Juhlivan isin tarinaa

Ekan kerran join itseni humalaan 16 -vuotiaana. Muistan silloin ajatelleeni, että tää on parasta ikinä. Ujosta pojasta tuli sosiaalinen ja nousuhumalassa olo oli voittamaton. Alaikäisenä juomakertoja ei kertynyt kuitenkaan vielä kovin paljoa. Oikeastaan kunnolla homma lähti laukalle vasta korkeakouluopinnoissa. Etenkin opiskelija-aktiivitoiminnassa alkoholia kului todella paljon. Aina oli jotkut kissanristiäiset, johon “täytyi” osallistua ja aina oli vedettävä päätyyn saakka. Koulunkäynti kärsi ja pahimmillaan tuli vedettyä kolmet - neljät perseet viikossa. Aina baarissa ja rahaa paloi hulluna. Minut tunnettiin kovana juhlijana ja olin kai ihan pidettyä bileseuraa kun yksin ei koskaan tarvinnut olla. Olin kuitenkin aina yleensä porukasta kuin porukasta eniten kännissä. Juomaseura oli myös yleensä eri joka ilta. Harva parempi kaveri varmaan edes ajatteli, että mulla ois ongelmaa kun eihän ne tienneet, että oon ollu välissä radalla jossain muussakin seurassa.

Tästä on nyt melkein 10 vuotta. Alkoholi on pysynyt osana elämää, mutta nykyään olen työelämässä (tosin opiskelen samalla kun koulut jäi ekalla kerralla kesken). Mulla on myös pieni lapsi, avovaimo ja omakotitalo. Eli kaikki se, mitä oon aina elämältä halunnut. Sen lisäksi mulla on edelleen tarve juhlia. Eli siis juoda. Tahti on harventunut ja välillä on ollu parin kuukauden taukojakin, ja monta kertaa olen luvannut pysyä kohtuukäytössä. Joskus se onnistuu, mutta lopulta palataan taas vanhaan. Lähden puolituttujen kanssa baariin “viettämään omaa aikaa ja näkemään kavereita” kun oon saanu lapsen nukkumaan. Aamuyöllä könyän kotiin housut oksennuksessa, enkä meinaa päästä ovesta sisään. Aina lupaan itselleni ja perheelleni, että tää ei jatku enää näin. Kunnes tulee taas seuraava kerta. Kunnes mun alkoholisti mieleni puhuu sen järjen äänen ympäri ja onkin taas hyvä idea lähteä kaupungille “käymään vaan parilla” ilman kummempaa suunnitelmaa.

Oon tähän asti toivonut ja luullut, että voisin oppia kohtuu käyttöön. Mutta nyt tilanne on se, että multa lähtee perhe jos enää jatkan. En tiedä, jaksaako avovaimo enää antaa mulle mahdollisuutta. Se on tullut varmaan 100 kertaa petetyksi. Aina luvataan ja taas pettyy. Korkki on pakko laittaa kiinni lopullisesti.

Nyt, vielä lauantain ryyppäämisen morkkiksessa, loppuelämä selvinpäin kuulostaa suorastaan helpottavalta. Mutta tiiän, etten tuu olemaan samaa mieltä loputtomasti. Jossain vaiheessa mun on mentävä ekan kerran juhliin selvinpäin. Jossain vaiheessa tulee se mökkireissu kaveriporukalla, jossa haluaisin juoda. Tiedän, että halu raitistua täytyy lähteä omasta itsestä. Motivaatiota ja tahtoa on kyllä. Mutta miten saan sen riittämään…? Oon pöihdepalveluiden asiakas ollut jo jonkun aikaa ja saanut keskusteluapua. Huomenna ajattelin ehdottaa antabuksen käyttöä. Jos en omalla tahdolla pysy irti pullosta niin sitten vaikka väkisin.

