Kadonnut Balanssi

Me Lopettajat
41

On sellanen fiilis, kun ei oikein mikään tunnu, maistu, tuoksu miltään. Tuttua on, eikä siitä kannata vetää esille isompaa draamaa. Se on myös aivokemiallista palikka-so-lukkojen patologista uudelleen ryhmittymistä ja lievää tympääntymistä, joka ihan tervettä. Pienoista alakuloa, rankkaan masennukseen tästä matkaa from west-coast to east-coastin verran. Pahin olotila pois lukien armottomat viekkarit, oli paniikkihäriöinti, kun ei päässyt ovesta ulos ja pelkäs kaikkea. n. 10 v sitten. Niin siitä selvis, en tiedä miten. Hirveetä jumittamista pitkän aikaa. Matalasta kynnyksestä tuli suuri ja valtavan hallitseva tekijä pieneen elämään. Ehkä se vahvisti sittemmin, tiedä tuota, mennyttä se on, vain ohuita haaleita rippeen suikaleita joskus tulee vastaan. “Mikä ei tapa, vahvistaa” -sanotaan. Typerä sanonta, sori vaan. Jokainen tosi rankka jälkitila on jollain tavalla nakertanut mun fysiikkaa ja kemiaa, mm. rytmihäiriöt sun muut psykoskitsoilut, vahvistus-sana ei oikein sovi pirtaan :laughing: Puhdasta helvettiä :smiling_imp:

Enpä aio tehdä uusia treffejä wiunadevilin kanssa. OK, sanotaan vaikkapa, että ne kaikki rankat asiat ovat tehneet meitsistä sen nykyisen tyypin, joka olen ja diggaan ajoittain ittestäni enemmän kuin aikoihin. Miksi vahingoittasin itteeni huonoksi vaikutuksiltaan koetulla tärpätillä ? Worth it - not to do it. Dokaushalut aivan kadoksissa ja sehän on vaan hyvä. Rauhaisaa jatkoa ja aina ei tartte olla niin kivaakaan, pääasia on ottaa kaikki fiilikset vastaan selvänä. :smiley:

42

Neljän jälkeen yöllä heräsin, hurtta oksentaa syömiään heiniä lattialle. Totean vahingot vähäisiksi ja taju uudestaan pois pikasiivouksen jälkeen. Tukalinta on joskus ollut heräillä juopottelu-uniin ja on selvänä pätkänä luullut hairahtaneensa. Helpotus suurta, kun tajuaa harhan. Holismi tunne-elämän sairaus. Siinä ei suuret omaisuudetkaan ja famous auta. Erään autralilaisen rock-bändin solisti valitteli eräälle irlantilaisen bändin keulahahmolle ysärillä, kun on vaikeeta ja paha addiktiokin päällä ja kaikkee paskaa tulee niskaan. Irkkubändin solisti sanoi, odota viikko tai kaks, jos olo paranis ja alkais näyttää paremmalta. Ei se auttanu, vaan hirtti ittensä -97 näyttävästi Sydnessä hotellihuoneessa. Mua sieppas, kun meni moisen tekemään 37 veenä, sillähän oli kaikkee, tullut isäksi juuri ja levy oli julkastu, vaan menestys ei lähtenyt vanhaan malliin, joten sellanen ratkaisu. Äärimmäinen ja lopullinen. Sanoisin, että sekä raukkamainen, että rohkea. Tuli vaan mieleen, kuinka paljon täskin maassa tehdään sitä hidasta itsaria juomalla ja toisaalta huitastaan suoraan oma henki rohkaisun kautta pois päivittäin. Maailman ykkösiä ollaan. It´s a faded way. If I could, yes I would, if I could, I would let it go. Etiäpäin, kun taakse ei pääse, eikä tartte mennä, kuin ehkä joskus käydä tsiikaamas pikaisesti menneitä. Hyvää sandein jatkoo, satakoon, ei haittaa :slight_smile: :slight_smile: :slight_smile: :slight_smile: :slight_smile: :slight_smile: :slight_smile:

