Minä oon ihan uus täällä, joskus käynyt lukemassa juttuja kun on se vähentäminen käynyt ennenkin mielessä. En vaan kuvitellut, että näin vaan lauantaina iltasella tänne ekaa kertaa rohkenisin naputella,
Olen vain niin kyllästynyt tilanteeseen. Täytän 50 vuotta tänä vuonna. Alkoholi hallitsee vapaa-aikaa. Teen kolmivuorotyötä ja vapaathan on milloin sattuu enkä koskaan juo jos seuraavana päivänä on aamu -tai iltavuoro. Yövuoroa edeltävänä iltana olen alkanut lipsumaan. Minulla on hyvä parisuhde ja lapsi jo maailmalla. Päällisin puolin kaikki hyvin vaikka elämään on mahtunut paljon menetyksiä sekä suruja viime vuosina.
Perusterve olen vaikka kyllä ne maksa-arvot oli sinne yläkanttiin joku aika sitten. Ylipainoa on ja eiköhän suurin osa ole ihan tullut viineillä, siidereillä. likööreillä.
Mutta kun se lasillinen viiniä alkaa oleen jo pullollinen ja toisinaan en ees tiiä montako lasia mennyt kun se on niin kätevä se pahvitonkka. Siideriä kans menee tölkkitolkulla ja toisinaan tulee vielä liköörit kitattua päälle.
Mua niin jo ärsyttää kun etukäteen katon työvuorolistaa ja mietin, että tuolloin ja tuolloin voi juua. Sovittelen menot vapaapäiville niin, että illan saa istua sohvalla viinilasin kans. Hierojat yms kans sovin sillai, että saa sitä “laatuaikaa” viettää kotona. Viina hallitsee ajankäyttöä! ja sitten kun päätän, että juon vaan sen lasillisen ja aamulla teen sitä aj tätä niin hahhaa aamulla huomaan etteipä se niin mennykkään. Mua ärsyttää miettiä pystynkö milloin auton rattiin ja haisenkohan kuinka vanhalle viinalle.
Suvussa on alkoholismia ja olen entinen ravintola-alan ihminen niin se on jotenkin tuttua se viinin ja viinan kanssa läträäminen.
Minä haluan, että se on todellakin se yks 12 cl viinilasillinen silloin tällöin ja sitten jos on oikiasti juhlan aihetta niin sitten juhlitaan. Ei aina vapaalla! minä en halua enää pyöriä unettomana sängyssä kauhuajatusten kanssa enkä minä halua, että ajatus pyörii juomisessa.
Kellekkään en ole asiasta puhunut. Miehen kanssa kyllä on puhuttu, että vähemmänkin vois juoda. Hän juo paljon vähemmän kuin minä. Muutama olut tai konjakki. Hän lähtee nukkumaan ennen puolta yötä ja minä sitten istua tursotan sohvalla lasini kanssa. Niin kellekään en ole näistä ajatuksista puhunut ja nyt hirvittää johonkin bittiavaruuteen kirjottaa nämä.
hei vilmasto! ja tervetuloa mukaan!!!
olen itsekin aika uusi täällä (nainen, 55 v), liityin vasta alle puolitoista kuukautta sitten, ja mielestäni olen nyt jo saanut apua taikka vertaisukea täältä.
olen pannut merkille että täällä vähentäjien puolella on aika hiljaista joten älä pety jos ei keskusteluja heti synny. lopettajien puolella on vilkkaampaa eivätkä he sielläkään kaikki ole vuosia raittiina olleita, joten kannattaa käväistä sielläkin.
ihan kuin sulla myös mulla on perusasiat kunnossa. olen kaljahirmu, tykkään oluesta, ja se on lipsunut käsistäni jo aikoja sitten mutta nyt haluan muutosta elämääni. haluan rauhaa alituisista juomiseen liittyvistä ajatuksista ja yhtä lailla myös siitä etten aina petaisi itselleni esim. perjantaille sitä kuuluisaa omaa aikaa juomiseen. kuten kuvaat että jo ennakkoon tutkailet työvuorolistoja milloin voit juoda - periaatteessa siis ihan sama juttu täällä ja monella, monella muulla.
