Eli vaikka tyttäreni on ollut jo puoli vuotta haudassa, joudumme oikeuteen pahoinpitelystä, koska mieheni pitï häntä otteella kiinni, kun tyttö riehui täällä kotona piripäissään.
Oikeudessa ei saa ottaa puheeksi tyttyäreni pakkohoitojaksoja tai päihdeongelmaa, koska “se on asianomistajan mustamaalaamista”. Eli kaikka tässä korvauksia tulee ja muuta, kun kerran mies on “täysin ilman syytä” käynyt kimppuun. Mahdolliset korvaukset tulevat sitten mi9nulle, koska minähän olen kuolinpesän haltija.
A:n äiti, luin kirjoituksesi. Tämä sivuaa alaani, ehkäpä voisin olla jotenkin avuksi.
Tässä muutama tarkentava kysymys: Onko sinulla ja miehelläsi tässä lakimies asianajajana, joka avustaa ja toimii juridisena osaajana? Kuka on vastaaja ja kantaja? Milloin tämä pahoinpitely on tapahtunut? Milloin kanne on nostettu? Tekikö poliisi esitutkinnan, jonka perusteella juttu meni syyttäjälle ja sitä kautta käräjille?
Kiitos myötätunnosta!
Meillä ei ole asianajajaa eikä juuri kyllä rahaakaan siihen. Kantaja on kuollut tyttäreni, jota edustaa ilmainen oikeusapu. Mieheni on vastaaja.
“pahoinpitely” tapahtui hieman sen jälkeen, kun tyttäreni täytti 18 v.Rikosilmoituksen tytär teki silloin eli huhtikuussa. Mieheni kävi kuulusteluissa kesäkuussa viime vuonna. Haaste tuli noin viikko sitten.
Kaikesta avusta ja neuvoista olen kiitollinen. Tämä alkaa olla perheellemme liikaa…
A:n äiti, siinä saamassanne haasteessa käräjiltä on mainittu syyttäjä, jolle asia kuuluu. Ellei ole, niin se selviää olemalla yhteydessä paikkakuntanne syyttäjänvirastoon tai käräjäoikeuteen. Ehdotan, että otatte syyttäjään yhteyttä ja kerrotte omasta näkökulmastanne tilanteen, siis sen että tyttärenne on kuollut. Sillä pitäisi olla vaikutusta asian etenemiseen. Asioita ja tilanteita voidaan aina kohtuullistaa, ja tässä tapauksessa on, ainakin minusta, täysin kohtuutonta viedä asia käräjäkäsittelyyn.
Sitten vielä, sinulla ja miehelläsi on varmasti oikeus ilmaiseen tai lähes ilmaiseen oikeusapuun, joten ole yhteydessä paikkakuntasi oikeusaputoimistoon. Ilman asianajajaa on olemassa se vaara, että miehesi ja sinä joudutte tilanteeseen jossa teidän oikeutenne ja näkökantanne eivät tule esille. Kohtuutonta olisi se, että joutuisitte vielä ottamaan lisää painolastia itsellenne tästäkin asiasta.
Olen todella kauhuissani ja suruissani siitä, mitä kaikkea läheisten kestettäväksi tulee ja minkä kaiken he kestävät. Olen itse ammatissa, jossa tunteet ja uskomukset sekä niinsanottu järki tai faktat on pidettävä visusti erillään toisistaan. Nyt, kun tilanne on minullakin päällä omassa perheessä, olen huomannut miten vaikeaa se on. En voi edes kuvitella, miten vaikeata se on miehelläsi ja sinulla, A:n äiti. Siksi tarvitset tässä tilanteessa sen ulkopuolisen, jolla ne käräjäasiat asiat pysyvät järki- ja faktatasolla. Voimia sinulle ja miehellesi, nyt ja tulevaisuudessa.
Tämä holhousyhteiskunta on aivan järkyttävä . Yritetäänkö tästä “pahoinpitelystä” kenties tehdä syytä jonka takia tyttö lopetti elämänsä; ei kertakaikkiaan mitään järkeä!! Miten voidaan olla huomioimatta asiaa, että tyttö oli sekaisin; kyllä kummasti se vaikuttaa jopa murha-syytteisiin!! Tämä vaikuttaa kyllä pelkältä rahastukselta, eikö kukaan täällä tiedä mihin kannattaa ottaa yhteyttä tällaisissa tapauksissa??? Nykyäänhän tuo kiinnipitäminen on ainoa laillinen tapa kouluttaa lastakin. Tukistaminen on jo pahoinpitelyä, mutta jos pitää kiinni niin se on ainoa laillinen tapa… Saako puheeksi ottaa tytön senhetkisen mielentilan?? Joudutte kokemaan niin liikaa läpi, mä toivon että tämä jätettäisiin väliin!! Paljon voimia teille! <3
Tässä on lakipykälät (ei ole pitkä teksti), jossa tuo väkivalta selostetaan. Periaatteessa teidän tulisi liata tyttären maine kotirauhan ja uhkauksien rikkomisesta jotta tuo kiinnipitäminen voisi olla oikeutettua… Tämä on niin törkeä tapaus, että itse yrittäisin ottaa yhteyttä ylemmälle taholle kuin syyttäjälle kaikkine raportteineen. Jos ei muuta niin tulostaisin tuon ketjun jonka olet itse kirjoittanut asiasta…
Huomenta A:n äiti,
Ymmärrän tunnekuohun meissä kaikissa, mutta tunteilulla tässä vaiheessa ei valitettavasti asiaa auteta.
