Moi pitkästä aikaa! Olen etupäässä lueskellut muiden kirjoituksia täällä. Aloitin juomattomuuden 3vko sitten. Aiemmin kirjoitin tänne juomishalusta. Nyt tässä vajaa kk sitten mulle tuli itelle täyteen juominen. Se alkoi olla jo väkisinottamista varsinkin päivän ensimmäiset huikat. Nämä 3vko ovat olleet erilaiset kuin aiemmat yritykset lopettaa sitten ratkeamisen kesällä v. 2007; ei ole tarvinnut tapella itsensä kanssa, juomishimoa ei ole. Tutkailin jälleen kerran itseäni ja hyväksyn itsessäni alkoholismin sairautena ja samalla myönnän itselleni, etten tule koskaan pystymään kohtuukäyttöön ja alan elään sen tosiasian kanssa. Käytän apuna antabustbl ja ajoittain käyn a-klinikalla. Aloitin myös kuntopyörällä treenauksen. Lisäksi tukena on päihdelinkin juomapäiväkirja. Laitoin suunnitteluosiossa sitoutuvani käyttää sitä 6kk. Olen pitkästä aikaa pystynyt nauttimaan arjesta myös selvinpäin!
Onneksi olkoon! Kun myönsin sen tosiasian, että alkoholi on minulle sopimaton aine, eli olen alkoholisti, jäi viinan mieliteko pois elämästäni. Minulta se jäi AA-palaveriin.
Hyvää jatkoa sinulle, varmaan löydät elämääsi vielä hyvää sisältöä, ettei se jää paikallaan polkemiseksi.
Hyviä kirjoja ovat mm. Nimettömät Alkoholistit, Eroon viinasta ja Riippuvuus, valheiden verkko.
Kiitos! Nimettömät Alkoholstit mulla on kirjahyllyssä ja oonkin sitä välillä lueskellut. Syksyllä jatkuu koulu ja ens keväänä pitäis valmistua. En aio jäädä vain laakereille makaamaan. Pitää olla tilalla muuta tekemistä. Myöhemmin varmaan poikkean AA:n, kunhan saan mieleni rohkaistua.
Tervehdys JuniorOld ja onnittelut päätöksestäsi!
Kirjoista kun on puhe, suosittelen jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita. Siinä näkee melko ison kirjon alkoholisteja ja saa kannustusta heidän selviämisestään. Itkun ja hammastenkiristyksen kanssa minunkin oli lopulta myönnettävä, että ns. kohtuukäyttö ei ole minulle mahdollista, ainoa mahdollisuus on olla täysin ilman. Täältä plinkistä löysin mahtavia ihmisiä joiden kanssa voi jakaa kokemuksiaan, ilojaan ja surujaan. He tietävät mitä käymme läpi. Tervetuloa mukaan!
Hei!
Aattelin pistää kuulumisia. Juomatta olen ollut nyt 41pv. Fiilikset ovat samat kuin aiemmin jo kirjoitin aloituksessa. Päätös on tuntunut hyvältä. Antabuksen otan aamuisin edelleen tueksi. Se on jo “aamurutiini” herättyä b-vitaminin kanssa. Kesän jatkot! Käyn edelleen lukemassa toisten kirjoituksia ja niistä saa itelle ajateltavaa.
Joku kerran puhui tupakoinnin aloittamisesta uudestaan, ettei löytänyt sille mitään syitä, mutta aloitti vaan. Juomiselle taas löytyyy aivan mielettömästi perusteita ja ihan uskottaviakin, mutta miten perustella se juomisen lopettaminen, niin että se kantaa ja toteutuu ja siinä sitä onkin pureskeltavaa.
Minä onnistuin vuosikausia lopettamaan krapuloissa ja kerran pidempäänkin henkisissä ongelmissa, mutta kun en kokenut lopettamisesta mitään oikeaa riemua, onnea, iloa tai vapautta, niin eihän siitä lopettamisesta mitään tullut. Juominen oli minulla niin vahvasti perusteltua, kun elämäni, ajatukseni, toimintani, uskottavuus,… ja se minuus oli rakennettu sen ympärille ja näin sen oli jatkuttavakin, kunnes pääsin pohjan kautta purkamaan koko vyyhdin.
