Juominen osa koko elämää, ei erillinen ongelma

Tällainen sekalainen kokoelma ajatuksia pitkän poissaolon jälkeen. Päällimmäisenä minulle valkeni ajatus että juominen on osa elämän kokonaisuutta, ja voi olla ainakin joillekin ihmisille kuten minulle enemmän oire pohjalla olevista ongelmista kuin ongelman alkusyy.

Onko tähän näkemyksiä?


Syitä ongelman jatkumiseen vaikka on jo tajunnut että ongelma pitäisi korjata:

Olen mukamas tekemässä muutosta juomisessa, ja hetkellisesti se onnistuu. Mutta sitten taas sama meno jatkuu. Vaikka tiedän tarkalleen lukuisat hyvät syyt terveellisempään elämään. Miten muutoksen tekeminen voi olla NIIN vaikeaa?
Kai saiksi että muutosvastarinta on syvemmällä psyykessä kuin omassa pinnallisessa tietoisuudessa.
Juomisongelma ei ole erillinen, vaan elämän kokonaisuuteen liittyvä osa. Ongelmaa ei voi korjata yhdellä muutoksella, kuten vaikka vaihtamalla varaosan autoon.
Elämässä on todennäköisesti muitakin pahaan oloon, sen lievittämiseen ja riippuvuuteen liittyviä mekanismeja kuin vain juominen ja muut päihteet.

Kuvaus tuntemuksista kun juominen houkuttaa:

Pahan olon ja rauhattomuuden impulssi, erityisesti myöhään iltapäivisin ja iltaisin. Sille nopea hoito on ottaa olutta. Mistä se impulssi johtuu? Aamuisin sitä ei ole.
Ruokailun tasapaino huono, varsinkin aamupala voi jäädä väliin. Siitä seuraava huono kropan ravintotasapaino, väsymys.
Unirytmi vaihteleva. Iltaisin jos ei nukuta, tulee helposti juotua. Kannattaisi hoitaa itselleen terveellinen väsymys ja siten halu mennä aikaisin nukkumaan.
Väsymys yleensä.
Riittämättömyyden tunne, mutta alitajuinen tarve kuitenkin ylläpitää sitä.
Alitajuinen huonommuuden tunne, josta johtuu tarve ”näyttää” että ”olenpas parempi kuin te”. Se voi johtaa ihan positiiviseenkin toimintaan, vaikka ahkeraan työntekoon tai opiskeluun. Mutta ne suoritukset eivät vie pois pohjalla olevaa riittämättömyyden tunnetta kuin hetkellisesti.
Juominen lievittää hetkellisesti niitä huonommuuden tunteita, mutta krapula jatkaa niiden ylläpitoa. Ja mikä tärkeintä: juomisen kokonaan lopettaminen olisi saavutus joka aiheuttaisi ristiriidan sisäisen huonommuuden tunteen kanssa. Valtansa menettämistä pelkäävä kompleksi mutisee siellä alitajunnassa: ”Ettäkö saisin oikeasti ison ja terveellisen elämänmuutoksen aikaan? Ei käy päinsä, otan vaan oluen pikahelpotukseksi, niin ei tarvitse ottaa niin isoja askeleita ja vanha tuttu riittämättömyyden tunne saa jatkua.”
Masennus. Selvästi on masennuksen oireita, mutta en tiedä ovatko ne syy vai seuraus juomiselle.

Korjausliikkeitä:
Elämälle oikea tahti, sopiva hitaus, sopiva yksinkertaisuus, liika kiire pois. Se auttaa poistamaan riittämättömyyden tunnetta koska asiat ehtii hoitaa kunnolla.
Pitää osata ottaa aikaa. Rauhoittua.
Tee asioita joita OIKEASTI haluat. Ei vain mitä luulet muiden haluavan sinun tekevän.
Suunnitelmallisuus, liikunta ja ajankäytön hallinta mukaan päivien ja viikkojen aikataulutukseen, niin että ei taas lipsahda kiireen ja riittämättömyyden tunteen aiheuttaman paineen ja siitä aiheutuvan pahan olon puolelle.