En halua olla yksi niistä, jotka joi perheensä… elämässä on mulle niin paljon parempiakin asioita. Tää nyt oli sekalainen avautuminen. Voin kirjoitella joskus lisää. Että terve vaan kaikille. :slight_smile:

7 tykkäystä

No tervepä terve ja tervetuloa palstalle! Vaikuttaa siltä, että olet saapunut oikeaan paikkaan.

Hyvä että tiedostat miten hyvin sinulla kaikki elämässä on ja haluat sen säilyttää. Tilanteesi vaikuttaa ihan todella hyvältä, kunhan yhtälöstä jättää pois alkoholin. On perhe, koti, ystäviä, työ ja opiskelut. Hyvä että ajattelet asiaa vihdoin myös avovaimosi kannalta. Hänellä ei todellakaan ole mitään velvollisuutta antaa sen noin sadanyhdennen kerran anteeksi. Hän on ollut todella ymmärtäväinen. Samaa ymmärrystä et välttämättä enää elämääsi löytäisi, joten hänestä kannattaa pitää kiinni.

Tuo on ihan totta, että isomman morkkiksen jälkeen on helppo tehdä päätöksiä ja lupailla, myös itselleen. Minulla sen voima kantoi joskus parikin kuukautta. Mutta olet ihan oikeassa siinä, ettei se ikuisuutta kanna, vaan aiheen parissa on askarreltava enemmänkin. Täällä plinkissäkin on monia selvästi darramorkkiksissa tehtyjä aloituksia, jonka jälkeen ei palstalle ole palattu.

Tuohan ei kuitenkaan ole totta, että sinun olisi mentävä juhliin selvinpäin. Ei sinua aseella uhaten pakoteta yksiinkään juhliin tai mökkireissulle. Sinä sen sijaan haluat oppia käymään juhlissa ja mökkireissuilla selvinpäin. Se on ihan jees, minäkin haluan, mutta ero kannattaa kuitenkin tiedostaa. Varsinkin alussa kannattaa kuitenkin jättää kekkerit väliin ihan niin kauan kuin tarvitsee. Vaikka raittiuden alkuvaiheessa tuntee menettävänsä siinä paljon, se tunne tulee väistymään. Ja onhan tässä elämässä toivottavasti vielä aikaa, sinullakin ties kuinka monta vuosikymmentä. Vaikka yhden vuoden voi hyvin ottaa rauhaksiin.

Tosi hyvä, että saat keskusteluapua. Vielä se ei ihan vaikuta riittävän, joten antabus voisi olla hyvä idea. Sen avulla on moni päässyt hankalan ensivaiheen yli. Palstalla on Putkis, yksi raitistuneista esikuvistani, joka käytti aikanaan 1000 päivää. Mutta kuten totesitkin, pelkkä pakko ja itsekuri ei loputtomiin kanna. Pitää olla halu. Mutta jos sitä jää vain odottelemaan, voi samalla hukata vuosia. Sen sijaan sitä ehtii kyllä rakentaa, kun pääsee tosiaan vaikka antabuksen avulla alkuun, ihan kuten itsekin ajattelit. Minullakin halu pysyä selvinpäin on kasvanut koko ajan hiljalleen tässä pian kahden vuoden raittiuden aikana. Kynnys juoda nousee ja elämä sen suhteen helpottuu. Toki keskusteluistakin on varmasti hyötyä, varsinkin jos/kun otat siellä nyt hieman erilaisen, vakavammin motivoituneen ja vastaanottavaisen linjan.

Ja hyötyä on myös Plinkistä, pysy ihmeessä seuranamme. Ollaan kuulolla! :sun_with_face:

3 tykkäystä

Moi, Juhlivaisi.
Tarinassasi on paljon tuttuja piirteitä. Minä menin vielä hieman pidemmälle.
Jos sinulla on hetki aikaa katsoa ja lukea tarinani, laitan tähän linkin facebookiini. Siellä on sata tarinaa ja sata kuvaa. Toivon ja uskon että siinä oleva kertomus auttaa sinua.
Niin, Antabus on yksi hyvä tukipilari. Sen avulla pääsee hyvään alkuun, toki muitakin apuja kannattaa hankkia. Minulla oli useita, muistaakseni kahdeksan eri tukea apuna.

https://m.facebook.com/putkis0132/

Voimia alkavalle matkalle.