Ikävä kuulla, että asia ei edennyt yhteydenotoistasi huolimatta. Nyt on kyllä sitten niin, että sinun ja miehesi pitää hankkia itsellenne asianajaja joka hoitaa puolestanne tämän asian juridiikan, ja myös toimii teidän edunvalvojananne oikeudessa.
Toivon, että jaksat miehesi kanssa kivuta vielä tämän esteen yli.
Voimia sinulle A:n äiti! Olet kyllä kovan koulun läpikäynyt. Pidäthän huolta itsestäsi ja yrität tehdä myös mukavia asioita ja ulkoilla ja levätä. Nyt on aika keskittyä itseensä ja yrittää oppia nauttimaan taas elämästä.
Huomenta A:n äiti, luin vasta nyt aivan kaikki kirjoituksesi täällä Vilpolassa tyttäreesi liittyen. Olet kyllä joutunut kestämään ja kokemaan aivan kamalia ja traagisia tapahtumia, enkä löydä itsestäni sinulle lohdutuksen sanoja. Vetää hiljaiseksi kun alkaa valjeta, mitä kaikkea äidit ja isät ja perheet joutuvat kokemaan ja kestämään läheistensä huumeidenkäytön takia ja sen seurauksena.
Kaiken surun ja murheen keskellä lienee kuitenkin hyvä asia, että tämä oikeuskäsittelypiina on nyt sinulta ja perheeltäsi ohitse. Olen työni puolesta tekemisissä oikeuslaitoksen kanssa, ja olen sitä mieltä että tuomitsemattajättämispäätös olisi ollut joka tapauksessa KO:n ratkaisu.
Todella ikävää, että jouduit käymään kaiken uudestaan läpi. Joskus tuntuu siltä, että lain kirjaimen noudattaminen on tärkeämpää kuin lain hengen. Siinä jää ihminen ja inhimillisyys toiseksi.
Joo, kaikkihan alkoi ketjustani “personal reindeerspotting” ja onhan se ollut kivinen tie. Tänään pääsi itku, kun huomasin poikani poistaneen kotikoneeltamme tyttäreni käyttäjän. Poika haluaa jatkaa tyhjältä pöydältä ja häntä on kai aina häirinnyt se, että tyttären käyttäjä pamahtaa esiin. Itkien etsin, hävisivätkö samalla kaikki kuvat tyttärestäni. Poikani oli poistanut kaikki kaman veto kuvat yms. Jäljellä oli tytärtäni kukkapellossa koiran kanssa etc. Poikani on vasta 16 v., mutta koettaa tavallaan auttaa minua. Hän haluaisi varmaan takaisin sen entisen äidin. Ja voi miten minä yritän olla se…
Toinen jalkani vain on jo haudassa ja toinen käsi koettaa tuonen virran yli kurottaa tytärtä.
Psykiatrini kehui minua edistymisestä surutyössä. En tajua miksi. Siksi kai, kun pystyn realistisesti käsittämään sen, että tytär on kuollut ja kuopattu. Syön, käyn kaupassa ja töissä. Syön lääkkeitä, jotka tainnuttaisivat häränkin. Ensi kuussa niitä aletaan omasta halustani vähentää. Katsotaas mitä sitten käy mun uljaalle “surutyössä” edistymiselle.
Hei A:n äiti,
Kun luin viestisi, jäin miettimään pikku-veljeä. Hän on 16-vuotias ja tarvitsee vanhempiaan vielä kovasti. Hän on saattanut jäädä sivuosaan, kun sisar on vienyt pitkät ajat teidän kaiken huomion ja tunteet.
Olen niin pahoillani lapsesi kuolemasta, mutta nyt on teidän aika jatkaa eteen päin ja rakastaa poikaa, joka on sitä valmis vastaan ottamaan ja tuomaan teillekin iloa. Annathan hänelle mahdollisuuden. Ja samalla itsellesi. Surusta toipuminen vie aikaa, mutta usko tai älä, se tapahtuu.
. Yritetäänkö tästä “pahoinpitelystä” kenties tehdä syytä jonka takia tyttö lopetti elämänsä; ei kertakaikkiaan mitään järkeä!! Miten voidaan olla huomioimatta asiaa, että tyttö oli sekaisin; kyllä kummasti se vaikuttaa jopa murha-syytteisiin!! Tämä vaikuttaa kyllä pelkältä rahastukselta, eikö kukaan täällä tiedä mihin kannattaa ottaa yhteyttä tällaisissa tapauksissa??? Nykyäänhän tuo kiinnipitäminen on ainoa laillinen tapa kouluttaa lastakin. Tukistaminen on jo pahoinpitelyä, mutta jos pitää kiinni niin se on ainoa laillinen tapa… Saako puheeksi ottaa tytön senhetkisen mielentilan?? Joudutte kokemaan niin liikaa läpi, mä toivon että tämä jätettäisiin väliin!! Paljon voimia teille! <3 
