Jotain tsemppausta

Nyt vertaistukea tai jotain tsemppausta kaipaisin, miten näistä tosi huonoista fiiliksistä selviää. :cry:
Ennen olisin tietty turruttanut itseni alkoholilla, mutta nyt se ei enää ole vaihtoehto… Välillä mieli romahtaa johonkin tosi syvälle, josta tuntuu olevan vaikee päästä ylös ja tuntuu ettei pysty käsitteleen näitä tunteita, enkä kestä näitä ollenkaan. Mun mieli on alkanut nyt ehdottelemaan, että pitäisikö polttaa pilveä tai ottaa jotain lääkkeitä. Ei niin hyviä vaihtoehtoja, mutta tämmöistä pohdin tänäänkin. Pilveä olen poltellut silloin tällöin (en nyt pariin vuoteen), mutta voin hyvin kuvitella jääväni siihen koukkuun, jos sillä alan lääkitsemään itseäni ja tasaan tunnetiloja. Paras olisi kun oppisi vaan olemaan itsensä ja tunteittensa kanssa ja ottaa ne vaan vastaan.
Mulla siis on tässä vuoden ollut mielialalääkkeet, jotka muutama viikko sitten lopetin (en suoraan sanottuna tiedä oliko niistä mitään hyötyä mulle). Mieli on ollut yhtä vuoristorataa jo pidemmän aikaa ja jotain tasapainoa pitäisi löytää. Alkaa uuvuttamaan nää mielen romahdukset ja kokonaisvaltainen alakulo. Toki hyviäkin hetkiä on. Tänäänkin olin ihan ok, suorastaan iloinen ja energinen ja nyt sitten yks kaks täysi romahdus ja itkut ja infernaalinen maailmanlopun olo.
Juon alkoholitoman oluen nyt ja psyykkaan itteeni että se helpottaa jotain. :confused:
Josko jollain olisi jotain rohkaisevaa sanottavaa…?

Voikaa hyvin kanssa matkaajat :slight_smile:

Pakko jakaa tähän vielä tämä pieni piristys mikä äsken tuli, kun olin avaamassa tuon alkoholittoman olut pullon. En nimittäin muistanut missä meillä säilytetään pullonavaajaa :laughing:
piti oikein tuumailla tovi, että missäs sen paikka olikaan. :mrgreen:
Näemmä vuodessa alkaa unohtumaan semmoinenkin asia.

“Juon alkoholitoman oluen nyt ja psyykkaan itteeni että se helpottaa jotain. :confused:

Niin alkoholittoman…
Hyvä tietysti että se on alkoholiton. Kuitenkin psyykkaat itseäsi samantyyppisellä juomalla joka niitä ongelmia aiheuttaa.
Itse olen yrittänyt kulkea kaikessa toiminnassani pois alkoholista ja siihen liittyvästä “oheistoiminnasta”.
( Kuitenkin totuus on myös se, että käyn yhä paikallisessa pubissa.?)
Osaisimpa paremmin asian kirjoittaa, mutta ehkä ymmärrät asian pointin.

Näin minä asian näen, joku toinen toisin.

Onnittelut täyttyvästä vuodesta.

Putkis

Kiitos Putkis :slight_smile:
Joo, olen aika paljon tätä kelannut että miten ton alkoholittoman bissen tai muun alkoholittoman kanssa olla ja miten sen juomiseen suhtautua. Toisaalta en siis ole ollut mikään kaljan juoja, joten mitään varsinaisia bissehimoja ei ole. Tässä vuoden aikana noin 5 alkoholitonta olutta tullut juotua ruuan kanssa tai saunan jälkeen.
Mutta eilinen oluen juonti oli kyllä ihan selkeesti jotain muuta kun noi aikaisemmat.
Ymmärrän kyllä, että mitään järkeä ei tuossa toiminnassa ei ollut :unamused:
Itekin kelasin, että tää on kun vanhojen valokuvien katselua kaiholla. Niiden joita ei kannattaisi katsella kaiholla.
Mutta tosiaan mun himo oli lonkero ja viinit ja väkevät. Joten en ehkä alkoholitonta lonkeroa (sellaistakin näyttäisi olevan nykyään) uskaltaisi juoda kun olisi jo liian lähellä omaa mieltymystä.

Ravintolaan en ole vielä uskaltautunut vaikka en usko, että siinä mitään ongelmaa olisi, mutta ei vaan tuntuisi luontevalta itselle mennä. Mulle siellä ei olisi muuta syytä käydä kuin juominen. Mutta ymmärrän että toisille se pubi on muunkin toiminnan paikka :smiley:

Onnittelut.

Putkis

Kiitos onnitteluista ja kukista Putkis! Tänään on tosiaan syytä hymyilylle :smiley:

Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut että näin voi mun elämä olla, mut niin se vaan voi. :exclamation: