Kaappijuopon vahti

Kotikanava
1

Minun mieheni on kaappijuoppo. Jo nuorena kaljaa kului paljon mutta vain viikonloppuisin. Vuosien kuluessa tilanne on päätynyt tähän: pe ja la viinapullo+lonkeroa tms kunnes sössöttä rasittavasti samoja juttuja, su ehkä 6-pack, viikolla vaihtelevasti 2-6 tölkkiä/ päivä. Tiedän nämä jutut vaikka ukko juo varastossa koska minusta on tullut KYYLÄ joka kyttää hajuja, eleitä, horjahduksia yms ja tietenkin kätköjä. Inhoan omia tekemisiäni ja varsinkin hänen tekeisiään. Ukko on ahkera. Aina rassaa jotakin vehjettä tallissa.

Lapset ovat jo muuttaneet pois eikä heitä täällä paljon näy, vierailen paljon heidän luonaan. He eivät juurikaan käy kotona. Minulla on oma yritys jota pyöritän, en ole päästänyt ukkoa sekaantumaan siihen, vaikka on kysellytkin töitä :unamused:

Ihme kyllä hän on saanut työpaikkansa pidettyä vaikka meneekin päivittäin töihin n. klo 9-10. Aamulla kun nukuttaa niin pahuksen paljon…yöllä hän sitten valvoo yksin tv:n edesä kun ei saa unta, heh.

En ole ihan näin calm kuin miltä teksti näyttää…en ole tottunut asiasta kertomaan, salaan asiat kaikilta. Vain lapset tietävät missä mennään. Välillä olen ollut lähdössä liitosta mutta en tiedä mikä minua pitää tässä kiinni. Apuja…

2

sulla on vähän sama tilanne kun meillä…
Tosin meillä mies joi perjantaina kunnolla, lauantaina krapulakaljaa, välillä vähän enemmän, ja sunnuntaisin ei juo ollenkaan.
sitten mies rupes juomaan vuoden tai pari viikollakin. Minähän kyttäsin samanlailla kun sä, tarkkailin eleitä, hajuja, tölkkejä jne. Ja meilläkin mies joi samalla kun puuhaili jotain, useimmiten ulkona autotallissa tai silloinkun en ollut paikalla.
En tiä mikä siinä sitten ketutti, mies oli poissa silmistä juomassa, ja tuli sitten nukkumaan. Itse sit kävin aina ulkosalla kurkkailemassa mis kunnossa toinen on…

Sit mulle rupes riittää, pienen jutustelun jälkeen mies totes et on alkanut menee lapasesta ja pitäs lopettaa se viikolla tenuttaminen. Ja nyt kaksi kuukautta ollut ilman viikkojuomista (juo oluen tai kaksi jos viikolla mennään saunaan).

Itse ottaisin asian esille, eikö hän näe että toi viikolla juominen menee yli? Se voi olla ettei hän itse sitä tajua, joten sun oman mielenterveyden vuoksi yritä jättää kyttäily. Jos haluat suhteeseen jäädä, nauti omasta elämästä, ja anna toisen elää omaansa. Jos ei näe että hällä ongelma on, niin sinä et voi asiaan vaikuttaa. (eikö kuulostakkin kamalalle. Me ei voida toisia ihmisiä raitistaa.)
Eli ainoa vaihtoehto on siinä tapauksessa, että alat nauttia omasta elämästä ja yrität elää niin ettei miehen juominen vaikuta sun mielialaas.

Voimia kovasti, tiedän tasan miltä susta tuntuu!

3

MIes voi ihan helpolla luulla ettei kukaan sitä kaappijuopottelua huomaa.
Tai sitten jos ajatteleekin että joku huomaa, niin hän “mitäpä se kenellekään kuuluu”
Suostittelen ettei kannata salata asioita.
Asiat joita salaat tulevat sinun kannettaviksi, vaikka ne kuuluisi sen kannettavaksi joka juo.
Asiat tuntuvat myös isommilta kun niitä pitää salata.
En tarkoita että pitää alkaa käyttäytymään huonosti ja lähteä naapureille toitottamaan, tai sanoa miestä juopoksi, mutta vain tosiasioihin pidättäytyen. Ei juomamääriä arvaillen, vaan luottaen siihen mitä näet.
mutta eipä sekään huono idea ole että jos miehesi on humalassa ja joku sen näkee, niin sanot reippaasti että mies on humalassa. Tai jos ei avoimin kortein pelaaminen onnistu ja pelkäät miehesi saavan kilarit asian puheeksiottamisesta, niin lähdet ensin salaa hakemaan itsellesi apua sitten, mistä alkoholistin läheiset apua saa.
Jos miehesi on sellainen että koet voivasi ottaa asian puheeksi niin ota, varmaan ei siihen lopeta mutta huomaat reaktion…Asiat ei mene eteenpäin niinkauan kun et edes tiedä miten mies itse suhtautuu. Kieltääkö ongelman, onko valmis lähtemään vaikkapa hoitoon.

