Juomattaoleminen ja miten se onnistuu?

Me Lopettajat
1

Kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa, vaikka monesti on tullut aikasemminkin mieleen ja rekisteröidyn jo joku puoli vuotta sitten. Olen 34 vuotias mies, joka on pärjännyt päällisin puolin hyvin elämässä. Minulla on hyvä työ ja ura on ollut nousujohteista, kaunis tyttöystävä (vaikkakin ehkä kohta entinen) ja päällisin puolin kaikki näyttää hyvältä.

Aloittelin juomaan joskus 12-13 vuotiaana ja siitä lähtien aina on ongelmia seurannut ryyppyreissuista. En ole oikeastaan koskaan ollut sellainen juoppo, että vetäisin useita päiviä putkeen vaan sellainen, että kun juon niin se on käyttännössä aina muisti pois ja n. joka toisella kerralla tulee tehtyä jotain idioottimaista. 5 vuotta kestänyt parisuhde alkaa nyt olla katkolla, varsinkin kun viimeaikoina olen alkanut käyttäytä väkivaltaisesti kännissä.

Selvinpäin olen kohtalaisen kiltti, joskin välillä temperamenttinen. Olen hyvin reilu ja muut huomioon ottava. Tuntuu, että kännissä olen kaiken tämän vastakohta. Minusta tulee kokoajan äänessä oleva öykkäri. Useasti illat päättyy siihen, että teen jotain tyhmää kännissä tai hukkaan tavaroita. Yleensä känni-iltoja tulee n. joka kuukausi tai joka toinen kuukausi, nyt kesän lähestyessä useammin. Juon kotona kohtalaisen useasti pari olutta illassa (2-5), yleensä viikonloppuisin. Nyt kuitenkin tuntuu, että yli 20 vuoden kokemuksella ei minusta ole ottamaan alkoholia ja haluaisin päästä siitä kokonaan irti. Miten se onnistuu näin pitkän ajan kuluttua?

Suurin osa sosiaalisista kontakteista tulee tavalla tai toisella alkoholin kautta. Olen muuttanut useasti elämäni aikana ja kavereita on tullut ja mennyt. Ne kaverit, jotka ovat jääneet (tällä paikkakunnalla missä asun), ovat kaikki hyvin pitkälle kännikavereita ja aniharvoin olen heidän kanssaan tekemisissä ilman, että viina on osana illanviettoa. Vanhat lapsuudenystävät ovat yli tuhannen kilometrin päässä.

Ongelma on se, että melkeen kaikissa sosiaalisissa tilaisuuksissa alkoholi on läsnä. Esim. työpaikalla, ainakun on jotain asiaskastapaamisia, tiimi-iltoja ym. illanviettoja aina on alkoholi mukana. Sama homma kun tapaan näitä paikallisia kavereitani, koskaan ei ole mitään yhteistä tekemistä ilman ainakin vähäistä määrää viinaa.

Uskon, että voisin opetella olemaan kokonaan juomatta ilman näitä sosiaalisia tilaisuuksia. Kysymys onkin siis, miten nämä tilaisuudet hoidetaan ilman ottamatta. Miten sanotaan, että ei kiitos mitään alkoholipitoista minulle? Pelkään, että nopeasti leimataan alkoholistiksi, koska olen kuitenkin ennen heidän nähden ottanut. Valitettavasti minulle on lapsesta asti iskostettu päähän, että epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, joten en voi kuvitella “tulevani ulos kaapista” ja kertovani avoimesti, että olen alkoholisti, mitä muuten tunnen olevani.

T: Insinörtti

2

Olen 74 vuotias alkoholisti-pojan äiti ja sydämmeni pohjasta neuvoisin sinua ottamaan vaarin nyt, kun jo olet huolestunut alkoholin käytöstäsi. Ilman tätä tietoisuutta ja huolta, olisit vielä kaukana toimenpiteistä. Sinun pitää nyt seuraavaksi tehdä päätös, että olet aikuinen ja itsenäinen ihminen ja että se olet sinä, joka valitset missä seurassa olet, mitä harrastat, mitä teet eikä niin, että menet johonkin paikkaan tai seuraan tai jotain tekemään siksi, että siinä tulee juotua. On niin helppo mennä porukan mukana. Se ei vaadi paljon kriittistä harkintaa. Sitä menee vaan ihmeemmin ajattelematta. Se mitä siitä sitten saa, ei varmasti paljoa annakaan. Onpahan jonkinlaista ajankulua, tyhjänpäiväistä, jossa ei saa mitään eikä anna mitään. Et sinä ole velkaa selitystä kenellekään, jos et mene johonkin entiseen paikkaan tai seuraan. Sinä vaan itse toteat itsellesi, että aika aikaa kutakin, tämäpä laji mulle riittää nyt, ei aion polkea paikallani. It’s time to move on. Ihan ensimmäinen askel on kiertää vaaran paikat ja ihmiset. Seuraavaksi sinun pitää opetella olemaan ottamatta, vaikka muut ottavat. Nykyään on niin monenlaista ihmistä porukassa, että kaikenlaiseen totutaan, olipa kyse rodusta, uskonnosta, allergioista, tavoista, dieeteista. Jos joku ei ota alkoholia, se on hänen oikeutensa. Jokainen tilaa mitä tilaa (ruokaakin). Kun ylität tämän kynnyksen muutaman kerran, se tulee tavaksi ja tuntuu hyvältä, koska pidät näin huolta itsestäsi. Kuka muu sinusta tällä lailla voisikaan pitää huolta. Sinusta se alkaa. On fiksua ja valistunutta olla kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan. Siksi ihmiset kuntoilevat, katsovat mitä syovät jne , miksi ei siis jättäisi alkoholia pois, koska se nyt on tunnetusti myrkkyä sinänsä ja väärinkäytettynä krooninen sairaus. Rohkeesti vaan! Hae uusia ihmisia, uusia paikkoja, uusia asioita. Elämä on niin rikas, kun on aina valmis uudistumaan.

3

Tervetuloa vaan.

Kun kyselit, niin vastaan. Mutta ei ole lainkaan varmaa, että minun vastaukseni olisivat sinun kohdallasi oikeita vastauksia. Kannattaa miettiä, ja puntaroida itse, niin minun kuin muidenkin juttuja.

Sitänyt pidän hyvin varmana totuutena, että eihän semmoista pakkoa ole, että pitäisi mitään alkoholistin tai muutakaan leimaa itseensä näkyviin iskeä. Joillakin kuulemma se helpottaa oloa, mutta monilla muilla, kuten vaikkapa minulla, siitä olisa varmasti ollut elävässä elämässä enemmän haittaa ja ennakkoluuloja, selittelemistäkin.

Juomisen voi lopettaa vaikkei määrittelisi itseään yhtikäs miksikään sen viinankäytön suhteen.

Kait siinä on hyvä itselle joku perustelu olla -joskin jotkut lopettavat ihan piruuttaan, kun haluavat tietää josko sittenkin tämä elämä olisi elämisen arvoista ilman ryyppäämmistä.

Mutta tuota minä miettisin, toiseenkin kertaan… kun kirjoituksestasi hiukan hahmottuu sellaista, että mielessä pyörii kaverien ajattelu asiasta, ihmissuhteiden muuttuminen. Mitäs jos tuosta voisi päästä yli?

Antaapa muiden ajatella, kun kysymyksessä kuitenkin on mitä suurimmassa määrin yksityisasia, ihan omia juttuja, joiden osalta voi jättää muiden mielipiteet vaikka huomioimatta.

No, en sitten tiedä miten vaikeaa se käytännössä olisi. Minut olivat kaverit nähneet vuosikymmenet aina pienissä promilleissa, selvänä vain jos tilanne erikseen sitä vaati -eivätkä ne siitä sen kummemmin reagoineet vaikka omia aikojani sitten aloinkin olemaan selvänä. Mahtoivatko kaikki edes huomata, milloinkaan, että jotenkin erilainen olisin.

Se selviäminen kun on hiukan vaikeampaa, jos pitäisi vielä muiden mieliksi kumminkin vähän ottaa, ja keksiä jotain hyviä syitä sille miksei ota.

Entäs jos vaan sanot että ei nyt huvita, olenpa nyt selvänäkin… tuskin kukaan kummemmin järkyttyy.

