Olen muumilaakso ja olen juoppo. Alkoholia juon keskimäärin 30-35 annosta viikossa. Juominen tuntuu kropassa ja mielessä.
Olen nytkin humalassa, kuten yleensä tähän aikaan yöstä (tai illasta). Ongelmani on yksinäisyys ja tylsyys. Jotkut itkevät itsensä iltaisin uneen, minä juon itseni sammuksiin.
Minulla on mielenterveys- ja ihmissuhdeongelmia. Aikaisemmin luulin pääseväni niistä eroon, jos lopetan huumeiden (kannabiksen, amfetamiinin ja bentsojen) käytön. Olin väärässä. Nykyään juon päivittäin.
Olen yrittänyt vähentää, mutta se on vaikeaa. Viina vie ja sitä on vaikea vastustaa. Kirjaan jokaisen juomani annoksen ja en juo kerralla yli kymmentä annosta. Tissuttelu on ongelmani. Vähän päivällä ja sitten muutama vielä illalla. Turrutan alkoholilla pahaa mieltäni.
Tunnen olevani tilanteessa, josta en pääse ylös omin avuin. En kuitenkaan uskalla hakea apua, koska pelkään työn ja statuksen puolesta. Haluaisin todella raitistua. En vain tiedä miten se tehdään, eikä itseapu ole auttanut riittävästi.
^ Siellä oman paikkakuntasi A-klinikallako sä olet töissä, jos pelkäät, että työpaikallasi saadaan tietää, että olet hakenut apua alkoholiongelmaasi? Niillä on A-klinikalla vaitiolovelvollisuus(Joo, myönnän, etten itsekään aivan vedenpitävästi siihen aina luota, mutta mä tosin olenkin hieman vainoharhainen tapaus ) ja saattaapi se työpaikka mennä sulta alta ennemmin juopottelusi tähden, kuin siksi, että hait apua siihen.
Tämä ei koske nyt mitenkään erityisesti sua, muumilaakso, mutta noin yleisesti musta vahvasti tuntuu, että nuo “en voi mennä A-klinikalle, koska joku voi nähdä” -selitykset johtuvat lähinnä siitä, ettei sitä päihteiden käyttöä vielä tosissaan tahdokaan lopettaa, ts. tämä tyypillinen päihdeongelmaisen dilemma: tahtoo käyttää niitä “rakkaita” päihteitään, mutta ei halua saada niistä niiden ikäviä lieveilmiöitä. Tämä homma siis itsellänikin. Jos hakisi ihan oikeasti apua, sehän tarkoittaisi sitä, että pitäisi ihan tosissaan olla lopettamassa tai ainakin vakaasti pyrkiä siihen.
Hyvä pointti, jotenkin vain pelkään, että työnantaja tai perhe saa tietää.
Tämähän on hyvin mahdollista, valitettavasti.
Näinhän se on, että päihteet maistuvat, mutta haitatkin tuntuvat. En tosin allekirjoita väitettä siitä, että päihdeongelmaiset eivät haluaisi muuttua. Halu päihtyä on vain voimakkaampi, mutta monella asiaan vaikuttaa myös se, ettei tiedetä miten muutos tehdään. Itsekin olen kaikkea kokeillut, mutta raitistumisyritykset tuntuvat vain aina menevän pieleen. Kai sitä antabusta pitäisi sitten harkita…
^ Antabus on toiminut monella hyvänä ns. kainalosauvana raitistumisessa/kuivattelussa, joten toki sitäKIN kannattaa kokeilla. Kerroit kuitenkin, että juot yksinäisyyteen ja tylsyyteen ja että sulla on MT-ongelmia. Eiväthän nuo ongelmat häviä mihinkään pelkästään sillä, että on hampaat irvessä kuivin suin, koska Antabus. Tietenkin Antabuksella saa pakkoetäisyyttä juomiseen, jonka aikana voi sitten selvällä päällä miettiä, mitä tehdä niille syille, jotka ajavat juomaan. Tosin, jos niitä juttuja vain yksin kelailee, niin siinä saattaa käydä pian niin, että Antabukset jäävät ottamatta ja varoajan kuluttua umpeen korkki narahtaa jälleen.