tee tavoite. kuten meistä useimmat ovat tehneet. ja sitten alat harjoittelemaan sen tavoitteesi kanssa.
koska olen ainakin vielä niin horjuva en uskalla luvata edes tipatonta tammikuuta. oma tavoitteeni on saada puhtaita nollapäiviä mahdollisimman paljon, ja ylipäätään olen antanut itselleni luvan juoda tosiaan vain kerran viikossa, mikä tosiaan on aina se perjantai, mutten yhtään useammin. lipsuin joulukuussa, mutta nyt siis takas ruotuun.
ei sun tarvitsekaan kertoa kenellekään että olet täällä jos et halua.
pidä tätä sun ikiomana juttuna.
itse otin avukseni myös jeppe juomapäiväkirjan. merkitsen siihen mielialat, syömiset, liikakilot ja about parin lauseen pituiset kuulumiset elämänmenossani ja ennen kaikkea juomiset.
ajattelin pitää tätä yksityistä kalenteria koko vuoden, plus kirjoitella tänne muuten vain, ja sitten vuoden päästä katson miten elämänmuutos-pyrkimys kohdallani sujui.
kun ruksin jeppeen nollapäiviä, tai retkahduksia, se tuntuu jotenkin konkreettisemmalta kuin se että kirjoittelisin tavallista päiväkirjaa.
ei tällä erää muuta.
voimaa päätökseesi vähentää!!! ja vielä kerran tervetuloa mukaan
Minäkin olen täällä uusi (m, alle 40v), noin viikon ollut, ja enemmänkin tuolla lopettajien puolella. Minua on alkoholi vienyt jo ensimmäisestä kerrasta lähtien, vaikka välillä onnistuin olemaan vuosia juomatta. Nyt siis uusi yritys täysraittiuteen käynnissä.
Samaan tapaan myös minulla alkoholi hallitsi vapaa-aikaa ja alkoholinkäytöllä olen onnistunut tärvelemään tosi monesti seuraavan päivän suunnitelmat. Monia työpäiviäkin on mennyt hukkaan siihen, että nulkun krapulaa pois toimiston lattialla…
En ole tästä lopettamiskerrasta puhunut kenellekään, paitsi täällä plinkissä. Olen kirjoitellut nyt reilun viikon tuonne lopettajien puolelle päivittäisiä fiiliksiä ja se on ainakin omasta mielestäni ollut hyödyllistä, koska joutuu miettimään omaa tilannetta, tuntemuksia jne.
Hei ja kiitos tervetulotoivotuksista
Kyllähän minä tiiän etten ole yksin ongelmani kanssa ole ja jonkun kanssa tässä on saatava ajatuksia vaihtaa. Vilkasin tonne lopettajien puolelle just aj siellä onkin tainnut olla kiivasta sananvaihtoa jätänpä tässä vaiheessa sitten vielä vähemmälle siellä lukemisen.
Suurin juttu mulle nyt oli tästä ongelmasta ees puhua “ääneen”. Koko aikuisikäni vapaat ja lomat on mennyt alkoholin siivittämina ja voi että kuinka monta kertaa olenkaan sitten seuraavana aamuna ynnäilly paljonko sitä tuli taas tissuteltua edellisenä päivänä. Joskus rapiat kymmenen vuotta sitten jo kirjoittelin kalenteriin tuntemuksia olostani. Sitten oon vaan jauhanut niitä päässäni. Ja jatkanut samalla mallilla.
Mä pelkään mihin tää johtaa ellen muuta tapojani. Millon tulee kuvioihin ne aamulliset rapularyypyt ja milloin se juominen alkaa arkenakin. Ja milloin tulee se vaihe etten vaan enää osaa kävellä siiderihyllyn ohi jne.
Ei se ole oikein, että aamulla jo mietti, että tänään voin sitte juua tai rapuloissaan laskee tunteja milloin kehtaa sen ekan viinilasillisen ottaa.
