Vaihteeksi melkein asiaa sivuston ykkösteemasta ja sen liepeiltä ja lievemmistä ilmiöistä, yksipuolinen näkemykseni huikkataudista ja sen johdannaisista tän nykyisen kolmannen selvyyden myötä- ja alamäessä.
Qi tullaan oikeeksi juopoksi. Kovalla reenillä ja muistamalla, ettei takaiskuista pidä perääntyä. Aina on uusi tuore rapulapäivä mahdollista ottaa lisää. Minkä jättää illalla juomatta, juopi aamulla ennen töiden alkua. Oksentaminen silloin tällöin ei oo kuin hidaste. On kiva dokata ennen itselle tärkeät asiat, kuten työt, suhteet, auto ja potkukelkka sekä oma terveys, ja sitten on aikaa sitä tuhlata. Huikka on elämän ihana sisältö ja kaiken uuden jännän alku ja inspiroiskiva ehtymätön lähde ja keitaan paras huume, joka on lisäksi laillinen ja liukenee nopeasti aivopoimuihin. Ihanaa turrutusta, makujen sinfoniaa ja kielteisyyden karsimista, ajatusten käskemistä, ja pakostakin on hauskaa ja tapahtuu mielenkiintoisia, jänniä juttuja ja asiat tuntuvat rasvattuna luistavan, on jättekivaa. Ajan mittaan tapahtuu kaksi vankkaa asiaa. Tolet nousee ja moraali menee. Turha pidättyväisyys katoaa, joskus sisäsiistys ostarilla. Myös rahat loppuu nopeesti, siksi pitää hankkia sponsseja, jotka jeesaa aina, eikä lopu kesken. Näin mä toimin ja se on fiksua ja kannattavaa toimintaa, ja jossain on aina menossa juomingit. Supliikille seremoniamestarille kyllä toistuvasti tarjotaan, eikä pelkästään viunoo ja kalijoo. Lajissa on vain oltava riittävän hyvä tai paras. Tarinan totuudellisuus ei ole ykkösasia, juominen aina on.
Itse reenasin 16 veestä seittemisen vuotta peruskaavaista vkl-dokaamista, kunnes holistuin 22 veenä ja aloin ottamaan kuppia pitempään ja samalla pääsin ahdistavasta moraalista, joka oli mua pitkään vaivannut ja tukahduttanut säntillisyydellään. Tutkimukseni mukaan tunnollisimmat romahtavat aina komeiten. Nakkasin paskat kaikesta muusta, kuten duuneista ja tulosta alkoi tulla ja ongelmia urakalla, joten edistyminen tuntui hyvältä ja lisääntyvät rapulapäivät oli kiva korjailla, kun vielä kesti melko hyvin ja tointui peruskuntoon ripeesti, ja näin luontevasti oli tullut aika laajentaa harrastusta, josta alkoi tulla merkittävää kyytiä duuni ja 5 vuotta tätä kehitystä, iltaiset lipittelyt mukaan tullen, vasurilla muut asiat pinnalta hämmentäen ja pentsot + moraalin vika katoominen ja viimein takavuosien ykkösvarauksen toteutuminen ja pääsy oikeeseen dokuliigaan, jossa ei enää taviksia olekaan ja täystyöllistetty juomaripesti, hoidoissa muutamia kertoja kuntoutumassa takaisinpaluuseen ja elämän päätehtävään eli öölitölkkien tyhjentämistä ja viinalestien kippaamista täystyöllistettynä, jota tein yli 10 v ja koko ajan tulokset paranivat ja fyysiset vammat lisääntyivät, henkinen katve pienentyi, sosiaalisuus loittoni ja järki hiljalleen sumentui ja lähes sammui, eikä teidän ahdistavat säännöt mua koskeneet, sillä tein mitä huvitti ja niitin niitä tuloksia ihmetellen toistuvasti samaa lakastunutta satoa ja tilin saldoa.
Ton setin purkaminen alkoi hitaasti vähentämisellä parin-kolmen vuoden ajan, joka on sellaista asioita muka-tutkiskelevaa tahdonalaista itsekusetusta ja sitten nimellinen lopetus nelisen vuotta sitten ja muutama kirjaoppimainen täsmäretkahdus, joiden jälkeen vaikea palautuminen lähinnä henkisesti.