Kannattaa puuttua ajoissa jos mies on vielä työkykyinen, (siis ei siten puuttua-puuttua juomiseen tai yrittää raitistaa)
mutta tehdä kaikki laittaaksesi asiat pöydälle ja teet tarvittaessa valinnan että mitä haluat elämältä, ja laitat miehesi valinnan eteen myös että tietyssä vaiheessa sun on katsottava että jäätkö uppoavaan laivaan vai et.
Mikäli kaappijuopottelu eteneee ja määrät nousevat, alkaa olla jossain vaiheessa miehen terveys ja työkyky vaarantuvat , jolloin on vaarana että mies sillä tavalla juomisellaan vaikuttaa teidän molempien elämänlaatuun huonontavasti, sairastumalla itseaiheutettuihin viinatauteihin. Kun ihmiselle voi tulla riittävästi sairauksia ilman että niitä itse hankitaan vielä juomalla. Elikkä liikajuominen voi kuitenkin kostautua myös sulle, puhumattakaan että jos määrät nousevat niin ennenpitkää useilla juopoilla on edessä varhainen eläköityminen tai työpaikan menetys juomiseen liittyvien ongelmien takia. Sitten jos päätät ettet tee mitään ja aiot katsoa, niin sekin on sinun valintasi tietenkin. Mutta hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, että myös itselläsi on valintoja tehtävänä ja ne ovat siis sinun valintojasi, jotka eivät riipu kenestäkään muusta. Tosiaan sanoit että ihme kyllä on onnistunut vielä töihin pääsemään…mutta univaikeudet liittyvät myös alkoholin liikakäyttöön…tätä kautta kun se juopottelu etenee niin jossain vaiheessa on myös työpaikka vaarantuva.
Voi myös vaarantua siten että alkoholistilla alkaa pinna lyhetä ja pyrkii itse eroon työpaikasta, käytännössä varmistaakseen että saa elää kuten haluaa eikä työ toimi enää rajoitteena.

4

Kiitos kovasti vastauksista.
Tämä tarinahan on pitkä. Olen yrittänyt mielestäni vähän kaikkea: puhumista, huutamista, välinpitämättömyyttä, uhkailua, houkuttelua, lahjontaa…en ole vain hiljaa hyväksynyt tilannetta. Kaikki keinot ovat yleensä vaikuttaneet hieman hetkeksi, tai sitten juominen on piilotettu vähäksi aikaa paremmin. Jonkin ajan kuluttua kaikki on ennallaan.

Juomisen lisäksi mies tupakoi paljon ja käyttää nuuskaa. Minua ihan ällöttää. Tästä voittekin arvata seuraukset parisuhteessa :cry:

Kuitenkin mies on ihan mukava selvinpäin, ja iloisella mielellä humalassakin (no ei ihan aina). Koskaan hän ei ole ollut väkivaltainen minua kohtaan. Pahimmassa tapauksessa on lautaset lennelleet. Kesät ovat aina pahimpia, talvella tilanne rauhoittuu. Mökille minua ei huvita mennä enää ollenkaan kun siellä kaljaa kiskotaan pari tuntia heräämisestä yömyöhään.

Taidan tässä tehdä jonkinlaista irtiottoa. Olen jotenkin koukussa enkä osaa lähteä.

Mies ei ikinä lähtisi hoitoon. Hän on sanonut ettei tarvitse hoitoa, juo ehkä vähän liikaa mutta hallitsee homman täysin. Tänään aion sanoa hänelle että juominen on hänen asiansa, ei minun. Aion vapauttaa itseni syyllisyydestä kun en voi hallita tilannetta. Saas nähdä miten käy…

5

No jossain urassahan sitä ihmisen on eteenpäin mentävä. Mä kävin jopa sen kautta, että opettelin olemaan ylpeä miehestäni, niissä asioissa missä on oli hyvä. Ei lyönyt, kävi töissä, oli yleensä humalassa mukava. Paljon hyviä puolia!

Mutta sitten lopulta… ei enää tuttu helvetti (tai sellainen esikartano, kevyttä lämmittelyä mutta ei hehkuvia hiilihankoja perseessä) alkoi lipsua vieraan helvetin puolelle. Raja siirtyi kerralla nytkähtäen siihen, että mä en enää pystynyt.

En enää pystynyt olemaan hiljaa, selittämään itselleni että tämä menee ohi. Eikä se helppoa ollut, eikä varmaan ole ohi vieläkään.