Toissapäivänäkin tippa viiniä ruuanlaitoin ohessa oli oikeasti puoli pulloa punkkua jne. Olen mä muuttanut siideritölkit puolesta litrasta siihen pienempään malliin ja vettä yritän joka väliin juua. Vaan ei se vain riitä mulle. Eilen sitten aloin tosissani pohtiin kun mulla on tänään iltavuoroon meno ja aattelin ettei se haittaa jos vähän vaikka glögiä siinä päivällä ja muutama sidukka illalla. Missä se mun periaate ettei ennen työvuoroa juua?! joo ei mitään ongelmaa kun päätin ettenkään juo niin sitten en juonut. Okei yks vapaapäivä ilman alkoholia selvitty.
En mä oikein tiiä miten tästä etiäpäin. Kirjoittaminen on aina ollut mulle mieluista niin jospa tätä alkas sitten itelleen pitää päiväkirjana ja sais sitten jutellakin muitten kanssa. Joskus miettinyt, että oisko se totaalilopettaminen kuitenkin paras vaihtoehto. Vai pystyskö sitä oppimaan siihen lasilliseen punkkua illalla tai yhteen pieneen siideriin. En tiedä vielä…tiiän vain, että nyt pitää tehä jotain asialle. En vaan jaksa enää sitä mun ajatusmaailmaa ennen juomista ja sitten sitä morkkista seuraavana aamuna. Sietokyky on kasvanut ja määrät on isoja jos aloittaa siinä klo 16 ja lopettaa aamuyöstä klo 3.
Töissä tuli taas pohdittua näitä asioita. Tai siis tiiän miten tässä taas voisi käyä. Nyt ens työviikko menee ok ja kun se vapaapäivä häämöttää eli tällä kertaa lauantai ja sunnuntai. Ruhtinaallista kolmivuorotyöläiselle vapaa viikonloppu! Aikasemminkin oon päättänyt morkkiksessa etten juo seuraavilla vapailla ja hahhaa niin vaan oon viinejä ja siidereitä kipin kapin ostamassa. Sitte “rentoudun” perjantaina ja lauantain ahistaa ja rentoudun lisää. Muutama lasi viiniä ruuanlaiton kans ja siitä se taas lähtee. Sunnuntaina ihan hirviä ahistus päällä ja laskeskelen paljonko tuli juotua. Ja entistä enemmän ahistaa. Ja taas hirviää taistelua ittensä kanssa.
Päätin nyt olla ens viikonlopun selvinpäin enkä ees yritä olla “sivistynyt” ja nautiskella viinilasillista kun tiiän ettei se siihen jää. Toki voi hakia semmosen pikkupullon josta nyt muutama lasi tulee vaan eihän sitä tiiä vaikka miehen konjakit yms muut joita en yleensä juo niin houkuttelee kun nyt minä muistan vielä sen ahistavan tunteen joka tulee nykyään aina parin vapaapäivän tissuttelun jälkeen ja kun niitä vapaita voi joskus olla se neljäkin yhteenmenoon. Minä en vaan enää muista sitä fiilistä kun pääsen vapaalle ja suuntaan Alkoon.
Minä pelkään ihan hirveästi kun en enää osaa lopettaa vaan aina on se ajatus jo kaupassa, että riittääköhän nämä ja sitten kun juo niin aina vielä yks tai vielä vähäsen. Ja ne mun viinilasilliset ei ole mitään baarien 12 cl. Mua pelottaa kuinka viina hallitsee mun ajankäyttöä ja suunnitelmia. Ennen parin viikon lomareissulla en juonut joka päivä, mutta viime vuosina tasasta turraamista joka ilta.