43

Uusi viikko ja uinnit alkaa vähitellen riittämään. Lenkitykset kohdistuu jatkossa puistoalueille, joissa tilaa piisaa vaikka herwuudiin asti käppäillä. 50.päivä tällä tiellä ja tuntuu oikealta reitiltä. Jatkan päätä laajentavaa selveyden käyttämistä. Aikaa raitistamiseen -tsek. Ei viinaa selvään päähän -tsek. Päivä kerrallaan -tsek. Noilla tulee toimeen. Rommitonta unta oli, seas varmaan remmiäkin, ainei muista. Pöljä pitää olla, kun tästä päättää pilata saavutetut elo-olot ja vakaan tilansa. Mutta enhän sitä tee, juuei ole pelkotiloja moisesta. Parempaa tätä viikkoa kaikille !! :smiley: :smiley: :smiley:

44

Tänään mennään ku viimestä päivää. Mistäs sen tietää ollaanko monta sataa vuotta edellä vai jäljessä ajanlaskumme alkuvuotta, mutta elon vika dagen 2010 eletään vain kerran ja sen vastaan otin selvinpäin ja olen valmis selvimään sen läpi myös samassa tilassa syyskuun puolella asti, varmasti pitemmällekin, kun vaan malttaa noudattaa tätä ittelle sopivaa päivärytmitystä ja ajattelumallia ja toimintatapaa. Turhat koukerot pois sinunkin elämästä. Turhaa sälää nimittäin eteen tunkee ihan viestimienkin tahoilta. Niitä voi tietenkin säädellä vähemmälle hyvin helposti.
Hiio-hoi ja eteenpäin moi !! :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley:

45

Tänään mennään ku ekaa päivää. Kumma juttu ton selän kans, eilen jumitti helekatisti, tänään melkein ok. Mä taivun vielä. Taipuu, taittuu viunanhimokin - sellasia flashbackejä ollut, hyvin-hyvin nopeita verkkokalvolla vilahtavia välähryksiä. Ne vaarallisii ole ja unirytmi, kaikki muu liikunta ja oheistoiminta tasalaatusta. Ittensä kyttäminen ei ole se päällimmäinen huomion viejä.
Uintikausi virallisesti ohi, tuli niitä käyntejä vajaa sata, koira ne kaikki suoritti, mä olen maakrapu, elementti vulkaaniton maaperä, jep.
Tää tasasuus sopii oikein hyvin nyt ja suosikkivuodenaika on aina ennen toiminut mulle myönteisesti. Huomenna psykosessio ja täytynee jotain pohdiskeltavaa hahmotella sille tunnille.
Selviämistarinoita on lainajonossa ja taidan olla number three. Tän vuoden puolella sen saan haltuuni. Lukemisessa ollut pitkään taukoa. Syytä havahtua asia korjaamaan. Mitään syvällisempiä en enää hae, jossain vaiheissa niitä itse-tuntemus-psyko-kirjailuja hain sun muita, “selvästi juovuksissa”, “hullun lailla”, “pimeän kuva” olivat lukemisen arvoisia. Paljon pelkkää fiktiivistä lukenut, purea kauhua sekä dokkarityyppistäkin ja “Valhe” oli mieleenpainuvin. Ranskalaisen Emmanuelle jotain kirjoittama tarina. Tosi ja käsittämätön siinä mielessä, miten syvällä ihminen voi elää rakentamassaan epätodellisuudessa. Sitä tunnetta tai todellisuuden kadottamista ainakin itse olen viime vuosina hakenut dokaamisesta. Nyt tukevasti reality-elämässä kiinni. Jatketaan puhtoisella linjalla. :smiley: :smiley: :smiley: Viikko kallistumassa juurikin oikeaan suuntaan. Viikonloput eivät ole mulle ainakaan mitään koetinkiviä, ne on vaan viikonloppuja pe-la-su ja seuraava juomattomuuspäätös leimataan uusiksi huomen amusella. :smiley: :smiley: :smiley:

46

Sä olet niin mukavan sähäkkä tyyppi, että piristyn aina kun luen tekstejäsi :slight_smile:
Oma raittius alkaa olla jo ‘näkkileipää’ ja työelämä syö naista välillä turhankin paljon. Täällä käyn muistuttamassa itseäni elämän tärkeistä asioista. Yksi niistä on elämänilo :slight_smile: Kiitos!