4 tykkäystä

Tervetuloa. Tiedän noi ainaiset lupakset samaa se on itsellänikin. Kokeiltu myös kohtuu käyttöä satoja kertoja ja ainakin kokemukseni mukaan se jos mikä ei toimi. Sata kertaa lisää taju ja muisti pois lisää vanhojen päälle.

Itse pystyin juuri olemaan muutaman viikon juuri edellisestä lupauksesta selvinpäin ja nyt lauantaina se meni pieleen taas kerran.

Lähdin tuttua tapamaan toiseen kaupunkiin ja siinä se sitten oli taas. Kyllä hävettää ja ahdistus ja syyllisyyden tunne taas vain kasvaa kasvamistaan ei voi mitään.

En kuitenkaan meinannut luovuttaa vaikka laskuri nollaantui se on uutta yritystä kehiin kun tarpeeksi yritetään niin pakkohan sen on joskus onnistua.

Tsemppiä!

Fredi

4 tykkäystä

Tervetuloa! Hienoa, että olet tiedostanut ongelmasi ja päättänyt tehdä sille jotain. Jäsentelet tilannettasi hyvin, ja olet selvästi havahtunut asiaan vakavissasi. Pelko perheen menettämisestä varmasti motivoi: Useinhan alkoholiongelmaiset juovat tasan niin kauan, kunnes jokin ulkoinen tekijä pakottaa pistämään korkin kiinni. Toiset jatkavat vielä senkin jälkeen, usein tuhoisin seurauksin.

Olet pystynyt parin kuukauden taukoihin, niin ihan jo sillä taustalla uskoisin sinulla olevan hyvät mahdollisuudet onnistua. Olet myös todennut, että vähentäminen ei luonnistu. No, meitä on täällä muitakin, itseni mukaan lukien, jotka ovat vähentämistä yrittäneet ja todenneet sen mahdottomaksi. Joten realiteetit kehiin: Et voi juoda yhtään, ja sillä siisti. Tervetuloa kerhoon.

Minulla, ja monella muullakin, tärkein oivallus juomattomuudessa on ollut siinä, ettei yritäkään hahmottaa asiaa koko loppuelämän mittakaavassa. En myöskään suosittele murehtimaan tulevaa etukäteen, kuten nyt vaikka mökkireissuja yms. Kannattaa ottaa vain hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan, niin sitten sitä juomatonta aikaa vaan rupeaa kertymään. Jos tulee juomishaluja, tai vaikka kaveri pyytää ”yhdelle”, niin keskittyy vain siihen hetkeen: Nyt en juo, nyt kieltäydyn, ja katson asiaa huomenna uudestaan. Yleensä sen huomisen koittaessa juomisajatukset ovat kaikonneet, ja mieli hyvä onnistumisen johdosta. Minusta tämä on vastaus kysymykseesi siitä, miten saat motivaation ja tahdon riittämään.

Mikäli epäilet itseäsi, niin antabus on varmasti hyvä. Itselläni ei ole kokemusta, mutta suoraan sanoen vähän ihmettelen, miksi antabusta ei käytetä nykyistä laajemmin, kun se on kuitenkin takuuvarma keino pysyä irti juomisesta. Tärkeintä on saada keinolla millä hyvänsä juomatonta aikaa, jotta aivot alkavat omaksumaan uutta elämäntapaa. Riippuvuus on vähän semmoinen asia, ettei siihen auta kuin aika.

Sen vielä sanon, että mielestäni juomattomuuden on hyvä olla mielessä tietyllä tavalla koko ajan. Sen tulee olla suorastaan tärkein asia elämässä, koska kaikki muut hyvät asiat rakentuvat sen päälle. Alkoholiriippuvuus ei ole mikään pikkujuttu, mikä olisi nopeasti ja kivasti taputeltu, vaan siihen tulee suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Ihan konkretian tasolla: Jos tulee vaikkapa kutsu juhliin, ja epäilee josko siellä pystyy olemaan juomatta, niin sitten sinne ei yksinkertaisesti kannata mennä.