Toivottavasti hyvä päätös poikii sinulla kaikkea sitä mitä tarvitset, jotta voit perustella lopettamisen, joka armas päivä ja joka hetki, kun tilanne sitä vaatii. Toivottavasti sinulla ei ole kaikki kiinni siitä, että voit elää vain, jos saat juoda tai käyttää muita päihteitä.
Raitistuminen on rikkautta jos mikä, vaikka minä kuvittelin aluksi sitä köyhyydeksi. Oli se alkoholistinen elämä aluksi rikasta, rakasta ja antoisaa, kun jaksoi elää unelmissa, mutta kun ne unelmat ei riittäneet ja kantaneet, niin aika köyhää se elämä oli. Henkisesti kun alkaa voida pahoin, niin mikään unelma ja sen toteutuminen ei riitä korvaamaan sitä mitä menettää juomisen valheellisuudella.
Hyvää raitista päivää kaikille jotka sitä haluaa.
Just noin.
Alkuun tuntuu, ettei elämässä ole mitään, mutta kun saa raittiutta hieman alkuun, huomaa, että elämä selvinpäin antaa paljon enemmän kuin se entisaikojen käänniääliöinti.
Näin mennään eteenpäin, pikkuhiljaa.
-Kannusaarinen, selvä päivä nro 208
Tätä olen miettinyt paljon.
Pystyin lopettaan v. 2001 alkon+pillerit 6 vuodeksi. Sitten ratkesin tuolloin kesällä 2007. Vaikka aloitin opiskelut, niin viime vuoden sooloilin ja loistin etupäässä poissaoloilla. Kesäkuussa mulle tuli mitta täyteen juomisen suhteen. Olen jo 37v eikä ammattia. Lukion kävin ja sen jälkeen kaikki koulut jääneet kesken. Ajattelin, et tätäkö tämä vain on. Itselleni sanoin: " Ota itteäs niskasta kiinni, oot pystynyt siihen ennenkin".
Loppujen lopuksi mikään ei muutu, jos et ole valmis ite muutoksen ja tekemään sen eteen työtä.
Elokuussa jatkuu opinnot ja keskityn niihin. Viimeinen vuosi ja mahdollisuus saada ammatti (+töitäkin tulevaisuudessa… jää nähtäväksi)
Taisteluhetket on ollut itellä tässä kohta viikon verran ja tää viikonloppu ollut pahin. Kerron sen verran itestäni, että mulla on kakssuuntaisuus sairautena ja hypomania vaihe päällä. tiedostan tilani ja juomishalu on voimakkaana päällä päivittäin. näin iltaa kohden se lievenee. päivisin juon kivennäisvettä ja kokista ohittaakseni juomishalun. antabuksen otan tahdovoimalla aamuisin. maanantaita ootan, koska tuolloin aukeaa a-klinikka kesälomatauon jälkeen. mulla on hoito a-klinikan kautta ja siksi en lähe muualle sooloilee, koska kumminkin pärjään vielä kotosalla lievän vauhin kanssa.
helpottavaa tässä on ollut,kun puoliso on kysynyt suoraan multa,että onko sulla juomishalua/tuleeko sulle tilannetta et alkaisit juomaan. olen hälle sanonut, et juomishalu on valtava, mutta en ala juomaan. otan antabuksen enkä lopeta sitä kesken. lasken kuvainnollisesti tunteja ,et viikonloppu ois ohi ja tulee ma klo 9, jolloin meen klinikalle aamupäivystysajalle.