47

Moro ja kiitos ja hienoutta, cricket :smiley: Leipääntyminen kuuluu varmaan asiaan. Kaitse myös on ihan normaalia, kun raittius saavuttaa niin vankan beismentin, tiedä sitä miten omat fiilixet aikanaan muuntautuu. :question: YKSI VUOSI on hurja ja ennenkokematon virallinen tavoite kuvitelmissani, vaikka on syytä taas muistaa miten edetään – päivitellen. Se siis tuntuisi mielikuvissa jo joltain saavutetulta, jota voikin hyvin juhlia jatkamalla samalla linjalla, MUTTA turha hosua ens vuoden puolella, nyt ollaan selkeesti selvänä tässä alkavassa syksyssä, joka ehkei alakaan säitten osalta :exclamation:
Kuivakausi siis myös lenkityksessä, jolle täytyypi ampautua. Upeeta torstaipäivää ja elämäniloa !!! :smiley: :smiley: :smiley:

48

Moro. Jälleen vekkanloppu uus. Eilen tarinoin, analysoin, pohdin, kertasin ja jaarittelin psykologilla melko pääsääntöisesti vain alkoholitonta teemaa, onhan se vallitseva tilanne, joka on päällimmäisenä mielessä, halusi eli ei. Hyviä viikkoja takana ja viime yö aivan outo: silmät kii, auki ja 7 tuntia vain hulmahti kolmes sekendis. Harvoin noin nopeesti vilahtaa unet. ok ja radalle koirailemaan. Tässä tarkotan aivan puistoa ja reipasta dynaamista liikuntaa, paitsi kun jää päästään kiinni ja koiran kusetusta. Siinä mieles erittäin hyvä kotieläin, ettei tartte miettiä, josko määä ens viikolla aloittasin sen lenkkeilyn. Sää, viikonpäivä, maailman tilanne, katastrofit ja finanssit eivät heilauta, vaan mentävä on ja mielellään sitä meneekin. Yli vuorokausi viikossa paukkuu, jos sen silleen laskee. Sen ajan veke pahanteosta, jos sen niin näkee ja sen verran liikkuu, kun fysiikkapuolta katsoo ja vaikuttaa se pääkoppaankin. Tän verikoiran myötä oon monet jutut kuullu ja kertonut. Kissatki kivoi, mutten ole helekatti-ihmisii. Ne taivaltaa omillaan ja varmaan funtsivatkin eri tavalla, täs naapuris puutalopuolella kolme valkosta cattia, liian likelle en hurttaani ikinä pääästä ja ollaan hyvin paljon vapaana, paitsi ferrariviikoilla, jotka myöhässä kuukausia, juoksut. Se tästä, oleellinen osatus meitsin päivärytmii, aivan mielettömän tärkee ja aina diggaillu eläimistä. Ovat ainakin luonnostaan aitoja, eivätkä ensimmäisenä vjittuile ja muistavat kyllä kuka on hyvä tai paha vuosienkin päästä.
Jännää, tasasta, rietatonta ja moraalista ja pidättyväistä, en minä tiedä, mitä-kukin-toivoo, siis: Juuri Sellaista Kuin Haluat Viikonloppua kaikille joka ilmansuuntaan !!! :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley:

49

Lisäyksenä vielä viikonlopun viettoon:
Suosittelen raitistus%:na täyttä satasta, vaikka kiinalaiset satsaakin sen 70 pykälää kuulemma. :laughing: Jos himasta löytyy yli 60 %-nen liemi, se lienee luokiteltava huimausaineeksi.
Raitista vekkanloppua !! :smiley: :smiley: :smiley:

50

Sulla on hyvä asenne näissä sun teksteissä. Luulen, että tollainen huumori ja ironia auttaa raittiissa elämässäkin. Tsemppiä.