Seurassahan osaan juoda viksusti sen viinilasillisen tai vaikka yhen drinksun. Mutta kun silloinkin tulee jotenkin pitkitettyä sitä yhtä lasillista ettei se vaan nyt loppuis. Vitsailenkin etten tuoppiin sylje ja kyllä lähipiiri tietää, että alkoholi maistuu, mutta pelkään ihan hirveästi, että ne tajuaa totuuden. Enhän minä kellekkää esim.töissäkään puhu, että vetäsinpä aika monta lasillista viinitonkasta ja siiderit päälle. Ehei…mä esitän semmosta, että yhen lasillisen punkkua nautiskelin vapailla.
Jaahas…pitänee vaan näitä inho-fiiliksiäni kirjoittaa muistiin lisää ja lukea sitten loppuviikosta kun alkaa tuntua, että pitäskö vähän viiniä maistella.
Tervetuloa joukkoon! Tämä sivusto on siitä vitsikäs, että periaatteessa ei kauheasti tarvitsisi itse kirjoitella kun muiden tarinat voi lukea ominaan. Aivan samalla tavalla mietin tässä maanantaina, että ensi viikonloppuna en juo mitään mutta kun se viikonloppu lähestyy niin mieli on jo ihan muuttunut. Yllättäen homma onkin silloin ihan hanskassa. Mitä ei tosiaan ole.
Minulla on tavoite se, että juon vain ja ainoastaan lauantaisin. Kun juon vain yhtenä päivänä ei tule ahdistuksia eikä morkkiksia. Mutta nyt oli jo 3 viikonloppu peräkkäin kun tuon ryssin, ja aivan tietoisesti. Join jo perjantaina, koska sehän tuntui lautantailta. Ja sitten vielä lauantainakin koska sehän on se sallittu päivä. Ja määrät oli järkyttäviä. En laskenut enkä merkannut mihinkään ylös mutta kokonaiskulutuksen huomioiden on minun osuus täytynyt olla vähintään 30 annosta pe-la. Ja sitten vielä eilen pari pientä ryyppyä, enempää ei ollut jäljellä. Melkoisessa sumussa meni siis viikonloppu. Täysin hukkaan.
Lupasin terapeutille että pidän kuukauden tipattoman ennen helmikuun loppua. Nyt olisi hyvä aika aloittaa se. Mutta mutta… ensi lauantaina olisi päivä kaupungilla ystävän kanssa ja siihen perään illallinen. Alkoholittako!!! Terapeutti sanoi että pitäisi kirjoittaa ylös kaikki hyvät olot mitkä tulee raittiina. Kirjoittaminen vahvistaa kokemuksen ja sen lukeminen vielä entisestään. Täytyy alkaa noudattaa sitä, heti kun tulisi hyvä olo. Nyt voin tähän kirjata että itseinho on valvata, tämän kun muistaisin sitten ensi viikonloppuna.
moikat Vilma ja muut, tuo loppiaisviikonloppu oli pituudeltaan poikkeuksellinen… se oikein urakalla kutsui juomaan.
yritä ensi viikonloppuna uudestaan!!! vaikka hammasta purren… auts, mikä sanaparivalinta. tööt.
tässä alkuvaiheen raitistelussa on tavattoman tärkeää saada pieniä onnistumisen kokemuksia. en minäkään uskalla luvata tipatonta kokonaista tammikuuta, mutta kun taas ensi perjantai saapuu, ja viimeistään silloin himo syntyy niin yritän vaan taistella aivojen komentosarjaa että kaljakauppaan mars. jos onnistun, mielihyvä on taattu.
me ollaan kuin robotteja, aivot vaatii juomaan koska sellaiseksi me ollaan ne opetettu ja totutettu.
on tää pirun vaikeaa.
muttei me voida antaa periksi, eihän, mehän jatketaan ja jatketaan yrittämistä. pakko!
näin ollen voisikin todeta, että koskei rahkeet riitä aina onnistumiseen asti, niin yrittämiseen ainakin riittää!
voimia meille kaikille.
ps. toi oli hyvä idea että pyrit kuukauden tipattomaan ennen helmikuun loppua. (tai maalis, huhti, jne, loppua!)
eli jos retkahtaa niin uutta alkua vaan putkeen. erinomainen vinkki!