Kukin omaan tahtiin. Mikäpä tässä neuvomaan. Ja sekin tekee elämästä parempaa, kun lopettaa sen yrityksen kontrolloida asioita joille ei voi mitään. Ja opettelee vetämään rajat siihen, mille voi.

Kiltteyttäni mäkin kärsin siitä, että juoppo halusi viettää perheaikaa. Mikä saattoi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lähdettiin lauantaiaamuna käymään kaupassa. Ja siellä silmätikkuna (tuntui siltä) kun toinen haisee vanhalle viinalle ja ärisee (mitäs lähdit mukaan?) kun väsyttää ja vatsa oikkuilee ja palelee ja nälkä…

Kerran sitä voi aina selittää, että mies on ollut firman pikkujouluissa / edustamassa asiakkaiden kanssa mutta kun se oli sitä jatkuvasti. Uimahallissa yksi lilluu altaassa pilaten veden hajullaan joka ei lähde edes pesussa.

Joidenkin asioiden kanssa voi elää. Jossain menee raja.

6

Kultakala, olet siis eronnut? Miten elämäsi lähti käyntiin yksin? Miltä se TUNTUI? Taidan olla enemmän kiintynyt yhteiseen kotiin kun mieheen. En haluaisi lähteä kotoa, parempi olisi kun mies lähtisi. Löytäis vaikka jonkun naisen… Mutta kun se ei käy missään, varastossa vain. Ei ne taida sinne tulla. Joskus taas tuntuu että turhasta narisen, juokoon miten paljon haluaa. Ei koske minua. Mutta kun se ärsyttää niiiiiin! Olen pian allerginen tölkin avaamisen sihahdukselle, heti nousee paineet.

7

Sitkeä Sissi…

Miltä tämä tuntuu? Luontevalta. Ei helppoa, alkuun oli paljon surua siitä että mun unelma on viety. Koska ehkä se talo ei niinkään ollut se, mitä rakastin, mutta piha… Mulla oli puutarha. Se uskomaton tunne (ja vieläkin itkettää, mutta se ei haittaa, nessuja riittää) kun keväällä nousi narsissit ja krookukset, miten kesän aikana eri kukat heräsivät kukkimaan ja se saamarin rhodo, joka 11kk vuodessa yks ruma risukasa kukki 2 viikkoa niin kauniisti että jaksoi taas katsella loppuvuoden sen tylsyyttä (suhteemme symboli) :unamused:

Ja syksy, kun omenapuu antoi satoa, nosti omat perunat (joo, niitä oli kylvetty noin 10 taimea) ja poimi tomaatit, yrtit, keitti mustaviinimarjat mehuksi… Kyllä sitä maata oppii rakastamaan, kun sitä hoitaa vuosia. Kääntää, myllää, kantaa paskaa. Kesät oli suhteessa helppoja, kun ei tarvinnut olla sisätiloissa toisen kanssa.

Rakastin monia asioita siinä elämässä. Mainitsit siitä, että raha pitää yhdessä. Joo, onhan siinä rahastakin kyse. Mä en tule omin voimin saamaan elämässä enää sellaista kotia (mutta ei juututa siihen). Pitää jatkaa lottoamista.

Minusta oli hirveää, että jouduin tilanteeseen jossa lapset piti viedä omasta kodistaan. Taistelin sitä vastaan - siis kyllähän mä jo alusta asti tajusin että ukko on juoppo mutta olihan niitä hyviäkin aikoja ja sitten se ajatus että tämä on juttu josta pitää päästä yli, ihmiset eroaa liian helposti edes yrittämättä pysyä yhdessä…

Mutta se ei riitä, että yksin yrittää. Vielä keväällä mä olisin voinut jatkaa jos ukko olisi tullut edes sen askeleen vastaan. Pyytänyt anteeksi (tosissaan) luvannut jotain. No, reilua tietty ettei luvannut mitään mitä ei voinut pitää. Viiltää yhä muistaa se hetki kun sanoin viimeisen kerran “mun on pakko lähteä jos juominen ei lopu” ja vastaus oli “no niin kai sitten”

Millainen ihminen valitsee viinan ennen perhettä! Ja on kymmenen minuuttia aiemmin vedonnut siihen, että HÄN ei halua rikkoa perhettä.