51

Joo kyllä vaan --kiitoksia-- koitan tsemittää ja ajan saatossa on kehkeytynyt oma tapa katella, nähdä asiat ja ihmiset ympärillänsä. Hupaisia ovat usein omasta lahopäästä puhumattakaan. Hyvin paljon vähemmän naurattavat ne megaluokan sekoilut, joita on aiheuttanut onneksi jo menneinä vuosina suurissa sekavuus-kännitiloissaan.
Välillä ne häiritsevästi pomppaavat jostain ylähyllyltä kummittelemaan. Tosi vanhat jutut jopa unissakin. Riippuu millanen kausi menossa. Tunnelmat yltyy, myllertyy, hyytyy, tyyntyy, häivettyy, ja lopulta näivettyy, kokonaan horisonttiin jo häipyy ja pienenee kuin pyy maailman lopun edellä.

En ole alkuunkaan uskovaista sorttia, musta raamattu tuossa on kaukosäätimien pitoalusta (ei ole rienausta, tarpeeksi olen sitäkin opusta tutkinut), uskon enemmään Suureen Sattumaan ja Puhtaaseen Säkään. Loppujen lopuksi voi olla helpottavaa ja lohduttavaa tajuta, ettei olekaan mitään tän kaiken jälkeen. Pelkkä jana, alku ja loppu. Sopii mulle oikein hyvin näin ja Eipä kukaan ole tullut kertomaan “toiselta puolelta” kuulumisia. Loppujen lopuks varsin yhden tekevää mulle, elämä on juurikin tässä ja nyt. Omat tekemiset sen määrittävät ja tekoset tulevan. Noin suurin piirtein, abouttisesti ja tarkalleen. Rämä laiffi, mutta onpa oma. :laughing: Liialla pohdinnalla menee pieni pää sekaisin. Avaruus ja Eternity. Rollareiden biisissä oli se kertsi: “Et aina voi saada mitä hamuat,haluat… mutta jos yrität aikasi, huomaat saavasi sen mitä tarvitset” 60-luvulla ja tuota tarvehierarkian ylintä lokeroa on varmasti miljoonat pohtineet ennen sitä, jo luolamiesaikoina. :slight_smile: kuten CCR:n “someday never comes”, jossa pojalle tolkutetaan, että jonain päivänä kyllä ymmärrät, eikä aikamiehenäkään sitä päivää koskaan tullut… ah ah. Kaikki jutskat ei avaudu koskaan, eikä se haittaa.

Alkottomuus, dokaamisen lopettaminen ja raittius kiinnostaa kyllä kovasti enemmän. Sehän on toisaalta tekemistä, jota ei tapahdu, tekemättömyyttä. Olla ääärimmäisen passiivinen, aloitekyvytön juomisen suhteen :laughing: Täysin haluton, innoton ja välinpitämätön tuliliemien kaatelun suhteen. Näillä mennään ja vaikka ilman. :smiley: :smiley: :smiley:

52

No hemmetti, sieltäkö asti tuo on takaraivooni jäänyt? ‘Let it Bleed’ on lemppari-Rollarini, sain sen joululahjaksi vuonna 1969.

53

Se on lohdullista, että kaikki eivät ole uskonnollista sorttia (yhtään ketään väheksymättä) eikä kaikista sellaisia tule… Joskus tuntuu, että kaikenlaisiin päihdeongelmiin ja ties mihin tarjotaan vain ja ainoastaan vaihtoehdoksi sitä uskoontuloa. Kerran meni läheinen ystäväni puhumaan masennuksestaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja loppupuolella heti ensimmäistä sessiota viesti oli seuraava: “Minähän en tätä saisi sanoa, mutta oletko ajatellut kääntyä Jeesuksen puoleen…” Jäi ainoaan kertaan ystäväni käynnit siellä.

