös joskus tyylikkäät ja repäisevät vaatekokonaisuudet eivät olekaan enää tyylikkäitä ja repäiseviä. Kulahtanut, raspiintunut ja verttynyt rättendaali on onneksi aina jossain päin muotimaailmaa muodissa, depeche mode. Pitämällä böndekledjuja jatkuvasti osuu varmasti joskus kohdakkain kriittisen mallimaailman tyylin kanssa. Lenitoja ei tartte kuunnella tai muita kukkamekkohattuhuiveja. Miehelle mustat pikkukengät, valkoiset tennissukat, siniset verkkarit ja punainen nahkatakki ja keltavillainen mopoautolippis ja saniklasit ja avot. Lisähepenillä saadaan tuunattua varsin menevän tuntuinen eu-kansalainen. Minne lie menee, ei tiedetä. Tuplatäytteet hartioihin, joihin voidaan lisätä röyhelöä ja verkkareihin micktsäkker-toppaus haaroväliin, joihin voi sommitella myös ristojarvakulkuset ”loma”-henkisesti. Virvonvarvon-mies on täten valmis näyttäytymään ihmistenkin keskuudessa ja hän voi mennä vaikka heti Venäjälle rauhoittelemaan tilanteita tai tulee kutsutuksi paikallisiin kertauksiin maalitauluksi.

Rumat vaatteilla koreilee. Ei se ihan pidä paikkaansa. Myös plösöt harrastaa tätä ja sen rumuuden kanssa on vähän silleen ja tolleen, kaikkihan me vähän ollaan, sillä aina joku on kuvaakin kauniimpi näinä fotosoppailuaikoina, mutta ei se yletä vielä raakatodellisuuteen, jossa nautitaan kaikki sellaisenaan ilman suodatusta tai sievistelyä, ja pienissäsievissä ei olla läsnä ja

I used ta do a little but a little wouldn’t do it
So the little got more and more
I just keep trying’ ta get a little better
Said a little better than before
I used ta do a little but a little wouldn’t do it
So the little got more and more
I just keep trying’ ta get a little better
Said a little better than before

tuossa se juurikin tulee todeksi, koitetaan säätää mahdotonta, eikä kohta skulaa enää mikään,
siispä parempi antaa olla ja antaa muiden säätää ja hämmentää ja säätää lisää, ja hämmentyä ja
mitä se mulle kuuluu, eipä kuulukaan ja kukin kuulostelkoon omiaan, ah ah ah.

Jälkipesua ei tule, kun pesaseepi kerralla hyvin. Heterokin käyttää omoa. Samalla ohjelmalla peseminen tuottaa aina saman tuloksen, sitä ei tartte ihmetellä ja eri tavoin myllyttäessä joka kerta saa aikaan aina erilaisen tuloksen. Näin pääsiäisen tuota pikaa lähestyessä voi esmes tunkea pestävien vaatteiden taskut täyteen mämmiä. Jos jatkuvasti samaa tulosta ihmettely on tyhmyyttä, onko eri tuloksesta toistuvasti iloitseminen viisautta. Eri fiiliksen saaminen samasta pesutuloksesta on ainakin virkistävää ja sama reagointi eri pesuohjelmasta kertoo taantumisesta ja viitteistä kyllästymiseen, on pesty liian kauan, virttyneet kännikalsarit valuvat rummusta lattiarätiksi ilmoittautuen.

En oo koskaan asunut perheessä, joka ois ollut ns. onnellinen fämili, mutta siitä huolimatta näitä keissejä saattaa olla oikeesti maailmassa olemassa. Työkkäriä pidän turhana paikkana, ja yleisesti tiedetään kertoa, että armon vuonna 1996 joku nainen sai sieltä töitä, kun palkattiin elin-tstoon ihmisiä kiusaamaan, vaan voi se suljettu linnake jotakuta auttaakin. Näillä aatoksilla myös raittiuden erilainen peseminen ja kohennus linkouksen jälkeen ovat varmaan käypiä keinoja, kelvokkaita rokkiksia ja palvelevat hyvin jelpaten käyttäjäänsä.

Otin varaslähdön ja pari päivää förskottia pääsiäsisestä, ja oon ollut julkisisesti viime vuodet pääsiäisenvieton fani ilman kuumempia laittautumisia tai virikkeettömyyksiä, sillä nuo pyhät ovat mulle ennenkin olleet suosiollisia, ja diggailen, liturginen väri on pläk ja ortodoksit on tosi rok ja kyllä venäläiset naiset on ihan samanlaisia tätejä tietyn iän jälkeen kuten fisnkimuoritkin. Lähiaikoina eli tällä vekkalla kaikki mämmin voimalla virvoittuen pääsiäsen päänsisäiseen pesuun.