Oltiin siis perheneuvolassa, mikä oli hyvä. Koska mä en vieläkään halua puhua sen ihmisen kanssa kahden kesken. Niin kauan hän on ottanut sanojani, vääristänyt ja heittänyt takaisin silmille. Jos olisin kertonut jostain entisestä poikaystävästä, hän olisi väittänyt että kaipaan tätä. Joskus ajattelen, tietty. Että mitä se olisi ollut jos olisin suostunut siihen entisen poikaystävän kosintaan, joskus menneessä. En suostunut, taisin itseasiassa pompata sohvasta ja aloitin imuroinnin, kuvittelin etten olisi kuullut…

Mentiinpä menneisiin. Itse en ole oikeastaan koskaan pahemmin seurustellut, aina niissä oli jotain vikaa niissä tyypeissä, eksän kanssa se vaan kolahti kerralla. Joskus pohdin, että se talo kutsui minua, se talo kaipasi elämää sisälleen. Ja sitä oli, mutta se on toinen tarina.

Joten… olen elänyt yksin, tosin lapsettomana, ennenkin. Ja ihmiset pärjää, miksen minäkin. Se on sitä, että tekee nämä asiat jotka tarvii tehdä, ei enempää.

Lasten suhde isäänsä on ehkä parantumassa. Ainakin olen huomannut ukon asenteessa jotain petrausta. Ehkä siinä on sekin, että mä en enää ole siinä välissä tulkkina, erotuomarina, sovittelijana ja järjestelijänä. Hän joutuu ottamaan suoran kontaktin, päättämään itse ruuat, tekemiset sen sellaiset. Joskus kun lapset oli pieniä, mä ajattelin eroa juuri tällä perusteella että eronneena olisi sentään omaa aikaa silloin tällöin.

Nyt on. Ja saan kieroutunutta mielihyvää asioista, jotka saan tehdä niinkuin itse haluan. Tyyliin järjestän aterinlaatikon oman mieleni mukaan, eksällä oli siihenkin tosi tarkka järjestys. Käännän vessapaperirullan just väärinpäin ihan vaan siksi, ettei sillä ole oikeasti väliä - ei ainakaan niin paljoa että pitäisi pöntölläkäynnin jälkeen jupista että ihme juttu kun Joku (se Joku teki aina kaikenlaista pahaa) ei osaa edes paperia ripustaa. Nukun joskus sohvalla. Iso juttu, koska parisuhteen määrite oli joku samassa sängyssä nukkuminen.

Ja itse eroaminen? Sain vuokra-asunnon 3päivää hakemuksen jättämisestä. Tuntui, kuin sitä olisi odotettu, oli kuin olisi saapunut joen rantaan missä odotti vene… ja hirveällä vimmalla mä tietty suoritin muuttoa. Sain apua yllättäviltä tahoilta, asiat ratkesi yksi kerrallaan. Raha venyi ihmeesti. Toisaalta mä en hirveästi muista kesästä mitään, ei ollut ruokahalua, väliin nukutti ja väliin valvotti.

Tuntuu oudolta, että tämä on nyt minun elämääni. Miten helposti tähän solahtaakaan. Ihan kuin se yhdessä asuminen olisi tapahtunut jollekulle toiselle.

8

Se tapahtuikin jollekulle toiselle! Omaa elämääni taaksepäin katsoessa moni asia tuntuu ihan samanlaiselta, se kaikki tapahtui jollekulle toiselle. Nyt olen eri kuin ennen, olen viisaampi, vahvempi, kypsempi ja ymmärrän enemmän itsestäni ja muista, ihan niin kuin sinäkin, Kultakala.

9

Sama fiilis :mrgreen: Totuus on varmaan se, että jokaiseen aikakauteen ja ikävuoteen liittyy tietty “minuus”, joka voi myöhemmin tuntua hyvinkin vieraalta. Minua hävetti pitkään oma käytökseni alkoholistin puolisona, kun tajusin, miten paljon olin sillä vahingoittanut itseäni ja muita :blush: Nykyään yritän suhtautua ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi niihinkin vaiheisiin, tein silloin mitä niissä olosuhteissa pystyin ja osasin.

10

Kuulostaapa tutulta aloittaja, myös minäkin salaan asiaa koska hävettää että näin käy juuri mun miehelle ja pari vuotta sitten vasta mentiin naimisiin. Taas tultiin kotiin takaoven kautta ja ei mitään oltu juotu kun tenttasin ja silti silmistä heti näki kun ne toljotti miten sattuu ja kun huomauttaa silmistä niin syy on VÄSYMYS mukamas. ja pitkin iltaa piti takaoven kautta rampata tupakalla ja joka kerta hajut kun kapakassa. Meillä vaan on lapsia, eivät viel lähteneet kotoa ja mies ollut kaappijuoppo siitä lähtien kun erehdyin menemään naimisiin, onks se lupa ryypätä? Mä en jaksa tätä kyttäystä!!! Mä oon koko ajan väsyneempi, aina kun uhkaan erota niin ollaan nii mielin kielin ja siivotaan ja sit pari päivää on juomatta ja minä tyhmä oon onnessani ja perun puheet ja plääplää. Tällä viikollakin kahtena iltana tullut “naapurista” selvästi humalassa ja nukahtanut sohvalle kun ensin itkenyt ja pyydellyt anteeksi, naapurissa siis asustaa alkoholisti jonka kans varmaan on helppo ottaa. Baarissa eikä vastaavassa tää mies oo ikinä ottanut, sitä ihmettelen. miksi aina “piilossa” ottaa?