On tää eloilu tänään jo eri maata kuin märkäjuopon kosteet vuodet, ja täysin eri planeetalta kuin pultsarin itsetehostetut tuhoomisajat, joita en kaipaile ollenkaan. Kuinka pystyin siihen, johtuu pitkälti siitä, että siihen kaikkeen kyllästyy perinpohjin ja jopa hullukin saa tarpeekseen, tapahtuu lopulta jotain tarpeeksi rankkaa ja tuntuvaa, eikä ne enää olekaan vain muiden juttuja ja ennenkaikkea pitää todella vaan juoda tarpeeksi ja kaikkiin asioihin ja monen monta kertaa ja varastaa, valehdella, herättää pahennusta, häiritä muita ja sotkea toiset juttuihinsa, elää törkeästi omilla säännöillä, sotkien paikat vereen ja henkisesti oksentaa omatpaskansa yhteiseen pöytään, kanssaolioita hyväksikäyttäen ja ei mtn perhesysteemejä tai vakitöitä tai töitä ollenkaan, sillä muuten saa roikkua löyhässä hirressä sen 40 vuotta, kun lipittelee ja voivottelee, kunne muut saa ja mä vaan en osaa, juo sen ”vapauden” takia, mutta voi koko ajan huonommin ja kärsii, muttei nauti siitä, eikä mikään tunnu miltään, enkä ollut kiinnostunut sellaisesta vaihtoehdosta, ja juomisen pitää olla päätyö, alkupala, lopputyö ja elämäntapa sekä merkittävin vientiartikkeli, inspiksen lähde ja pulputtava omantunnon vaimennin, moraalin hippusten polkija, sillä kaikki muu on tavisjuomista. Kukapa sitä haluis olla perheellinen juoppo, jolla vakiduuni ja velvoitteet.
Romanttinen sankarijatosijuoppo ei ole kiinni missään, vaan on aina yksin, ja kauniit naiset häntä etäisesti ihailevat, hänen tekojensa yllä leijailee myyttisyys, hän on etevä kaikessa ja sosiaalisesti tää heppu asuu aivan eri planeetalla, eikä puhu muitten kanssa edes samaa kieltä, juokin eri aineita ja on uniikki ja hyvin herkkä ja kovapintainen taitelijasielu, jonka ilmaisu on ainutlaatuista ja hienoa, ja jonka sanoma on rujoa ja vaikuttavaa, pienimuotoinen ja järkälemäinen mesitsi vuorilta, Hemingway tehostettuna Dostojevskillä , Picasso räiskäistynä Dalilla ja Al Pacino terästettynä De Nirolla.
Mites toi viunahimotuksen eli huikkataudin hoitomuodot ja tiedetyt kellistämiskeinot. Jotkut jättää dokaamisen kokonaan pois, eikä nauti edes kohtuudella, vaan vallan lopettavat. On siitä näyttöä maailmalta, että sitten se vasta loppuikin. Entisen jatkaminen ja uuden aloitaminen samaan aikaan, ei oikein onnistu kumpikaan kunnolla, molempi menee kuralla ja karille, toinen kärsii toisesta ja tuppaa tulemaan sutta ja sekundaa, paitsi jos sitä nimenomaan halusi.
Ongelman ehdoton kieltäminen ja seikkaperäinen ja kekseliäitä perusteluja lateleva vähättely.
Tämä on tehokas järkeistetty ydinajatus, sillä kun ei ole probleemaa, ei sitä tartte ees hanskata. Jos taas on jo päätä nostava rasitevyyhti, voidaan se kätevästi vähätellä vain runsaskäyttöiseksi, ja ”mähän hoidan kodin ja duunit”-tyylillä, hyvin kannatusta globaalisti saanut perustelu ja aukoton monelta suunnalta katsottuna, johtajasta vessanpuunaajaan toimii ihailtavaksi, ”mä teen vapaa-ajalla mitä mä haluun hä”-juuri näin ja hieno kiteytys ja itsekin uskoo siihen ja se onkin parasta ja saa luvan jatkaa entisellään, muut ei tajuu, ovat väärässä, tää on mun fakin laiffi, piss off, määän.