Olen jo montakin kertaa tänne kirjoittanut tämän saman, mutta antaa mennä vielä kerran 
Joku fiksu kertoi minulle raittiuden alussa, että viinanhimo menee ohi kahdessakymmenessä minuutissa ja päätin uskoa sen. Kun tunsin juomisen tarvetta otin kellon ja istuin alas, joskus puristaen pöydänkulmaa rystyset valkoisena, ja odotin että se menee ohi. Ja se meni. ‘Tämäkin menee ohi’ oli mantrani pitkään…
Jonkun ajan kuluttua juomahalu tuli lievempänä ja pystyin jopa keskittymään lukemiseen tai jumppaamaan sen 20:n minuutin ajan. Mutta ‘kuningasajatukseni’ oli se, että mitä hyvänsä tapahtuukin, en juo, ja että se menee ohi. Puristan vaikka sitten sitä pöydänkulmaa.
Minulle raittiuden alku oli ‘painimista’ ennen kuin juomisen halu ‘otettiin pois’.
Onnea ja menestystä raittiuden tiellä!
moi!
Tämän minä tiedän vanhastaan, et se menee alle 30min ohi, kun ei itse ala ajatuksissa “ruokkii” halua.
Mulla ei kumminkaan ole nyt ns. normaali juomishalu/ taistelu , mikä tulee juomattomuuden alussa ja mitä tulee ns. eka raittiin vuoden taitekohdissa 3kk, 6kk. tämä johtuu tästä toiseta sairaudestani (hypomania). muista “oireista” en avaudu täällä, vaan pyrin pysymään aiheessa 
Kiitos kumminkin!
Touché! En lukenut tarpeeksi taaksepäin, sullahan oli siellä jo pitkähkö raittiuskin plakkarissa
no, niin. Sain 68pv juomattomuutta alle. Sen viimeisen viikon aikana “sumplin” jälleen mahdollisuuden ottamiseen. Jätin tietoisesti antabukset ottamatta ja retkahdin pe. Tuolloin en ottanut, kuin 3 kaljaa, mutta heti oli samat selitykset ja itselle valehtelut päällä. Kun saiskin ton ajatuksen vääristymän korjattua. Lauantaina en ottanut ja sit sunnuntaina meni reippaammin… Tänään en sit menny koulunkaan. Tein kumminkin koulujuttuja kotona koneella, josta oon tyytyväinen. Nyt vaan itteä uudestaan niskasta kiinni. Huomenna on aikomus palata tunneille.
Se oli se 2-3kk kohdalla oleva risu johon kompuroit.
Joo, viimeisen parin vuoden aikana, kun olen yrittänyt lopettaa juomista, niin hermot eli pinnan kireys (jatkuva: nyt oli viikon verran ärtyneisyyttä) laukaissut ottamisen. Keskittyä seuravina pv opiskeluun ja illat sit kotosalla puolison seurassa sekä kuntopyöräilyä sun muuta.
Moi!
nyt tein uudemman kerran, soitin paikkakuntani AA:n ja menen sinne nyt tän viikon ke. Kiitin häntä myös siitä,et tuli lisää vastaan mua; sanoin hälle et aiemmin kun olin toissa vuonna aikonut tulla ja hän ois ollut vastassa kadulla, niin peruin menoni edellisenä pv hälle. nyt hän tulee lähempää hakee mua; sanoin,etten peru tällä kertaa ja kiitin siitä. sanoin, et un oon juonu, niin mun on vaikea lähtä kotoa yksin käveleen. aion sitoutua aa:han. mulla ei ole ollut näiden vuosieni aikana ennakkoasenteita aa:ta kohtaan; syy miks en ole käynyt on se et ku joskus nuorempana kävin siellä joko yhden tai kaksi kertaa “purkautumassa”, niin itseäni on hävettänyt näin jälkeenpäin… mut tosi asia on se,et olin tuolloin sairas ja olen vieläkin alkoholin suhteen.
Heippa, JuniorOld !
Huomasin, että olit menossa palaveriin pari viikkoa sitten. Toivottavasti sait uskoa omaan raitistumiseesi tapaamalla siellä juomaongelmastaan selviytyneitä. Pysyvä raittius on mahdollista sinullekin päivä kerrallaan.
Hyviä opiskeluhaluja sinulle!