Ja joo, minun mielsetäni tuollaisessa asiassa saa vaikka vähän valehdellakin, miten vaan tilanteesta yli pääsee. Jos muuten oma moraali sen kestää että pikkuisen totuutta muuntelee.

Kun tämä saattaa ollasemmoinen asia että kannattaa ajatella ensin itseä, ja omaa tulevaisuutta , ja jättää se sivuun että jospa kaverit kumminkin vielä haluaisivat minun kanssani ryypätä.

4

Alkoholisti olen minäkin, mutta en ole juonut pitkään aikaan. En yksin kotona, ulkomailla, juhlissa enkä asiakkaiden tai työtovereiden kanssa. Olen oppinut tilaamaan mineraalivettä, kun kysytään mitä saisi olla. En ole läheskään kaikille kertonut olevani alkoholisti, kun en juo.
Olet jo pieneltä osin ratkaissut ongelmasi, kun tiedät olevasi alkoholisti. Alkoholismi on sairaus, josta voi toipua raittiiseen elämään.

Samanlaisen ajan käytin minäkin alkoholia. Yritin kahdella tapaa, joista ensimmäinen eli oma päätös juoda kohtuullisesti ei onnistunut. Toinen tapa oli kävellä AA-paikan ovesta sisään ja sillä tavalla onnistui. Tiedän kyllä, että sinne on korkea kynnys, mutta ainakin minulle ja tuhansille muille suomalaisille alkoholisteille se on merkinnyt raitistumista.
Muitakin tapoja on, mutta kertokoot niistä sellaiset, jotka ovat niillä keinoilla raitistuneet.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Kiitoksia paljon vastauksista. Kyllä kai tämä on itselläni jollain tasolla ollut tiedossa jo 18-vuotiaasta asti, kun kärähdin ratista. Silloin kuitenkin pääsin jotensakin helpolla ja a-klinikan hoitajan mielestä ei minulla ollut mitään viitteitä alkoholismista. No, kai tässä on huijattu itseä niin miksi ei sitten muitakin.

Totta on varmaan, että pitäisi vaan yksinkertaisesti lopettaa miettimästä mitä muut ajattelee ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Jotenkin on vaan aina ollut niin suuri tarve miellyttää muita. Asun ulkomailla, ja nuo AA-ryhmät vähän jännittää ja jopa pelottaakin. Olen kuitenkin ottanut niistä selvää ja paljon löytyy tältäkin paikkakunnalta erilaisia ryhmiä, joten kaipa sitä pitää vaan jotenkin yrittää rohkaistua kävelemään ovesta sisään.

6

Tämä aina esiin tuleva asiaa muuten huvittaisi jollei se olisi niin surullista.
Minkälaisia kännisekoiluja, rattijuoppoutta, väkivaltaisuutta, monilla itsensä telomista tai kamojen hukkaamista, itsensä häpäisemistä ym uskalletaan harrastaa mutta ryhmään ei millään uskalleta mennä. En minä väitä, että se olisi kaikille sopiva ratkaisu mutta mikäs estää kokeilemasta.

7

Tervetuloa palstalle, Insinörtti. Heti alkuun voimakas vastalause Lomapuiston mainintaan, että olet selvittänyt pienen osan ongelmastasi myöntämällä ongelman alkoholin käytöstäsi. Mielestäni tämä on koko pitkän prosessin tärkein askel. Olit sitten pohjalla tai et. Mielestäni riittää kun toteaa, että jotain on pielessä. Ja että tosiaan on aika ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin.
OK, mainitsit asuvasi ulkomailla. Erittäin hyvä siinä mielessä, että maasta riippuen sinun ei ole pakko olla AA:n monopolista riippuvainen. Kuten ei toki Suomessakaan, mutta esimerkiksi minulla Saksassa asuvana on lukemattomia itselleni paremmin sopivia vaihtoehtoja tarjolla jos kiinnostuisin ryhmistä.
Mulla toimi(i) parhaiten käynti päihdeneuvojan puheilla ja tämä plinkki. Kummatkin jo kohtalaisen pitkän raittiuteni takia vain satunnaisesti kuvioissa ilman mitään säännöllisyyspakkoa.
Sinuna ottaisin selvää paikkakuntasi päihdeneuvojista ja keskustelisin ensin heidän kanssaan. Osaavat arvioida avuntarpeesi objektiivisesti ja puolueettomasti.
Silmiinpistävää kirjoituksessasi oli, että juot sosiaalisten tilanteiden paineesta johtuen. Onko sulla mahdollisuutta välttää tai rajoittaa näihin osallistumista? Duunissa tietty hankalampaa, mutta tapaamisissa voi luistaa “jatkoista” ennenkuin menee viihteen puolelle.
Tai sitten sellanen hätäjarru peliin, etä pidät YHTÄ antabusta aina mukanasi ja nappaat sen ajoissa ennen vaaratilannetta.
Molemmat ylläolevat ovat hieman keinotekoisia, mutta voivat auttaa alkuun.
Tsemppiä! :smiley:

8

“Miten se onnistuu näin pitkän ajan kuluttua?”

Jos sinulla on ylimääräistä rahaa voit olla juomatta olutta ostamalla olutta osakkeina → ei jää rahaa tuhlattavaksi kun ei ole pankkitilillä. Ostin veronpalautusrahoilla Olvia ja jokin aika sitten kun oli rahaa Sinebrychoffin omistavan Carlsbergin osakkeita (Köpiksestä ja Tukholmasta voi ostaa pienin välityspalkkioin ja muunnos euroista kruunuksi on automaattinen ja maksuton). Omistajia on niin vähän, että pääsee keskustelemaan toimitusjohtajankin kanssa. Oluttehtaat satsaavat henkilökunnan hyvinvointiin ja yllätys, yllätys myös henkilökunnan päihteettömyyteen,

Nuo olutyhtiöt ovat sillä lailla suhdanteista riippumattomia, että pidemmällä aikavälillä ovat tuottaneet tasaisesti, ja pääomistajina noissa yhtiöissä on oma säätiö joilla äänten enemmistö ja äänivaltaiset A-sarjan osakkeet ankkuroitu säätiöön eli yhtiöt eivät voi olla pörssipelureiden kohteena. Yhden Carlsbergin osakkeen hinnalla (yli 600 DKK kappale) saa noin 4 lavaa olutta ja yhden Olvin osakkeen hinnalla (noin 24 € kappale) saa lavan olutta → ehkäisee oluen juomista tehokkaasti ja tuottaa pidemmällä vuosien aikajänteellä varmasti. Sivutuotteissa eli virvoitusjuomissa on Hartwallin toimitusjohtajan mukaan markkinatilanne suunnilleen kolmen pelaajan nollasummapeli eli kun markkinat eivät juuri kasva yhden pelaajan voittoa vastaa toisen samansuuruinen tappio → siinäkään mielessä ei voi pidemmällä aikajänteellä kuin voittaa eli jos ostaa vielä Heinekenia (Hartwallin omistaja) niin se tasaisen pienehkön pitkän aikavälin tuoton automaatti on siinä ja kaikki nuo yhtiöt ovat toimineet 1800 -luvulta alkaen.

9

Onneksi olkoon! Olet tehnyt perustavaa laatua olevan havainnon, että tässä alkoholin käytössä on jotain vahvasti pielessä. Samalla olet myös harrastanut jo kevyttä itsetutkiskelua ja havainnut tilanteita, joissa sorrut käyttöön, vaikka et olisi niin ajatellut tekeväsi. - Siitä on hyvä lähteä kohti raitistumista!

Yksi seikka herättää kyllä ihmetystä. nimittäin mainintasi pelosta, että sinut leimattaisiin alkoholistiksi jos sen nauttimisesta pidättäydyt. - Oletko mahdollisesti itsesi VANKI, missä on vapaus tehdä valintoja?

Toinen seikka on tämä ajattelu, että apua ei KEHTAA hakea, mutta kännissä voi örveltää aivan mitä hyvänsä kunhan kärsii pikku morkkikset kunnialla.

Ajattelit tilanteestasi mitä hyvänsä niin tutustumalla eri hoitovaihtoehtoihin et todellakaan menetä elämässäsi mitään. Minulle parhaiten sopi AA ja sopii edelleen. :smiley:

10

Andante kirjoitti

Huonostipa kirjoitin, kun mainitsin että alkoholismin myöntäminen on pieneltä osaltaan ratkaisu alkoholiongelmaan. Alkuhan se on. Ja halu raitistua syntyy, jos on syntyäkseen.
Kirjoittamasti en ymmärrä, mitä tarkoitat AA:n monopolilla. Suomen sadoista tuhansista alkoholin suurkuluttajista vain pieni osa on aa-laisia alkoholisteja. Eihän vapaaehtoinen AA edes toimi jokaisella paikkakunnalla. Kunnalla taas on lakisääteinen velvoite järjestää päihdeongelmaisten hoito, jos a.o. ihminen haluaa hoitoa.
Raitista kevättä Saksaan, muutamissa AA-ryhmissä olen sielläkin käynyt, vaikka kuullun ymmärtämiseni niissä on ollut puutteellista!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

11

Moi Lomapuisto & Co.! Heti alkuun pitää katua sitä etten laittanut monopoli-sanaa lainausmerkkeihin. Mullekin on selvää, että Suomessa toimii useita eri organisaatioiden itseapuryhmiä. Valitettavasti en vain täällä ole kovinkaan usein - jos koskaan - törmännyt muuhun kuin AA:han. Samaista mitenkään vähättelemättä.
Lomapuisto, jos olet täälläpäin liikkeellä niin pistä tietoa, lähden mielelläni tulkiksi johonkin paikalliseen kerhoon mukaan. Olinhan itsekin muutama vuosi sitten Suomessa käydessäni myös teikäläisten vieraana eräällä paikkakunnalla. Ihan positiivinen kokemus. :smiley:
Olen aina painottanut kaiken mahdollisen yrittämistä juomisen katkaisemiseen ja raittiuden ylläpitämiseen. Itseapuryhmiin tutustuminen kuuluu mielestäni oleellisena osana tähän. Eri juttu, tuleeko suhteesta pysyvä tai ei.
Organisaatioiden ohjelmiin tutustuminen kannattaa, mielipide on muodostettava itse paikan päällä 3D- maailmassa. Oleellinen pointti on mielestäni myös sisällön yksityiskohdista piittaamatta se, että viikossa on ainakin yksi (tai useampiakin) sellainen vapaaehtoinen pakkotilaisuus joka rytmittää raittiuteen. Sekä porukkaa ympärillä jotka kyllä auttavat parhaansa mukaan.
Ennenkaikkea ihminen joka kuvittelee olevansa ainoa ainutlaatuisen tuskallisessa tilanteessa huomaa, ettei olekkaan yksin ongelmansa kanssa.
Tsemppiä ketjun aloittajalle ja rohkeutta oikeaan askeleeseen. Tietysti muillekkin! :smiley:

12

Alkoholismi, päihderiippuvaisuus on krooninen kuolemaan johtava sairaus, ellei juomista saada loppumaan. Se on jollain lailla samaa kuin epilepsia tai diabetes ts jotta sen kanssa voi elaa, on opeteteltava tietty systeemi. Systeemin opettelemiseksi on erilaisia keinoja - avohoidot, laitokset, AA-liikkeet yms, joista pitää kokeilemalla valita se mikä parhaiten toimii. Näihin mukaan menemiseksi on sairaan ylitettävä kynnys, ihan samalla lailla kuin epileptikonkin on se tehtävä. On valitettavaa, että joillakin sairauksilla on hävettävän asian leimaa, mutta sen yli pitää päästä ja pääsee, kun vain ajattelee, että sairaus kuin sairaus pitää hoitaa. Alkoholistilla menee maine jo niinä vuosina, jolloin juo ja koheltaa. Pettää, valehtelee, rikkoo lupaukset, mokaa siellä täällä, loukkaa toisia, ajaa humalassa, puhuu typeryyksiä jne jne. Kynnyksen ylittäminen johonkin systeemiin mukaan menemiseksi on kuin panisi pisteen kaikelle tällaiselle. Itse hoitosysteemeissä ja vertaisryhmissä kukaan ei päivittele yhtään mitään. Siellä on nähty ja kuultu jo kaikki mahdollinen.