3 tykkäystä

Tervetuloa @Juhlivaisi. Täältä saat varmasti tukea ihmisiltä jotka ovat kokeneet vastaavaa. Tänne myöskin uskaltaa kirjoittaa rehellisesti koska kukaan ei tuomitse sinua.
Hienoa että sinulla on rakastava perhe ja työkuviot/opiskulut kunnossa, se on hyvä lähtökohta. Uskoisin että kun saat juomisen kuriin niin elämästä tulee mielekkäämpää sekä sinulle että puolisollesi. Tekstistä huomaan että haluat nimenomaan sitä että puolisosi olisi onnellinen eikä perättömiä lupauksia tarvitsisi enää antaa.
Minä suosittelin ottamaan kaiken avun vastaan, aina parempi mahdollisuus pysyä raittiina jos apuja on enemmänkin, eikä tarvitse vain yksin selviytyä kaikesta.

3 tykkäystä

Tosi hyviä kommentteja kaikilta. Mahtavaa, kun meitä alkaa olla eri vaiheissa täällä niin paljon, että viisaita näkökulmia löytyy. :star_struck:

Tästä olen niin samaa mieltä. Olen myös ajatellut, että jos joskus palaan alkuun, haluaisin itsekin antabuksen avuksi. Sen avulla olisin päässyt pakosti irti jo silloin, kun aamut olivat lupausten antamisen ja illat niiden rikkomisen aikaa.

Nyt vähän etäisyyttä saatuani ei myöskään huoleta ongelman myöntäminen lääkärille. En minä ole mikään spesiaali, jonka kohdalla siitä eteenpäin missä tahansa asioidessa spottivalot loistavat ja torvet törisevät, että tuossa muuten menee alkoholisti. Olen edelleen vain yksi sadoista ja tuhansista. Ja ihan kaikista, jolla kullakin on omat ongelmansa. Tämä nyt ei koske sinua, kun olet jo avun piirissä, vaan enemmän huomiona itselleni, joka alkuun arkaili kovasti.

3 tykkäystä

Kiitos kaikille kommenteista! Todella helpottavaa kuulla kommentteja eri ihmisiltä, jotka kaikki painivat tai ovat painineet samojen ongelmien kanssa. Krapulamorkkis alkaa pikkuhiljaa kadota, mutta halu viettää raitista elämää ei. Kävin tänään tapaamassa päihdepalvelujen kautta kokemusasiantuntijaa. Se oli myös todella antoisa keskustelu ja uusi aika on jo varattu. Lähete labraan on saatu antabuksen aloittamista varten. Isoin kynnyksen ylitys oli kuitenkin kun rohkaistuin kertomaan läheisimmille ystävilleni ja äidille asiasta. Olen aina hävennyt alkoholiongelmaani, ja mieluummin jatkanut ryyppäämistä kuin ollut se nolo epäonnistuja, joka ei hallitse juomistaan. Lähetin whatsappin kautta viestin, että olen alkoholisti ja juominen on nyt pakko lopettaa kokonaan. Sain joka ikiseltä tsemppaavan viestin takaisin. Ensimmäistä kertaa raittius ei enää aiheuta niin suurta pelkoa. Päihdepalveluissa kokemusasiantuntija suositteli minulle myös minnesota-hoitoa. Se kuulostaa vielä kaukaiselta vaihtoehdolta. Nyt tuntuu, että minulla olisi hyvät edellytykset selvitä ilman intensiivistä hoitojaksoakin…

6 tykkäystä

Antabusta ei määrätä kovin helposti, koska se on maksatoksinen lääke. Itse kokeilin sitä 9 vuotta sitten ja maksa-arvot nousivat vaarallisen korkeiksi, joten piti lopettaa kuin seinään sen käyttö. Päihdemerkintä taas Omakannassa vaikeuttaa lääkkeiden ja psykiatrisen hoidon saamista eli ei ole mikään pikkujuttu. Monet on myös kuvanneet, että sen saatuaan koko hoitohenkilöstön asenne muuttui enkä epäile sitä yhtään. Nämä ainakin itsellä estävät avun hakemista. Silti olen tietenkin sitä mieltä, että jos on valmis, kannattaa se antabus hakea. Ehkä se ei kaikkialla Suomessa edes vaikuta samalla tavalla.