11

Kun mun mies alussa kiinni piilojuomisesta, kysyin miksi niitä pulloja täytyy piilottaa. Vastaus oli koska minä suutun jos hän ottaa muutaman oluen, eikä halua riidellä joka kerta siitä muutamasta oluesta. Yritti näin välttää siis riitaa. Pikkuhiljaa sitten rupes tajuamaan et pahempi riita tulee piilojuomisesta kuin siitä että juo sen muutaman ilman salailua.
Luulempa siis että mies haluaa juoda salaa sulta siksi että välttäis riidat, tai sitten haluaa valehdella myös itseltään sen juomisen.

Sen minkä mä olen oppinut, on se että ei ikinä pidä antaa turhia uhkauksia. Vähän niinkuin pikkulapsillekkaan, jos uhkaa jollain, ja lapsi ei toimi kuten pyydetään niin sitten uhkaus toteutetaan, eikä jäädä jaarittelemaan ja antamaan monta mahdollisuutta.
Siksi itse mietin tarkkaan mitä suustani päästän, en uhkaile että myydään talo, tai erotaan, vaan jotain sitten toteutuskelpoisempaa. Vaikka et mä en sitten ota sua mukaan kyläilemään, tai sä nukut sitten sohvalla tms.
Jos joksu tulee tilanne et joko tai, niin ero uhakuas tulee siinä vaiheessa kun tiedän et mä sitten kanssa lähden.

Sun täytyy kysyä mieheltäs miksi pitää juoda salaa? Ja pahempi riita tulee salailusta ja valehtelusta. Ja jos mies katsoo silmiin ja lupaa ja vannoo ettei mitään oo juonut, ja itse näkee kuitenkin selvästi et kännissähän toinen on, niin siitä tulee sitten luottamuspula. Ei pysty lluottamaan toisen sanaan, ei vaikka toinen kantsoo silmiin ja lupaa ja vannoo. Se on pahinta! Eli nää asiat ehdottomasti kannattaa jutella miehes kanssa kun on selvinpäin. Kerrot miltä se salailu susta tuntuu, valehtelu päin naamaa jne.
Miehes täytyy itse huomata et on homma karannut lapasesta.
Meillä vasta muutaman vuoden piilopulloilun jälkeen mies sanoi itse et nyt on mennyt homma lapasesta, jätti viikolla ryynäämisen ja piilojuomiset. Ja sen päähän on iskostunut, että se piilottelu on paljon pahempaa kuin itse juominen eukon nähden.

Nyt kannattaa notstaa kissa pöydälle, puhua asioita. Unohtaa turhat uhkailut ja kiristykset, jos niitä ei halua kuitenkaan toteuttaa!

12

Jos se juominen on alkoholistista niin turha on juopolle opettaa mitään uusia juomatapoja jotka häiritsee “vähiten”…:slight_smile:
Mutta kissan nostaminen pöydälle on aina kannatettavaa, ja se että se salajuominen on jokatapauksessa huomattu ja turha elättää juopon toivoa että voi juoda salaa. Jos juopon saa salajuomisesta kiinni ja sen narauttaa, niin keksiihän se sitten sen vähemmän haitallisen tavan, eli avojuopottelun.
Jossain vaiheessa jos alkoholismi etenee siihen ettei paluuta normaaliin juomiseen kuitenkaan ole, niin kannattaa katsoa jaksaako katsoa sitä ollenkaan. Riiteleminenhän toisten juomisesta on aina yhtä turhaa kuin vaikeaakin. Jokainen juo niinpaljon kun tahtoo sehän on fakta, riitelemättä tai ilman. Omat valinnat on tärkeimpiä mitä sietää ja mitä ei.

13

niin joo, toi on ihan totta. Et löytäähän se sitten muita tapoja juoda! Meillä kun kävi niin että mies itse rupes avaamaan silmiään et viikolla juominen on typerää… Hän itse halus jättää viikolla pämppäämisen ja viikonloppuisin alkoa menee vähemmän kuin ikinä ennen meidän suhteen aikana.
Ja kun meillä ei käynyt niin että juominen ois jatkunut samaan tahtiin avojuomisena, niin en tajunnut tuota!