Oletko terapiaa harkinnut? Mä liputan aina niin kovasti sen puolesta, koska mua se on auttanut todella paljon . Vaikken olekaan raitistunut tai muutenkaan tullut tervepäiseksi ja ns. yhteiskunnan täysipainoiseksi jäseneksi, niin terapia on kuitenkin jeesannut ihan hitosti siinä, miten käsittelen vaikeita asioita ja päihteiden käyttönikin on vähentynyt(Tuo johtunee tosin osittain myös iän mukanaan tuomasta rauhoittumisesta), ts. en ole enää sellainen 24/7 sekaisin oleva raivopäähullu, kuin joskus nuorempana. Hyvän terapeutin, siis sellaisen, jonka kanssa kemiat natsaavat, sekä itselle sopivan terapiamuodon löytymisessä saattaa tosin kestää turhauttavankin pitkään. Noin omalla kohdallanikin; vasta yli kolmekymppisenä löysin tuon loistavan terapeutin ja sitä ennen olin joutunut enimmäkseen pettymään kaikenlaisiin MT-ammattilaisiin. Lisäksi rahoituspuoli pitää saada kuntoon Kelan kanssa, jollet nyt aivan rahoissa kylve. Siinäkin saattaa tulla monta mutkaa matkaan. Yrittää kuitenkin kannattaa ehdottomasti IMO, sillä mun yritykseni ainakin palkittiin sitten lopulta .
Älä sitten edes leikilläsi kokeile juoda Antabus-kuurilla ollessasi!!! Mä huudan tästä aina kaikille, mutta itse tosiaan meinasin aikoinaan oikeasti kuolla, kun ryhdyin moiseen hölmöilyyn. Koskaan ei voi tietää etukäteen, kuinka vahvasti Antabus kenelläkin vaikuttaa, joten jos olet kuurilla ja suu alkaa napsuttaa, niin pidä kuitenkin se min. 2 viikon varoaika viimeisen Antabuksen nauttimisen jälkeen ennen kuin korkkaat uudemman kerran, vaikka kuinka pahasti kitkuttaisi.
Moi muumi! Minulla särähti heti korvaan tuo “yksinäisyys ja tylsyys”. Onko sulla rakkaussuruja?
No siinä on ainakin yksi syy, ainakin mulla, kun korkki aukeaa ja toinen on stressi-ja riitatilanteet. Minulla raitistavana tekijänä on toiminut rakastava mies, mielummin jumaloiva sellanen, yleensä mun miehet onkin ollut raittiita, ja tuonut kukkapuskaa ym. kivaa, ainoa että tuppaavat sitten olemaan mustasukkaista, ja dominoivaa sorttia. Ja sitten se mustasukkaisuus menee överiksi, ja mä alan ahdistua. Minä valkkaan vissiin tietyntyyppistä kaveria, isätyyppistä, iskokokosta ja ympäristössään kunnioitusta herättävää, ja kaikkea pitäisi osata tehdä, hyvä kun itse osaan sulakkeen vaihtaa. Parhaimmillaan tämä voi toimia näin, että jos sulla on rakastetun kans mukavaa, voi mennä yhes lenkille, suunnitellaan yhessä kauppalistoja pyhiksi, on kiva tehä miehelle ruokaa kun se tulee töistä tms. Tai voi sitä tyttökaverinkin kanssa lenkille mennä, kilojen pudotus-ja höpötysmielessä. Mulla on yksi tällänen tyttökaveri, joka on nähnyt mun känniääliötouhut ja on yrittänyt tsempata, että mennään kävelylle. Kännissähän sitä ei jaksa eikä viitti mitään, muuta kun valittaa, tai sit ei kehtaa näyttäytyä vaan heille, kun tietää mikä rasittuvuus sitä silloin itse on. Mä ole itse todellakaan näitä “kävelin suruni ja ongelmani pois” tyyppejä, ihailen heitä kyl, että pystyvät. Itte on sellasessa paniikissa välillä, et hyvä kun pystyy mitään, tai uskaltaa.Toinen ehdotukseni on se, että mitäs jos hemmottelisit itseäsi, käy kampaajal, kynsihoidossa, pistä ulkonäköön, hierojalle, olet ansainnut sen ja tuntuu kivalta antaa muitten hoitaa.Vähennä ees vähän juomista, niin siitäkin tulee hyvä mieli. Winstonin neuvot oli ihan hyviä, mutta mulla on helpompia, tietysti paras jos saisit bentsoja kainalosauvaksi, mul on vähä vaikeuksia. Niin olen tälläisiä keksinyt, säästyneillä rahoilla voi hemmotella itseään kun puolittaa annoksen. t. jättää ostamatta. Mä oon suruissani juonut makuvissyllä lantattua valkkaria. Se lie vähiten vaarallisin juoma. Paras tietty kun jää ostamatta, niin voi palkita iseään. Halit vaan, ja tsemppiä.