Pähisee pälkäneellä ja päntereellä tai pälsingissä, pällit pärjää päkiät päkiksessä ja pässit pälisee pältyriä.
Now you: Vesuhiiru hillui hillillä ja hitsasi hitlerin hillot himuliin.

Mikäs paikka se on missä kuteita otetaan vastaan… kirppis, kierrätyskeskus, kirkko, uff, , kerro heti, niin tuun sanoon moro poro! Ja miltä se lyylitilanne nyt sitten vaikutti? Arghh, kun hipasen nauratti tämä mielikuva. Yhtään en tiedä minkä näköinen olet, mutta mielessäni näin ylipäätään kaikenlaisten, ihan random miesten ja naisten käyvän tuota tsekkausta läpi. Näinhän se taitaa jollain tasolla tapahtua aina. Ihminen on sillä tavalla rakennettu. :smiley:

Olisihan se helvettiläinen, jos kengät veisi baariin. En kyllä yhtään epäile etteikö näin tapahdu. Itselläkin oli sellaisia kenkiä useampi pari ja paitoja, jotka laittoivat janottamaan. Takkeja, jotka niskapersotteella heittivät saluunan ovesta sisään.
Mutta, että, nyt raittiina erehtyisi sellaiset hollannikkaat liukauttamaan jalkoihinsa… Siihen on kyllä korkea kynnys onneksi kasvanut. Sen olen tajunnut tämän kuoleman tapauksen yhteydessä. Tunnelataus, muistot menneisyydestä ja surun voima iskivät hyvin selkeän, yksinkertaisen ja voimakkaan ajatuksen: haluan vetää tajun kankaalle. Huh, huh ensin hautajaisiin ajaessani ja siitä sitten pitkin päivää ja muutama sen jälkeen. Voimakas halu vahvaan päihtymiseen, niin että voisi vain itkeä, nauraa, laulaa, huutaa, kontata ja sitten sammua. Toimeen en ryhtynyt kuitenkaan, sen sijaan itketty ja huudettu on paljon sekä juteltu sen aikaisten ystävien kanssa. Ja ohihan se meni. Huomasin siis, että kännissä olemisen halu voi iskeä todella voimakkaana, mutta huomasin myös sen, että vaatisi ihan helvetisti enemmän aktiivisuutta ja itsekusetusta tarttua siihen pulloon. Aika, etäisyys ja lopettamisen yhteydessä koettu vahva fiilis lopullisuudesta ovat olleet puolellani. Jos tämä olisi tapahtunut vakkapa vuoen ikäisen raittiuden kohdalla, niin enpä tiedä olsiko tähdet olleet ihan noin kohdallaan.
Tulipa tilaa kertoa tämäkin. Hetki sitten sitä ei ollut. Tärkeä juttu sinänsä, kiitoksia vaan kaverit.

^ Näkisin ongelmallisena kertoa nuo asiat, muttei noista pajoista mikään kosketa meikää.
Melkein herrasmiehenä en voi myöskään kommentoida salaisia pääni sisäisiä näkymyksiä lyyleistä,
joita tapaan viran tiimoilta ja tekemisen merkeissä, sillä heillä on omat suhteet, joihin en tahdo ajautua.

Mehän voitais kaikki esittäytyä ja heittää romukåppaan moinen anonyymisyys,
näitä sivuja lukee vain n. 7 miljoonaa suomenkielistä, suuri osa ulkomailta käsin,
ja vuodetaan julki heti tänä iltana keitä ollaan, ainiin kukaan ei avautunut mun jälkeen…

Hienoa basi, että kerroit, oon aina pitänyt sua täyspäisenä naisena, jonka kaa lähden
Siilinkarille tutustumaan luodon monipuolisiin maastoihin ja ulkoilumahdollisuuksiin
ja majakan majoitustiloihin, jotka muassaan ovat vuosituhannen viimeisintä hottia
ja jospa tää tilapäinen rauha jatkuisikin vähän kauemmin, ennenkuin:

Twin Peaks, it is happening again, ah ah ah… terrifying… illan jatkumoita, tehdään hyvin.
youtu.be/R1IS06NxuhM