Niin tuttua! Ja myös toiseen suuntaan: jos tulee joku yllättävä muutos aikatauluihin, esimerkiksi mahdollisuus ottaa etäpäivä töistä, niin ensimmäinen ajatus on, että “jes, nyt ei tarvitse miettiä miltä aamulla näyttää”.
Tervetuloa tänne minunkin puolestani. Keskustelu on aika vaisua, mutta luen kyllä muiden ketjuja, etenkin naisten. Olen itse 50+ nainen, juonut jo jonkin aikaa päivittäin, tai pikemminkin illoittain eli arki-iltaisin korkkaan siinä seitsemän jälkeen ja vedän (lähinnä olutta ja brandya) kaksin käsin puoli yhteentoista - yhteentoista saakka, aamulla töihin ja illalla aina sama uudestaan. Viikonloppuisin seurustelukumppanin kanssa vielä enemmän, koska yhdessä juodun viinin ja satunnaisten muiden juomien lisäksi lipitän salaa rakasta brandyani. Tammikuustakaan ei tullut tipaton, mutta tänään en juo. Eilinen meni juomatta vaikka ei ollut edes tarkoitus olla ilman, ja se tuntui kyllä hyvältä (olkoonkin että nukuin todella huonosti).
Iltaa vaan kaikille ja kiitos taas noista tervetulotoivotuksista
Niinhän tuo ois kun omia tarinoita välillä lukis täältä!ja välillä tuntuu, että mitä hittoa mää ees täällä teen. Kyllä minä tiiän, että mulla on ongelma, mutta toisaalta tuntuu, että meniskö vaan nurkan taakse piiloon ja olis kun ei mitään ongelmaa olis. Vaan kun minä tiiän, että se morkkispäivä taas muuttaa mielen.
Minä en ees tiiä mikä mun tavoite on. Tällä hetkellä jos nyt selviäis yli ens viikonlopun ilman viinaa. Ettei tosiaan joka vapaalla jois. Että niihin määriin tulis jotain tolkkua.
Pitäs vaan yrittää aatella niitä positiivisia tuntemuksia kun ei juo. Siis ettei aamulla ois pöhnässä. Kun pääkoppa ei ihan tajua kuitenkaan, että se ongelma on kun enhän minä juo kuin vapaalla. Vaikka kyllä minä tiiän, että on se ongelma.
Kun minä välillä ajattelen raittiista ihmisestä, että no mitä se raukka sitten tekee vapaalla?! reissun päällä voin ajatella, että voi tääkin asuu näin syrjässä, onpa matkaa Alkoon. Joo…
Sitten mä olen kateellinen niille jotka vapaapäivän aamuna pinkasee lenkille tai auton rattiin. Tai jotka illallakin autoilee jonnekin.
Epävarma olo tosissaan, mutta nyt kun olen suuni aukassu niin ei paluuta enää ole. Joo ei se helppoa ole, mutta onneksi tänne voi nyt suoltaa pääkopan sisältöä kun tähän asti oon vaan itekseni puhunut. On tässä nyt kuitenkin jo kakskymppisestä asti tullut pörrättyä vapaalla viinan ympärillä, enemmän tai vähemmän. Joo ja jos mä oon 50 niin kyllähän siihen aika monta lasillista mahtuu. Semmoset nuoruuden törttöilyt ja baarimokailut on tosiaan historiaa, mutta eipä se sen sivistyneempää ole sohvanmutkassa tissutella.
Tiiättekö mulla ois niin paljon puhuttavaa vaan en vaan saa niitä sanoja ulos.
Mutta kohti viikonloppua mennään. Ja selvitään siitä sitten vaikka hammasta purren, eikö vaan?
Suosittelen, että laitat itsellesi jonkin konkreettisen tavoitteen. Ennen kuin itse asetin tuon yhden päivän viikossa rajan en saanut mitään vähennystä aikaiseksi. Minulle ei ainakaan riittänyt pelkästää tavoite vain vähentää. Kun konkretisoit tavoitteen se on helpompi (yrittää) pitää. Vaikka olen valittanut viime aikoisia epäonnistumisia tuli kuitenkin tuolla selkeällä tavoitteella monta onnistunuttakin viikonloppua.