Ymmärrän kyllä, että raittiiseen elämään siirtyminen on valtava elämänmuutos. Joillekin jokin usko voi täyttää sen tyhjän tilan, joka entisestä elämästä jää. Monelle se ei vain tule kyseeseen, kun on tietyt elämänarvot ja ajatukset kehittyneet, vaikka kuinka alkoholisti olisi. Tulikin mieleen tuosta passiivisuudesta… On totta, että täytyy olla tekemättä mitään sen viinan juomisen suhteen. Mutta jotain muuta on tultava tilalle? Jossakin pitää olla aktiivinen? Miten täyttää sen tyhjän tilan (jos ei siihen uskoon haksahda)?

54

Mikä sinua kiinnostaa? Mistä olet ‘haaveillut’ mutta jättänyt tekemättä juomisen takia? Jotkut elvyttävät luovuuttaan - piirtävät, maalaavat, kirjoittavat, tanssivat - oman luovan olotilan löytäminen uudelleen on suorastaan lahja! Hyvä mieli poikii itseluottamusta, hyvä itseluottamus poikii uskoa huomiseen.

Minulla asiat menivät suunnilleen tässä järjestyksessä: luin, liikuin, kirjoitin, kävin ryhmissä, palasin vanhan rakkaan harrastukseni (penkkiurheilun) pariin, hankkiuduin vapaaehtoistyöhön. Käytyäni vuoden verran ryhmissä menin päivystämään auttavaan puhelimeen. Kävin ensiapukurssin, jota kautta hankkiuduin vapaaehtoistyöhön urheilun pariin, sitä kautta siirryin urheiluseurassa muihin hommiin, sitä kautta maajoukkueen kelkkaan, sitä kautta ‘oikeisiin’ töihin.

En todellakaan tiennyt aloittaessani ensiapukurssia mihin päädyn, mutta porras kerrallaan kantoi niin hyvin, että uskalsin aina astua seuraavalle :slight_smile:

55

Kyllä vaan, tuntuu uskontojen täyttävän aivokoppaan jääneen tyhjiön. Ihminen kaipaa turvaa ja selitystä olemassaololleen jne. Scientologia on etevä haara antamaan vastauksia isoja rahamääriä vastaan. Huvittavaa, kun se touhu on tyhjästä tempaistu sci-fi kirjailijan sepitettä. Jokainen voi uskoa mihin tykkää nähdäkseni ja alkaa vaikka Harry Potter-lahkolaiseksi, niitä jo onkin :laughing: tai perustaa haluamansa suuntauksen. Erosin ev.lutista, se harmaa instituutti antanut mulle mitään, eikä mulla ollut sille pysähtyneisyyden ajan monumentille ymmärrystä. Enkä etsi sitä sopivaakaan uskon harjoitusmestaa. Armeijassa Rollossa me ripillä-käymättömät käytiin alokasaikaan pikaripari, kun muut olivat täyspakkausmarssilla. :smiley: Loputon suo toi ja kyllä on tyrkytetty ja olen koittanut perehtyä, sitten tiedemiesminä ei ota uskoakseen. SE tästä, Näin on Okei. :smiley:

– Psykoalan hoitsulta käsittämätön veto, minkä tarinan ElämänOpiskelija kertoi…
– Oivallinen ja varmasti mielekäs reitti, cricket. Syystä saa olla ylpeä ittestään. Hienoutta. Vaatii kärsivällisyyttä, pitkä panostus ja tutkimattomat ovat raitistuneen tiet. Kiitos maailmalle, sanon. Hyvin paljon omalle päätökselle, tahdon luujuudelle, fiksulle päälle. :smiley:

Nyt happirikkaaseen ilmastoon lenkittelemään. Silmätippoja, kun raittius kuivattaa silmät päästä :laughing: seriously, man ja laskunmaksu, pottui torilta, piimää… AAMUPÄÄTÖS tehty ja sen pohjalta tähän päivään ilman suurempia taakkoja, ristejä, hakaristineuloja (?), kummajaisuuksia ja turhia murheita turhauttavia.
Miettikää, ei tartte kärvistellä morkkiksella kuorrutetussa rapulassa !!!

