Kyllähän sen tiesi, että juhlapyhät ovat se akilleen kantapää. Välillä meni viikkokin ilman alkoholia. Juomisen kerta-annokset pysyivät hallussa, vaikka monesti mentiin suurkulutuksen puolelle. Join noin 30 annosta viikossa, mikä oli sekin vähennystä entiseen päivittäiskännäilyyn.
Joulu tuli ja joulu vei ja nyt on taas putki päällä. Päivä alkaa ja päättyy viinaan. Eli taas yksi monista raitistumisyrityksistä, tai vähennysyrityksistä päällä. Tipaton tammikuu tulisi tarpeeseen.
En sanoisi, että olen addikti, vaan ennemminkin “lääkekäyttäjä.” Otan alkoholia masennukseen ja unettomuuteen. Lääkkeitä on kokeiltu, mutta viina “auttaa” paremmin. Varmasti voisin helposti lopettaa kännäämisen, jos löytäisin parempia tapoja kestää vitutusta ja unettomuutta. Mitään “viinanhimoa” en koe, vaan turrutan sillä puhtaasti epämukavia mielentiloja. Välillä olen “lopettanut” kännäämisen huumeilla, välillä vaihtanut takaisin viinaan. Syy on aina ollut sama, ahdistaa ja masentaa, myös selvinä päivinä ja viikkoina.
Vinkkejä otetaan vastaan, miten vähentää. Raitistu en ehkä lähiaikoina, mutta vähentäminen on hetkittäin onnistunut. Tarvitsisin vaihtoehtoisia “kiupulääkkeitä.” Juomisesta en edes pidä. Juon vain “pakon sanelemana”, koska selvin päin en mieleni demoneja kestä. Raittius on silti haaveena. Jeppe juomakirja käytössä, mutta lisäjeesiä repsahduksen katkaisemiseen tarvitaan.