Kohta vuoden päivät olen yrittänyt hallita juomistani ja pisin onnistunut jakso on ollut 9 päivää Naisten AA:ssa olen käynyt ja sen ansiosta tuo viimeisin 9 päivän raittius. Keskiviikkona sitten kävin luottopsykiatrilla ja kerroin asiasta, minkä seurauksena sain pyytämäni Antabuksen. Tähän alkuun näytän tarvitsevan ihan ulkopuolisen esteen juomiselle. Nöyrtynyt olen ongelmani edessä ja tunnustanut voimattomuuteni…
Olen siis 37-vuotias yh-äiti. Arvelen, että alkoholin käyttöongelmani on alkanut joskus ennen kuopukseni syntymää (nyt 8-vuotias): ensimmäistä lasta odottaessani ei mieleenkään tullut juoda, tätä kuopusta odottaessani piti puolenkymmentä kertaa odotusaikana juoda 1 pullo olutta. Kertaakaan ei yhtään enempää, mutta SE YKSI oli pakko saada. Tässä kahdeksan vuoden aikana asia on siis karannut käsistä. Nyt tulee juotua 3-4 iltana viikossa 3-4 pulloa siideriä ja lasten ollessa isänsä luona menee helposti kuusikin tölkkiä. Mitään hyötyä juomisesta ei enää aikoihin ole ollut, eli mukava nousuhumala on kaukainen muisto vain. Koskaan en ole humalahakuisesti juonut, mutta ties kuinka kauan tavan vuoksi tissutellut. Juon siis yksin kotona. Elämä vain tuntuu niin tyhjältä, tarpeettomalta ja yksinäiseltä. Eihän se siideri tilannetta mitenkään paranna, mutta näin tämä on nyt mennyt. Ja kuten sanottu, lukuisia yrityksiä on jo takana, aikaisemmista yrityksistä erottaa nyt aloitettu Antabus (josta muuten tuli tosi ikävä ripuli…). Niin ja tämä tänne kirjoittaminenhan on uusi juttu myös; AA pysyy kuvioissa edelleen.
Tervetuloa joukkoon. Kun halua riittää, niin kyllä se raittiuskin löytyy. Joku on toki joutunut etsimään jopa vuosiakin, ennen kuin nöyryyttä on löytynyt tarpeeksi taipua niihin AA-ohjelman ehdotuksiin.
Tervehdys Seileina. AAhan oletkin päässyt jo mukaan ja syystä joka meillä useimmilla täälläkin on. Tarvitsemme raittiutta juomisen tilalle. Toivottavasti saat meidän AA ohjelmastamme kiinni, sekä itsellesi myös kummin, jotta se askeltyö myös tekisi tehtävänsä.
Itse olen saanut raittiuden päästä kiinni AAn avulla ja tänäänkin tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan olla raittiina.
Toivon sinulle voimia, rohkeutta ja avointa mieltä. Niillä mennään jo pitkälle ja siihen ei tarvita mitään muuta, kuin omaa halua toimia miten parasta on.
Nyt on parasta olla kehumatta enempää, joten hyvää raitista iltaa sinullekin.
Suruisia isänpäivän uutisia. Oma isäni kuoli perjantaina massiiviseen aivoverenvuotoon, jolle ei ollut mitään tehtävissä. Asun nykyisin 250 km:n päässä lapsuudenkodista. Heti isän sairaskohtauksesta kuultuani lähdin ajamaan kotia kohti. 70 km ennen määränpäätä äiti soitti ja kertoi isän kuolleen. Kävin katsomassa ruumista ja jätin hänelle hyvästit. Nyt on varmaan hyvä hetki muistella isää.