Nyt sitten on toinen tavoite eli 30 juomatonta päivää putkeen ennen helmikuun loppua. Helmikuu siksi että silloin olisin lähdössä lomareissulle ehkä ja ennen sitä olisi hyvä olla juomatta enemmänkin. Nyt pähkin alkoiko tämä juomattomuus nyt vai ensi sunnuntainta. Katsotaan…
Tavoitteesi ei tarvitse olla ollenkaan samanlainen kuin minun tai muiden täällä palstalla, mutta tee siitä mahdollisimman konkreettinen. Ei sen myöskään tarvitse olla lopullinen vaan väliaikatavoitteet ovat hyviä myös.
Kyllä mulla onkin nyt eka tavoite. Olla juomatta tää loppukuu. Tuojottelin mun työvuoroja ja tällä kertaa päätin, että ens viikonloppu joka on vapaa jas amoin muutamat arkivapaat ens viikolla niin silloin ei viinipullo ja siiderit aukeile. Seuraava viikonloppu on töitä niin sekin sitten juomatta. Oon mä ennenkin viettänyt tipattomia tammikuita. Mä oon tässä kuitenkin koko ajan samalla sitä vanhaa tuttua takaporttia itelleni rakentanut jonka turvin oisin lipsunut ens viikonloppuna.
Jotenkin nyt helpottaa kun päätin tän enkä ole vain vatvonut määriä. Asensin mä puhelimeenkin sen Jeppejuomarijutun. Sinne nakkasin viikkomääräksi sen neljä annosta. Hah…se kuulostaa kyllä ihan naurettavan vähältä näihin omiin määriin tottuneille.
Sepä se kun täällä helposti vertaa itseään muihin. Ai että tuossa jutussa on noin paljon juotu…en minä vaan kuitenkaan noin paljoa juo. Ai tuo on ratkennu…no miksen sitten minäki vois. Jne.Pitää vaan oppia vetämään omaa linjaa. Siis vaikka en ole yksin niin yksinhän minä ne päätökseni teen.
Eli tavoitteena vähentää tammikuulta kaikki juominen pois. Kuun vaihteessa tulossa ysätävän viiskymppiset eli jos siihen asti! sitten tietysti pitää kehitellä se sotasuunnitelma miten siitä jatketaan.
Kuulostaa simppeliltä…jepjep.
Tulipa mieleen…mä oon ihmetellyt kun joku sanoo juovansa sen yhen siiderin lauantaina. Tai joku tosiaan juo vaan sen viinitipan tai ottaa korkillisen konjakkia lämmikkeeksi. Mä oon jotenkin säälinyt kun noin vähän ottavat. Työpaikalta löytyy aboslutisti joka ei ole koskaan maistanutkaan akoholia. Sekin oli musta jotenkin kummallista…ei ole maistanut ollenkaan?!mä jotenkin kummasti ajattelen, että nuo ihmiset on menettänyt jotain!
Mutta sitten mä oon kateellinen kun joku on autonratissa heti aamusta. Siis vuorotyöläisenä mun vapaat on milloin sattuu, mutta just viikonloppuvapailla lasken ja pähkäilen millon uskaltautus rattiin.
Sitten mä oon alkanut pitään puhelinta äänettömällä “rentoutumisiltoina”. Välttelen ihmisiä silloin…Ja joskus on tullut sovittua joku vapaa viikonlopulle ja olen ollut autolla liikkeellä. Olen sitten hirveän ylpeä ollut itestäni sen asian takia. Senhän pitäs olla ihan luonnollinen asia.
Olin ens lauantai aamuksi sopinut yhen asian, että pakko olla auton ratissa aamusta. No se juttu nyt muuttukin jo huomiselle. Eli lauantai ja sunnuntai ilman sovittuja menoja. Eipäs siinä mittää. Oon itteni kans nyt asian sopinut ja sillä mennään.