Lauantaita huikatonta !!! :smiley: :smiley: :smiley:

56

Itsellä on myös aiempina raittiina kausina luovuus herännyt. Tosin olen niin läpeensä “taiteilijatyyppi” ja opiskelenkin sellaiseen liittyvään alaa, niin toki olen ollut jossain määrin luova, vaikka olen rappiollakin ollut. Mutta itsekin muistan kokeilleeni raittiina jotain sellaisia asioita, joita en ollut koskaan ajatellutkaan - ja ihan positiivista oli, vaikkei sitten vakituisiksi harrastuksiksi jääneet. Olen ajatellut nyt raitistumisen kunniaksi ajatellut aloittaa uudestaan joogan, jota harrastin aika aktiivisestikin useamman vuoden ennen kuin noin 2-3 vuotta sitten, kun viina vei voiton melkein mistä tahansa liikunnallisesta ja muustakin. Kun nyt pääsisi vieltä ajatuksen asteelta teoiksi. Tuskin siitäkään miksikään elämänsisällöksi on, mutta muistan joogaamisen jotenkin sopineen mulle ja rauhoittaneen levotonta mieltä.

Kuulostaa cricket hienolta ja suunnittelemattomuudestaan huolimatta loogiselta kululta tuo sinun harrastamisesi muuttuminen “oikeiksi” töiksi. Itseltä ei ole koskaan löytynyt intoa vapaaehtoistöihim tms. Se taitaa olla jotakin itsekkyyttä, joka saattaa liittyä juomiseenkin?

Aika sattuma (tai no ehkä kun eilen uskonnoista puhuttiinkin) mutta eilen mä päädyin lukemaan juuri scientologiasta enemmän wikipediasta yms. Jotain siitä tiesinkin, mutta nyt sitten tiedän enemmän. Siinä vasta “uskonto”. Mikä siinä jos joku siitä jonkun mielenrauhan saa, mutta kuulosti kyllä aika pahalta scientologien tempaukset kautta historian - ja no ihan “oikeatkin” uskonnot ja lahkot ovat kyllä kunnostautuneet sellaisissa asioissa, että melkein hävettää itse kuulua vielä edes ev.lut.-kirkkoon. Ihmiset sekoittaa välillä uskontonsa joka ikiseen asiaan maailmassa (vrt. tuo esimerkkini psyk. alan. hoitsusta). Eroaminen kirkosta on ollut kyllä ollut suunnitteilla jo monta vuotta. Eikös sen voi nykyään tehdä netissäkin… (Ohoh, meneepä taas ohi aiheen.)

Joo ei ole täälläkään krapulaa. Nautitaan siitä!

57

All the lonely people - where do they all come from ? All the lonely people - where dooo they all belong ? Tjaa-a.
“JOU” sano mun rakkine peitoltansa, kun vielä venyttelin silkkisatiiniuntuvoissani. En kuullut väärin, enkä hoe tota räppärisanaa ääneen. Halus aamunappulansa ja sai.
Olis, ON kaheksan viikkoa tänään passissa. Siitä on hyvä jatkaa, sillä ei se riitä juomattomuuden pääluvuksi. Olkoon vaikka aperatiivit. Mikä luku riittää ? Sellanen, jota ei tarvii laskea, jota ei tiedä, on viisi-kuusinroinen, miljoonakax.