No moro viel, muumi! Laittaisin tähän vielä, että tässä ei ole todellakaan paras sanoja, itekin vähän aikaa yrittänyt olla juomatta. Yksi tärkeä pointti unohtui sanoa. Nimittäin se, että naisella yleensä tuo elimistö kestää aika heikosti, ja terveys menee. Ainahan mulle on hyvin maittanut(lukuunottamatta sitä kun lapset oli pienempiä, plus odotus- ja synnytys ja imetys ym. muu härdelli.) Ne on jo täysikäsiä. Kesästä 13 aloin ottamaan, ja loppua ei näkynyt tulevan…Sit jouduin tammikuus sairaalaan, kun aloin oksentaa mustaa verta ja olo oli hyvinki heikko. Sisäinen verenvuoto, ja kurkkutorvi repes samas savotassa, oksentamisen paljoudesta. Hengenvaarallinen tila. Olin juomatta vajaa 3 kk. säikähdyksestä,sit yks sairaanhoitajatuttu sanoi mulle, et voit sä makeaa valkkaria lantattuna ottaa joskus, kun itkin vaikeuksia. Otin ja kivasti on humpsahtanut lisäpainoa, vaikken syö juuri mitään, lihoin 2 vaatekokoa. Sit tuli rintaan iso kasvain, jota ei voi leikata, koska veriarvot on niin matalat ja verenvuototaipumus on, siis vuodan kuiviin. Veriarvot pyörii satasen huitteissa. Vatsahaava on, pohjukaissuolihaavauma on, maksa-arvot viipottelee välillä pahimmillaan 398. Tarkka saa olla, mitä suuhunsa laittaa…ei mausteista, aina olta nexiumia(mahasuoja). Särkylääkkeiden kans on oltava varovainen, masislääkkeitäkään ei saa kaikkia syödä. Et vaikeeksi meni. Kun tää
alkoholiasia paljastui, niin bentsoi ei heru, kaik kytätään. Ja en minäkään Aklinikalle mene mielelläni, ei siksi, et olisin hienompi tms. vaan siks kun siel ei saa kuin 20 min keskustelua
aamusel. On matkaa. Ja lääkäri hoitaa pääasiassa korvaushoitolaisia. Ei millään pahalla, mut on vähän väärin. Viekkarit voi olla pahat. Ja viimeinen niitti oli yksi meilläpäin asunut nisti, joka tunnistettuaan rupes kiristämään rappukäytävässä (A-klinikka) multa satasta, minkä muka olen niitten mutsille velkaa… sai olla käynnit ja sanoin syynkin. Ei näille kuulemma oikein mitään voi, siel sanottiin. Jos on ihminen sekaisin. Niin keksin tämän vastuuttomalta kuulostavan itteni hemmottelukampanjan, ja rahantörsäyksen itteni palkitsemiseen, se ja kävelylenkit ystävättären kans mua terapioi. ja käyn ulkona syömässä, jos en jaksa tehdä ruokaa.Ostin vitamiinejakin. Rahaa on mennyt, mutta sanon et kun ei julkisella sektoril hoideta, niin… no joo. Sairaalassa ramppaan aina, hampaat kärsi vuodessa,tosta juomisesta, et hyvin saa ittensä rapautettua. Toivon jaksuja sulle, näin isänpäivänä.