Ehkä mies ei halua itse nähdä niitä juoisten määriä, siks on parmpi juoda salaa. Salaa puolisolta ja itseltään. Voi hyvin mielin ummistaa silmät ja unohtaa et taas on koko viikko menny kitatessa.

Mut oli niin tai näin, niin juomisen salailu on ainakin meidän suhteessa pahempaa kuin avoimesti juominen. Mut jos se sama juominen ois jatkunut, vain avoimesti, niin olisin varmasti eri mieltä.
Ehkä sitä jotenkin ajattelee et luottamus suhteessa on todella tärkeää. Se että voi luottaa toisen sanoihin, eikä niitä tarttis epäillä. Siksi mulle oli todella tärkeää et se piilojuominen loppui, että mä voisin taas luottaa toisen puheeseen. Vaikka olisikin käynyt niin että ois juonut avoimesti mun nähden. Siltikin!

Kuten sanoit, jokainen määrittää itse minkä verran sietää ja jaksaa katsella.

14

Maikki, sinä luultavasti kestät katsella paljon enemmän juomista, kuin minä ikinä kestäisin. Juot itsekin luultavasti paljon enemmän, mitä minä koskaan tein. (Viikottain?)

Minun ukkoni juo välillä hänkin, onneksi harvoin, itse en nykyään ollenkaan. Alkoholi on turhaa myrkkyä, sitä ilman pärjää vallan mainiosti :mrgreen: Paitsi tietysti riippuvaiset ihmiset, tai sellaiset, joilla on alkoholiongelma. Oletko koskaan kokeillut olla juomatta vaikka pari-kolme kuukautta? Ihan muuten vain, testataksesi miten se sinulle sopii.

Olemme erilaisia, ja jokaisella on omat, itselleen sopivat arvot. Alkoholisti ei kuitenkaan koskaan voi oppia juomaan kohtuudella, eli jos miehesi nyt juo mielestäsi sopivasti, eikä ongelmia ole, niin hän ei ilmeisestikään ole alkoholisti. Tai sitten sinä olet pyöritellyt tämän homman itsellesi sopivasti nielaistavaan pakettiin.

Tätä samaa vähentämisen “neuvoa” ei kannata kuitenkaan jaella muille, koska monessa lapsiperheessä esim. tuo viikonloppu pämppäily on jo ihan kestämätön tilanne. Lasten aikana kun ei vastuullinen aikuinen juo itseään humaalaan, ei koskaan.

Teillähän ei lapsia ole, joten sinänsä ei huolta. Mutta monessa lapsiperheessä tilanne on se, että viina virtaa viikonloppuisin, ja lapset kipuilevat tahollaan, vanhempansa ja turvallisen lapsuuden hukanneena.

Vastuussa ei ole vain ne pulloa kumoavat isät, vaan yhtä hyvin ne boolia sekoittelevat äiditkin. Sekä ne äidit, jotka eivät juo, mutta vuodesta toiseen katselevat raivon ja väsymyksen täyttäminä miehen ryyppäämistä, kun eivät pysty eroamaankaan, kun rakastavat niin kovasti. Ketä he rakastavat? Miestäänkö? Vai todellisuudessa itseään, kun eivät kestä ajatusta olla yksin?

Itse sain voimia eroon juuri lapsista. Halusin heille päihteettömän lapsuuden, ja selväpäisen, turvallisen äidin. Se riitti syyksi, ja voimavaraksi. Vasta eron jälkeen ymmärsin, miten olin mahdollistanut tilanteen jatkumista, ja alkoholistin sairauden pahanemista omilla “vähentely” ohjeillani ja rajoituksillani. Alkoholisti on läheisriippuvaisen katalysaattori, ja toisinpäin. Heidän erottaminen toisistaan sallii parantumisen käynnistymisen.

Nopsasti tuossa fiksusti neuvoikin, että kannattaa siirtyä tekoihin. Mutta ne teot pitää miettiä tarkkaan. Jos miettii, mikä on lapsille paras vaihtoehto pitkällä aikajänteellä, on jo kiinni oikeassa päätöksessä. Itseään pitää hoitaa, paraneminen ei tapahdu vain tahdon voimalla. Terapia, al-anon… yleensä puhuminen, avautuminen.

Voimia kaikille viikonlopuksi!

15

Sitruunapippuri

en kerinnyt kokonaan lukemaan viestiäsi…

Mut nopeasti vastaan

Ensinnäkin, olen yrittänyt painottaa miten mä oon toiminut, enkä ole yrittänyt mielestäni neuvoa että juoppo voi juoda kohtuudella! Tätä olen yritänyt välttää, mut olen pahoillani jos olen antanut sen kuvan et mun neuvot ois varteenotettavia. Olen vain halunnut kertoa omista kokemuksista!