No joo, arvasin että ovela stalkkaukseni ei tuota tulosta, mutta siis miten niin anonyymi…? Sullahan on toi oikea nimi ollut tuossa esillä kaiken aikaa. Kaikkihan tietenkin luulee sukunimen olevan se Jag…oho, meinasin paljastaa, mutta osa jengistä veikkaa Rourkea. Väärässä ovat kaikki ja myös ne, jotka Tayloriksi luulivat. Voin kertoa, että kyseessä on Mick Ronson. Tosin toinen tulemisensa, koska siinä taskuttomassa customissa lähti jo -93. Selittää myös sen, että mystisesti kaveri kirjoittaa sujuvaa suomea. Karistaakseen stalkkaajat kannoiltaan, korostaa kaikkea hengettömyyttä kuoleman jälkeen ja nauraa kalmon partaansa. :smiley:

^ Sua on basi purassut kevätpörriäinen. Joo on mulla maksakasvaimia ja ronssoni delas maksasyöpään ja oon vaalee, siinäpä ne yhtäläisyydet olikin. Oon kuunnellut kitarointiansa tietämättä tyypistä mtn Bowie-vuosinani, kamelontti teki 1970-luvulla kaiken, minkä osasi ja pystyi ja kamunaan pysyi hyvin lojaali guitarvelhoilija.

Tjåå myöhäännyin bussista, kun rimmautin hurtan, joka nuoreni 7 v ja kävin samalla höpisemässä klinikalla näillä näkymin vikan kerran, ellei tule tarvetta ja enpä usko tänään kun mä oon parsimassa ittelleni ekaa kalenterivuotta 2014 ilman lisäaineita, se on virallinen ja epävirallinenkin tavoitteeni, mutta tää päivä eletään nyt.

Taisi pistää pysyväisannoksen jo synnytyssairaalassa… muistan nuorena päihteilyuraani aloitellessa, usein ihmetelleeni, että mitä lisäarvoa nämä päihteet nyt sitten antavat, kun ajatus oli lennokasta, mielikuvitus liiankin vilkas ja jalatkin veivät ihan minne vaan ilmankin. No, ehkä se lisäarvo oli minulle sitten jokin muu, rakkaaksihan tuo kuitenkin nopeasti muotoutui.
Siilinkarin vaalea viikinki siis! :smiley:

^ No tokitoki ja oon iloinen ja siloinen ja äliskuupertestin jälkeen varmaan alle sata kiloinen. On myös ihmisiä, joilta puuttuu kaikenlainen mielenkuvitus, he ovat lipuntarkastajia tai kriitikkoja, joille työkkäristä ohjataan yt-neuvottelijan tehtäviä.

Oon havainnu, että kun en syö mitään, en myöskään liho. Kun syön kynsiä ja pölyä, heilahtaapi vaaka plus 2-3 kiloo per vekka ja jos ihmismäisesti syön, on tulos yli femman viikkotasolla ja tällä kehityksellä mennään 260 joka vuosi ellei enemmänkin, sanotaan varmuuden välttämiseksi n. 500-700 kg/v keskimääräistä bruttopainoa ja se alkaa jo tuntua vahvemmassakin selässä. 10 v tästä 2024 jos olen olemassa, painon arvioitu kokonaismassa liikkuu n. 6 tuhannen yksikön kieppeillä + meikän nykyinen olemus nio-ett stykket kilorammoja. Nyt oon kekassu uuden hallintamallin, syön ennen duuneja ja duunien jälkeen ja siinä kaikki ja ootan tuloksia kesän tullessa. Toukokuun aikana pitää alkaa liikahtaa, imelät jätin veke ja se on vaan sokeria, jonka addiktiovaraus on pientä verrattuna päihdykkeisiin. Tämä yhdessä sopivan työskentelyn ja koirailun kanssa toimii perusrunkona päivärytmissä, jota tosin osittain mennyt jo about kolme vuotta ja seittämänkin.

Hiekat läks kotokadulta ja levis tehokkaasti lähiympäristöön. Päänsisäistä vapaata pukkaapi. Hyvin ramasee iltaisin.

Lievää liiottelua tuossa pölyn ja ilman haukkomisessa sinulla 7kymppi, mutta voiko muuta odottaa entiseltä suurjuomarilta. Överiksi menee kaiken kanssa…airholics anonymous, sinne kuule askeltamaan. Jos on retkahtanut, niin kaikki huomaa, kun kaveri leijuu katon rajassa ilmaa piukassa. :smiley:
Hyvältä kuulostaa arjen eurhythmics sulla nyt!

Täällä on kyllä Basilanssissa asiat, heh.