Mielenkiinnolla seuraan uusien lopettajien telakoitumista lopettajiin. Aina se vaatii tietyn esteen ylittämistä, ittensä voittamista. Toisilla helpompaa, itse mietin piiiiiitkääääään voiko tonne mennä ihan omiansa höpöttelemään ja teknisesti oli ongelmia, jotka sitten ylläpito tuunasi. Pitäähän ihmistäkin vähän syrjemmältä ensin tarkkailla, ennenkuin tekee avauksensa. Vain siten yrittänyt laitetaan.
Mulla oma perhe jäi perustamatta, kun nielu oli liian aktiivinen. Noin sen voi yhteen lauseeseen tiivistää. Olihan se tragedia oikeestaan, todella tyhmästi tein, vaan toisaalta ero olisi tullut sitten vuosien viiveellä sanoisin varmuudella.
Jospa vain parikybäsenä olis olut nelikybäsen näkemys, ah ah juuei… hyvä ettei ainakaan toisinpäin, jotain kasvua on tapahtunut. Hirveesti haikaillut jotain, mitä ei ole. Vieläkin, mutta paljon pienemmäs määrin, sillä se on turhaa ja rasittavaa. Mennyt loisto oli vain tähdenlento — Tärkeintä on oman balanssinsa löytäminen, siinä/sillä eläminen ja raittiina jatkaminen. Olkoon vaikka kuin tyhjän tuntuista ja tylsäääää välillä elo tää. Korkit pysyy kiinni, ei ees ole.

Hieno päivä tulee, Puhtoista Sunnuntaita !!! :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: :smiley:

58

Räppärirakkine. :smiley:

Kaheksan viikkoa on kova alku. Mulla on sinne piiiiiiitkä matka.

Itsellä tuntui jotenkin luontevalta heti tulla tänne tilittämään omiani, kun löysin tämän paikan vasta n. viikko sitten. Tai ehkä oli vaan juuri oikea hetki.

Kai sinäkin teoriassa voisit vielä perheen perustaa. Eri asia miltä se sitten käytännössä tuntuu missäkin elämänvaiheessa.

Tosin voi olla, että asioilla on tarkoituksensa. (Ei ollut tarkoitus kuulostaa uskovaiselta tai fatalistilta, mutta kuulostinpa kuitenkin.) Tai en tarkoita, että juomisella olisi kovin hyviä tarkoituksia - mutta ajalla sen jälkeen, sille pitää keksiä joku oma ajanlasku ja nimi - post-jotakin… Että nyt on pakotettu etsimään (ja löytämään?) se joku balanssi, mihin olet viitannut. Ihan vain itsensä kanssa kun ei voi turvautua oikein mihinkään tukiverkkoon, edes omaan perheeseen. Tarkoitan, että sellaisen ihmisen jonka elämä seuraa tuttua ja turvallista rataa opiskeluineen, työelämineen, perheineen, ei välttämättä tarvitse näitä asioita niin paljon miettiä, kun välttämättä koskaan ei joudu sinne pohjalle, pahaan kriisitilaan. Tämä ajatus ei nyt ihan muotoutunut, mut ehkä siinä jotakin oli. Tai sitten ei. :smiley:

59

Kyllä niitä päiviä kertyy eittämättä, täällä on kaikilla vähän eri lukemat: kymmenistä vuosista muutamaan päivään ja vuosia raittiina olleetkin ovat joskus olleet vaikka kahdeksan viikon kohdalla. Nollasta ponnistetaan alussa. Kivitalollinen massii häipyny, on sentää tuulen huuhtoma persaus.
VAIN kerran tähän ikään sata päivää ja sitten näitä 75 päiväisiä, 60 ja alle, joten en ole edes tietoinen miltä voi tuntua päässä ja ropassa, kun on vaikka neljä kuukautta selvinpäin sitten teinipoikavuosien… ziises :open_mouth:
Otan asiakseni selvittää :smiley:

Onhan kaikella merkityksensä ja sattuma, säkä, tuuri hyvä-huono vaikuttaa ja omat ominaisuudet, luonne, ympäristö.
Kaikki muu oheistarjonta laiffis on nyt sedundääristä, raittius on ykkönen. Se ei estä elämästä ja vapaasti hengittelemästä ahistumatta liikaa, tekemisten ja ajatusten tarkkailua ei voi silti höllätä.