Isä oli vuosikymmenten ajan alkohoisti - samoin kuin äitini. Jatkuvaan juopotteluun kuului riitoja ja perheväkivaltaa, jonka kohteena olivat lähinnä äiti ja veljeni, joka myös on varsin viinassa uitettu mies. Ulkomaan komennuksella olessaan isä onnistui kahteen kertaan juoda haimatulehduksen, millä lienee osuutta diabeteksen puhkeamiseen. Diabetes ehti tehdä pahoja tuhoja hermostossa, verisuonissa ja munuaisissa. Viimeisten kolmen vuoden aikana vanhempani - isän sairaudesta johtuen - lopettivat viimein juomisen. Eli sinänsä suuri yllätys ei isän poismeno ollut. Viimeiset vuodet hän kuitenkin oli hyvä isä ja ennenkaikkea isoisä minun lapsilleni. Häneltä lapseni ovat saaneet moninkertaisesti sen, mitä minunkin olisi kuulunut aikanaan saada. Kun suvussa kaikenkaikkiaan esiintyy aika paljon juoppoutta ja huluutta, ei liene ihme, että minäkin tähän pisteeseen olen päätynyt. Tämä suru on kuitenkin jostain syystä vähän hepompi kestää, kuin epämääräinen ahdistus ja masennus joita niin helposti päätyy siiderillä lievittämään. Tämän viikonopun aikana ei pahempaa viinanhimoa ole esiintynyt, saa nähdä miten tästä eteenpäin mennään. Huomenna ajattelin illalla mennä AAL:n kokoukseen. Sitä kautta muuten aikanaan ajauduin myös AA:han. Lämmin kiitos kaikista kommenteista!
Hei,
otan osaa, koitahan jaksella. Surullinen tarina tuo sinun lähisukusi stoori ja myös kipeän tuttu monilta osin. Hienoa, että sinä ja lapsesi saivat tutustua isääsi viimeiset kolme vuotta. Ne muistot voit nyt tallettaa sydäämeesi. Voimia!
Eipä loppunut tuolloin, mutta entäs nyt? Isä on kuollut ja kuopattu, perukirja tehty ja äidin kanssa taisteltu. Äiti oli ihan varma, että me kamalat kakarat haluamme ajaa hänet omasta kodista ulos ja kärkymme isän jälkeen jäänyttä perintöä (jota ei siis ole muuta kuin lapsuudenkoti, johon äidillä on elinikäinen hallintaoikeus). Perintöä ei siis tullut (enkä sitä odottanutkaan), perintöveroa sen sijaan tulee jonkin verran maksettavaksi.
Lopetin Antabuksen syksyllä järkyttävän ripulin vuoksi. Yhden kerran oli iso vahinko töissä ihan lähellä. Ja sitten aloin taas tissutella. Eilen join 5 olutta ja tänään aloitin Antabuksen ripulin uhallakin. Juomisen lopettaminen on nyt ainoa elämänmuutokseni. En aloita liikunta- tai muutakaan tärkeää harrastusta. Ajattelin vain zeniläisesti tutkiskellä niitä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia, joita juomattomuudesta seuraa. Annan ajatusten tulla ja mennä niihin pysähtymättä ja niitä tuomitsematta. Ja sitten kirjoitan tänne. Ehkä käyn taas AA:ssa.
Tänään on kuumetta, minkä vuoksi en ole ollut töissä. Unta riitti mukavan pitkään. Söin eineksiä, vaikka ei ollut nälkä. Pakkanen on kova (aamulla -32), mutta aurinko paistoi kauniisti. Hyvä päivä siis.
Jos tuntuu siltä, että AA voisi auttaa, niin koetan hieman potkaista tekemään myös sitä, mitä ohjelmamme pyytää tekemään. En tiedä oletko tutustunut ohjelmaamme, mutta itseäni se ainakin auttoi, kun oli pikku pakko löytää ratkaisu juomis ja elämisongelmaan. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ryhmän, tukihenkilön, kummin ja pääset askeltyöhön mukaan.
Hei Selena, lainasin vähän tekstiä viestiketjusi alusta marraskuulta
Minä aloitin juomaan oikein kunnolla kun alkoholistiäitini kuoli, olin silloin 37-vuotias. Lapseni olivat silloin silloin 9- ja 5-vuotiaat. Join alussa saman verran kuin mitä kuvasit, tosin juhlissa ja ystäviä tavatessa enemmän (minulla oli myös salapulloja, koska muiden juomavauhti ei ollut riittävä). Join rentoutuakseni, päästäkseni ahdistuksesta, huonosta olosta,stressistä. Sitten join, kun en enää pystynyt lopettamaan. Yritin jotain sata kertaa lopettaa omin avuin. Kävin ensin naisten AA-ryhmässä kokeilemassa pari kuukautta v.2000, sitten kun retkahdin, en enää kehdannut. Seurasi pari kurjaa vuotta, jolloin juomiseni paheni. v.2003 pääsin AA:n ja sain kiinni raittiudesta. Retkahdin noin kuukausi sitten, palasin ihan samaan tilanteeseen kuin mihin lopetin. Alkoholi voittaa minut mennen tullen, jos otan ensimmäisen ryypyn. Se kuuluu alkoholismin luonteeseen. Jokainen alkoholisti on huikan päässä menettää raittiin elämän. Se tuli kokeiltua ja toivottavasti on mennyt kovaan kallooni.