Vähentäminen on sukua vähättelylle. Oikeestaan kaikki vähentäjät onkin kohtuukäyttäjiä, ja heitä piisaa ja fiksua dokaamista ja alkoholin käytön hallintaa, johon rapajuoppokin voi päästä parin vuoden harjoittelulla. Kukaan onnistuessaan ei ole enää palannut takaisin ongelmajuomiseen ja entiset alkoholistit ovat päihdemaailman todellisia voittajia ja uusiutumisen mahdollisuuksista puolestaan menestyksellä puhuvia ja esimerkillään vetoavat luusereihin, joita valtaosa juovista alkoholisteista eli viinaa nyt tällä hetkellä pullosta ja lasista sisälleen kaatavia juovista juopoista on ja tulee olemaan, koska eivät tajua uudelleen ohjelmoinnin syviä vaikutteita ja vallitsevia periaatteita.
Uudellenohjelmointi – miten juoposta taviskäyttöön ja kohtuujuonti, takaisin rehtikansalaiseksi.
Poistetaan sen plösön aivot ja räätälöidään sen tunnenarkin kaikukuoppaan tilalle perusohjelma, joka toistaa kaiken sanotun tekemisellään. Tehdään siitä uuden aallon urpolainen ja käteinen. Entisaikojen lobotomiat olivat läheisille rasittavia ja lisäsivät siivousta merkittävästi, tämä keino tekee kaikista suurjuopoista sananmukaisesti aivottomia, ilman sielua robottimaisesti rutiineja toistavia sätkynukkeja ja se on helpotus hc-juopon perheelle ja työkavereille, naapureille, suvulle sekä hälle itselleenkin, sillä hän ei enää ole hän, joka oli ongelmallinen ja tuskainen ja hermostuva ja epäileväinen ja hämmentyväinen pultsari ja haittatekijä ja rasite muille ja häpepilkku ja sitkeä luuseri, sillä nyt hän on koneenosa, joka ei enää aiheuta surua äidilleen ja lapsetkin häntä rakastavat, pomo arvostaa ahkeraa työläistä, kaikki voittavat ja kärsimyksen tie on mennyttä ja uusi nurtsi näkyy ja koneena hän tarvitsee vain ruokinnan ja pesun ja unetuksen, saranoiden säännöllisen rasvauksen kevytvoiteluna ja yhteiskunta säästää ja voi jopa hyötyä tämän masiinan uutteruudesta, jota kohti meidän luuta ja nahkaa olevienkin on pyrittävä kurottamaan.
Tai sitten voidaan kokeilla joidenkin tyyppien läpikäymää juomisen lopettamista. Tiedossa on, että tämä erilainen näkemys on ollut joidenkin pultsareiden ja juopottelussa pärjänneiden valinta monessa vieraankielisessä maassa ja eri mantereilla, joten ei se ihan viime viikolla ole tapahtunut. Elämä on kääntynyt eri raiteille. Harvat ovat onnistuneet, sillä hekin ovat elämänsä päätteeksi kuolleet. Elämä johtaa väistämättä kuolemaan, sillä juurikin Sinä saatat kuolla elämän päätteeksi. On jo lukuisia pitäviä tutkimuksia, että pitkittynyt kuoleminen on yleistä länsimaissa ja jopa muissakin kulttuureissa on havaittu kuolemisen olevan geneettistä ja sitä tapahtuu terveissäkin suvuissa, eikä toistaiseksi ole löydetty vastalääkettä tähän ihmiskuntaa häiritsevää tapahtumaa kohtaan. Nyt laitamme uuden tutkimuksen alulle, jossa ihminen yrittää elää maapallon kanssa ihan loppuun asti. Parhaimmat tulokset ovat liikkuneet sadan vuoden tietämillä ja tätä pidetään tieteellisesti jo hyvänä merkkinä ja tästä rohkaistuneena uskotaan ihmisen pystyvän voittamaan kuoleman jo tässä elämässä. Jäämme odottamaan uuden tutkijasukupolven tuloksia ja merkittäviä läpimurtoja hankkeen parissa.
No, se on vähän eri teema. Takaisin päihteilevään nielentään. Meitä kaikkia kiinnostaa ongelman purku, ratkaisu ja uuden sisäänajo ja opetteleminen uusissa kengissä kävelemään vieraalla polulla ulkomaailman kauniilla niityillä ja selvyyden poukamissa koiraa uiden, sillä tämä aihepiiri on kauan tiedemiehiä ja baarin äijiä askarruttanut. Yuri Gagarin ei sitä koskaan oppinut, vaan lensi kuolemaansa. Morrison lopetti, mutta melko aikaisin iällisesti ja Gunnareitten basistilla levis haima himaan. Se on luulemisoppien tavoittamattomissa. Kuinka tapahtuu särkyneen eheyttäminen. Voiko joku härmän jätkä muka oikeesti muuttua. Jemmaako Jemina lestinsä. Miten muuttaa ihmisen omaksuma toinen hengittämistekniikka. Kuivalle maalle rakentaminen. Ilman tuttipulloa eläminen. Miten loppuu dokaaminen. Oikea vastaus: Lopettamalla. Keinoista en tiiä mitään, niistä kaikille toimivista.