1 tykkäys

Ikävä homma kyllä jos tuollaisia ennakkoasenteita tulee hoitohenkilökunnan suunnasta jos potilaalla päihdetaustaa. Toisaalta ymmärrän, että ihan omista kokemuksista ne asenteet ja tavat suhtautua kumpuaa. Minulla näitä päihdemerkintöjä kannasta jo löytyy kun olen keskustelemassa käynyt. Meillä antabuksen saaminen vaikutti aika kevyeltä prosessilta. Lääkäriä ei edes tarvitse tavata, riittää psyk. sh:n suosittelu ja labrakokeet. Ja seurantakokeet myös toki sitten kun käyttö on aloitettu. Toivottavasti sivuoireita ei tule.

1 tykkäys

Hei, sittenhän tavallaan olet jo hyvissä asemissa ja nimenomaan antabusta aloittamaan, kuulostaa hienolta! Ei muuta kuin tsemppiä ja tosiaan toivottavasti ei tule sivuoireita! :slight_smile:

1 tykkäys

Luulen myös, että olet tosi hyvällä tiellä. Hoitojakso siintää minullakin mielessä, jos mikään muu ei auta. Sitä ennen on kuitenkin vielä iso nippu muita keinoja kokeilematta. Retkahduksesta aina vaan seuraava kehiin. Ainakin nyt tuntuu, että teen mitä vain, ettei tarvitse enää ikinä upota tissuttelun suohon. Vaikkei akuuttia huolta olekaan, varasuunnitelmia on silti ainakin minulla tärkeää olla.

Tuo asiasta kertominen oli tosi kova paikka minullekin ja hattu nousee korkealle, että teit sen heti alkuunsa. Silloin se oli tietysti itselle iso asia, ehkä sillä hetkellä elämän suurin. Tuntui, ettei sellaista pommia kehtaisi ikinä paljastaa kenellekään. Leima olisi otsassa ja elämä pilalla. Kaikki vahtisivat ja kyttäisivät, säälisivätkin. Eikä sitä tunnetta tietysti vähennä, että jotkut niin tekevätkin. Mutta vähemmistöä he ilman muuta ovat, eikä sellaisia ihmisiä tarvitse hävetä tai miellyttää.

Nyt sinulla on päinvastoin tukea monesta suunnasta. Ja vielä tällä Plinkissäkin saamme toivottavasti kulkea matkassa mukana.

1 tykkäys

Sen verran täytyy myöntää, että mitenkään heti alkuunsa en tuota kavereille kertomista tehnyt. Ensimmäisen kerran myönsin ongelman noin vuosi sitten. Sen jälkeen on ollut yritystä juoda harvemmin ja vähemmän. Nyt viimeisimmän juomakerran jälkeen, kun perhe oli taas kerran pakannut laukkunsa lähtövalmiiksi, vasta sain tuon kertomisen tehtyä. Tällä kertaa sanoin suoraan, että en enää tule alkoholia juomaan. Aiemmin olen yrittänyt aina asiaa kaunistella niin itselleni kuin muillekin.

Minulla ei ole enää varaa yhteenkään retkahdukseen, jos haluan perheeni pitää. Että sen puolesta hoitojakso olisi varmaan ihan järkevä ajatus. Mutta kyllä se silti vähän tuntuu järeältä vaihtoehdolta tällä hetkellä… Tärkeintä nyt olisi munkin mielestä saada sitä juomatonta aikaa kerrytettyä, että saa uuden alkoholittoman elämän alkuun. Apuna tässä antabus, päihdepalvelut, te täällä ja toivottavasti vielä puolisokin.