Hyvän AA-ystäväni sanoja lainaten (kun olin kertonut retkahduksestani): päivitys tehty alkoholista, nyt takaisin ryhmään. Paras juttu jonka voit tehdä itsellesi ja sitä kautta lapsillesi on mennä AA-ryhmään, ehkä kannattaa kokeilla sekaryhmiä. Sieltä saat rohkaisua niiltä, jotka ovat jo kahlanneet alkuajat lävitse. Omalta pohjalta voi nousta vain ylös päin, tsemppiä sinulle
Perjantai-ilta ja lapset isän luona. Kiusaus juoda on suuri, mutta tänään en ota. Tulin juuri kummini luota; hän on ollut kumminani jo siitä alkaen kun liityin AAL:ään. AAL:n kautta päädyin AA:han; näin lienee käynyt monelle meistä. Jostain syystä koen edelleen AAL-ryhmän enemmän omakseni kuin AA:n. Ehkä pitäisi kokeilla toista AA-ryhmää. Askeleita olen ottanut ja toiveena on päästä 12:een askeleeseen, jossa AA:n ilosanomaa viedään muille samasta asiasta kärsivälle. Oman juomisen aiheuttamien seurausten kelaaminen ja hyvityskeinojen miettiminen ovat tällä hetkellä suurimman työn alla.
Aika monet ovat sitä mieltä, että raittiuden alkuvaiheessa on hyvä pysyä pois tilanteista, joissa nautitaan alkoholia. Ajattelin olla välittämättä tästä neuvosta ja lähteä huomenna työkaverini synttäreille missä juomingit ovat keskeisessä osassa. Minun kohdalla se lienee hyvä ratkaisu, sillä juomisenihan tapahtuu yksin kotona. Juhliin menen autolla ja koskaan mieleenkään ei ole tullut ajaa autoa juotuani. Luulen, että kohdallani tämä on hyvä ajatus. Illalla/yöllä kotiin palattuani ei juominen ole mahdollista, sillä juotavaa ei kotona ole eikä sitä siihen aikaan sitä saakaan. Sunnuntaina sitten mahdollisesti AA-ryhmään.
Jos sinulla on hyvä kummi, niin hänhän auttaa sinua ottamaan neljännen ja viidennen askeleen. Hyvitystyöhön kannattaa myös pyytää muiden apua ja jos ei muuta, niin kuunnella miten he ovat toimineet ja ottaneet sen askeleen. Isossa kirjassa on myös hyvät ohjeet kaikkeen toimintaan näissä askeltöissä ja sehän on meidän kaikkien pääteos johon kaikki perustuu.
Älä kiirehdi tuossa 12 askeleen työssä, kun helposti sitä jättää väliin muutaman askeleen. Niin minulla ensiksi kävi ja koetin olla paras AAlainen, vieden sanomaa vielä itse kärsien.
Viikonloppu meni juomista miettimättä (perjantaina tosin himotti, mistä kirjoitinkin). Lauantain bileet suoriuduin helposti, kuten etukäteen vähän arvelinkin. Täytynee jatkossakin lähteä yhteisiin bileisiin (juominkeihin) ja autolla, niin helposti pysyy selvänä tämä tyttö
Tämä arjen ketäminen on minulle selvästi hankalampaa. Elämän (koettu) tyhjyys ja tarpeettomuus houkuttaa pullon ääreen. Joku täällä vinkkasi, että siivous auttaa. Toimii minullekin! Aloitin tuossa kirjahyllyn tyhjennyksen ja tarpeettoman rojun roskiin laittamisen. Jos sen avulla voin taas olla myös tämän päivän juomatta. Huomanna täytyy taas aamulla tehdä päätös olla TÄNÄÄN juomatta.
Naisten AA:ssa olen käynyt ja sen ansiosta tuo viimeisin 9 päivän raittius. Keskiviikkona sitten kävin luottopsykiatrilla ja kerroin asiasta, minkä seurauksena sain pyytämäni Antabuksen. Tähän alkuun näytän tarvitsevan ihan ulkopuolisen esteen juomiselle. Nöyrtynyt olen ongelmani edessä ja tunnustanut voimattomuuteni…
