Juovat ystävät

Oma juomiseni on vähentynyt reilusti viimeisten parin vuoden aikana. Nykyään käytän alkoholia enää hyvin vähän, en halua enää ollenkaan juoda humalaan asti. Eikä mitään ongelmaakaan tämän kanssa enää ole, alkoholi ei edes maistu hyvälle nykyään.

Ongelmanani on se, että ns. entisessä elämässäni muodostuneet ihmissuhteet ovat perustuneet siihen, että ollaan vietetty yhdessä aikaa lähinnä juoden. En haluaisi luopua näistä ystävistä, mutta yhteinen aika on nykyään jotenkin vaivalloisen oloista, kun ystävä juo ja itse ei. Jompaa kumpaa osapuolta (yleensä minua) käy ärsyttämään siinä vaiheessa kun toinen on humalassa ja toinen ei. En halua kuitenkaan “saarnatakaan” kenenkään juomisesta, itsekään kun en aikanaan sellaista olisi suostunut kuuntelemaan.

Olen myös yrittänyt tapaamisia niin, että sanon, että eihän sitten oteta. Ystävä saattaa näennäisesti suostuakin, mutta ottaa sitten kuitenkin. Ja sitten minulla on paha mieli, kun viina oli minua tärkeämpää.

Tietenkin on joutunut esittämään itselleen kysymyksiä, että kuinka hyviä ystäviä nämä sitten oikeasti ovat? Kuitenkin itse heistä välitän kovasti, ja näistä ihmissuhteista luopuminen tuntuisi tosi pahalta ja väärältä. Joukossa on myös yksi läheinen sukulainen.

Uusien ystävyyssuhteiden (raittiiden sellaisten) mahdollisuuskin jotenkin kiehtoo, mutta en enää nykyään (selvinpäin) osaa oikein muodostaa syvällisempiä ihmissuhteita.

Mitähän minun pitäisi näiden ihmisten kanssa oikein tehdä? Ottaa etäisyyttä vai koittaa vaan kestää?

Minulla ei ole ollut mitään ongelmia. Ne, jotka ovat todellisia ystäviä ovat hyväksyneet etten juo. Jos ei hyväksy niin en pidä ystävänä.

Olen usein seurassa, jossa toiset juovat ja jos joku tulee häiritsevästi humalaan, lähden kotiin ja hyvä niin koska ei mene turhan myöhään.

En juovana aikanakaan muodostanut mitään hyviä ystävyyssuhteita kännipäissäni.

Ongelma ei oikeastaan ole siinä, etteikö ystäväni hyväksyisi juomattomuuttani, vaan siinä että itselläni on vaikea olla ko. tilanteissa. Eli oman pään sisältä tämäkin ongelma löytyy…

Asun sen verran etäällä ystävistä ja sukulaisista, että tapaamiset on yleensä vähintään viikonlopun mittaisia. Silloin ei oikein pääse tilanteesta pakoon helposti, jos toisen juominen alkaa haittaamaan. Joitakin kavereita on kyllä kyydistä tipahtanut kun muutin tänne kauemmas ja raitistuin. Hyvä varmaan niin, enpä ole noita jäänyt kaipaamaankaan mitenkään erityisemmin.

Jostain syystä itselläni onnistui suhteiden solmiminen paremmin hiprakassa, selvänä olen tosi paljon rajoittuneempi ja epäsosiaalisempi. Silti, valitsen mieluummin tämän.