Pidempään kestänyt juomattomuus keskeytyi tutun tuomaan vinkkupulloon. Sanon “keskeytyi”, koska tiedän jo nyt, ettei tämä mitään tulvaportteja avannut. Tuli kuitenkin tarve kirjoittaa, koska oikeasti ihmettelen omaa reaktiotani.
Sain siis vieraalta tuliaiseksi pullon hyvää punkkua. Sen vastaanottaessani olin vähän “meh”, koska juominen ei ole ollut viime aikoina edes mielessä mitenkään erityisesti. Olen tottunut selvin päin olemiseen enkä kaipaa viinaa. En kuitenkaan ole julistanut täysraittiutta ystäväpiirissä, koska se olisi tuntunut jotenkin niin dramaattiselta (= sitähän harrastaa vain uskovaiset ja alkoholistit). Siksi se tuttu sen pullon toikin, ei se tiennyt.
No, olisin voinut haudata punkun jonnekin kaapin perälle, mutta mitä vielä. Viinahammasta ei ole kolottanut kuukausiin, mutta sitten kun tiedän, että talossa on viinaa…no, reilun vuorokauden se pullo sai olla.
Join siitä eilen illalla lasillisen, tänään töistä tullessa loput. Koko ajan mietin, ettei siinä ollut oikein järkeä: En enää pidä siitä kömpelöstä, tahmeasta tunteesta, jonka humaltuminen aiheuttaa, ja jopa punaviinin maku tuntui pitkän tauon jälkeen ainoastaan kitkerältä ja etikkaiselta. Silti oli aivan pakko jatkaa siihen asti, kunnes pullo oli tyhjä. Sen tyhjennyttyä olin ainoastaan helpottunut: Ohi on, nyt voin taas jatkaa normaalisti. Pullo kiusallisine sisältöineen on tuhottu.
Ihmettelen omaa typeryyttäni. Mun on ollut jotenkin vaikea sijoittaa itseäni mihinkään alkoholistikategoriaan, koska en ole kohdannut ikinä kaltaisiani juoppoja: Julkisivu on kunnossa, duunit hoidetaan, pitkiäkin raittiusjaksoja on takana (ja edessä!) mutta suhtautuminen alkoholiin on täysin pakkomielteistä.
Ja joo, tämän jälkeen ajattelin ilmoittaa suoraan, että mulle ei saa tuoda tai tarjota viinaa.
Tuolla AA:ssa niitä näkyy käyvän enemmänkin. Siis alkoholisteja, joilla on kuvaamasi kaltaiset ulkoiset tunnusmerkit. Tai ainakin ehti olla pitkään, kunnes ne ongelmat kasvoivat isommiksi. Tervetuloa vain joukkoon.
Terve Venla,
kiva kun tulit sieltä kaapista ulos, siellä on usein aika ahdasta.
Täällä palstalla pyörii kaltaisiasi pilvin pimein ja jos alat tarkemmin katselemaan ympärillesi, niin huomaat niitä lähelläsi enemmän kuin uskoisitkaan.
Tarinastasi, määristäsi, suhteestasi alkoholiin päätellen on luultavasti ihan hyvä vaihtoehto jatkaa korkin kiinni pitämistä ja varautua, kuten aiotkin, vastaaviin pullon ilmaantumisiin vastaisuudessa paremmin.
EDIT: Aha, sinähän oletkin jo ollut aiemmin täällä mukana, tervetuloa takaisin sitten
Ihan hyvähän se toki on muitakin informoida omasta elämäntilanteestaan, mutta kyllä oma käyttäytyminen on helpommin hallittavissa kuin muitten. Meinaan kyllä tulevaisuudessakin väkisinkin tulee tilanteita missä on tarjontaa ja tilaisuuksia alkoholin juomisen suhteen, joten kyllä niitten hallinnassa on itse itsestänsä vastuussa.
Ei se ollut typeryyttä. Minusta alkoholismin idea on yksinkertaisuudessaan juuri tuossa, että alkoholi on ihmiselle pakkomielle, olipa elämä muutoin millainen tahansa. Jos tarkastelee vain niitä elämän ulkoisia puitteita, kuten moni tekee, ei näe sitä pakkomiellettä, mikä kumminkin kaikkia alkoholisteja yhdistää: viina merkitsee ihmiselle aivan liikaa, jotta kohtuus onnistuisi, vaikka annosten laskeminen häneltä (vielä) onnistuisikin.
Minulle alkoholi ja sen käyttö oli paha päähänpinttymä niin kauan, kun alkoholi oli elämässäni mukana, ja uskon satavarmasti että saan sen päähänpinttymän takaisinkin jos alan taas ottaa, kuten sinunkin tapauksesi todistaa. Alkoholipakkomielteisen ihmisen on helpompaa elää selvänä.