Menneitä oon kelannu tarpeeksi, enkä niitä liikoja tänne nostele, ne ei ole mitenkään hyödyllisiä, vaan niille on oma lokeronsa, joka saa pölyttyä rauhassa. Vanhemmat-suhteista on eri ketjuissa ollut pohdintaa, mun äiti-suhde ok, eri paikkakunnalla, nähdään satunnaisesti ja isän kans ei mitään erimielisyyttä. On kasvanut koiranputkee keväästä -89. Perin hältä hjuumorintajun… Me ryypättiin vikat kesät ja poismenoonsa 40 veenä vaikutti alle 3kymppisenä alkanut syöpä. Erosivat 70-luvulla, isä holistui, väkivaltainen, pettävä, katutappelija, puuseppä. Meni uudestaan naimisiin ja vaimonsa kans mulla oli vain 9 veetä ikäeroa. Me hyvästeltiin jo -88, eikä mulla olis mitään kysyttävää. Häntä vainos omat demonit, shit life. Olen noi asiat jo käynyt läpi, ne mua silleen enää pidä kahleissa tai herätä uusia mielenkiintoja, väärää ihannointia siinä tosin jossain vaiheessa oli. Vaikutti varmasti omaan perhekäsitykseen. Olihan meillä uusperhekuviokin. Toimi ja ei toiminut. Meitsi ei pahemin ole pitänyt yhteyksiä, ne kun jäivät jo ysärillä. Mites mitään pidät, kun olet niin vjitun kuutamolla enimmän aikaa ? :confused: mahoton yhtälö. Ei siellä menneessä silti lymyä mitään tsaakelin wirtaheppoja :laughing: siltikään mitään ikäviä traumoja väheksymättä. Näin aivan kakarana niin rankkaa väkivaltaa, etten kellekään sitä soisi tapahtuvan. Siinä mieles isäni jätti melko shitin henkisen perinnön, mutta it´s aaaaaaaaaal in the past and someday never comes…

Oon tänkin viikon joka päivästä, tunnista, minuutista ja sekunnista kiitollinen, jotka viettänyt selvinpäin.
Valmiina starttaamaan uuden viikon, hyvää tän sandein jatkoo !!! :smiley: :smiley: :smiley:

60

Joo itsellä taitaa olla joku reilu 3 kuukautta maksimi eli taitaa olla lähellä sataa päivää, en muista ihan tarkkaan. Vähän ironista että se loppui siihen, kun vanhemmat alkoivat harkita avioeroa (faija oli pettänyt). Vaikka olin aikuinen, kauan aikaa poissa kotoa ja vähän tekemisissä perheen kanssa. Eli ehkä perheellä/lapsuudella on jotain vaikutusta vielä nykyäänkin, vaikka tuolloinkin luulin, ettei mua heidän tekemisensä ainakaan enää hetkauta. Itsellä ei tosiaan perheessä ole ollut mitään alkoholiongelmia ennen eikä myöhemmin (paitsi minä) eli ainakaan suoraan en voi menneestä mitään hakea. Eri asia mitä tulee henkiseen ilmapiiriin perheessä ja ympäristössä, omaan luonteeseen ja minäkuvaan. Olet oikeassa, että juoppona ei paljon ehdi yhteyttä pitämään. Kuvaavaa että yksi siskoistani -jonka kanssa ei ole mitään erimielisyyksiä ja ihan normaalisuhde kai- muutti miehineen toisesta kaupungeista noin 500 metrin päähän nykyisestä kämpästäni jo puoli vuotta sitten. Ja kertaakaan ei olla täällä Helsingissä nähty, ei edes vahingossa. Ei ole hänkään kysynyt, vaikkei edes tiedä juomiseni laajuutta, vaikka jotain siitä tietää.