5 tykkäystä

Tervetuloa palstalle mukaan minunkin puolestani @Juhlivaisi!
Olet ehdottomasti tullut oikeaan paikkaan ja nyt on oikein hyvä aika vielä liittyäkin mukaan, kun viime aikoina on monta aktiivista ja hyvin motivoitunutta tyyppiä liittynyt joukkoon.
Nyt täällä on jo aika sekava määrä raitistumisen eri vaiheissa olevia ja jokainen meistä tietenkin potkii alkoholia elämästään omalla tyylillään, eli täältä löytyy melko varmasti uusia oivalluksia ja vertaistukea jo varmaan aivan kaikille.

2 tykkäystä

Pyristelijää riittää ja yhdessä onnistutaan varmaan ja toivottavasti paremmin.

Vuosia plinkkiä lueskelleena niin tosiaan vilkaampaa kuin joskus on ollut. Monia juuri kirjautuneita niin kuin minä kun vihdoin uskaltaudun mukaan vuosien lueskelun jälkeen mukaan.

Ei ole kaduttanut.

5 tykkäystä

Viikko vierähti ja täällä ollaan vielä. Vietettiin kumppanin kanssa kolme yötä eri osoitteissa kun oltiin molemmat sitä mieltä, että pieni etäisyys ja oma rauha tekisi hyvää. Vanha minä olisi varmasti ottanut ilon irti tästä ja lähtenyt kaupungille ottamaan kaljaa. Nyt ei oikeastaan edes tehnyt mieli. Ke-la majailin airbnb-kämpässä ihan yksinäni. Päivät käytin työ- ja kouluhommiin, illat kului kävelyllä käydessä, syöden hyvin ja elokuvia tai sarjoja katsoessa. Kerkesi siinä myös ajatella asioita. Että mitä kaikkea sitä on tullutkaan touhuttua kännipäissään.

Pari kertaa olen saanut itseni kiinni ajattelemasta, että oispa kiva päästä juhlimaan. Näissä tilanteissa oon koittanut palauttaa päämäärän, eli raittiuden mieleen heti. Oon yrittänyt ajatella kaikkia pahimpia kännimokia ja morkkiksia, ja että oisko se tosiaan sen arvoista lähteä taas juomaan. Tässä alkoholismissa aika tuntuu kultaavan muistot todella nopeasti. Morkkis kun haihtuu niin känni ja juhliminen alkaa jo näyttäytyä paljon positiivisemmassa valossa.

Mutta selvänä ollaan nyt ja jatkossakin. Kävin labrassa ja maksa-arvot oli ok. Maanantaina todennäköisesti saan antabusreseptin ja aion sen kyllä ottaa tukemaan tätä matkaa. Tsemppiä tulevaan viikkoon kaikille!

4 tykkäystä

Kuulostaa siltä, että siellä ollaan tehty oikein hyvää edistystä raitistumisen saralla.
Pidän itse myös aina välillä tuollaisia mini lomia, jossa saan keskittyä täysin vain ja ainoastaan omaan itseeni. Se tekee aina todella hyvää.

Itseasiassa juuri viime viikolla tutulle juttelin, että meinaan tehdä viikonloppu reissuja joka toinen vkl.

Kävellä ehkä hieman urheilla mitä nyt tämän kokoisena voi sanoin, että haluan parantaa “kuntoa”.

Minulla on tuohon pari syytä kun kerroin niin se tarkoittaa, että joka toinen vkl on syy olla menemättä heidän kanssaan ulkoilemaan ja toinen jos sillä saisi jotenkin mielen paremmaksi tässä hetkessä.

Kotona istuessa niin ainakin tulee mietittyä kaikenlaista ja tuollainen voisi helpottaa. En tiedä vielä koska en ole kokeillut se jää nähtäväksi. Ensimmäinen miniloma on tulevana viikonloppuna.

2 tykkäystä