Itse asiassa vain muutama prosentti alkoholisteista on metsien miehiä, loput ovat aika tavallisia ihmisiä - ja niistä iso osa sellaisia, ettet ikinä arvaisi että ihmisellä on ongelma. Englanniksi sille on termikin: high-functioning alcoholic, eli siis sellainen alkoholisti, jolla on hyvä ura, perhe, harrastukset, ystävät, luottamustehtäviä ja joka kaikin puolin edustaa hyvin menestyvää kansalaista - juomistaan lukuunottamatta.
Kommentti siitä, että kaltaisiasi on paljon, on hyvä. Alapa seurata tuttavapiiriä/työkavereita ja sitä, miten he juovat. Aika nopeasti oppii tunnistamaan ne, joiden lasi tyhjenee vähän liian nopeasti, jotka houkuttelevat muita jäämään, jotka tulevat kevyesti krapulaisina duuniin…
Kuvailemasi kaltaisesta tilanteesta mäkin raitistuin. Raittiuden varrella olen tutustunut hyvin erilaisiin alkoholisteihin (myös niihin, joita ihmiset väistävät kadulla), ja yksi asia yhdistää heitä kaikkia: viina aiheuttaa jokaiselle heistä ongelmia elämässä. Jollekin ongelma tarkoittaa perheriitaa, jollekin asunnon menetystä - yhtä kaikki elämä muuttuu vaikeaksi ja ärsyttäväksi. Toinen juo korviketta pakonomaisesti, toinen punkkua. Ei siis kannata katsoa toisen alkoholistin ulkoisia puitteita, vaan kannattaa katsoa ongelmaa, se meitä yhdistää.
Erittäin hyvä keskustelu, kiitos siitä teille. Valehtelisin, jos väittäisin ettei tietty osa itsestäni vieläkin potkisi vastaan ajatukselle siitä, että olen alkoholisti ja minun on lopetettava kokonaan. Vaikka siis sen lopettamispäätöksen olen tehnytkin ilman mitään määräaikaisuutta. High-functioning alcoholic, tosiaan, kuvaava termi. Kukapa sivistynyttä punaviinin latkimista alkoholismina osaisi pitää (tämä ei siis todellakaan ollut mikään sarkastinen kommentti Venlalle, vaan itselläni oli tapana juoda punkkua).
Tervetuloa joukkoon. Täällä meitä muitakin on, joilla elämä on hymyillyt, töitä riittänyt, julkisivut on kondiksessa, eripituisia juomattomia aikojakin on, mutta suhtautuminen alkoholiin on saanut sen aikaan, että kaikki on karisseet, joillakin pariin otteeseen.
Onneksi sinä olet tullut järkiisi ja lopetat juomisen sekä kerrot muillekin sen, etteivät tuo sinulle mitään mitä et voi juoda, kun homma ei ole sinun käsissä. Toivottavasti löydät sopivaa tukea itsellesi ja päätöksellesi. Alkoholismista on paljon hyvää kirjoitusta ja ei se ole maailmanloppu, jos huomaa, että on alkoholisti. Sehän ei ole sairautena kummoinenkaan, kunhan vain ei juo ja syyt siihen juomattomuuteen on selkeät, ettei kitumalla tarvitse olla juomatta.
[i]A further problem in identifying and getting help for high-functioning alcoholics is that they often do not meet the criteria for alcohol abuse described in the psychiatric diagnostic manual. They have good jobs, perform the expected tasks of daily life and avoid legal problems.
As Dr. Mark L. Willenbring of the National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism put it in Ms. Benton’s book: “People can be dependent and not have abuse problems at all. They’re successful students. They’re good parents, good workers. They watch their weight. They go to the gym. Then they go home and have four martinis or two bottles of wine. Are they alcoholics? You bet.” [/i]
Eli sitä voi olla riippuvainen alkoholista, mutta säästyä pitkään sen sivutuotteena syntyneiltä muilta ongelmilta. Oma keho/mielenterveys ja elämänlaatu kärsivät siitä huolimatta.
MInä en puolestani tunne henkilökohtaisesti juoppoja, jotka olisivat tipahtaneet yhteiskunnan kelkasta.Ihmiset takertuvat liian helposti diagnooseihin ja vertaavat itseään muihin. Jos alkoholi on pakkomielle, silloin sen on sinun henkilökohtainen, ja aika suuri, ongelmasi. Varmasti löytyy ihmisiä, joilla alkoholiongelmat ovat joko pahempia tai lievempiä kuin sinulla. Sillä ei ole mitään väliä sinulle.
