Oma juomiseni on vähentynyt reilusti viimeisten parin vuoden aikana. Nykyään käytän alkoholia enää hyvin vähän, en halua enää ollenkaan juoda humalaan asti. Eikä mitään ongelmaakaan tämän kanssa enää ole, alkoholi ei edes maistu hyvälle nykyään.
Ongelmanani on se, että ns. entisessä elämässäni muodostuneet ihmissuhteet ovat perustuneet siihen, että ollaan vietetty yhdessä aikaa lähinnä juoden. En haluaisi luopua näistä ystävistä, mutta yhteinen aika on nykyään jotenkin vaivalloisen oloista, kun ystävä juo ja itse ei. Jompaa kumpaa osapuolta (yleensä minua) käy ärsyttämään siinä vaiheessa kun toinen on humalassa ja toinen ei. En halua kuitenkaan “saarnatakaan” kenenkään juomisesta, itsekään kun en aikanaan sellaista olisi suostunut kuuntelemaan.
Olen myös yrittänyt tapaamisia niin, että sanon, että eihän sitten oteta. Ystävä saattaa näennäisesti suostuakin, mutta ottaa sitten kuitenkin. Ja sitten minulla on paha mieli, kun viina oli minua tärkeämpää.
Tietenkin on joutunut esittämään itselleen kysymyksiä, että kuinka hyviä ystäviä nämä sitten oikeasti ovat? Kuitenkin itse heistä välitän kovasti, ja näistä ihmissuhteista luopuminen tuntuisi tosi pahalta ja väärältä. Joukossa on myös yksi läheinen sukulainen.
Uusien ystävyyssuhteiden (raittiiden sellaisten) mahdollisuuskin jotenkin kiehtoo, mutta en enää nykyään (selvinpäin) osaa oikein muodostaa syvällisempiä ihmissuhteita.
Mitähän minun pitäisi näiden ihmisten kanssa oikein tehdä? Ottaa etäisyyttä vai koittaa vaan kestää?