Kunpa tämä joulu olisi jo ohi. Tuo rakkauden juhla muistuttaa minua kaikin tavoin siitä miten olen pilannut kaikki ihmissuhteeni huumeiden takia. Vuosia ei saa takaisin. Kuukausi sitten sain jostain potkun yrittää lopettaa aineiden käyttö. Ensimmäiset viikot olivat vaikeimpia mutta sen jälkeen vähän helpotti. Luulin tämän menevän helpommin kuin kuvittelinkaan. Ehkä menisikin jos tämä jolu ei olisi tässä tiellä. Olotila ahdistaa nyt ja varmaan koko viikonlopun ajan, mutta sitäkin enemmän ahdistaa ajatus siitä että pelkään etten saa pysyttyä huumeista erossa tätä joulun aikaa. Takaisin lähtöruutuun siis. Mitähän minä tähän oikein höpötän. Johonkin vain täytyi saada purkautua.
mäkin oon nyt pari kuukautta yrittänyt tosissani lopettaa narkkaamisen vähä vaihtelevalla menestyksellä välillä tullu rajusti takasi päi ja palannu iha samaa sit se taas jäi päälle nyt oon ollu noi viiko pienellä annoksella aluks xonee ja sit panacoide nyt oikeestaa vaa bentsoja mut niitä senki eestä… Huomenna sit valehtelemaa äitille ja isälle et hyvi menee ei mua mikää vaivaa, eikä ne haluukkaa uskoo et niiden tytöstä tulis ikinä alkoholistia tai saati sit narkkaria… Saa nähä kestääkö polla lähtee ilma letkeitä, no toivottavasti ens jouluna vois tuntee eläväsä ilma mitää aineita… mut voimia sulle 