Ja oli todella mahtava tunne tänään kun sovin muutaman jutun ens viikolle ja ei tarttenut ajatella, että haittaakohan tää nyt mun juomista. Viime aikoina olen kyllä viime tippaan joutnut menoja muutteleen kun ei ole ollut oikein fressi olo…Tällä hetkellä edelleen utopistinen olo, että mihinkäs mää olen itteni kans lähtenyt mukaan.
Onpa jotenkin ahistavaa nyt. Huomenna vielä työpäivä ja sitten vapaille. Se tyypillinen ajatus koko päivän takonut pääkopassa. Siis se tunne kun tietää pääsevänsä vapaalle ja jos sitä VÄHÄN viiniä ja siideriä lipittelis sohvan nurkassa. Ja lauantainakin sitten. Ja sitten sunnuntaina taas morkkis päällä.
Pitäs varmaan aina vaan olla töissä!
No oon sitten takonut tuota ajatusta pois ajatuksella, että lauantai aamuna voin huoleta hypätä auton rattiin ja mennä ruokaostoksille. Ei tarvi ajatella moneltako rattiin ja oonko kuinka ryytyneen näkönen.
Kyllä mä tiiän, että pystyn siihen. Oon mä ennenkin taukoja pitänyt. Ja tiiän kun tästä viikonlopusta selviän niin sitten selviän seuraavastakin koska se on työviikonloppu.
Kauhia päivä töissä ja siitä sitten kauppaan. Flunssa kolkuttelee jäsenissä. Mikä ihana ajatus istua nollaamassa sohvan mutkassa illalla.
Kaupassa kattelin kun sillä vanhalla miehellä oli 4 olutta hihnalla. Nuori mies latoi 12 olutta ja ison limsapullon. Ei sillä, että jotenkin oisin kytännyt toisten ostoksia Mulla vaan ruokaa. Alkon ohiki kävelin tapojeni vastaisesti.
Olikin jotenkin helpottava olo tänään kun ei tartte sohvan mutkassa jonnekin aamu kolmeen istua juomassa vielä sitä yhtä. Ja sitten laskea niitä tyhjiä tölkkejä aamulla. Senkin tajusin, että siksi on tullut ostettua niitä viinipönttöjä kun niistä ei pysty laskeen niin hyvin paljonko on mennyt.
Mikä ihana tunne aamulla kun tiskipöydällä oli vain miehen kaks tyhjää oluttölkkiä ja yks mun kivennäisvesitölkki! eikä tarttenu yöllä omia tyhjiä tölkkejä vaivihkaa aina nakata suoraan naulakon alle tölkkipussiin…niin mä oon aina tehnhyt ettei vaan mies näkis kuinka monta tyhjää hylsyä oon saanu aikaseksi sen mentyä nukkumaan.
Toki olen flunssassa niin ei mulla illalla edes ollut hankalaa olla juomatta.
Tänäänpä onkin sitten kovempi paikka kun oon tottunu vapaa lauantaina kolmen neljän aikaan jo ottamaan sen ekan viinilasillisen…ja jatkamaan aamuyöhön.
Ja kun lueskelen muitten juttuja niin minä en ees ole laskenut paljonko oikiasti mulla menee sitä viinaa kurkusta alas.
Siitä kun täytin 18 niin olin 35-vuotiaaksi ravintola-alalla niin senhän nyt tietää mitä pörräämistä ja viinanhuurusta touhua se oli, niitä määriä on ihan turha ees yrittää ajatella. Töitten jälkeen kerkes parissa tunnissa kännitä vetästä pikana ja vapaatkin istuin baareissa.Ainoa hyvä asia minkä sain siltä ajalta on tuo mun mies.
Nykyään sitten en todellakaan enää käy missää baarissa, lomareissuilla vain. Mutta onkos se sen kummempaa tuo viinankäyttö nykyään mulla?se on muka jotenkin sivistyneempää nyt kun en toikkaroi kylillä .
