Jussivares

Mulla aikalailla sama tarina kuin muillakin täällä. Eli juominen alkoi noin parikymppisenä lähinnä viikonloppu juomista. Ensimmäinen lapsi syntyi jo kun olin 20 vuotias se rajoitti siihen aikaan juomista jonkin verran. Myös se että lapsi on kehitysvammainen ja lääkärissä piti käydä todella usein. Kun lapsen tilanne alkoi vakiintumaan myös juominen lisääntyi. Olen tehnyt koko ikäni reissutyötä ja työmatkoilla siihen aikaan juominen alkoi olla jokapäiväistä ei suuria määriä mutta siltikin aina piti saada. Sitä jatkuikin sitten noin 35 ikävuoteen saakka. Silloin alkoi parisuhteessa ongelmat. Oli sivusuhdetta puolin ja toisin. 3 kertaa asuttiin jo eri osoitteessa milloin mistäkin syystä, mutta aina palattiin yhteen ja juominen jatkui aina samalla kaavalla. Pe-la yleensä kännissä ja su tasoittavaa tai känni silloinkin. Myös viikolla piti joskus ottaa. Ja tätä siis jatkui varmasti ainakin 5 vuotta. Monta kertaa vaimo sanoi että tarvitsen apua alkoholin käytön kanssa. Kävinkin avominnessä infoluennolla ja sieltä suoraan kaljakauppaan ja mäyräkoiran kanssa kotiin. En ollut juonut tarpeeksi vielä. Loppuaikoina oli hyviäkin kausia mutta juominen jatkui silti joka viikonloppu ja kaikki lomat ja muut vapaat aina kaljan merkeissä. Nyt vuodenvaihteessa oli 11 päivän vapaat ja oma auto ei toiminut kunnolla joten taksilla ajelin joka päivä kaljoja hakemaan ja siitä piti tietenki valehdella millä on missäkin käynyt. Piilopullot myös löytyi milloin mistäkin ja krapularyypyt kuului joka aamuun. Meno alkoi olla jo tässä vaiheessa sellaista että itsekkin tajusin että jotain on muututtava. Uudenvuoden jälkeen olo oli aivan hirveä. Olin varmaan psykoosissa kuulin ääniä ja tunsin yöllä kuinka lapsen kädet koskivat selkääni. Heräsin siihen ja huoneessa ei ollut ketään. Vaimo ja lapset nukkuivat eri huoneessa. Tämän vuoden alussa vaimo ilmoitti että haluaa eron ja muuttaa pois. Yritin vielä ryhdistäytyä ja olin pari viikkoa juomatta. Se ei auttanut. Eron jälkeen juominen lähti aivan käsistä. Lähdin työmatkalle ja siitä alkoi noin puolen vuoden putki. Sain alkuun mielialalääkettä koska olin masentunut. Olinkin kyllä masentunut mutta siihen kun sotkee vielä alkoholin niin olin masentunut ja sekakäyttäjä. Aluksi juominen tosiaan oli töiden jälkeen, mutta kuukausien kuluessa aloin jo juomaan työmatkalla muutaman ennenkuin olin edes päässyt työpaikalle. Sanoin itselleni että juon työpaikkaa alta ja tiedostin sen mutta tuntui että millään ei ole enää väliä. Sitä jatkui aikansa ja meno tietenkin vaan paheni. Sitten sain suullisen varoituksen ja poistettiin työmaalta selviämään kesken päivän. Sama jatkui silti koko viikon. Kunnes seuraavan kerran sain kirjallisen varoituksen parin viikon päästä. Määrättiin 2 viikon sairasloma ja juominen vaan yltyi. 2 itsemurhayritystä ja 2 kertaa meinasi henki lähteä ihan muulla tavalla. Join kunnes sammuin heräsin uudelleen ja join lisää. Nukkuminen oli vain sammuneena olemista. Suljetulla osastolla olin yhden yön itsemurhayrityksen jälkeen sieltä kun pääsin kävelin kaljakauppaan. Hoitoonohjauksessa työterveydessä olin kännissä. Sieltä kun pääsin pois kävelin kaljakauppaan. Juhannuksena join viimeiset oluet ja päätin putken 3 laatikkoon kaljaa viikonloppuna. Tiistaina jouduin käymään verikokeissa ja sieltä pois tullessa viinakramppi. Ajokieltoa lääkäriltä 3kk. Onneksi en tappanut ketään. Verikokeissa arvot vielä suht hyvät. Ainoastaan alkoholin kulutusta osoittavat olivat tietenkin aika hurjasti koholla. Nyt 1 vuosi päihdeseurannassa että saan pitää työni, mistä olen todella kiitollinen. Ja sen myös aion olla ja tarkoitus on lopettaa kokonaan. Alkuvaiheessa olen, mutta en todella halua palata entiseen. Oli kyllä aivan hirveä vaihe elämässäni viimeinen puolivuotta.

5 tykkäystä

Kiitos kun jaoit oman tarinasi.
Melkoista itsetuhoista rallia on loppuaika juomisesta meillä monella ollut. Minullakin oli jumalaton pelko, että teen itsemurhan kännissä, kun viimeisen juomavuoden aikana itsetuhoisuus oli lähinnä sääntö ei poikkeus. Tunsin vasttamatonta halua hyökätä ohiajavien autojen alle yms. Krapulat oli hirveitä.
Viimeinen ryyppyputki päättyi sekoiluun kauppakeskuksessa, putkareissuun, sieltä raahauduin aamulla kotiin tavarani hukanneena ja vaatteet oksennuksessa. Huoltomieskin piti hommata avaamaan ovi, kun avaimetkin olivat kadonneet.
Alkoholi pisti siis polvilleen, kirjamellisestikin monta kertaa. Nyt olen ollut raittiina vuodesta 2015 asti ja vaikka kärsin masennuksesta ym, elämä on nyt paljon helpompaa ja mielekäämpää kuin juodessa.

Hienoa, että sinäkin olet selviytymisen tiellä! Henkiin jäämisestä tässä pahimmillaan on kysymys. Olotila tasoittuu pikkuhiljaa ja löytyy uusia hienoja asioita juomisen tilalle.

Tsemppiä jatkoon! Päivä kerrallaan ja ihan rauhassa. Iso osa paranemisesta tapahtuu ihan itsekseenkin, kun vaan pitää korkin kiinni, ottaa apua vastaan ja antaa keholle ja mielelle tilaisuuden toipua.

3 tykkäystä