Morjens! Sydänpotilas kiittää Narkkitehtia sympasta. Oli tarkoitus vähän “säikyttää”, nimittäin naiselle tää on kova homma menee sekä “ulkoinen”, että “sisäinen kauneus”, sisukalut piloilla, ja ei kai ne muutkaan jutut kivoja ole. Kyllä minua ainakin v…aa kuulla “Saakos tuksua kuvata ym” kommenttia, vaikka kyllä hänkin lie osansa saanut, mutta ehkä vähän korvaustakin siitä saa…Sairalaassa pitää käydä aina heittämässä teho-osastolla keikka, niin sit saapi niitä lähetteitä poleille. Terkkulasta kun ei saa, mikä on lähin hoitava taho. Hyvin meni eiliseen asti, lasken raittiita päiviä, mutta eilen repsahdin kun ovikello soi, ja siellä oli naapurin setä, viinapullon kanssa. En ole pahemmin ovea aukonut, enkä ota kirkasta mut oli ollut vähän huono päivä (seli seli…) siinähän se ilta humpsahti, oli aikainen herätys aamulla ja unohtui syödä, olo on kauhea, ja mulle on suuttunut ties kuka. Kun tuli niitä promillepuheluita soiteltuja. Uusi yritys. Jaksuja vaan, jos joku muukin repsahti, ja maanantaina viel
Laitetaan sellaista tilannepäivitystä, että olen viimeisen kolmen viikon aikana (21 päivää) onnistunut pitämään kuusi (6) täysin selvää päivää, siis kaksi viikossa. Vaikeaa se on ollut, mutta olen vain hokenut itselleni, että “nyt en juo” ja mennyt mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Valitettavasti vielä on matkaa jäljellä. Tavoite olisi lopettaa yksin ryyppääminen kokonaan ja juoda vain kalja tai pari sosiaalisissa tilanteissa.
^ Ymmärrän toki hyvin tuon, ettet tahdo lopettaa aivan täysin, ts. tahdot eroon siitä jatkuvasta, pakonomaisesta yksinään juopottelusta, mutta ns. juhlatilanteissa(vappu, uusi vuosi, synttärit, tuparit, bileet muuten vain…) on hauskaa ottaa kuppia. Myönnän itse, että joskus kännissä on oikein kivakin olla, kun seura on hyvää ja muukin fiilis kohdallaan, vaikka alkoholin käyttöni mulle selkeitä haittoja aiheuttaakin. Sitä taas en ymmärrä, miksi niissä sosiaalisissa tilanteissa pitäisi pystyä ottamaan vain 1 tai 2. Tietty aina parempi, mitä vähemmän juomaa kuluu, eikä se armottomassa kännissä örveltäminen nyt niin kovin hohdokasta lopulta ole, mutta jos niissä tietyissä tilanteissa ei ole tarkoituskaan tulla humalaan, niin mikset sitten voisi yhtä hyvin juoda limsaa/vettä/vissyä/mehua/teetä/kahvia/maitoa/alkoholitonta olutta/mitä vain alkoholitonta. Kyllä noiden vaihtoehtojen voimin pärjää esim. baarissa siinä, missä yhden bissenkin. Kirjoitan tämän nyt lähinnä omasta, henkilökohtaisesta näkökulmastani; minä kun olen sellainen tuurijuoppo, joka ei voi ottaa yhtä, vaan sen jälkeen mun on otettava monta, joten, jos päätän pysyä selvällä linjalla, mun on tosiaan pysyttävä tyystin alkoholittomissa. Toki, jos sulta se yhden tai kahden ottaminen onnistuu, niin anna mennä vain, mutta juopolla/humaltumaan tottuneella on vain pirun suuri riski, että se 1 ei jää yhteen.
Moi muumi! Kiva, kun olet noin monta päivää ollut raittiina, mä oon ollut aina lähestulkoon 8-9 pv ja reps, joku tarjos, reps… inhottava riita-tilanne koti-ovella, ja mä saan huomautuksen …reps. mua luultiin varkaaksi salil, reps- . Ihana topikki toi juoppo mikä juoppo, paitsi kirjoittaja ei taida olla kovin juoppo nyt… et anteeks, muttei kaipa tota tajuut? Minä en tykkää yhtään riidoista, tai välikappaleena olosta, mutta joskus tuntuu et nyt on liikaa…Mun koko päivä meni yhtä varkausjuttua selvitellessä, kun en ole ollut kyseiseises paikas 3 vk, niin tänä aamuna olin ollut, jossain kuntosali x.llä. Odotin anteeksipyyntöä, ees jotain, mut k-saliketjul ei oo johtajaa, kun kysyin, niin päähän kasvoi sarvet. Sinua minä tsemppaan sen takia, että ihmiset taitaa joskus haluta et toisel on huonosti, vaikkei sitä uskoisi. Jos sä oot hoitanut hommas hyvin, ei o takeita, ettei sitä kadehdittais, ja haluttais yhtä huonoa ku itselle. Ei voi luottaa kaikkiin, vaik kuin olis kuin sun parhaat kaverit olevinaan. Tai minä en ainakaan voi, ei mulla olekaan kuin harva luotettu ystävä, vaik olis 10-000 tuttua, ne on moi-moi-. Mä en käytä konetta ku marraskuun enää, niin laitan hyvät energiat tulee, tosin kyl pensaskertun, joka siemaili valkkkaria piilossa, “kun tuli niin juhlava olo”. Että koita jaksaa nämä jorinat. Käy töissä. Menesty. Näytä se. Tai pidä lomaa, jos on huono pvä… Luulen et oot sen verran nuori et pärjäät ilman noit klinikoit. Pärjäile!