Mutta vakiomäärä vapaapäivälle on pullollinen viiniä tai sitten epämääränen määrä lasillisia pahvitonkasta. Sixpäkki siideriä ja jotakin likööriä/napsua kyytipojaksi välillä. Yöllä saan aina päähäni juua miehen oluita janooni vaikken ees tykkää oluesta. Vaikka kuinka väsyttäs niin minä vaan vielä sen yhen juon kun nyt on siihen mahollisuus. Sitten jos mulle ei ole jotakin “kivaa” likööriä niin pakko ottaa miehen konjakkipullosta parit napsut vaikken siitäkään välitä.
Ennen oli ihan sama vaikka kuinka krapuloissani olin töissä. Muutkin oli! nykyään en juo mitään jos on töihin meno seuraavana päivänä. Ei se tee tiukkaa, mutta lasken päiviä/tunteja siihen millon saa juua. Nyt olen lipsunut tuosta säännöstä ja jos seuraavana päivänä on yövuoro niin aluksi annon luvan juuas en yhen viinilasillisen. No tietäähän sen miten senkin kans on käynyt. Aika kauhia olo nykyään mennä yövuoroon kun eihän se nukkuminen ole samaa kuin selvänä.
No niin sunnuntaissa ollaan ja huomenna taas alkaa työviikko. Tämä vapaa siis selätetty selvin päin. Aika voittaja fiilis vaikka flunssa kyllä taittaa siitä ilosta osan.
Eilen iski paniikkikohtauksen poikanen iltapäivällä. Olin kyllä ihan hukassa kun olin kotona ja piti siihen ruuanlaittoon alkaa ilman sitä viinipulloa. Keitin teetä ja makoilin sohvalla hengittämässä. Pää on kuhissu niin paljon ajatuksia koko viikon niin se sitten tuota vanhaa paniikkikohtausta pukkaa mukaan. Muutenkin ollut viime vuodet ja taas viime kuukaudet suruja ja menetyksiä täynnä niin syö ihmistä tämmönen.
Tänä aamuna oli mukava katella taas tiskipöyälle kun siinä oli jälleen miehen muutama tyhjä tölkki ja mun yks kivennäisvesitölkki, eikä tarttenut ajatella oonko niitä tyhjiä jo piilotellut ostoskoriin. Sekin vähän hassua kun näkyyhän ne täydet aina tuolla jääkaapissa…niin sitte piilottelen niitä tyhjiä.
Heräsin neljältä vessareissulle ja aattelin, että yleensä siinä vaiheessa konkoilen sohvalta vasta nukkumaan. Kymmenen tunnin yöunet takana nyt. Paljon unia, mä näen yleensäkin paljon unia. Nyt oli mukavia seikkailuita ulkomailla.
Sitten vaan kohti uutta viikkoa. Ens perjantai vapaa. Eli torstaina vois viiniä lipitellä? eipä lipitelläkään. Olen varannut hierojan perjantaiksi ja sinne en uskalla mennä krapuloissani. Aikasemmin oisin varannu sen ajan torstaiksi töitten jälkeen ja sitten illan juonut. Mitä järkeä siinäkään ollut pilata hyvä hieronta juomisella?
Aika suunnitelmallista RENTOUTUMISTA ollut
Mikä mainio fiilis kun oon tässä sopinut menoja tälle viikolle. Surujuhlista ja pesänselvityksistä kyse. Mutta en suunnitellut kalenteriin tälle viikolle juomiselle aikaa ollenkaan. Helpottavaa! se nyt ei sano sitä ettei viinihammasta kolottas eikä se kävis mielessä. Mutta tarkoituksenahan oli alunperinkin tääkin viikko mennä juomatta kun nyt tuosta ekasta viikosta selvisin.
Ja sekin on hyvä fiilis kun ei ole sitä morkkista tänään mikä kauhean usein tahtoo vapaitten jälkeen olla.
jätänpä tässä vaiheessa sitten vielä vähemmälle siellä lukemisen.
Mulla vaan ruokaa. Alkon ohiki kävelin tapojeni vastaisesti.