^ Juu niin on, heywaa rahvas ja basia ei voi pitää minuun nähden puumana, kun olen kaksi vuotta nuorempi, ah ja ah ah.

Kovasti IS opastaa ihmisiä oikea oppiseen kahvinkeittoon ja kävelyyn, odotan vielä direktiivin hyväksynnän saanutta oven sulkemista ja kättelyä, lapselle ja vanhukselle puhumista, kuinka katson telkkaria ja harjaan koiran, laitanko kengät miten päin jalkaan ja maksanko rahalla, kuinka hakkaan matot oikeasti ja imuroinko myös listan alta… kesätoimittajat aloittivat varhain ja enpäs alakaan kertomaan pakinanomaisesti, nyt pääsi(s)äisii vaan kovasti ja oikein paljon kaikille.

Basilassa mennään kohti pääsiäistä ihan pupuna pomppien. Puumailut jätän suosiolla vähän vakavamman puoleisille, dramaattisille donnille. Rahvaskin löysi joukkoomme jälleen, joten pääsiäisrahkat hälle tarjoasin tässä ja nyt, ollos hyvä. Kiva tavata taas. :smiley:

No mutta, eihän sitä nyt kahvia osata keittää, ilman koko kansan sivistysopas IS ja mielellään eu-tarkastaja joka kotiin tarkkailemaan tapahtumaa. Mitenkähän tämä pääsiäinen nyt menisi normien mukaisesti, osaakohan sitä? Ai niin, normi taitaakin aika monella olla viiden päivän marinaadi erilaisilla alkoholituotteilla. Taidan antaa tuon pashan olla ja tyydyn omiin kuvioihin. Ruokakauppaan meni niin suolainen summa rahaa, että nälkä ei ainakaan yllätä. Ulkona saa olla monta päivää, mikäs sen mukavempaa… aurinkoisia päiviä toivottelen. :smiley:

Huoltoupseeri ainesta, sanoisin. Tuntemattoman sotilaan aikoihin herrat laskivat vielä kilokaloreita jotta tiesivät onko sotilaalla nälkä vai ei (kuten tunnettua, sotilaat itse eivät sitä aina tienneet, luulivat toisinaan että heillä on nälkä vaikka ei ollutkaan…).

Uudemmassa ajattelussa tiedetään että sotilailla ei ole nälkä siitä että muonitukseen on käytetty riittävästi rahaa. Turha kilokalorien kanssa puljaaminen on jätetty sikseen…

GÄNGBÄNG !! Ihquu, voimapano ja joukkohali.

:laughing: mitä sun muniis on laitettu 7kymppi? Ja tiedoksesi, ne pitäisi syödä IS normin mukaan vasta sunnuntaina.
Khyl Ensio, olen ruokavastaava tässä pataljoonassa…

^ Enkeeelit lentää mun muniin ja tekee minusta kauniin, lauloi Iinan isukki Mikko Kuustonen. Sitten hän valitsi alkoholismista sen mallin, jossa voi lipitellä viiniä kohtuullisesti, eli myötäkokemisjuoppouden,
tosijuoppo vain yoko yuo tai ei yuo.

Nälkäinen köyhä on vaarallinen yhdistäessään voimansa miljoonan kanssasisaruksen kanssa, siksi on järkevää maksaa sille kattava perussuomalainen olemassaolokorvaus, ettei rikollisuus nouse 300 % kuten jenkeissä, jossa kadulle joutuneilla ei ole enää toivoa puolen vuoden jälkeen ja paluuta paskahommiin, mitään hävittävää ja finskiluuserilla taso on korkeempi, eikä täysin meinaa onnistua syrjäytymään, ja asumaan vain pahvilodjuissa ilmastollisistakin syistä.

Pitkälti tää perjantai on harmaa ja iloton, siinse on ku mikä vaan päivä missä vaan, vasta huomen ikkunat pesukoneeseen.

Hei, miten viheltää 7kympin päästäinen?
Jouduin jäämään rannalle ruikuttaan, kun muu poppoo suuntasi savoon. Tai en joutunut, vaan halusin, koska kurkussa kaihertaa ja olo on höntsymäinen. Pelkään angiinan, joka juuri vaivasi, uusivan ja siksi jäin yksistein lepuuttaan. Kuuntelen musiikkia ja keittelen teetä…aurinkoa ihastellut tuossa päivemmällä. Ei valittamista tässäkään, vaikka ei ihan näin pitänyt mennä. Öhhöh…minkäs teet. Häröilymusaa sinne myös… :smiley:
youtube.com/watch?v=shkaQj0a6X0