Olen itse hieman yllättynyt, että olen saanut kertajuomisen todella hyvin kuriin. Illan aikana annokset pysyvät nykyisin helposti enintään seitsemässä tuopillisessa. Olen myös monena päivän onnistunut jättämään sen yhden vain yhteen. Olen siis juonut yhden tuopillisen, mutta en enempää. Ennen se ei olisi onnistunut. Olen mennyt kapakkaan, mutta tuoppia siemaillessani olen ajatellut, että haluanko todella olla tänään humalassa. Kielteisen päätöksen jälkeen olen viipymättä poistunut kapakasta ja jättänyt myös lähikaupan irtokaljat ostamatta.
Viikkoannokset ovat vähentyneet viidellä annoksella, mutta viinanhimoni huomioon ottaen pidän sitäkin suurena saavutuksena. Kunhan vain saisin vähennettyä edes riskirajojen sisälle. Haluan kyllä pitkällä tähtäimellä alkoholista kokonaan eroon, se aiheuttaa minulle vain harmia.
) ja saattaapi se työpaikka mennä sulta alta ennemmin juopottelusi tähden, kuin siksi, että hait apua siihen.
. Vaikken olekaan raitistunut tai muutenkaan tullut tervepäiseksi ja ns. yhteiskunnan täysipainoiseksi jäseneksi, niin terapia on kuitenkin jeesannut ihan hitosti siinä, miten käsittelen vaikeita asioita ja päihteiden käyttönikin on vähentynyt(Tuo johtunee tosin osittain myös iän mukanaan tuomasta rauhoittumisesta), ts. en ole enää sellainen 24/7 sekaisin oleva raivopäähullu, kuin joskus nuorempana. Hyvän terapeutin, siis sellaisen, jonka kanssa kemiat natsaavat, sekä itselle sopivan terapiamuodon löytymisessä saattaa tosin kestää turhauttavankin pitkään. Noin omalla kohdallanikin; vasta yli kolmekymppisenä löysin tuon loistavan terapeutin ja sitä ennen olin joutunut enimmäkseen pettymään kaikenlaisiin MT-ammattilaisiin. Lisäksi rahoituspuoli pitää saada kuntoon Kelan kanssa, jollet nyt aivan rahoissa kylve. Siinäkin saattaa tulla monta mutkaa matkaan. Yrittää kuitenkin kannattaa ehdottomasti IMO, sillä mun yritykseni ainakin palkittiin sitten lopulta 
ja mulle on suuttunut ties kuka. Kun tuli niitä promillepuheluita soiteltuja. Uusi yritys. Jaksuja vaan, jos joku muukin repsahti, ja maanantaina viel 
niin päähän kasvoi sarvet. Sinua minä tsemppaan sen takia, että ihmiset taitaa joskus haluta et toisel on huonosti, vaikkei sitä uskoisi. Jos sä oot hoitanut hommas hyvin, ei o takeita, ettei sitä kadehdittais, ja haluttais yhtä huonoa ku itselle. Ei voi luottaa kaikkiin, vaik kuin olis kuin sun parhaat kaverit olevinaan. Tai minä en ainakaan voi, ei mulla olekaan kuin harva luotettu ystävä, vaik olis 10-000 tuttua, ne on moi-moi-. Mä en käytä konetta ku marraskuun enää, niin laitan hyvät energiat tulee, tosin kyl pensaskertun, joka siemaili valkkkaria piilossa, “kun tuli niin juhlava olo”. Että koita jaksaa nämä jorinat. Käy töissä. Menesty. Näytä se. Tai pidä lomaa, jos on huono pvä… Luulen et oot sen verran nuori et pärjäät ilman noit klinikoit. Pärjäile!