Vain viikon kesäloma yhdessä avokin kanssa ja joka päivä kännissä, kuten ollaan oltu poikkeusta lukuunottamatta tämä hiukan yli vuosi. Molemmat ollaan vakituisessa työpaikassa, eikä töihinmeno ole minulle ollut koskaan ongelma. Töissä jaksaminen joskus, ja painonnousu näkyvin ongelma.
Tänään (la) nukuin normaalia pidempään, jopa yhteen, aloin harrastella heti uuden käsityöinnostukseni parissa, mutta yhdeksältä suuntasin kulmakuppilaan, jonne avokki meni jo ennen seitsemää (juotuaan aika monta kaljaa). Olin juonut kaksi lonkeroa ennen baaria, jossa join Vain kolme kertaa drinkin+shotin. Tulin kotiin, ja koitan tässä helteellä saada itseäni nukahtamaan. Nukahtaminen ei yleensä ole ongelma, nukkumaanmeno enemmänkin. Kävin jo kokeilemassa sammuneen avokin vieressä, mutten saanut unta. Elokuva on katsottu, tv-sarjakin, lonkero ja muutama rommi-cola nautittu.
Olin pitkään sinkkuna, saatoin olla juomatta useita päiviä putkeen, tai juoda vähän kerrallaan. Toivoin löytäväni miehen, joka juo vähän tai ei lainkaan. Absolutismi ei olisi ollut minulle ongelma. Mutta löysinkin elämäni miehen, joka juo enemmän kuin minä. Molemmat tiedostamme ongelman eri alueet, minä kuitenkin paremmin, varsinkin terveyspuolen.
Olemme puhuneet juomisestamme, ja jos toinen pystyisi vähentämään, toisellekin se olisi silloin helppoa. Uskon, että minä olen se, jolle olisi helpompaa olla juomatta ensin. Minulla on enemmän epäsosiaalisia harrastuksia ja painonpudotustoive, avokki taas kaipaa baarissa olemista ja sosiaalista kanssakäymistä siellä. Vaikka onhan se minullekin ollut aina mieluisaa.
Ongelma oikeastaan on se, että miten motivoin itseni mieluummin harrastamaan muuta tekemistä juomisen sijaan. Ja se, etten oikeastaan ihan täysin usko, että avokki vähentäisi juomista, vaikka minä niin tekisinkin… 