Entä koska alkaa tuntua ja vaikuttaa isosti se paljon mainostettu ”uusi elämä”, en tiiä, en ole mekaikki, oon vain minä, mutta tiiän, että alun päätä ravisteleva ja käytöstä heittelevä raittiushuumahdus on samanlaista aivokemiallista häiriötä kuin jumaliin uskominen ja yhtä paljon se jeesaa todellisuudessa elävää, mutta tuo vaihe menee varmuudella ohi, eikä sen hötön varaan voi oikein mtn rakentaakaan, se on usvaa, ei-todellista aivokemiallista pulteria, sillä todellisuudessa kaikki sattuu saatanan kipeesti päin pläsiä ilman pehmentäviä bentsoja ja viunan turruttavaa hälläväliä-fiilistä, eikä oikein mikään valmista siihen filtteri-vapaaseen tilaan, sitä kutsutaan myös ihmisen normaaliksi perusoloksi, raa´aksiminäksi, josta sitten voi alkaa tuntemaan kaikki värikkäitä ja harmaan eri skaalan värejä ja tuntemuksia, joita kaikkia ei ehkä tiennyt omassa päässään ja sielussaan olevankaan, sekä niitä turhauttavia, pitkäpiimäisiä ja arjen näkkileipäisiä toistoja vuodesta toiseen, mutta harvoin on kemialliset aineet lyöneet paremmiksi, sillä ne tyhjäävät välittäjäainevarastot, ihminen on masentunut mukailoisenakin ja kireä, pelokas ja sokea omalle kuuroudelleen, eikä se vanhan paskan kokeilu ole sen arvoista, sillä omasta kokemuksestani kunnon retkahdus vaikkapa yli 11 kuukauden tai vuoden raitistelun jälkeen pirstoo mielen säpäleiksi, tuhoaa saavutetut fiilikset ja nöyrryttää liiankin kanssa, se sattuu perkeleesti, eikä siinä tunnu järkeä olevan, ja siellä jytää taudin kuolleeksi luultua rihmastoa, joka osaa tuhohommansa ja uudelleen aloittaminen on työlästä, vaan jonain päivänä se alkaa taas sujua kuin itsestään, vaikkei joka päivä olekaan niin riemukasta ja kausivaihtelua on joka vuosi, valitettavasti, mutta onneksi jokainen kokee asiat omalla tavallaan, siinä mielessä ollaan erityistapauksia, viunahimotuksessa harvoin on poikkeavuuta kuitenkaan, toistuvaa kaavaa, jonka rikkomisella pääsee kehästä veke.
Nimittäin jos haluaa, sillä eihän ole pakko ja miljoonat juopot jatkavatkin samaa elämäänsä, toiset tietämättöminä muusta tilanteesta ja toiset itsepetoksessaan tai ehkä paremman puutteessa, odotellen muutosta ulkoapäin tulevaksi. En venaile sellaisia, vaan oon kohtuu häpi tähän päivään, sillä viunahimotuksen sanelema takaisinpaluu on liian rankka kokemus, kolme kertaa kokeilleena tiedän juuri sen verran
ja vielä vähän tänään ittestäni välittävänä jätän väliin, jään tähän.
Alkaa vaan olla se aika vuodesta, kun itse kaipaisin kovasti ulos tuolta sisätöistä. Levottomuus kasvaa samaa vauhtia valon määrän kanssa, mutta loma onneksi armahtaa jussin alla. Ja onhan tätä työn ulkopuolista aikaa valoisina aikoina sekä aamulla että illalla. Juu, lääkkehiä vaan joka iikalle. Ihan pokkana väittäisin, että moni saisi avun pelkästään siitä, että opettettaisiin hyvä ja oikea hengitystekniikka. Taitaa olla liian halpaa, eikä hyödytä mömmöbisnestä. Vedenjakajallako, jalla, jalla… Saapa nähdä. Vedenjakaja, hmm, siinäpä vasta lopettamoon hyvin sopiva termi. Viinan jakaja, veden jakaja… 