Ja todellakaan alkoholi ja lapset ei sovi yhteen! En todella kannusta et toinen juo kun lapsia on vahdittava! Kerroin vain tilanteeni näin lapsettomana!
Mun pitikin jatkaa viestiäni et jos lapsia meillä olis, en sallisi miehen juovan lasten edessä, tai heistä vastuussa oltaessa!!

Ja mitä mun juomiseen tulee… Käyn pippaloimassa kavereiden kanssa 1-2kertaa/vuosi. Kotona saatan ottaa lasin tai kaksi viiniä ruuan kanssa. Ja on niitä kausia kun olen juomatta lainkaan alkoholia 3-4kuukautta. (varsinkin grillauskauden mentyä ohitse). Kesällä saatan ottaa lasin viiniä päivittäin, tai parin viikon välein. Kun ei maistu niin ei maistu. Eli en juo säännöllisesti, juon annoksen tai kaksi kerralla. Voin olla useita kuukausia ilman, kun ei vain maistu.
Viimeiset pienet pöhnät join 2kk sitten, hyvin maltilliset, ja sitä ennen oli 6kuukautta kun join maltilliset pienet pöhnät.

En ole ketään kannustanut pämppäilemään viikolla, olen puhunut vain itsestäni, siitä että mulle lapsettomana passaa et mies juo perjantaina, ei muuten.
Ja tuossa mielestäni sanottiin että hän oli sopinut miehen kanssa että juo vain perjantaisin ja menee muualle juomaan.
Ja mielestäni neuvoin häntä miettimään että mikä on hänen sieto toleranssi…

Mut en tosiaan oo tarkoittanut asioita noin että lasten edessä ja vastuussa oleva saa ryypätä, ja vähentäminen on hyvä idea.
Olen kuitenkin sanonut et jokainen miettii haluaako että mies ei juo ollenkaan vai vain sovittuna aikana ja töllöinkin on mahollisuus että juominen vain lisääntyy…

Mut luen ajatuksella paremmin sun viestin kun kiire hellittää!

16

Tuo on ihanne tilanne kun luovuttaa sen miehentarkkailun niin ihmisellä tosiaan voi ollakin järki siellä päässä, ei kaikki anna sen alkoholismin viedä itseään!
Alkuvaiheessa kun havahtuu niin voi pärjätä vielä ilman alkoholin estolääkitystäkin ja muuta. Pääasiahan ei ole se, että paljonko mies juo, vaan että siitä ei tarvitse kenenkään muun huolehtia kuin ihmisen itsensä. Ja ett kenenkään siviilin ei tarvitse diagnosoida onko joku nimenomaan alko-holisti, vai ei.
Ajatelkaa tosiaan jos joku tulisi meillekin selittämään, että juomme liikaa ja lopeta. Tai käskisi ja huolehtisi vieressä että “jokos taas menet tupakalle häh? Entäs söitkö suklaata sano aa ja näytä kieli”.

sit kun tosiaan se alkoholismi ryöpsähtää käsistä, niin sillä ei kans ole arvojen kanssa paljoa tekemistä. :smiley: Silloin kun ihminen vielä pystyy sen valinnan tekemään, että kumpaa haluaa juomista vai elämää,
niin on mahtava varmaan jälkeenpäin sille juojalle itselleen, että on itse saanut päättää.

17

Jatkoin lukemista…
Tuo on sitr.pipp. Totta et liikaa on juovia vanhempia ja jotka katsovat toisen juomista kun niin rakastaa, ja lapset kärsii!
Olen itse ajatellut asiaa paljon! Jos tähän muksu pyörähtää, niin kyllä mä lasta suojelen! Mä en ees rakkauden takia anna toisen tuhota lapsiani! Sen verran tärkee juttu lapset on mulle, tekisin kaikkeni suojellakseni heitä! Mulla on myös ihana suku ja ystävät joihin voin luottaa, heidän takia tiedän et voin lähteä jos lasten turvallisuus on uhattu, ja heiltä saan tukea!

Mut nyt on sieto toleranssi suurempi! Mulla siis!
Enkä mä enää paljoa jaksa katsella…
Ehkä joku päivä käy niin et ilmotan et mies on juoppo ja lähdin menemään… En sitä tiedä. Mut tosiaan minäkään kaikkea siedä!

18

Maikki85, anteeksi tuo kannanottoni, taisin olla aika tuomitsevainen sinua kohtaan. Siihen minulla ei ollut oikeutta. Minua ärsyttää ja surettaa niin paljon ne lapset, jotka joutuvat katsomaan vierestä jatkuvaa viikonloppukännäämistä. Mutta syytönhän sinä siihen olet! :smiley:

Oikeasti on vain hienoa, että miehesi on vähentänyt juomistaan, ja teillä menee hyvin. Se, että olet laittanut itsellesi rajat, on terve asia. Tsemppiä jatkoonkin!

Se mun ärsytys johtuu siitä, että olen tehnyt sellaisen huomion, että on olemassa äitiä ja isiä, jotka oikeasti uskovat, että kaikki, siis kaikki ihmiset juovat perjantaisin kotonaan. Tällaiset perheet lyöttäytyvät toisten samanlaisten kanssa yhteen, ja elävät niitä kosteita viikonloppuja odottaen. Onneksi he ovat vain pieni osa, ja vähemmistöä, mutta silti… On erikoista, että vaikka näistä perheistä sitten tulee niitä lasten mielenterveysongelmia, huostaanottoja, rikoksia, jne jne, silti tähän ei puututa, vaan homma saa jatkua edelleen samana. Näitä perheitä ei lasketa mitenkään alkoholiongelmaisiksi, vaikka juuri näiden seinien sisällä muhii monta tulevaa alkoholistia, vähitellen ja vaiheittain sairastumassa. (Mukaan lukien lapset, jotka jatkavat vanhempiensa perintöä.)

Ymmärrän, että nuorena voi juhlia ja juosta kapakoissa, mutta sitten kun alkaa lisääntyä ja tehdä lapsia, pitäisi olla sen verran älyä että lopettaa sen viikonloppuryyppäilyn. Tai sitten, jos ei halua/voi, ei tee niitä lapsia.

…Ja paria etsiville nuorille voisi vinkata, että ne parhaat miehet eivät löydy kapakoista. Ja että jos haluaa joskus lapsia, ei kannata valita sellaista miestä, joka viihtyy perjantaisin kännissä.

Tällaista tässä aamukynnyksellä, meitsi lähtee nyt hevosen selkään nauttimaan, mukavaa päivää kaikille!

19

Sitruunapippuri

Olen työssäni ja vapaa-ajalla nähnyt näitä perheitä. Missä molemmat juo aina viikonloppuisin. Tai ravaavat vuorotellen jatkuvasti viettämässä omaa aikaa.
Ne saa mut raivon partaalle. Jos lapsia tulee, niin eikö sotten elämän pitäis muuttua enemmän lapsikeskeiseksi.
Mut mä en voi vaikuttaa asiaan vaikka kuin kiukuttaa. En siis ajattele näitä vääryyksiä, mietin vain miten mä voin tehdä asiat toisin…
Ja olen tosiaan nähnyt läheltä miten vanhemman runsas alkoholinkäyttö vaikuttaa pieneen lapseen… Käytöshäiriö, turvattomuus, ilottomuus jne…
Itse ajattelen ensin lapsen etua ja patti nousee otsaan kun kuulen lauseen et ei se lapsi tarkoita sitä et omaa elämää pitää muuttaa, kyllä on oikeus omaan aikaan. No mitä helv te hankitte lapsia jos menojalkaa kutittaa enemmän kuin tarve hoitaa omaa lasta…

Mut joo… Saa taas kiukun pintaan… Enkä mä tiedä mihin suuntaan miehen juominen menee. En halua ees ajatella… Siks elän päiväkerrallaan… Kuten aiemminkin sanoin, jos tähän lapsi tupsahtaisi, mies jatkais juomista niin kyllä mä otan lapsen ja me lähdetään. Ei siinä pitele enää rakkaus, vaan sit mua johdattaa rakkaus omaan lapseen. Eikä yksinhuoltajana helppoa ole, mut mul on rakkaat sukulaiset joiden apuun ja tukeen voin luottaa!
Myös miehen äiti ja sisko olisi mun tukena.

Että tällainen puolustuspuhe. En ole alko myönteinen lapsiperheessä! Must olis lottovoitto jos alkoholi poistettais koko maailmasta! Mulle alko ei ole tarpeellinen… Toivon et jokainen ajattelis ensin lapsia ja heidän etuaan!
Kiitos ja anteeksi typerät kommenttini!

20

Musta on hienoa et täällä saa ja voi purkaa itseään, niin sen kuuluu ollakin.

Musta tuntuu et minä olen joku ihme-hyypiö ko en juo lainkaan. Tuntuu et melkein jokainen käyttää alkoa viikonloppuisin, ainakin jonkin verran. Must se on ikävää enkä jaksa kuulua sellaseen “kyläilyrinkiin”, sitäpaitsi mun muksut arvostaa just sitä etten juo. Eilenkin poika sanoi parille kaverilleen silmiään pyöritellen et:" mein äiti on vaan tommonen, eikä se ole edes kännissä": :laughing: :laughing: Tuli jotain siinä pelleltyä ko nuorisoporukka kaffetteli köökissä :blush: